Susun Silmukat

Tyks Ystävänpäivän Sytomyssykeräys on jo mukavassa vauhdissa. Ensimmäisiä valmiita myssyjä on jo tuotu puotiin!

Tekstiiliteollisuus Oy tuki kampanjaamme mukavalla ja monipuolisella lankapussilla. Siellä oli merinoista puuvillaan ja bambuun ja muutama kerä sukkalangaksikin sopivaa. Melkein kaikki kerät ovat jo päätyneet tekevien käsien puikoille. Kiitos!

Tyksiinhän saa tehdä myssyjä ympäri vuoden – tarve on jatkuva ja viimeksi siellä käydessäni (kohjuvaahdotuksessa naapuriosastolla) myssyhylly oli surkean tyhjänä… Kiitos Matleenallekun taas heitit haasteen Ystävänpäiväksi - siihen oli pakko tarttua! Vähän jo odoteltiinkin ;-)

Pari myssyä on omiltakin puikoilta syntynyt. Ensimmäisenä päätin selättää Neulefriikki Piikun Poimun. Ensimmäinen poimuni oli työtä ja tuskaa, mutta silmukoiden poimiminen napakkakierteisestä ja raidallisesta langasta ei ollutkaan yhtä hankalaa kuin löyhäkierteisestä alpakasta!

Lankana oli Katian Bombay (100 % puuvillaa, 100g=230m). Puikkoina resorissa 3 mm 50 cm bambupyöröt ja muuten 3,5 mm 60 cm Knit Pron pyöröt. Lankaa kului 70 g.

Kukaan ei varmaan ole pahoillaan siitä, ettei tämä myssy päätynyt koskaan Tyksiin, sillä annoin sen ystävälle saman tien. Voihan Ystävänpäivä olla joka päivä – varsinkin kun ystävä on juuri aloittanut syöpähoidot Tyksissä.

Neulefriikki Piikun ohje on julkaistu Kotiliedessä, joka ilmestyi 29.10.2013. Pikkuisen vähemmillä silmukoilla (110 s ja poimussa 40) tein ja kuten huomaatte – vieläkään en saanut kaikista poimuista saman kokoisia. Mutta kuka välittää? Käsityössä pitää näkyä et se on käsin tehty! Toivon, että tämä lämmittää saajansa mieltä (ja päätäkin jos ne hiukset lähtee).

Viime vuoden keräyksessä toivottiin kovasti mustia myssyjä. Harmi vaan, että myssytarkoituksiin sopivaisissa bambuissa tai puuvilloissa on usein vaan heleitä ja iloisia kesäisiä värejä. Olen lankatoimittajille itkenyt sitä, että me (varsinais)suomalaiset vaan tykätään mustasta – kesälläkin! Ollaankohan me jotenkin synkkää kansaa?

Talvipimeässä mustan langan neulominen ei kuitenkaan ole kovin mukavaa. Ainakaan tällaiselle ikänäköiselle. Joka tapauksessa päätin tehdä edes yhden mustan. Lauantai-iltana loin silmukat. Tarkoituksena oli tehdä pientä kahden silmukan palmikkoa, mutta kun edes 2 o, 2 n ei onnistunut (ekat kaks kerrosta oli aikamoista helmineuleresori-"muunnelmaa”) niin päätin mennä yli siitä missä aita on matalin ja tehdä ihan vaan sileää… Matleenalta sentään kekkasin tehdä joka seitsemäs kerros yhden nurjan raidan.

Puikkoina oli 3 mm Addin 50 cm pyöröt alusta loppuun, silmukoita 128 ja langan menekki tasan kerä eli 50 g Blend Bamboota. Noi viiskytsenttiset on muuten ihan parhaat koot juuri pipo/myssypuikoiksi. Harmi vaan ettei niitä ole kovin helppo saada. Addin bambupuikoissa on sellainenkin vaihtoehto.

Omasta mielestäni hatusta heitetyt kavennukset näyttää aika kivalta:

Seuraavaa myssyä vasta suunnittelen, mutta on mukavaa huomata miten monta käsityön tekijää on jo mukana! Varsinkin facebookryhmässä tuntuu olevan kivan vilkasta! Jos olet facebookissa niin käy ihmeessä liittymässä!

