Susun Silmukat

Viima viikonloppuna Anjalinillakin oli oma pikkuinen loossi Turun Kädentaitomessuilla. Ihan ensimmäiset messuni olivat ja etukäteen jännitti ihan kamalasti!

Perjantai-iltana hurautettiin Mulperin Minnan kanssa peräkanaa Salosta Turun Messukeskuksen. Siellä meitä odotteli viikon verran flunssaa sairastanut Neulefriikki Piiku ja yhdessä alettiin laittelemaan pikkuruista yhteisosastoamme kuntoon:

Varsin kaoottisen alun jälkeen homma sujui mallikkaasti ja iltayhdeksältä oltiin valmiita lähtemään kotiin.

Mulperin Askartelupuoti oli tehnyt meillekin hienon nimikyltin:

Harmi vaan, ettei suunnittelemani ripustussysteemi toiminutkaan... Paria reikää oli kyltti vailla. Kaikkihan tietää, et omistan kaksikin porakonetta, mutta ne molemmat oli Salossa ja sinne en yön pimeinä hetkinä halunnut lähteä. Karvislandia olisi ollut lähempänä, mutta olin edellisen illan hysteerispaniikkikohtauksen jälkeen saanut luurin korvaani, joten hänellekän en tohtinut soittaa... Onneksi Piikun mies pelasti tilanteen ja aamulla kyltissä oli oivat ripustusreijät!

Illan kuluessa hävitin myös kotiavaimeni. Tiesin et jossain kassinpohjalla ne varmasti ovat, mutta väsyneenä ja kylmissäni en jaksanut edes ajatella sitä, että levittäisin meidän pihalle kaikki kassit, pussit ja nyssäkät... Onneksi äiti kiikutti vara-avaimet kadulle kun ajettiin siitä ohi. Lopulta avaimet löytyi - omasta povitaskustani!

Saunan ja kunnon yöunien jälkeen maailma näytti taas ihan mukavalta.

Viime hetken valmistelut:

Sain ylleni Salkkarin. Piiku oli senkin ehtinyt viikon aikana neulomaan. Vaikka pitkin viikkoa sain monta kiukkuista tekstaria ja meiliä inhokkimallista ja inhokkilangasta niin aika nätisti on omaan blogiinsa nutusta kirjoittanut...

Puotipuksu Piiku oli lankamyyjänä elementissään:

Vilskettä ja vilinää riitti heti kymmenestä ainakin iltapäiväkolmeen! Oli tosi kivaa tavata monta tuttua. Entisiä työkavereita, blogituttuja, salolaisia ja muualta tulleita. Äiti ja isäkin viettivät messuilla pitkän päivän - ei kyl kauheesti ehditty juttelemaan, mutta iltapäivän kahvikupillinen tuli enemmän kuin tarpeeseen!

Piikun hieno villatakki herätti ansaittua ihastusta molempina messupäivinä:

Myös naapurin tytöt Minna ja Murulan Askartelujen Tuikku alkoivat iltapäivällä näyttämään vähän...väsähtäneiltä;-)

Päivän jälkeen oli hieno fiilis ja jalat tärviöllä... Kotona sauna ja aikaisin nukkumaan. Viikon valvomisten jälkeen uni maistui ja sunnuntaiaamuna valmistauduin päivän seisomisiin rivakalla lenkillä ja pannullisella kahvia.

Messumiehistö vähän väheni ja vaihtui. Päivään valmistautumassa Mulperin Minna ja Anjalinin verkkokauppapäällikkö Ida-Maria (Idalla päällään teetee bambu&kumppanista virkattu verkkonuttu, jonka ohje löytyy uusimmasta verkkolehdestä).

Minnan villatakki "muodikkaan epäsymmetrisesti" puettu :-) Eli ei suinkaan juopponapissa!

Päivä oli mukava - paljon rauhallisempi kuin lauantai. Oli jopa aikaa jutella ihmisten kanssa ja iltapäivällä itsekin vähän kierrellä. Kotiin ehdin vielä näkemään auringonlaskun.

Ekat messuni oli hieno kokemus! Kiitokset kaikille asiakkaille ja varsinkin Mulperin Minnalle (kun yllytit mut mukaan), Piikulle avusta ja mallitöistä ja hyvistä hermoista messuja ennen ja niiden aikana (ja Piikun miehelle niist reijist) kuten myös Ida-Marialle, joka kesti ruljanssin tyynenä ja rauhallisena mun ollessa hysteerinen sekopää ja Karviselle taustatuesta ja Äidille ja Isälle ja monelle muulle kannustuksesta!

Sen verran väsyneitä Minnan kanssa sunnuntai-iltapäivänä oltiin et me hullut varattiin sama nurkkaus samantien myös ensi kevään Kässämessuille!

Kotona purin auton, inventoin vähän tavaroita ja pakkasin auton uudelleen vähän liikenneturvallisemmin... Jos joku lankakori messuilla tyhenikin niin kyllä meillä aina lankakoriin täytettä löytyy:

Viime perjantaina laskettiin vene. Ajettiin samalla saareen tsekkaamaan et kaikki on ookoo. Ja olihan.

Lauantaina töiden jälkeen siis… Kissa koppaan, runsaat eväät (=hernesoppapurkki ja makkarapaketti) kassiin ja menoksi!

Tulet hellan pesään, kaivon jääkimpale paloiksi rautakangella ja saunan pataan vettä lämpeämään. Sitten se kauden aloituksen kenkuin juttu, eli huussin tyhjennys. Homma sujui rutiinilla, eikä ruodastakaan tarvinnut välittää kun Karvis kaivoi makkikuopan valmiiksi jo syksyllä! Joskus hänen ”nerokkaat” keksintönsä on oikeasti toimivia…

Mökin ja saunan lämpenemistä odotellessa yritin vähän kulottaa. Viime vuonnahan haravointi jäi sattuneista syistä vähän vähemmälle, joten ajattelin tänä vuonna vähän petrata tilannetta. No – eihän se märkä heinä palanut ja ehkä on hyvä niin. Sytykepaloja en aio tänä vuonna tehdä ja muutenkin yritän hötkyillä vähän vähemmän. Ei kai se mökki minnekään karkaa vaikka lähtö olis esim. 10 min myöhemmin… Vartissa voi sit jo hermot mennäkin.

Ennen saunaa ilta-auringossa laskettiin vielä verkko. Ja tietenkin talviturkit heitettiin! Saunan jälkeen takassa paistettu makkara maistui ja sen jälkeen uni. Äänekäs mukamas… En myönnä kuorsaavani vaikka älyttömän puhelimen äänitys toista väittää.

Aamuaikaisella nousin nauttimaan aamukahvista ja kirjontakurssin ”kotiläksyistä”. Aamupissillä törmäsin kummajaiseen: Vessan rappusilla oli kokonainen kurkku! Ilman silmälaseja tiirailin et onko se meidän kurkku – hintalapussa näin kookaupan mut en tiennyt mikä kookauppa. Miten ihmeessä kurkku on joutunut pihan perälle vessan rappusille??? Mielessä liikkui et joku on yön aikana pöllinyt kylmälaukun ja meidän jäljellä olevat kaks makkaraa, mut huomannut vessan kohdalla et ei ole mikään viherpipertäjä jä jättäny kurkun siihen… Lopulta mystisesti vaeltavalle kurkulle löytyi (järkevähkö?) selitys ja muutkin sapuskat oli tallella. Hyvät naurut saatiin.

Päivä kului haravoiden ja laituria kesäasentoon laitellen. Tassu auttoi vuorotellen meitä molempia.

Tassun turnauskestävyys oli sitä luokkaa, että keskellä päivää se piti kantaa ulos – oli jo alta vuorokauden päiväunilla sisällä! Ja kerrankin päästiin lähtemään ajoissa kaupunkiin kun katti löytyi ihan helposti ja suostui sisälle.

Ennen viikonloppua olin aika poikki kaikista viime viikkojen hässäköistä. Ensmäistä kertaa ikinä oli sellainen olo et en olis halunnu lähteä saareen. Messut ja verkkokaupat ja kaikki muu vei takin aika tyhjäksi. Siispä päätin jättää tietsikan kokonaan pois matkasta ja pitää oikeata vapaapäivää kokonaisen vuorokauden. Ja hyvää teki!

Sunnuntain pyhälounas koostui siitä, mitä sattui olemaan eväskassissa jäljellä. Grillikausi avattiin ja kuten iloinen ruokakin kertoo... Mukava ja rentouttava viikonloppu oli!

Yks harmi oli Tassulla…Kalasaaliina oli yks vaivane affena!

Se katettiin pöydälle kotiin tultua ja se katosi parempaan suuhun alta aikayksikön!

Onneksi pappan kalasaalis oli vähän parempi ja maanantaina minä sain ikkunanpesukoneen ja Tassu siikaa. Kädestä syötettynä…

Voi että jostain pienestä asiasta voikin olla iloinen!

Tullessani tänä iltana kotiin näin Facebookissa SalonKansalaisopiston Kädentaito-sivulla oman liinani kuvan:

Kirjonta on mulle ollut pitkään paha kynnysjuttu. Puikot pysyy hyppysissä ja nykyään koukkukin, mutta neula, lanka ja pellavakangas on kauhistus! Alkuvuodesta saman päivän aikana piirsin asiakkaalle isoa joululiinaa ja samaan aikaan puotiin poikkesi toinen asiakas, joka pyysi kirjomaan nimen kastemekkoon...

Siltä seisomalta laitoin viestiä Salon KansalaisopistonMirja Rautiaiselle, jotta jos jollain päiväkurssilla olisi tilaa niin täällä olisi yksi epätoivoinen kirjontaopin tarpeessa oleva! Ja löytyihän jälki-ilmoittautujalle paikka – tiistaiaamun Erikoiskäsityötekniikat –ryhmästä.

Tästä lähdettiin. Eka kerta jännitti kamalasti. Tiesin ryhmässä olevan monta tuttua asiakasta ja vähän nolotti myöntää oma osaamattomuus.

Mukavasti mut otettiin vastaan ryhmässä, jossa moni on käynyt jo vuosikausia.