Keräysaikaa on siis 12.2. asti ja Tyks kampanjan myssyjä voi tuoda Salossa meille Anjalinllle ja Turussa myssyjä vastaanottaa Käsityö-ElisaBrahenkadulla. Toki niitä voi viedä myös suoraan Tyksiin.

Tämä postaushan on suorastaan ajan hermolla. Ainakin, jos uskomme yhtä asiakasta, joka sanoi ”kasarivihreän” tulevan taas muotiin kun näki vihreäsävyisen lumi color-kerän puodin tiskillä…

Minäkin olin ihan innoissani lumicolorista jo viime keväänä kun näin lankakartan ekan kerran. Lankahan on ihanaa silkin ja kidmohairin sekoitetta…mutta ne värit! Tähän saakka langassa on ollut vain ankean-hempeän-”iloisen”harmaan-utuis-lumisia sävyjä. Uusisa coloreissa oli sentäs potkua – jopa siinä harmaassa!

Joulun alla asiakkaalle tehty Salkkari oli sen verran kiva tehdä ja vissiin monen muunkin mielestä mukavan näköinen, jotta päätin tehdä yhden malliksi puotiinkin. Ajan hermolla ollaan värien suhteen, mutta ei postauksien – tämä valmistui jo viime vuoden puolella:

Lanka siis teetee lumi colour, menekki 50 g (eli tasan kaksi kerää ja 250m). Puikkoina Knit Pro Pyöröt 4,5 mm ja 6. Aloitin heti Joulun jälkeen ja uudenvuoden mökkikeikalla valmistui hän. Vaan vasta pari päivää sitten muistin kuvata.

Tyks Ystävänpäivän Sytomyssykeräys on hyvässä vauhdissa. Puotiin on tuotu jo monta myssyä ja Facebookissa ollaan aktiivisia. Oma tavoitteeni on aika vaatimaton – jos yhden myssyn viikossa saisin tehtyä niin en vaadi itseltäni enempää. Käytän keräystä häikäilemättömästi hyödykseni – yritän opetella jotain uutta ja makustella uusia lankoja samalla.

Viikonlopun ”Midsomerin Murhat” –myssyyn kokeilin Sirdar Cotton DK –lankaa. Lanka on 100% puuvillaa, 100g:n kerässä on 212m. Puikkosuositus on 4 mm, mutta mitä tikuttelin resorin 3 millisellä Addin 50 cm bambupyöröllä ja sen jälkeen 60 cm knit pro kolmepuolikkailla. Silmukoita oli 110.

Tykkäsin neuloa. Jälki oli aika tasaista. Yleensä pelkään kunnolla kierrettyä merseroitua puuvillalankaa kun siinä näkyy kaikki! Tätä voisi vaikka virkatakin. Näytteeksi saamani kerä oli ”muodikasta” kasarivihreää tämäkin…

Ja se ”uusi” juttu, minkä opettelin oli tuo poikittainen virkatun näköinen raita, joka tehtiin neuloen.

Ohje raitaan oli jossain tyynymallissa alkuvuoden Modassa tai Suuressa Kässälehdessä. Pikkuisen harjoittelua vaati – ekan raitakerroksen jälkeen huomasin et siitä tuli aika löysä seuraava kerros…

Myssyn kavennukset tein aina kuvioraidan kohdalla:

Lankaa kului 70g.

Tässä pieni iloinen ja aurinkoinen lumikukkanen teille kaikille, jotka olette mukana Ystävänpäivän myssytakoissa ympäri maan!

P.S. Tämän kukkasen voisin ojentaa myös aamun katsastusmiehelle. Pikkuinen Rypäleeni meni katsastuksesta läpi "Ilman mitään huomautettavaa!" Auto on aika vanha ja mittarissa on kilometrejä melkein 300000. Olen tosi iloinen! Ja postauksen otisikkoon palaten: Rypälekin on vihreä!