Pienillä varsipistoilla aloitin ja vähitellen etenin vaikeampaan. Open kommentti et mun ruusu näytti ”lupaavalta” sai yhtenä tiistaiaamuna pistelemään vauhdilla eteenpäin. Kurssin päättyessä ope sanoi mun ruusun näyttävän seepralta… Päätin tehdä ensin kaikki muut kuviot ja viimeeksi ne pahuksen ruusut!

Minä, joka en ole tippaakaan taiteellinen, sain paineita kaikenlaisista asioista – kuten siitä, että ope vertasi häivepistoja posliininmaalaukseen… Vaan pikkuhiljaa taito ja rohkeus langan ja neulan kanssa ”maalaailuun” kasvoi. Uuden oppiminen on kivaa!

Monta hyvää vinkkiä sain matkan varrella – mm sen, että piirrettyyn liinaan kannattaa lyijykynällä luonnostella pistojen suuntaa – sinnehän ne jää kirjonnan alle ja helpottaa tosi paljon työtä.

Tein ”kotiläksyni” yleensä sunnuntaiaamuisin. Ihan rauhassa ja päivänvalossa. Messuviikonlopun jälkeen oli nolo mennä kurssille kun työ ei ollut edistynyt yhtään!

Mökkikauden avajaisviikonlopun sunnuntaiaamukin meni kirjaillen viimeisetkin vihreät osat ja maanatai-iltana tartuin viimein härkää sarvista ruusujen muodossa.

Viime tiistain kurssille jäi pelkästään lankojen päättelyä ja reunojen kääntäminen ja silitys:

Ja arvatkaas kuka on tosi ylpeä saavutuksestaan?

Äidille laitoin sähköpostilla kuvaa liinastani. Äidinäiti on ollut taitava käsityön tekijä. Häntä en ole koskaan tavannut ja Äiti oli murheissaan ettei Mummi voinut nähdä tyttärentyttären liinaa. Minäkin hetken kunnes totesin et mummi varmaan pilven reunalta katselee et vaikka tämä ei ole täydellinen niin yritystä on!

Koska kurssin nimi on ”Erikoiskäsityötekniikat”, niin siellä tehdään tosi monenlaisia töitä. On hardangeria, neuletta, kinnasneulatekniikkaa, klipsuvirkkausta, tilkkutöitä ja vaikka mitä! Toinen toistaan hienompia töitä sain ihailla kevään aikana. Yhdessä opettelimme neulahuovutusta. Oma ”tipuseni” oli "Karjalan Käki":

Materiaalina piippurassia, huovusvillaa sekä hahtuvalankaa ja työkaluina huovutusneula ja virkkuukoukku.

Tässä oma käkeni muiden mukana Kansalaisopiston vitriinissä näytillä:

Kiitos hyvästä opetuksesta Ope-Mirjalle, tiistaiaamujen "opintovapaista" Ida-Marialle ja kannustuksesta kaikille kivoille ”luokkakavereille”!

Tiistaiaamuna on edessä päättäjäiset. Pääsenköhän luokaltani?

Kerrankin meikäläinen on ihan sanaton. En osaa muuta kuin kiittää kaikista ihanista kommenteista edelliseen kirjontapostaukseeni. Vaikka omasta mielestäni liina on saavutus ja aika nättikin niin ei se nyt niin ihmeellinen ole – tosin tässä blogissa jotain ihan uutta. Vaikka kirjotut kukat on kauniita niin luonnossa monin verroin kauniimpia, joten tässä kiitoskukkaset teille kaikille:

Viime lauantaina löysin kevään ensimmäiset sinivuokot kotimatkalla Uittamon Lavan parkkipaikan viereltä.

Paluu arkeen kevään kaikkien juttujen jälkeen on ollut…hidasta. Neulomuksia ei ole syntynyt muuta kuin muutama tiskirätti:

Mut onhan sekin tosi tärkeä juttu. Raitarätti jämäbambuista ja valkoinen teeteen Bambu&Kumppanista.

Messujen jälkeinen viikko meni ihan vaan toipumiseen. Viime viikolla oli räteille käyttöä, kun kevätaurinko paistoi ja paljasti kodin talvenjälkeisen surkean ilmeen. Siivoilu auttoi vähän kurjaan mielentilaan varsinkin kun Rypäleen pakoputkikin oli poikki. Nyt ollaan voiton puolella siivoilussa ja pakoputkikin ehjättynä.

Kun kevät näyttäytyy niin lankakauppiaiden on aika alkaa miettiä jo ensi syksyä ja jopa seuraavaa kevättä! Sitä varten keräännyttiin viime sunnuntaina Porvooseen:

Kiitos kivasta matkaseurasta Käsityö-Elisan Mariann ja Maria ja kaikille muille Shoppikolleegoille ympäri maan. Oli mukavaa vaihtaa kuulumisia ja suunnitella tulevia! Melkein jo alan odotella syksyä…

Toki olen ylpeä omasta kirjontaliinastani, mutta onhan se aika vaatimaton verrattuna muiden kässyihin. Tänä vuonna Salon Kansalaisopiston kevätnäyttely järjestetään (säästösyistä?) virtuaalisesti. Eri toimipisteiden käsitöitä voi käydä ihailemassa Facebookin Salon Kansalaisopisto Kädentaidot –sivulla. Facebookissa ei tarvi olla eikä kirjautua sisään ja silti voi käydä katselemassa kuvia. Livenäyttelyitäkin on ja mm. Piritassa on sunnuntauna avoimet ovet ja myös ensi syksyn Kansallispukukurssin infotilaisuus. Kannattaa mennä.

Puodissa ollaan pikkuhiljaa pakattu villoja takahuoneen puolelle ja annettu tilaa kesälangoille. Minä olen huseerannut livepuodin puolella ja Ida-Maria on aamusta iltaan touhunnutAnjalinin verkkokaupan kanssa. Käykääpä sielläkin ja tilatkaapa uutiskirje! Toki ihan fyysisiäkin tuotteita sopii tilata ja kesäkuun loppuun asti postipakettikin on tosi halpa.

Piiku ilmoitti heti verkkokaupasta kuultuaan et kyl hän vois sieltä tilata, mut kun langat on ennenkin tulleet Turkuun valoituksetta niin ei suostu. Ei hätää - tuotteiden nouto ilman toimituskuluja onnistuu Turustakin kun valitset toimitustavaksi ”Nouto kauppiaan toimipisteestä” ja lisätietoihin et Turusta. Sitten sovitaan treffit johonkin. Aikana ennen verkkokauppaa usein olen kuskannut lankaa Majakkarannan S-kaupan pihalle… Mitäpä sitä hyvää ja toimivaa systeemiä muuttamaan!

Moni ajattelee et olis kivaa olla lankakaupassa töissä. Sais vaan neuloa päivät pitkät. Todellisuus on aika toisenlaista – meillä on viime kuukaudet vietetty aika tiiviisti tietokonetta näpytellen. Mut ens viikolla meillä pidetään tietsikkapaasto ja NEULOTAAN!

Tällä viikolla kaikissa teetee SHOP -liikkeissä vietetään "Käsityön juhlaa" -teemaviikkoa. Samalla juhlistetaan Tekstiiliteollisuus Oy:n 80-vuotista taivalta helsinkiläisestä tekstiilitehtaasta porvoolaiseksi käsityölankojen ja- tarvikkeiden maahantuojaksi. Viime vuonna teetee-langoille, -lehdelle ja neulemalleille myönnetty Design from Finland –tunnuksen käyttöoikeus!

Juhlalankana on teetee Gaala, josta neuloin viime viikolla baskerin:

Aloin neulomisen päälaelta nelosen Knit Picks -sukkapuikoilla ja kun silmukoita oli riittävästi niin jatkoin pyöröillä. Lanka on uskomattoman riittoisaa - tänän baskeriin riitti vajaa kerä, menekki vain 45g. Kiva asuste tähän vuodenaikaan kun villa alkaa olla liian lämmintä, mut joku päähine silti tarpeen.

Vaikka en kauheasti tykkää blingbling-langoista niin tässä langassa paljetteja ei ole liikaa ja ne on kivan pieniä ja suht samanvärisiä kuin pohjalanka. Kerässä on 155 m ja materiaali 85% puuvillaa, 12% polyesteriä ja 3% paljetteja. Aikaisemmin neuloin samasta langasta pikkutytön boleron ja tällä hetkellä virkkaan mainosjulisteen pikkulaukkua. Boleron kuvan ja muut gaalavärit löytyy täältä. Boleron ohje ja muutama muukin löytyy verkkolehdestä ja baskerin sekä pikkulaukun ohjeen saa (tällä viikolla tarjoushintaisen) gaala-lankojen mukana puodista (myös verkkokaupastamme).

Meillä viikko huipentuu lankalauantaina - perinteiden mukaisesti ;-)

Niin sitä vielä loppuviikolla uhosin et ens viikolla neulotaan! Kuis kävikään? Virkkausta pukkaa!

Gaalalangan juhlaviikon pikkulaukun piti tulla valmiiksi jo viikonloppuna, mutta virkkaaminen on tunnetusti meikäläiselle hankalaa ja vastenmielistä puuhaa ja mökillä on tähän aikaan vuodesta muutakin tekemistä...

Lankana teetee Gaala ja Almina, koukku 3 mm Knit Pro Soft Grip (ja myöhemmin 2,5 mm tavallinen ikivanha Aero). Gaalaa kului 40 g ja Alminaa 15g. Laukkuun mahtuu mukavasti puhelin, luottokortti ja huulipuna ja ei kun menoks kesäjuhliin!

Ohjeessa laukku on hienostuneen valkoisista langoista tehty. Minä kun olen sekä käytännöllinen että sottapytty ni päädyin toisenlaiseen väritykseen. Ja nuukakin olen (ku ei muka lankaa ole tarpeeksi) ja Olivia-bolerosta oli jäljellä melkein kokonaiset kerät molempia lankoja...

Neuleohjeista yleensä selviän, mutta virkkausohjeet tuottaa välillä tuskaa. Jos ohjeessa lukee, et "Virkkaa 6 kjs, tee ps koukusta laskien 4. kjs:aan" ni mihin silmukkaan se piilosilmukka sit pitää tehdä??? Onko se koukulla oleva (mun mielestä kuudes) silmukka ykkönen vai nolla???? Onneksi apu löytyi nopeasti mallin suunnittelijalta Pitsi&Palmikon Anulta. Kiitos!

Siis se koukulla oleva on nolla!

Ja kun olen kauhean aikaansaava ja fiksu ihminen, niin teen aina monta asiaa yhdellä kertaa. Esim eilisiltana furminoin kissaa JA välillä virkkasin. Samalla sohvalla sulassa sovussa minä, Herra Hassu Tassu Kissanen ja VALKOINEN virkkauslanka! Huonostihan siinä kävi:

Se EI ole likaa. Ne on Tassunturkkia... Aamulla virkkasin sit uuden läpän. hyvä niin. Ekas läpäs oli muutenkin "vähän" liikaa pylväitä ja koukunkin vaihdoin pienemmäks.

Gaala-juhlaviikko huipentuu Anjalinilla perinteisesti LANKALAUANTAIHIN! Pysykäähän kuulolla...

Vaiks me Karvisen kanssa ollaan aika lailla erilaisia ni me jaetaan iso määrä hulluutta keskenämme. Yks niist on mökkihöperyys. Saareen pitää mennä jos vaan tilaisuus on ja vaikka sielunmaisema olisi ankean harmaa niinku viime viikonloppuna:

Talven jälkeen mökillä on tietty kauheesti kaikkea tekemistä, ensimmäinen juttu tietenkin siivoilu. Mut kun kaikki on kosteaa ja kylmää ni tarvittais sellainen keli, et kaiken mökistä irti lähtevän sais ulos aurinkoon ja tuuleen kuivumaan. Ei viime viikonlopun keleillä.

Saunan siivous ei vaadi muuta kuin puita ja vähän jääkylmästä lämpimämänpää vettä (ja kloritee vaik Martat sanois asiasta mitä). Talven jäljiltä jääkylmä saunan betonilattia ja keski-ikäisen krämpät ei oo kovin hyvä yhdistelmä. Niinpä puin jalkaani vanhat, kunnolla huopuneet villasukat! Ne jalassa sain ihan hyvin kuurattua lattiankin! JOS ette vielä tiedä niin villa kastuessaan tuottaa lämpöä.

Mikä onkaan ihanampaa, ku mökkisaunan löyly ja palavien puiden räiske pesässä? Siinä tilanteessa nautitaan eikä sanoja tarvita! Vaan – just silloin kun ensimmäinen kauhallinen löylyvettä sihahtaa kiukaan kuumille kiville niin tavallisesti varsin vähäpuheinen Karvis avaa sanaisen arkkunsa!

Vuosien varrella ollaan lukuisat kerrat suunniteltu ponttonilaiturin kiinnityksiä ja laskettu montako kilowattituntia enemmän lämpöenergiaa tarvitaan kiuaskivien lämmittämiseen jos kiukaalle heitetään kaivokylmää vettä patalämpimän sijaan! Tästä asiasta ei päästä yksimielisyyteen ikinä, koska eniten minua kiinnostaa montako kuutiota enemmän puita se vaatii. Siitä päästäänki siihen, että koivun ja männyn ominaislämpökapasiteetti on erilainen puhumattakaan kuusipuusta jne… Ja JOS saunan lämpö ei riitä niin keskustelun tässä vaiheessa olen SISÄISESTI niin kuumana et uimaan pitää päästä! Karvis on kyl jo paennut lauteilta – oli se löylyvesi sit miten kylmää tai lämmintä ja kiuas millä puilla lämmitetty niin kiukuspäissäni olen varmasti paiskonut tarpeeksi löylyä poistaakseni teknikon lauteilta!

Seuraava yhteinen hulluutemme on se uimaan meno. Tänä talvena ei sentäs avantoa tarvittu mut on se merivesi vieläkin KYLMÄÄ. Mereen meneminen on aina yhtä KAMALAN IHANAA. Karvis tulee uimaan, mutta sillä jalanpohjat ja kämmenet palelee niin et sattuu. Neopreenitossut auttaa vähän. Karvisen viime viikonlopun uimapuku näytti tältä:

Tossujen alle oli puettu vanhat Austerman Stepistä tehdyt villasukat ja uima-asu kuulemma toimi! Jalanpohjat kesti uimisen paremmin kuin ennen. Tekstiili-inssinä tiedän olevan niin, että villa tosiaan kastuessaan tuottaa lämpöä (se liittyy jotenkin kemiaan ja villakuidun rikkisidosten aukeamiseen) mut sitä on ollut vaikeaa todistaa Karviselle. Nyt se uskoo!

Ja kerrankin minäkin innostuin puhelemaan saunan lauteilla! Yhdessä mietittiin erilaisia markkinakohteita ”tekniselle” tekstiilille eli lampaanvillalle… Merimiehet tän tietää kokemuksesta mut kaikki muut! Miks ihmeessä pitää kehitellä ”teknisiä” tekokuituja kun luonnonmateriaalit on itsestään toimivia? Esim villa on luonnostaan paloturvallinen kuitu. Se syttyy huonosti ja sammuu itsestään jos olosuhteet on ookoo.

Päivän tekniikkaosuus on ohi ja loppu on pelkkää mökkihöperyyttä.

Sunnuntaina herättiin sateeseen. Pitkästä aikaa ulkokissan elämästä nauttiva Tassu kökötti myrtyneenä terassin tuolilla ja katsoi syyttävästi. Ihaku sade olis ollu mun vika!

Sateen loputtua mentiin nostamaan verkko. Sekin on yks jaettu hulluutemme. Meillä on aina sekä lasku- että nostovaiheessa about kolmas maailmansota meneillään ja silti vaan yritetään kalastaa! Tassulle ahvenia ja jos hyvin käy ni itsellemmekin. Taas tuli muistutus siitä miks minä aina lasken verkon ja Karvis nostaa:

ÄLLÖTTÄVÄ matikka luikerteli verkossa ku joku käärme! Hyi olkoon. JOS mä olisin ollu verkkoa nostamassa niin sinne olis jääny mereen – sekä made että reikäinen verkkomme. Se on kamalampi ku iso hauki! Matikkaa kehutaan hyväksi kalaksi mut mä en tuohon suostuisi koskemaan. Varmaan juutuubista löytyis hyviä nylkemisohjeitakin mut ei. Hetken mietin et jos vaikka vietäis kala kannellisessa ämpärissä mentereelle mut kun se ei äidillekään kelvannut niin päästettiin kasvamaan:

Tiedän kyl et kalannahkakurssilla oleva Ida-Maria oli tosi pettynyt kuullessaan hyvä ”materiaalin” hukkaamisesta…

Saatiin sentään Tassullekin seitsemän pientä ahventa:

Harmaa päivä meni mökin kaappeja siivoillen. Viime vuonna se jäi sattuneista syistä väliin kokonaan…

Välillä aurinkokin vähän pilkahteli ja kuunnellessani Lasse Mårtenssonin Kampelavalssia tuli ihan pakottava tarve ihan vähän puhallella saippuakuplia:

Ylläni muuten maailman paras tekninen vaate– vanha mökkivillapaitani, joka on juuri sopivasti huopunut sekä sateen- että tuulenpitäväksi!

Illalla teknissaunottiin vielä ja grillattiin hyvät pihvit, joissa oli mielenkiintoisen liekehtivä marinadi:

Ja kuten melkein aina sateisen mökkiviikonlopun jälkeen sunnuntai-iltana laiturilta katsottiin Airiston suuntaan kun siellä taivaanrannassa näkyi olevan arkipäivän aurinko jo tulossa…

Villaisaa Pääsiäistä ja varsinkin LANKALAUANTAITA!

Karvisel oli viime viikolla synttärit. Sukat hänkin saanee lahjaksi joskus tulevaisuudessa (koska mä olisin ollu ajoissa?) mut synttäripäivän aamuna vietiin Tassu eläinlekurille:

Kattiparka oli pahaa aavistamatta keittiön pöydällä odottamassa meidän töihinlähtöä kun joutui koppaan. Odotussalissa Tassu osoitti äänekkäästi et keuhkot on ainakin kunnossa! Rokotus saatiin ja poika sai kehut komeasta ulkomuodostaan ja turkistaan. Ja 7,7 kilon painosta tuli kommentti et ei tarttis enää yhtään painon nousta vaikka poika onkin roteva ja pitkä… Ei hätää, sillä kesä ja ulkoilukausi on edessä (koko perheellä).

Synttäripäivänsä päätteeksi Karvis sai vaihtaa Rypäleeseen kesärenkaat. Se ei ollut ihan helppo homma. Aamun runollinen ”Niin monta kuin on kortteja pakassa” ja ”Niin monta kun on viikkoja vuodessa” tais muuttua biisiin ”Mä joka päivä töitä teen”.

Jo aika monta viikkoa sitten sain yhden joululahjan valmiiksi. Minähän päätin tehdä joululahjat pitkin vuotta ja antaa ne saman tien pois. Lahjan saajan (veljen tytön sulhon) tapasin pikaisesti tänään. Ehkäpä kaveri vähän ihmetteli kun toivotin Pääsiäisenä Hyvää Joulua… Toiset lahjasukat meni veljen tytölle – ne oli synttärilahjat ja synttäreistäkin on jo yli kuukaus. Vinkkinä sain et pitsisukat ja paksusta langasta ”Et tulee joskus valmistakin…” Kaikki muut värit kelpas paitsi vaalean punainen tai pinkki.

Täsä ne ny ova. Eilen aamulla kuvattuna.

Tyttösukat: teetee salla, menekki hiukan kolmatta kerää, puikot 3½, malli Kerttu, koko n 39-40.

Poikasukat: Austerman Step, menekki 89 g, puikot 2½, malli ihan perus mut koko JÄRKYTTÄVÄ 46-47!