Juteltiin tos äsken Karvisen kaa puhelimes ja hän ihmetteli et blogis ei oo mitään uutta. Melkein suutuin et mis välis olisin päivittäny ja ku ei oo mitään asiaakaan... Tuskin ketään kiinnostaa et perjantaina oli räkätauti ja lauantaina se oli ohi. Mut ku miettii ni onhan niitä tarinoita taas vaikka kässyt on kesken tai salaisia tai muuten vaan vähemmän julkaisukelpoisia...

Meillä on usein juttua, et olis kiva joskus käydä... Usein paikat on sellaisia, joissa olis kiva käydä kesällä, mut kesällä on aina kamala kiire mökille. Aurinkoinen talvipäiväkin olis kiva reissupäiväksi, mutta sitäkään ei voi tilata. Pitää tyytyä siihen keliin, joka on tarjolla.

Ruukin kehräämö ja puoti on ollut niitä paikkoja, jossa "olis kiva käydä". Se oli sunnuntain retken eka etappi. Minä sain tehdä alkumatkan reittivalinnan. Salon kautta olis ollut paljon nopeampi ja lyhyempi tie, mutta kun siellä ollaan joka arki! Siispä Kemiön kautta. Kokkilan lossia odotellessa katseltiin jäällä liikkuvia ja kalastavia. Lossirannan toisessa päässä ihmeteltiin miten meri on jäätynyt... vesi on tällä hetkellä tosi alhaalla.

Mutkainen ja kuoppainen matka kesti yllättävän pitkään, mutta viimein päästiin puotiin. Siellä oli tietenkin ihania alpakkatuotteita, lankaa, ystävälliset omistajat ja neljä ystävällistä koiraa! Pientä ostostakin tehtiin...

Pääasia oli kuitenkin nähdä ne persoonalliset elukat, jotka sitä mielettömän ihanaa karvaa kasvattaa:

Enkä taaskaan päässyt silittämään. Onkohan mussa joku vika?

Loppumatkan olinkin ihan ihan turistina ja Karvis sain määrätä suunnan. Minä se vaan istuskelin kyydissä ja tikuttelin. Tyksin Ystävänpäivän sytomyssykeräykseen "viikon myssy" valmistui matkamme aikana:

Lankana Katian Bombay ja Sirdarin Cotton Dk. Menekki 60 g. Jo ennen matkaa olin katkaissut Knit Pron kolmepuolikkaan pään (ei mee takuuseen ku se oli oma vika) ja tämä syntyi pääosin addin 40 cm 3,5 mm pyöröllä. En muuten tästedes enää ikinä tule kiduttamaan itteäni nelkytsenttisellä pyöröpuikolla. Sukkapuikot on pal paremmat ku moinen nysäpyörö.

Lövön silta piti käydä katsomassa kun Karvis ei ollu sitä ennen nähny. En kyl minäkään. Sit ku oltiin siellä suunnalla ni kävästiin kaffella Kasnäsissä. Rosalaan menevä yhteysalus oli rannassa, mutta siellä on niin hyytävän kylmää, ettei tullut mieleenkään ottaa kuvia! Rantaravintolan sämpyläkahvit lämmitti ja oltiin valmiina lähetmään kohti manteretta...

Pientä jännitystä reissuun tuli, kun matka jatkui mukavasti hyppien ja pomppien... En ihan uskaltanut vitsailla asiasta, mut Karvisen Hyeenasta olikin tullut Kenguru! Jossain vaiheesa auton mittaristoon syttyi iloisenkeltainen merkkivalo, jonka alla luki et "Check engine..."

Iloisesti pomppien (aina risteysten jälkeen, ei muuten) kurvailimme kotiinpäin ja poikettiin vielä Taalintehtaalla:

Vaikka jätskikiskan jääkarhun ilme oli iloinen niin yhtään ei jätskiä tehny mieli... Meri-ilma oli HYYTÄVÄÄ.

Kommelluksitta päästiin takaisin Karvislandiaan, jossa Tassu jo odotteli kotiintulonapujaan:

Viikonloppu Karvislandiassa oli niin mukava, että me Tassun kanssa päätettiin jäädä vielä maanantaiksikin. Siellä on vähän niinku mökillä olis - saunakin lämpeää puilla. Eikä Karvis tietenkään uskaltanu sanoa et me voitais vaikka jo lähteä omaan kotiin...