Pikkuisen olen potenut huonoa omatuntoa, kun Jouluna valistin steppisukkien saajaa kertomalla et meikä tekee kässyjä työkseen ja sanomalla et ”laske kuule et mitä ne sukat tulis maksamaan ku niiden tekemiseen menee ainaski 14 tuntia ja lankakin maksaa 12.40!” Poikahan laski… Olin mä aika häijy ja jälkeenpäin aika nolo. Mut sukkia en kudo myyntiin vaan ihan vaan ihan vaan huvikseni lahjaksi ja olen tosi iloinen jos joku tykkää. Kaveri sentään esitteli vanhat (äidin tekemät) puhkikuluneet sukkansa, joten tiedän et ne on mieleiset. Ja toivottavasti tarpeeksi isot.

Samaan perheen pikkuneidille tein jo alkuvuodesta sukat. En tiedä oliko sopivat (kuka kolmivuotias ny tykkäis villasukista?) Vaaleanpunaista ja hörhöä oli. Vaalenapunainen Maijaa, hapsulanka Braziliaa ja puikot 3mm. Menekkiä en muista mut kerä kumpaakin riitti.

Ku meil yleens tääl blogis on vaan kissakuvia ni laitetaan kerrankin koirakuva:

Tuollaisia pikkukoiria oli kaks ja ne oli aika hauskoja vipeltäjiä. Ja sukista sain halin. Ei paha päivä.

Pitkäperjantaita vietettiin Äidin ja Isän kanssa heidän mökillään. Kiirastorstai-illalla Isä ja Karvis laski verkon ja Tassu sai kolme komeaa ahventa!

Tässä kuvassa Tassu on työnjohdollisisssa tehtävissä. Sillä vähän etuajassa me siellä saaristossa karkoitettiin tänään Pääisäisnoitia:

Trullikarkoituksen jälkeen herkuteltiin nuoruusaikani herkkuruualla ja äidin bravurilla Herkuttelijan Kanapadalla. Ja Tassu on pyydystänyt vuoden ekan myyransä! Komea oli ja litteä. Pappa oli viimeistellyt Tassun homman ajamalla traktorilla yli...

Pääsiäisen vietto jatkuu seuraavaksi työpäivällä. Huomennahan on LANKALAUANTAI!

Aurinkoista Pääsiäistä!

Meillä Pääsiäisen vietto venyi vielä tiistaille. Meillä kaikilla oli eilen vapaapäivä!

Lankalauantain iltapäivällä mentiin mökille. Tulet hellaan ja padan alle, hernesoppaa massuun ja saunan jälkeen verkonlasku. Auringonlaskun jälkeen paistettiin takassa makkarat ja mentiin nukkuseen.

Saunassa tietty käytiin ja uimassa. Kun se ensimmäinen löylykauhallinen kihahti kiukaalle niin johan alkoi lukemia pukkaamaan Karvisen suusta! Kun mä MUKA olin KYSYNY mut ku en ollu! Siis et JOS heitetään kiukaalle viis litraa kaivokylmää vettä patalämminta sijaan ja JOS kiukaan hyötysuhde on n. 50 prosenttia niin KUIVAA kalpia menee 200g enemmän… Siis sen minäkin voin ymmärtää, et vaikka koivun ja männyn lämpöarvo (tilavuudessa) on eri niin painossa se varmaan on sama. Mut ku mä mietin et miten monta kuutiota kalpia se vaatii! Paiskoin sit löylyä niin et Karvis pakeni ja minä sain nauttia lämmöstä ja hiljaisuudesta.

Sunnuntai oli siivouspäivä. Päivä nousi ihanan tyynenä.

Muita kuvia ei oo mut kuvitelkaa vaan miten puusta toiseen kulki naruja ja joka paikassa tuulettui peittoa, mattoa ja täkkiä. Verkko sentään käytiin nostamassa ja Tassu sai yhden vaivaisen ahvenen:

Sillä välin ku minä riehuin mökissä niin Karvis riehui moottorisahan kanssa pitkin tonttia. Muutama kuollu kuusi (kirjanpainajatoukan tappama?) ja muutama muukin sai kyytiä.

Illalla olo oli väsynyt, mutta onnellinen. Vielä kaksi vapaata päivää edessä ja saa olla ulkona!

Tässä vaiheessa aina ollaan kovin toiveikkaana. Ollaan lähdössä ”hakemaan kaloja”. Huomatkaa direktiivintäyttävä verkkomerkki… Kolme ahventa ja harvinainen saalis eli pikkuriikkinen Kampela:

Heti mulla alkoi soida mielessä Lasse Mårtenssonin Kampelavalssi. Se on muuten tosi hauska biisi ja mun bravuri! Kuvauksen jälkeen pikkukampela kyl päästettiin kasvamaan ja ahvenet laitettiin sumppuun. Oli toiveissa saada tiistaiksi KOKO perheen kala- ateria.

Naapurista lainattiin pitkät tikkaat, joilla Karvis kiinnitti kaatoköyden. Hienosti kaatui iso koivu – just siihen mihin pitikin. Ei esim sähköjohdoille…

Meillä tää puunkaato on hyöty/valojuttu. Kaadetaan isoja, jotta saadaan mahdollisimman paljon polttopuuta. Valitin salaattia pilkkoessani et kohta tulee varjo takaterassille. Eikä aikaakaan ku honkamopo pörähti käyntiin. Mänty sai lähdön ja mä sain auringon!

Illalla taas laskettin verkko. Grillattiin ennen nukkumaanmenoa vuoden ekat itte marinoidut:

Hyvää oli ja täyden vattan viereen oli hyvä kellahtaa nukkumaan.

Aamulla taas toiveikkaina ”hakemaan kalat”. Tassu se jo innokkaana odotteli saalista:

Pettymys oli suuri koko porukalla. Saalista ei kai kannata puhua:

Onneks oli ne eiliset ahvenet. Tassu sai niistä apetta ja me syötiin ”jätteitä” eli siivouspäivänä uunissa muhinutta lihapataa ja kermaperunoita… Olis meil ollu yks hernesoppapurkkikin varoiks. Tassu veti selkäkeikkanaurut onnettomille kalastajille:

Vasta kotiinlähtöä varten pakatessa mä keksin huonon kalaonnemme syyn: Mull on ollu verkkoa laskiessa ihan väärät villasukat jalassa!

Silmukoita ei Susu tehnyt varmaan yhtään koko aikana. Muutaman merimiessolmun sentään:

Nyt on taas kiva lähteä töihin!

Aina silloin tällöin puodissa kuulee kysyttävän Makramesta. Siksipä Salon Seudun Kädentaitajien vuosikokouksessa ehdotin sitä yhden teematapaamisen aiheeksi. Minä ja minun suuri suuni! En mä tarkoittanut sitä, että itse osaisin vaan lupasin tarjota tilat!

Teemailta lähestyi uhkaavasti ja minä aloin kasvattaa stressiä. Ida-Marialta löytyi ikivanha kirjastosta poistettu Makramekirja, jota iltalukemisiksi aloin kahlata läpi. Silmusolmuja, tasosolmuja, kaksoistasosolmuja, tukilankoja, pohjuslankoja ja ties vallan mitä! Hyvää unilääkettä se kirja ainakin oli...

Viime viikolla oli sit jo pakko ottaa narut käteen ja kokeilla. Ensimmäisistä solmukokeistani tuli avaimenperiä:

Samalla alkoi tuntua siltä, että tässä hommassa on jotain tuttua… Mulle on ennenkin käynyt niin, että joku hienon niminen asia osoittautuukin joksikin ihan arkiseksi ja tavalliseksi. Siis siinähän tehdään vanhalle partiolaiselle tuttuja merimiessolmuja, ämmänsolmuja ja veneen kiinnitän tolppaan aina siansorkalla, jota kutsutaan makrameessa silmusolmuksi! Näitä solmuja sitten eri tavoin yhdistelemällä saadaan aikaan makrameeta. Taas huomasin, että meikäläinen ei opi lukemalla vaan tekemällä.

Tiistaiaamuna me sitten Tassun kanssa otettiin itseämme niskavilloista kiinni ja alettiin harjoitella:

Pannunalusta väkerrettiin aamuauringossa mökin laiturilla.

Opettelu vei mukanaan ja homma alkoi tuntua ihan hauskalta!

Lopputuloksen kauneudella en voi ylpeillä mutta solmittu se on ja ihan toimivakin. Langatkin meni jossain vaiheessa sekaisin eikä siitä tullutkaan sillä tavalla raidallista kuin piti… Ja päättelytekniikassakin voisi olla oppimista.

Kirjoissa kerrotaan et makrametyöt oli suosittuja seitkytluvulla ja muistan, että itsekin pikkulikkana solmin mökillä karvaisesta narusta amppeleita. Niitä sitten vanhemmat velvollisuudesta kehuivat ja minä olin ylpeä ja sain uutta puhtia solmimiseen. Partiossa oli solmuja opeteltu – siellä tätä tekniikkaa kutsuttiin muistaakseni ”latuskaksi”. Kirjojen seinävaatekuvat oli kyl niin kamalia, etten ainakaan omalle seinälleni sellaista tahtois… Mutta vöitä, kasseja ja muitakin käyttöesineitä vois olla kivaa kokeilla kun alkuun on päästy.

Makrameeiltaa vietettiin Anjalinilla torstaina. Koska minähän en saa mitään aikaiseksi ellei viime tippaa ole, niin keskiviikkoiltana päätin vielä kotona kokeilla amppelin solmimista. Tassulla oli ainakin hauskaa kun kahdeksan viismetristä lankaa vipelsi pitkin kämpän lattiaa! Joku teline naruille olis ollu hyvä… Ja koristuksena olis voinut käyttää helmiä, mut niitä ei tietenkään ollu saatavilla (en raaskinu purkaa vanhaa Aarikan korua). Ihan kelpo roikotin vai mitä?

Lanka näissä harjoituksissa on Schoeller&Stahlin Anya. Omituinen nyörilanka, joka on lojunut puodissa viime kesästä lähtien. Lanka osoittautui varsin hyväksi solmulangaksi ja hetken jo harkitsin et otan vyyhdit pois puodin "ongelmajätenurkasta" ja Verkkopuodin Outletista (jossa ne on myytävänä alle puoleen hintaan) ja nostan hinnan takaisin normaaliksi! No en sentään… Muitakin lankoja kokeilin ja totesin, että pehmeä ja löysäkierteinen lanka ei ainakaan ole paras mahdollinen ja paksuhkolla on helppoa harjoitella.

Torstai-iltana toistakymmentä kädentaitajaa kokoontui puotiin. Mitään suuritöistä ei pienessä ajassa tehty, mutta erilaisia solmuja harjoiteltiin ja taidettiin keksiä muutamia ihan uusiakin:-) Välillä oli ihan hiljaista ja kuului vaan ähinää ja puhinaa – välillä taas iloinen puheensorina täytti puodin. Uskon, että jokainen ”sai narun päästä kiinni” ja moni teki jo suunnitelmia kasseista ja amppeleista.

Ja taas toteutui se Kädentaitajien alkuperäinen idea – jokainen osaa jotain, mitä voi opettaa toisille:

Tässä Helvi näyttää ystävännauhan solmimista:

Minäkin opin – silmusolmuja lankana Katian Cotton Cord (sekin alelaarista).

Kokeilin solmuja myös röyhelöhuivilangalla. Hyvin onnistui sekin. Pitäisiköhän ottaa nekin langat pois puodin ongelmajätehyllystä ja tehdä kaikista kesän aikana amppeleita? Niistä vois tulla aika kivan värikkäitäkin!

P.S. Vaik mä olen päättäny etten koske klipsuihin niin nyt kyllä vähän kutkuttaa ajatus kokeilla miten klipsuja vois yhdistellä solmeilemalla...

Kyllä täällä vielä vähän neulotaankin, vaikka taitaa tähän aikaan vuodesta jutut olla kovin mökkihöperyysvoittoisia!

Asiakas ihastui puodissa mallineuleena olleeseen pikkutytön mekkoon niin, että tilasi mekon saajan 2-vee pikkuveljelle palmikkoslipoverin samasta langasta ja saman värisenä. Dead line oli toukokuu.

Lanka: teetee Elegant (75% kampavillaa, 25% tussahsilkkiä, 50 g=500m) kaksinkertaisena. Puikot resoreissa 3 mm metalliset eripariset pitkät puikot, pääntien resorissa Addin 50 cm 3 mm bambupyöröt ja miehustassa Knit Pro 3½ vaihtopääpyöröt. Näitä kaikkia "työkaluja" löytyy nyt myös Anjalinin verkkopuodista...

Lankaa kului vain 67 g! Kuvien värit on taas tosi omituisia - langan värinumero on 112...

Pikkuisen hankalaa oli palmikkojen kieputtelu kaksinkertaisella superohuella langalla kun koko ajan piti olla tarkkana, ettei toinen langoista jää kyydistä. Ei siis mikään nettisurffailuneule. Melkein sain harmaita hiuksia kun piti poimia silmukat pääntien resoria varten, mutta kolmansien kakkuloiden ja hyvän valon kanssa onnistuin omasta mielestäni hienosti ellen peräti täydellisesti!

Kukas se kisaan hännän nostaa… eli myös sivusaumat on lähes huomaamattomat:

Ohje oli alun perin Baby Bamboo –langalle ja siinä oli edessä napitus. Silmukat nappasin 6-7 vuotiaan koosta ja v-pääntien kavennukset heittelin omasta hatustani. Muuten - tällä kertaa en tapani kastellut enkä edes kostuttanut valmista neuletta (Ida kielsi) vaan se on tässä ihan "naturellina".

Mun käsialalla aika sopiva silmukkamäärä resoreihin tulee niin, et poimin kolme silmukkaa neljästä kerroksesta. Tää toimii lähes kaikilla langoilla enkä nykyisin juurikaan katso resorien silmukkalukuja ohjeista.

Pakkohan se on tähänkin juttuun vähän mökkihöperyyttä pistellä. Vappuaamuun herätessä mökissä oli 15 astetta ja ulkona sataa räntää. Jos keli jatkuu tällaisena, niin saan koko päivän nautiskella neuloen seuraavaa tilaustyötä. Pitsiä – nam!

Tassu ei kyl tästä kelistä tykkää ja just nyt ei kauheasti houkuttele lähteä verkonnostoon…

Tämä kuva on viime viikonlopulta..

Hyvää alkanutta tuokokuuta kaikille!

Vappuaattoon kuuluu tietenkin vappupallot. Mitäs muuta ne meillä oliskaan ku saippuakuplia:

Vapunpäiväksi luvattiin räntäsadetta, joten vedettiin pressu suojaamaan potettavia kaisloja. En hetkeäkään uskonut räntään mutta aamulla herätessä valkoista oli maassa meilläkin ja taivaalta mäiskähteli jotain vaaleaa ja märkää ja kylmää. Hellassa oli pakko pitää tulta koko ajan ja puukoria piti täyttää solkenaan:

Projektipäällikkö aina paikalla kun tapahtuu.

Koska oli työn juhlapäivä, niin päätinpä ryhtyä parittajaksi: Hain parit kaikille talosta löytyville työrukkasille ja niitähän riitti… Rukkasten määrästä päätellen meillä tehdään töitä paljon enemmän kuin oikeasti tapahtuu… Karvisella on tapana ostaa uusia AINA käydessään Biltemassa, Motonetissa tai Honkkarissa. Selityksenä on aina et ”Ku vanhat on rikki” tai ”Meillä ei vielä ollut tällaisia” tai ”Ostin kahdet ku ne oli niin halpoja”. Siis meillä on ainakin 46 paria EHJIÄ työrukkasia! + 12 paritonta tai rikkinäistä (jotka poltin nuotiossa perjantaina).

Vaihdettiin me sit kiuaskivet (siihen hommaan oli ihan omat rukkaset) ja nostettiin räntäsateen lopputtua hyvä kalasaalis: 4 komeaa kuhaa ja 2 ahventa! Ja uusien kivien myötä saatin entistä paremmat löylyt.

Perjantaina sitten oli pyromaanin juhlapäivä:

Heräsin aamulla ennen tuulta, katsoin metsäpalovaroitukset netistä ja tuikkasin kaislakasani tuleen:

Huomatkaa sammutusvesiämpärit! Muistaen hyvin vuodentakaisen sytytyspalaepisodini ja sytytin kasan ja juoksin turvallisen matkan päähän ottamaan valokuvia ja juomaan aamukahvia… Ilo ei kestänyt pitkään – rutikuiva kaislakasa oli muisto vain muutamassa minuutissa!

Piti sitten odotella vielä puolen päivän metsäpalovaroitustiedot ennen jatkoa. Iltapäivällä syttyi se varsinainen Vappukokko:

Kaadettuja puita karsittiin ja oksat meni saman tien nuotioon (kera parittomien työrukkasten). Illalla kaivoin nuotioon ”Susun Rosvoperunat”. Tää ei oo ollu mikään ruokablogi, mut ku Karvis tykkas mun potuista kovasti (eikä omasta mielestänikään hullumpia olleet) niin ohje tässä:

Pese perunat (Van Gogh). Lohko reiluihin lohkoihin. Levitä folio ja lohkot siihen. Ripota päälle REILUSTI suolaa, pippuria, gillimaustetta, ja vähän valmiiks murskattua valkosipulia purkista ja loraus öljyä. Kääri tiiviiks paketiks. Kastele sanomalehti ja kääri pottufolio siihen. Päälle vielä kerros foliota. Kaiva nuotion hehkuvaan tuhkaan, tee kunnon tuhkakekokeko päälle. Käy välillä saunassa ja uimassa. Kuivattele ittes rauhassa. Odottele nälkää. Illan pimetessä nauti! Sorry – kuvaa ei kerinny ottaa enneku potut oli hävinneet parempiin suihin. NAM!

Ookoo – kyllä mä vähän neulonutkin olen. Lauantaina kun tuuli oli ”susun suosikkisuunnassa” eli luotessa ja auringossakin piti olla silkkivillakerrasto, villapaita, villasukat ja tuulipuku niin talon takana tikuttelin menemään 105 metriä lankaa. Siitä toiste ku homma on valmista. Sillä välin Karvis valmisteli sunnuntain projektia eli karanneen poijun uudelleenupotusta:

Ja kyllähän minä kalojakin perkasin…herkkuateria koko perheelle vaati muoviset puutarhahanskat ja käsien lämmittelyn patalämpimässä vedessä aina välillä. Vaan hyvältä maistui:

Sunnuntaina sain vielä ”toteuttaa itseäni” ja polttaa yhden kaislakasan rannalta, joka jostain kumman syystä jäi viime vuonna siivoamatta. Uupunut Tassukin suorastaan pyysi sisään nukkumaan, joten kotiinlähtö ei loppujen lopuksi ollutkaan mikään ongelma.

Neljän päivän vapaa tuntui oikeasti tosi lomalta! Työasiat tunki uniin vasta viime yönä kotona. Ihan hetkisen joskus podin huonoa omatuntoa siitä, että mun pitäis oikeasti olla puodissa eikä riehua pyromaanina saaressa. Sillä välin kun minä lorvailin ja pidin hauskaa ukon ja kissan kanssa mökillä niin ammattitaitoinen ja asiakaspalveluhenkinen Ida-Maria piti pystyssä sekä kivijalka-Anjalinin että Verkko-Anjalinin.

Ihana lomanen takana ja koko kesä edessä!

Meidän äidin äitienpäivälahja ei taida olla kenellekään yllätys. Ei edes äidille, vaikka teeskentelikin yllättynyttä:

Pitihän äidinkin oma Salkkari-hartiajuttunsa saada. Varsinkin kun meidän ”päivän puhelu” soitetaan joko ennen tai jälkeen Salattujen Elämien, mut ei koskaan niiden aikana.

Ohje täältä, menekki teetee Lumi Coloria 55 g, puikkoina Knit Picks vaihtopääpyöröt nro 6 ja Knit Pro 4,5 mm suorat puikot (joihin olen ihan rakastunut) 4,5 mm.