Nyt ollaan taas kotosalla. Tassu se ottaa rennosti... Tänä aamuna se käänsi kylkeä ja urahti hiukan:

Lähde sä äiskä vaan töihin...

Tätä neulojaa on suunnilleen viikon verran vaivannut ankara korvamato. Juicen Norjalainen villapaita. Sitä on laulettu, hyrälty, kuunneltu You Tubesta ja oikealta ceedeeltäkin. Ei auta - se vaan soi päässä. Ei auttanut edes se, että tutkailin netistä kuvia oikeista norjalaisista villapaidoista eikä tekele ole sellainen vaan ihan vaan perinteinen kaarrokeneule... Onko kukaan tehnyt biisiä kirjoneuleesta? Oon yrittäny lauleskella et "mummo kutoo kirjoneulesukkaa hämärässä..." Ei auta.

Teeteen uusi saga tulla putkati puotiin samoihin aikoihin kun viimeinkin alkoi talvipakkaset. Saga on 100% villaa ja 100g:n kerässä on 140 metriä. Lanka sopii myös huovutettavaksi, mutta mielestäni tossua ja lapasta on viime aikoina tehty ihan riittävästi. Ida kekkas uudesta Modasta kivan ohjeen, joka oli passeli tälle langalle ja minähän innostuin:

Sagassa on (kerrankin) tosi hyvät värit. Näiden "luomujen" lisäksi ihan kunnon pinkkiä, turkoosia sun muuta. Kattokaa itte täältä.

5 mm puikoilla resorit (kauluksen resori vahingossa 5,5 mm) ja kuutosella muu nuttu. Pikkuisen meni ohjeen luku päin prinkkalaa värien suhteen joissain kohdin mut mehän ei purkamaan ruveta ku lopputulos oli kuitenkin ihan kelpo.

Malli nro 9 Moda 1/2014 ja lankaa kului 10 vee kokoon 443 g eli neljä kerää luonnonvalkoista ja nöttöset ruskeaa ja beessiä.

The Laadunvalvoja eli Herra Hassu Tassu Kissanen hyväksyi langan mennen tullen. Yhtenä aamuna viime viikolla herättyäni (ja kahvinkeittimen ladattuani) kävelin ympäri kämppää ja seurasin beessiä lankaa... Kyllä se ihan kelpo villaa taitaa olla ja neulekin hyväksyttiin:

Ison haukotuksen jälkeen neulomus olis hyvin kelvannut nukkumapaikaksi:

Vaan ilkeä neuloja otti nutun, laittoi paljuun kädenlämpöiseen veteen "tekeytymään", kuivatti tasona ja vei puodin ikkunaan...Mutta ei hätää - ei Tassult työt lopu :-)

Meikäläinen ei vaan pääse korvamadostaan...

HEA! HEA! HEA! HEA!
Me hoilattiin hiljaa, ja vuonolla virtemme soi.
Sen kertasi kaiku ja puseron sisältä lehahti lentoon se aamuinen koi...

Ou nou. Voisko joku keksiä mulle uuden biisin?

Tämänvuotinen Tyks Ystävänpäivän sytomyssykeräys lähestyy loppuaan ja se huomattiin myös Salon keräyspisteessä! Pitkin päivää puotiin poikkesi ihmisiä tuoden myssyjä. Toinen toistaan kauniimpia, iloisia, tyylikkäitä, virkattuja, neulottuja, suurella sydämellä tehtyjä – olipa mukana muutama sukkaparikin! Keräyslaatikko tulvi yli äyräiden jo aamupäivällä ja toinen laatikko otettiin käyttöön iltapäivällä. Osasin odottaa, mutta silti yllätyin ja liikutuin.

Koska en mitenkään ehdi kuvaamaan jokaista keräykseen tuotua sytomyssyä niin tässä pari omaani… Helkky heitti minulle haasteen, jotta mun pitäisi tehdä myssy virkaten… Mun käteenhän ei tunnetusti koukku helpolla eksy, mutta koska Helkkykin on tarttunut puikkoihin, niin pitihän ainakin yrittää.