Megi oli muuten löytänyt Kotivinkistä varmaan sen alkuperäisen hartiajutun ohjeen. Tuon esikuvasta minäkin aikoinaan tämän oman versioni sävelsin. Tosin aikaa on kulunut lähes kymmenen vuotta ja se alkuperäinen oli varmasti se ensimmäinen retroversio – reikäinen ja kulahtanut ja kuulemma yli 30 vuotta sitten Anjalinin lankakaupassa teeteetetty! Äitienpäiväsalkkarin kunniaksi Lumi on meillä tarjouksessa tämän kuun ajan – siis myös Verkko-Anjalinilla.

Meillä äitienpäivän bileet alkoivat jo aattona. Lauantai-iltana veli”poika” grillaili (mun avustuksella) hyvät pihvit ja veljen vaimo kattoi pöytään muusia ja sienikastiketta ja vaikka mitä herkkuja! Veljen vanhin tyttö oli pikku tyttönsä kanssa tehnyt jälkkäriksi suussa sulavan marjakakun, josta ei jäänyt murenaakaan!

Pöytää korjatessa huomasin ikkunasta Tassun ja takaa-ajettavan. Vaikka Tassuparka ei pärjää meidän naapuruston pikkuisille tyttökissoille, niin kapinen kettu sai kyytiä!

Kuvaan en saanut muuta kun Tassun hännän (tuolla männyn takana)… Myöhemmin pelkäsin miten pitkälle kissu ketun ajaa ja osaako se tulla takaisin. Osas se ja ylpeänä marssi sisälle pappan ahvenia syömään. Juhlat kun on niin pitää se Tassullekin olla parhaat eväät!

Suvun pienin piti huolen ohjelmasta ja minäkn pääsin leikkiin mukaan. Ensin piti läpäistä pari testiä, mutta sen jälkeen paiskoimme toisiamme pesusienellä ja sain kuulla olevani hyvin huolellinen värittäjä. Vähänkös tuntui mukavalta kun en noiden lasten kanssa oikein tiedä miten pitäis olla! Myös Tassun mielestä pikkuneiti osoittautui ihan vaarattomaksi ja tosi hyväksi portsariksi. Tyttö osasi hienosti avata oven sisälle ja ulos – kyllä kissun kelpasi!

Illalla käytiin laskemassa verkot (ja haettiin samalla reissulla katti, joka oli varmaan ajatellut et alakerrassa on paremmat saaliit ja portsarit).

Canastarinki kokoontui ihan niin kuin joskus lapsena saaressa ja korttia läiskittiin pitkälle yöhön. Äiti voitti (ku oli äitienpäivä). Ennen vanhaan kuunneltiin yöradiota – tällä kertaa euroviisuja telkusta.

Aamulla käytiin isän kanssa nostamassa ensin lippu saloon ja sitten tuhannen sotkuinen verkko, kahdeksan ahventa ja tsiljoona roskakalaa. Aamupuuron jälkeen katettiin kahdentoista kahvit, jonne veljen perhe tuli ennen kaupunkiin lähtöään. Seitsemää sorttia oli – äidin marjakakkua, isän juustokakkua, mun voileipäkakut, suolaista piirakkaa, Marin pipareita…

Myöhemmin käytiin rannassa selvittämässä verkot ja isä perkasi kalat. Tassu se odotteli makupaloja:

Karussa rantamaisemassa viihtyy pienet orvokit:

Montakohan vuosituhatta on tämänkin luonnon taideteoksen syntymiseen kulunut?

Äiti leivitti ahvenfileet hapankorppumuruilla ja paistoi voissa. Voiko mitään parempaa kesäruokaa ollakaan? Tää taitaakin nykyään olla enempi ruoka- kuin käsityöblogi…

Me Tassun kanssa tuumattiin et mikäs kiire täältä ja jäätiin vielä yöksi. Illansuussa aurinko pilkisteli ja äidin kanssa päätettiin lämmittää rantasauna. Ihanat löylyt saatiin ja 6-asteisessa vedessä pulahdettiin monta kertaa! Sen jälkeen uni tuli silmään ihan pyytämättä

Nyt ollaan taas kotosalla ja reissussa rähjääntyneen katin turkki odottelee harjaamista. Takkuja, pihkaa, toivottavasti ei montaa punkkia. Yöpalaksi vielä pappan ahvenia…

Viime viikol yks aamu mä huomasin et tääl blogis on käyty melkein 100000 kertaa. Nyt jo yli. Se tuntuu aika hurjalta määrältä lukijoita vaiks en kyllä yhtään tiedä muiden blogien kävijämääristä. Kun summaa vielä vanhan rakkaan Vuodatus- Susun Silmukoiden kävijämäärän niin siitä tulee jotain kolme ja puol sataa tuhatta!

Sit aamulla töihin ajaessa ajattelin et kai sitä ny jonkunlaiset bileet pitää järjestää… Työmatkoilla kuuntelen melkein aina Radio Suomen kanavaa (siellä ei ole mainoksia). Uutisis kerrottiin just jostain bloggaajast, jolla on kymppitonni lukijoita VIIKOSSA! Joten se niistä bileistä sitte…

Minä oon blogannu jotain seittemän vuotta joten täällä käy puolet siit kymppitonnist KUUKAUDESSA. Samas uutises sit puhuttiin bloggareiden saamist lahjuksist. Niist pitää sit verottajal ilmoittaa. Pitääks mun ny ilmoittaa verokarhul et sainteeteen lähetyksen mukana viime viikolla kolme eriväristä 50 g:n kerää vyötteetöntä raidallista sukkalankaa?

Viikon asiaa pähkäilyäni olen edelleen sitä mieltä et sata tonnia on huima määrä!

KIITOS kaikille lukijoille. Kommenteista spesiaalikiitos!

Vaikka blogin nimi viittaa kässyihin, niin ihan muutahan täällä on. Blogikissan seikkailut ja tietenkin mökkihöperyys on ainakin tässä vaiheessa vuotta ne pääaiheet. Ja ollaanhan me tosi trendikkäitä – Kotilieden artikkelin mukaan jopa viisaita:

No kyl ny kuitenkin piti pistää elämä risaiseks. Blogiarvontaa ei pidetä, mutThe Lankakaupassaon ens lauantaina Ihan PähkäHullun Halpa Lauantai! Facebookissa voi lukea lisää tapahtumasta (eikä sun tarvii olla itte facebookissa vaan pääset kurkkimaan klikkaamallaTÄSTÄlinkistä).

Salossa on ens lauantaina hurjan monta muutakin tapahtumaa, joten sinne kannattaa lähteä kauempaakin ja isolla porukalla. Jos et itse pääse niin vinkkaa kaverille!

Neulonutkin oon. Tää valmistui eilen alkuillasta. Kuvassa ”tekeytymässä”. Asiakkaalle on menossa tämä pitsibolero. Myöhemmin parempaa kuvaa ja muutakin speksiä lupan ma.

Tervetuloa Hulluttelemaan Saloon Annankadulle lauantaina!

Turun Kädentaitomessut järjestetään ens viikonloppuna. Ja arvatkaapa mitä? Anjalinin Lankapuoti on mukana messuilla!

Ihan vähän jänskättää, sillä nää on ihka ensimmäiset kässämessut, jossa olen itse tiskin toisella puolella! Mukava kutina päällä ja toivon näkeväni messuilla monta tuttua! Ja tietenkin tuntemattomiakin...

Onneksi mukana on hyvät tukijoukot. Naapuripuodin eli MulperinMinnan kanssa jaamme pikkuisen osaston (nro 70). Lauantaina osastolla huseeraa mun lisäksi Neulefriikki Piiku (koita saada ittes terveeks viikonlopuks) ja sunnuntaina puodista tuttu Ida-Maria.

Pari vapaalippua messuille olis tarjolla, Mut eihän arvontaan noin vaan osallistuta! Siihen on pienet vaatimukset… Oma lehmä ojassa kysyn:

Mitä kässämessuilta toivot saavasi?

Kuljetko mieluiten yksin vai porukassa?

Teetkö hankintoja? Jos niin minkälaisia? Valmiita tuotteita vai tarvikkeita?

Teetkö heräteostoksia?

Haetko ideoita?

Jos vastaat, voit voittaa! Voit vastata vaiks et olis tulossakaan...

Arvonnassa on kaks lippua Turun Kädentaitomessuille. Osallistumisaikaa keskiviikkoaamuun asti (siltä varalta, et liput postitetaan ni ehtii varmasti perjantaiks perille). Joku randomigeneraattori taas valitsee lippujen saajat.

Tos viikonloppuna totesin et yleensä mulla on ollu Turun Kässämessujan aikaan kevätsiivouspäivät. Tänä vuonna taitaa vähän lykkääntyä. Mut ei sen niin väliä ku pakkastakin on ja lunta. Tulihan se talvi viimeinkin! Ja ehtiihän sitä sit syksylläkin...

P.S. Jos sulla jotain tilattavaa niin nouto messuilta onnistuu kun laitat sähköpostia. Linkkiin: KLIK.

Vaikka täällä ollaan viime aikoina keskitytty pelkkään hullutteluun, niin on sitä puikotkin olleet käytössä! Ja lopputulos oli ihan asiallinen – ainakin omasta mielestäni toivottavasti myös asiakkaan mielestä:

Pitsibolero Sublime Egyptian Cottonista. Näissä kuvissa vielä ennen viimeistelyä.

Vuosi sitten tein samanlaisen valkoisena. Malli on ollut tosi tykätty – nytkin se eka versio kerää katseita tuossa puodin ikkunassa.

Tykkään ihan mahdottomasti pitsineuleista. Ehkäpä syynä on se, ettei käsialan pikku epätasaisuudet näy niin hyvin kuin sileässä. Ja koko ajan tapahtuu.

Malli on Sandnes Mandarin Medi –lehdestä (malli 6) ja ohje siis Medille. Egyptian Cottonissa on sama tiheys ja merseroidussa langassa kaunis juhlava kiilto. Lankaa kului kokoon L-XL metriä vaille kahdeksan kerää eli 400 g.

KnitPro:n 3½ mm vaihtopääpuikoilla ja 80 cm kaapelilla tikuttelin menemään hihat ja reunuksen samoilla puikoilla ja 120 cm kaapelilla.

Neule aloitetaan hihansuusta ja neulotaan keskelle taakse. Jätin silmukat odottelemaan kaapelille ja neuloin toisen hihan. Sitten silmukoin hihat yhteen, ompelin saumat ja poimin silmukat reunusta varten. Taas toimi oma sääntöni – 3 silmukkaa 4:n kerroksen matkalta. En edes laskenut enkä lukenut ohjeesta silmukkalukua mut hyvä tuli.

Hullun Halpana lauantaina sekä loput Egyptian Cottonit että MandarinMedit päätyivät hullutteluhinnalla alekoriin (poistuvat valikoimastamme). Hullut hinnat jatkuu osassa tuotteita ja nyt ne on päivitetty myös AnjalininVerkkoputiikkin. Joten jos et lauantaina päässyt kanssamme hulluttelemaan niin vielä on tavaraa jäljellä!

Arvontageneraattori hoiti Ida-Marian avustuksella voittajan numeron ja se on KOLMONEN! Eli jos lauantain kuitin alareunasta löytyy #3 niin olet voittanut puoli kiloa teeteen pallasta. Värin saat valita – vaikka kaikki kerät eri värisiä! Onnea voittajalle!

Kiitos myös kaikille kanssahulluttelijoillemme. Toivottavasti teitte hyviä löytöjä!

Ettei tämä(kään) juttu menis liian asialliseksi niin laitetaan vielä kuva kuukauden virkkusta:

Launataipäivän aikana Hullun Halvasta Argentina Colorista piti virkata kori mut hattu tuli. Takahuoneen hyllystä löyty vielä aito strutsinsulka koristeeksi. Koukku KnitPro Wawes nro 10 ja menekki 2 kerää.

Langan väristä voi olla montaa mieltä. Mun mielestä se muistuttaa erehdyttävästi samaa kuin kaks kuukautta jääkaapissa muumioitunut possunpihvi kermakastikkeella…

Hulluttelun jälkeen me täällä aletaan paneutua ihan vakaviin asioihin eli ENS SYKSYN LANKATILAUKSIIN :) :) :)

Ei siit ol ku vähän yli kuukaus ku (nykyisin tosi laiskal) Blogikuvaaja - Karvisel oli synttärit. Ja ny jo on valmista! Ei meil niin kiire näiden lahjojen kans oo ennenkää ollu. Usein jo saman vuoden aikana valmistuu!

Siis ohkast työsukkaa olis ollu tarvis. Oletin et jälleen kerran taas karvismaiseen tyyliin ”huomiota herättämättömän väristä”. Kaikki sukankutojat tietää et sen väristä perussukkaa on äärettömän tylsää tikutella. Tälläpä kertaa Karvis pisti elämän vallan risaiseksi: Ihan itse valitsi värit kerran käydessään puodissa työpäivän jälkeen. No kyllähän ankeanharmaan perussukan tikuttelee, kun lopussa on iloista tiedossa:

En hetkeäkään uskonut Karvisen oikeasti käyttävän lahjasukkiaan töissä. Vaatimalla vaadin todistusaineistoa. Kuvan piti olla jonkun muun ottama ja eilen sellainen tuli kuvaviestinä puhelimeen:

Ruokapöydässä todistetusti otettu! Naaman leikkasin pois mutta näyttää siltä ettei ihan tylsä lounashetki pojilla ollut…

Harmaa lanka Austerman Step ja oranssi (sen piti näkyä työsandaalien kärjestä) Sandnes Sisu. Puikot 2,5 mm KnitPro 15 cm sukkikset ja lankojen menekki yhteensä 74 g. Ja taas yritin tehdä oikean muotoisen sukan Karvisjalkaan eli kantalappua reilusti pidemmäksi (lisäsin myös reunoihin yhden silmukan) ja kantakavennuksia venyttelin melkein kärkikavennuksiin asti.

Vanhenin minäkin sit viikonloppuna. Mut emmää ny niin vanha ol ku Karvis. Ja sitä paitsi mun mielestä mun synttäreinä pitäis antaa lahjoja mun vanhemmille eikä mulle. Ei mulla ittelläni ol osaa eikä arpaa siihen asiaan et oon sattunu syntymään. Joka tapauksessa oli mukavaa ku moni muisti. Kiitokset!

Lahjojakin sain:

Ku en oo mikään kukkaihminen niin kerrankin sain mieleisen kukkakimpun: Siinä kukoisti mun lempisuklaat eli Fazerin Siniset! Eihän kuvasta ollenkaan näe, et aika moni karkki on jo päätynyt parempiin suihin? Ja ihan oikeaa suklaata eikä mitään terveystummaasuklaata, josta en ollenkaan tykkää vaiks olis kuinka terveellistä ja muodikasta!

Hieno ranskalainen viini oli kiedottu pompulalankaan. Pompulanagasta pitää neuloa ensin kluutu ja sen jälkeen vasta saan avata pullon. Kluutu siks et kuitenkin läträän viiniä jonnekin ja pompula on paras siivousliina. Pullo on vielä korkkaamati koska a) kluutu on neulomatta ja b) lahjaviinin avaaminen tarvii aina SPECIAL tilaisuuden! Kiitos Mopsien kanssa neuloja – parhaat naurut tuli täst.

Dumlepussukka on hämäystä. Yhtään suklaata en saanut syödä vaan Piiku oli värvännyt tyttärensä poikaystävineen syömään karkit. Minä sain uuden hienon kässypussukan, johon päätyi heti pari kerää mustaa pellavaa (ehkäpä jo huomenna kerron niistä lisää). Pussin synnystä voitte lukea täältä. Kiitos!

Kaikki lahjat on kivoja, mut varmaan kaikkein eniten mieltä lämmittää uusi heino kaulakoruni! Siinä on väri joka lähtöön, joten se sopii ihan joka ikisen nutun ja teepaidan kaveriksi! Ja sen tekijä on taitava pikkukaveri, josta tykkään yhtä kamalasti ku korusta! Kiitos, hali, pusi ja MIAU!

Vanhenemisen johdosta sain myös komean tiploomin. Näyttää siltä, ettei tämä nyt niin vakava asia sit ole. Olen tiploomin mukaan lankahullu ja cychenewä cepposten tekoon. Tosin myös illiteraatti ja miltei idiootti mut kans mieleltään hyväntuuline ja wilckax… Jotta kiitokset Ida-Marialle ja Turun raatille. kaupungin porvarien ynnä cäsityöläisten representantille! Jos mä vaikka joskus unohdan olla tollanen ni nyt tää on seinällä muistuttamassa!

Karvis ei sit muistanu mun synttäreit. Mut eihän meillä tunnetusti näitten juttujen kans mikään kiire ol ennekään ollu…

Uusimmassa kauneimmat Käsityöt –lehdessä oli kivannäköinen virkatun hellehatun malli. Lankana oli Katian Lino 100% sitähän meiltä löytyy! Musta ei varmaan helteellä ole paras mahdollinen väri mutta aina tyylikäs!

Hattu virkattiin kaksinkertaisella langalla ja ohjeessa suositeltiin 2½ mm koukkua. Minä virkkailin kolmosella kun sellainen Knit Pron koukku sattui olemaan kässäpussissa vapaana. Aika takkuista oli virkkaminen ja jossain vaiheessa olin jo purkamassa – mun hattuni kun ei näyttänyt ollenkaan samalta kuin ohjeen kuvassa ja vähän pieneltäkin se tuntui. Minä purkamassa? Ei käy (ku se kaksinkertainen ei meinannut millään purkaantua). Siis tällainen tuli ja loppujen lopuks aika kiva. En mä mitään rautalankaa tuonne lieriin virkannut, pysyy se kuosissaan noinkin.

Langan menekki oli 144 g. Jos tekisin vielä toisen, niin ottaisin koukun 3½.

Torstaina oli Salon Seudun Kädentaitajien Kengänkorkokirjonta-ilta. Vähän teki mieli jättää väliin, mutta menin kuitenkin ja tosi kivaa oli! Opittiin taas porukalla uusia juttuja ja opena toimi tällä kertaa Jossu Varsinkin tuon ruusun tekeminen oli kiva oppia ja kaiken lisäks helppoakin, samaten ku tuo solmupisto uudella tavalla. Minä esittelin ruusuani Karviselle - hänen mielestään se oli hieno mansikkaleivos! Opiskelimme kirjontaa Salon Kirjaston Laurinsalissa. Siellä kellarissa oli ihanan viileää! Onneks menin. Tässä vielä kuva mallina olleesta rahista:

Mitä vanhemmaksi tulen sitä huonommin siedän hellettä. Loppuviikolla Ida tais saada tarpeekseen mun kiukuttelusta (ja kaikesta muustakin sähläämisestä) ja nätisti ehdotti et jos pysyisin poissa töistä perjantaina… Ensin epäröin, mutta kun Karviksenkin palaverit hoituivat etänä niin lähdettiin jo torstai-iltana mökille!

Perjantaiaamuna heräsin auringoinpasteeseen (tai siis Tassu herätti). Aamu-uinnin ja –kahvin jälkeen aloin pitää ”etäpäivää”. Levittelin mökin takapöydälle lankakarttoja, hinnastoja kampanjakalentereita… Kun ilman lämpötila kohosi kahteenkymmeneenviiteen niin mulla oli syksyn lankatilaus lähettämistä vaille valmiina. Jättikokoinen sammakko loikiskeli siinä terassin alla. Se varmaan tuli antamaan viisaita neuvoja ens syksyn lankamuodista. Ennustaahan sammakot säätäkin niin miksei myös neulemuotia?

Karvisen palaverin päätyttyä lähdettiin veneellä Airistolle. Piti lähteä kuvaamaan jotain typerää armeijan miinapaattia (tai jotain sinne päin, näkyy seuraavassa kuvassa vasemmassa ylänurkassa). Mun mielestäni siinä ei ole mitään mielenkiintoista, mutta mukavaahan se oli aurinkoisena päivänä istua kyydissa neulomassa:

Mustan pellavan jälkeen tarvitsin jo väriä! Lankaedustaja poikkesi keväällä ja kertoi jännittävästä kesälangasta, jossa on UV-suoja. No arvatkaapa kenen oli sitä pakko tilata… Kaikki hassutukset kun pitää aina kokeilla! Langan mukana oli kolme ohjetta ja kun olin tuosta virkkaamisesta just päässy niin päätin palkita itseni neulomalla.