Lankapirtin Matleenan ”Hyviä Sytomyssyohjeita” –linkistä löytyi malli, jonka lankasuositus oli sama, kuin testattavaksi tilaamani SMC:n Catania-lanka. Siispä koukku käteen ja haasteeseen vastaamaan! Välillä koukkukin hävisi, mutta viime torstain KIPpailussa valmistui lierihattu:

Menekki oli tasan kaksi kerää ja Knit Pron pehmeävartisella Wawes (ja myöhemmin Soft Grip) –koukulla nro 3 virkkailin. Hassun näköinen lierihattu tuli ja ainakin itseäni nauratti valmis tekele niin, että toivon sen ilahduttavan saajaakin. Samalla mietin (=selitin itselleni), että on hyvä kun myssyjä on niin monenlaisia –toivottavasti tämäkin jollekin kelpaa… Ainakin lierin takaosa lämmittää myös niskaa. Kukkaan ei koukku enää suostunut.

Muuten – Salossa julkineulotaan (Knitting in Public) eli Kippaillaan joka kuukauden ensimmäisenä torstaina Plazassa Cafe Figarossa iltakuudelta ja sinne ovat kaikki tervetulleita. Viime torstaina meitä oli neljä (ja puoli - nuorin oli 10 kk). Oli mukavaa saada uuttakin ”verta” mukaan. Kaksi meistä myssytteli.

Kun kerran myssyhassuttelemaan aloin niin löysin Matleenan linkeistä toisenkin hassun lierihattulinkin. Tällä kertaa neulotun (huh huh) Ja kas kummaa – linkki ohjasi OMAAN vanhaan rakkaaseen vuodatuksen blogiini. JOS kerran tämä on päätynyt ”hyvien myssyohjeiden” joukkoon ja koska meillä on röyhelölankoja jäljellä runsaasti, en voinut vastustaa kiusausta. Kukkahattutätisytomyssy omalla ohjeellani valmistui eilisiltana:

Ida lainasi päätään kuvausta varten. Lankana Cancan ja SMC Catania. 3 mm pyöröpuikoilla tikuttelin ja molempia lankoja meni vajaa kerä. Langat on sittemmin päätelty. Ja Catania-langasta en löytänyt moitittavaa. Hyvä oli neuloa ja virkata.

Tyks Ystävänpäivän sytomyssykeräykseen tuodut myssyt ehtivät ystävänpäiväksi, kun ne toimitetaan 12.2. mennessä Lanka- ja käsityöliike AnjalinilleSalossa tai Käsityö-Elisaan Turussa. Neulefriikki Piiku on sopinut Tyksin syöpäpolin osastonhoitajan Pirjo Haaviston kanssa, että viemme myssyt osastolle torstaiaamunana 13.2. Ovat sitten perillä Ystävänpäivänä. Keräys on kuitenkin jatkuva eli myssyja saa tehdä ympäri vuoden – kaikki menevät varmasti perille!

Tyksin Ystävänpäivän Sytomyssykeräys on taas tältä vuodelta päättynyt. Torstaiaamuna Neulefriikki Piikun kanssa vietiin Tyksin syöpäpolille tämän vuoden keräyksen tuotto. Kiitoskukkanen kaikille, jotka olitte mukana:

Matleenalle, joka heitti haasteen (jota oli odotettukin), Piikulle, joka ponkaisi pystyyn Tyksin keräyksen sinä päivänä, kun itsellä ei ollut yhtään ”paukkuja” ja erityisesti kaikille teille myssyjen tekijöille!

Tänä vuonna en voinut kuvata jokaista keräykseen tullutta myssyä. Työt kai hiukan haittaa harrastusta? Tekstiiliteollisuus Oy sponssasi keräystämme lankalahjoituksella pariinkin otteeseen. Tässä muutama myssy ja sukka lahjalangoista:

Sain pahanlaatuisen huono-omatuntokohtauksen, kun näin keskiviikkoiltana miten Matleena se jaksaa kuvata (ja blogata) jokaisen Oulun keräykseen tehdyn myssyn. Kierin tuhkassa ja kävin ottamassa yhteiskuvan Salon keräyspisteeseen tuoduista myssyistä pikkuisen Rypäleeni takakontissa:

Facebookin Tyks Sytomyssyryhmästä ja monista blogeista sentään löytyy vähän tarkempia kuvia…

Ja tässä yhteiskuva kaikista:

Mukana myös turkulaisten myssyt.