Resori 1 kiertäen oikein ja 1 n Addin 50 cm kolmosen bambupyöröillä ja myssyosa Knit Pron lyhyillä nelosen päillä yhdistettynä 60cm kaapeliin. Puikon pituudeksi tuli tällä yhdistelmällä 55 cm ja se tuntui tosi hyvältä pipomitalta!

Huomaattehan nyt varmasti mun uuden hienon kässäpussini! Siinä ovat matkustelleet viime päivinä molemmat uudet kesähattukässyni. Siinä on sopivasti tilaa myös puhelimelle ja kameralle ja sopii veneretkekässäpussiks siksikin hyvin että pienet vesiroiskeet ei tee mitään sisällä olevalle neuleelle!

Matkalla hattu valmistui:

Perille päästyäni päättelin vielä langat. Kuvassa odottelee seuraava ”projekti”.

Lanka SMC Sun City Protect (50% puuvillaa, 50% akryyliä ja se Ultraviolet Protector Factor 50+), menekki hattuun 83g eli kerä riitti hyvin. Kerässä on 100g ja 194 m. Kiva lankaa neuloa. Tuntuu myös siltä, että vois olla myös hyvä materiaali sytomyssyihin.

Iltapäivällä vielä virkkailin loppulangasta karvisen pyytämän lukkosuojuksen. Lukko ei varmaan UV-suojaa tarvii mut sen terävät kulmat naarmuttaa veneen kantta joten:

Tällainen siitä sitte tuli. Käyttökokemusta ei vielä ole mut ainakin ensitestit näyttäis siltä et suojus toimii:

Koukku 3 mm Knit Pro Wawes ja lankaa kului 11 g.

”Etäpäivä” tuli tarpeeseen ja illalla tuntui jo siltä, et töihin on taas kivaa lähteä! Helle jatkuu vielä pari päivää, mutta jo keskiviikoks luvataan viileämpää. Sitä odotellen nautitaan auringosta!

Mun mielessä soi jonkun ittelleni tuntemattoman lauluntekijän hauska biisi ”Saaressa on aina sunnuntai”. Viime päivät on ollu niin kuumia, että on ollut turhaa kuvitellakaan tekevänsä mitään järkevää. Siispä tässä vaan kuvia eikä turhia löpinöitä.

Täl paatil Karvis kävi viime kesänä Maarianhaminassa. Perjantaina se purjehti meidän ohi.

Perjantaina (siitä jo kerroinkin) käytiin Airistolla:

Lauantaina töiden jälkeen ensimmäinen asia:

Merivesi oli 16 asteista mut kyllähän se sentän vähän virkisti 30 asteen Salon jälkeen.

Tassu nautti talon varjossa olostaan:

Olihan silläkin kuuma. Koska katti ei ole mikään juoppokissa niin viilensin sitä suihkupullolla:

Yhtään huonoa ei katti käsittelystä tykännyt, mutta menihän siinä tovi kun turkki piti laittaa järjestykseen. Ehkäpä muutama tippa vettä meni myös Tassun massuun.

Kun on tarpeeksi kuumaa, niin sitä ei vaan jaksa tehdä mitään. Niinpä saunottiin (mitä järkeä siinä oli?), grillattiin ja mentiin nukkumaan.

Sunnuntaiaamuna ihmettelin kolmen lokin kirkunaa ja kaartelua. Syykin selvis – joku otus oli kovaa vauhtia uimassa Kakskerran puolelta:

Meidän rantaan se nousi tuossa:

Minkkihän se:

Nätti eläin mutta vaarallinen kaloille ja linnuille:

Monesti se on tehnyt pesän meidän laiturin alle ja voi sitä lemua! Puhumattakaan siitä, että yks minkkirouva kerran ryösti Karvisen pyydystämän hauen... Tässä kuvassa se on matkalla siihen suuntaan:

Kuvien jälkeen Karvis ajoi sen kuulapyssyllä naapurin puolelle. Siellä on taito, välineet ja luvat moisen tuholaisen hoiteluun.

Menin sitten kertomaan et otus on heille tulossa ja saman tien näimmekin sen. Minkki ei ollut yhtään ihmisaran oloinen. Kuulemma myöhemmin oli pyydystänyt itsensä kokoisen mateen ja tyytyväisenä mutustellut sen rantavesissä…

Me kävimme nostamassa verkon ja saimmekin saalista: muutama ahven ja hauki (joka pitkän pohdinnan jälkeen päätettiin perata ja pakastaa TOSI pahan päivän varalle). Joku "Hauskat kotivideot" - ohjelma vois saada hyvää aineistoa meidän kalanperkaussessioista...

Mist ihmeest johtuu et vaikka kalaa olis niin Tassu saa parhaat ahvenet ja me syödään jätteitä? Kesäkauden eka muurikkapydäri oli herkkua! Perunaa, sipulia, ryynäriä, lihapullaa, joku vanha pihvinjämä.

Karvisen bravurinumero on pyttipannu. Se tehdään aina vanhaa mainoslausetta ”vähän” muunnellen eli ”Voista tinkimättä – suolaa säästämättä”.Hymy tähänkin kuvaan oli must! Eli ”Hyvä ruoka Parempi mieli” :-) Olenks mä joku mainosten uhri?Ton parempaa jätettä ei ol.

Mun tehtävä on paistaa häränsilmät:

Voi et ol hyvää! Ei mitään terveysruokaa… mut eihän tätä ihan joka päivä syödä.

Maanantaiaamuna oli taas aamu-uinnin jälkeen töihinlähtö edessä. Ja illalla kotiin tullessa oli ihanaa laittaa villasukat jalkaan. Inhoan hellettä ja jos voisin säätä toivoa niin toivoisin yhtä lyhyttä kesää kun talvikin. Täällä talvi kesti abouttisesti kaks viikkoa eikä yhtään haittais jos kesän helteet oli ollet tässä. Vähän alle kakskyt riittäis mulle ihan hyvin. Kylmää vastaan voi ”sotia” villalla ja alpakalla mut kuumuuteen ei auta mikään! Ja jos sataa niin sekin on vaan pukeutumiskysymys.

Mun kesäkukkien tie oli sit tässä:

Torstai-iltainen yllättävä saareenlähtö oli sen vert nopea, että unohtuivat kotiparvekkeen eteen paahteeseen pariks päiväks ilman vettä...Mut eikös noi voikukat oo oikeastaan ihan nättejä nekin? Ja mustikkakin kukkii komeasti.

Tassu sen parhaiten kertoo et rankkaa on ollu!

Joka vuosi tähän aikaan The Lankakaupassa parveilee lankaedustajia. Toinen toistaan hauskempia uutuslankoja esitellään ja joihinkin sitten sorrutaan. Melkein alkaa jo odotella syksyä vaikka kesäkin on vasta edessä!

Joskus käy niin, että syksyn ja lankauutuuksien saapuessa puotiin sitä ihmettelee et kukahan tällaistakin lankaa on meille tilannut... Eikä auta muu, kuin katsoa peiliin.

Vaan jokaiselle langalle löytyy sopiva paikka kun vaan mielikuvitusta on! Ida neuloi viime viikolla Adriafilin Furetto -langasta Pörrin:

Eikös Pörri olekin suloinen pieni kissa?

Yhdeltä asiakkaalta saimme kerran "kaavan", jonka mukaan Ida Pörrin neuloi. Pörri oli niin kiva, että samantien siihen kirjoitettiin ohje. Minä koeneuloin alkuviikolla osat ja tänään Hapsu-kissa sai vanhasta tyynystä täytteet, jämäpallaksesta viikset, jämäsisusta nenun ja The Nappikaupasta silmät:

Hapsu taitaa olla vähän sukua Norjalaiselle metsäkissalle - niillähän on tyypillisesti takatassut vähän pidemmät kuin etutassut... Jossain syntymänsä vaiheessa Hapsu näytti myös vähän norskin ja pupujussin risteytykseltä, mut se oli vauvakissan pyöreyttä, joka on tässä päivän kuluessa hävinnyt.

Arvatkaapa vaan millainen vilinä ja vilske täällä lankakaupassa nyt on kun Pörri ja Hapsu vetää pentumaista kissarallia lankakorista toiseen? Pysähtyivät sentään hetkeksi ja sain napattua kuvan:

Lankana siis Adriafilin Furetto. Siitä erikoinen hapsulanka, että siinä on ihan aitoa villaakin mukana (nyt tiedän miks tää meille tilattiin). Puikot 5,5 mm, ja lankaa kului vähän vajaa kerä yhteen kisuliin.

Nyt Pörri ja Hapsu toivottavat hyvää kesää kaikille koulunsa päättäneille ja onnittelevat valmistuvia!

Mekin siirrymme kesäaikaan eli ensi viikosta alkaen elokuun loppuun Anjalin on lauantaisin suljettuna. Vaan ei hätää: VerkkoAnjalin on auki 24/7...

Kässämessuilla Turussa

Mökkikausi avattu vai mystisesti vaeltava kurkku?

Kirjottu liina

Bambutiskirätit, paluu arkeen ja Anjalinin verkkokauppaa

Paljettibaskeri

Virkattu pikkulaukku Gaalasta

Villa = tekninen tekstiili

Lahjasukkia ja Pääsiäisen alkua

Pääsiäinen saaressa

Makrameharjoitukset

Palmikkoliivi pienelle pojalle

Vappuloma saaressa

Äidin Salkkari

Sadan tonnin bileet eli Hullun Halpa Lauantai

Turun Kässämessuille -arvonta

Pitsibolero ja Hullun Halvan lauantain Arpavoittaja

Synttärilahjoja

UV-suojaa eli hellehattuja virkaten ja neuloen

Minkki ja makkaraa

Furetto-kissat Pörri ja Hapsu