Vaikka tämänvuotinen kampanja onkin päättynyt, niin sytomyssytarve on jatkuva. Enpä ole koskaan kuullut kenenkään väittävän myssyjä olevan liikaa. Siksipä keskiviikon Salonjokilaaksossa ilmestynyt juttu (kiitti Jaana vinkin heittämisestä) ei tullut yhtään liian myöhään – myssyjä passaa tehdä ympäri vuoden!

Sytomyssykampanja on ilahduttamiskampanja, jonka tarkoituksena on saada käsityötaitoiset ihmiset tekemään myssyjä ihmisille. jotka ovat menettäneet hiuksensa sytostaattihoidoissa. Ilahduttamisen ajatuksen tiivisti mukavasti Kikka lehden haastattelussa: ”Tässä on takana sellainen minulta sinulle –ajatus.” On tarkoitus tuottaa hyvää mieltä sairaudesta ja ankarien hoitojen sivuvaikutukista kärsiville, mutta myös meille tekijöille. Moni meistä työstää joko omaa tai läheisen sairautta. Moni toivoo toiselle hyvää ja joku miettii tilannetta jos sairaus tulee omalle kohdalle.

Hyvä tarkoitus voi joskus tuoda myös harmistusta. Ajattelin ensin, etten puhu koko jutusta ja häivyn myssysysteemeistä vähin ääniin takavasemmalle kunhan tämän vuoden keräys saadaan kunnialla pulkkaan. Mut koska minä olisin osannut olla hiljaa ja pitää mölyt mahassani? Tuolla Facen puolella on aina silloin tällöin käyty keskustelua siitä et miksi tälle osastolle ja miksei jollekin muulle? Syöpähoitoja annetaan Tyksissäkin monella osastolla ja myssyjä tarvitaan. Välillä tuli itselle ihan sellainen olo, että vaikka on tarkoitus tehdä ilolla iloa niin pieleen menee. Ystiskeräysten (ja muut Anjalinille ja Käsityö-Elisaan tuodut) myssyt viedään polille, mutta mikään ei estä muita osastoja sieltä kysymästä jos tarvetta on. Siitä puhuttiin osastonhoitaja Pirjo Haaviston kanssa eilen samalla, kun ihailtiin myssyjä:

Sairaalassa hoitajat tekevät omaa tärkeää työtään. Myssyjen jakelu eri osastoille ei varmaankaan ole niitä ykkösprioriteetteja, mutta varmaan yhteistyössä saadaan jokaiselle jotakin. Pienet myssyt on aina lähetetty lastenosastolle ilman pyyntöjäkin ja kuulemma tuo paffilaatikollinen on eilen lähetetty Syöpäosastolle 1:lle.

Pienistä puroista se suuri joki syntyy. Seijasisko ja Matleena haastoivat ensimmäiseen keräykseen tammikussa 2010. Kuulin eilen Matleenalta, että vuosien varrella on keräysten merkeissä sytomyssyjä tehty ainakin 40000! Jokainen myssy on pieni noro ja yhdessä niistä syntyy suuri ilahduttamisjoki!

Koska lukemat kiinnostaa, niin tässä tämän vuoden Tyksiin viedyt:

Sytomyssyjä 239 kpl

Villasukkia 39 paria

Huiveja 4 kpl

Keräys on siis jatkuva ja myssyjä saa tuoda Salossa Anjalinillle sekä myös Turun Käsityö-Elisaan. Meillä on myssykopassa jo 6 uuttakin myssyä… Toki suoraan Tyksin osastoille voi viedä tai lähettää.

Vielä yksi kiitoskukkanen ja hyvää kevättä!

Asuu tässä iloisessa kässäpussissani:

Mun käteen sopii puikot. Kaikenlaiset puikot. Pyöröt, sukkikset ja ihan tavalliset pitkät puikotkin tuntuu mukavilta. Koukkukin on viime aikoina alkanut tuntua jotenkin mahdolliselta vaihtoehdolta. Neula ja lanka ei mun hyppysissä viihdy.

Suunnilleen kymmenen vuotta sitten kävin Turun Työväenopiston Hardangerkurssia parin vuoden ajan. Kolmantena vuotena Hirvensalon ryhmään ei enää tullut tarpeeksi monta osallistujaa, joten huokaisin helpotuksesta kun ei enää tarvinnut mennä…

Toista viikkoa sitten olin piirtämässä asiakkaan tilaamia jugend-liinoja kun mieleen tuli et olishan se hauskaa edes vähän osata kirjontaakin, vaikka en todellakaan usko siihen hommaan hurahtavani. Samana päivänä vielä toinen asiakas toi puotiin kastemekon, johon pitää ommella suvun uusimman tulokkaan nimi. En kehdannut kieltäytyä kun edellisetkin nimet olen mekkoon saanut aikaiseksi.

Tuska omasta epävarmuudesta ja osaamattomuudesta kirjontahommissa kävi liian raskaaksi ja saman tien laitoin sähköpostia Salon KansalaisopistonKässäkurssien pääopelle, jotta josko jollain kirjontakurssilla olisi vielä tilaa niin täällä olisi yksi epätoivoinen tapaus. Tiistain aamuryhmässä oli paikka ja mut toivotettiin tervetulleksi jälki-ilmoittautuneena.

Ensimmäinen kurssikerta jännitti etukäteen. Tiesin siellä olevan monta tuttua ja monet ovat samassa ryhmässä tehneet kässyjä jo vuosikausia. Kurssi on nimeltään Erikoiskäsityötekniikat, joten monenlaista siellä oli tekeillä. Kirjontatöiden lisäksi siellä tehtiin tilkkutöitä, kehruuta, neulakintaita, klipsuvirkkausta… Tunsin oloni aika noviisiksi. Noviisi olinkin – ainakin ikäni puolesta :)

Näistä lähdettiin:

Laitan tänne muistiin niitä juttuja, jotka itselleni oli uutta. Esim. se, että lyhyillä pistoilla tehden tulee siistimpää jälkeä (=tasaisempi suora viiva) ja lyhyt, teräväkärkinen neula on paras.

Värien sommittelun jälkeen Mirja laittoi työn alulle ja minä yritin parhaani mukaan jatkaa…

Hankintalistalle: Uudet silmälasit!

Tein vielä häivepistoilla pari kukkasta. Aika kului tosi nopeasti ja kivaa oli. Onneksi mulla oli opintojen alkuun ”pehmeä lasku” ja seuraavana onkin vuorossa hiihtoloma! Annoin itselleni ”kotiläksyksi” ommella kaikki pienet siniset kukkaset ja ton ”kehyksen”.

Sunnuntaiaamun parituntinen vierähti syökylaskujen seurassa, mutta kuusi pientä sininstä kukkaa pitää vielä pistellä ennen seuraavaa kurssikertaa. Ja sit vähän tummemmalla vihreällä nuo ”saksalaistyyppiset” ristikot. Saas nähdä tuleeko tästä valmista ennen opiston kevätnäyttelyä? Vähänkö olisin ylpeä jos tulis!

Kukkien kirjominen on varmaan tosi vaikeaa. Paljon helpompaa on lirkutella kevään lempparikukkaset kookaupan kassajonossa Karviselta:

Kaarrokeneuleen jälkeen mulla soi mielessä ainakin kaks viikkoa Juicen Norjalainen villapaita. Ei auttanut mikään. Yritin rallatella kaikenlaista ja kuuntelin radiota. Aina vaan se pahuksen villapaita tuli mieleen soimaan. En tiedä miten yleisiä Korvamadot on muilla, mutta itselläni joku biisi soi päässä kaiken aikaa. Eikä aina ollenkaan sellainen biisi, josta tykkäisin… Tosi ärsyttävää.

Pääsin viimein Norjalaisesta villapaidasta eroon Matleenanansiosta. Hänen blogissaan oli tosi kaunis sytomyssy, jonka nimeksi hän oli antanut Karoliina-myssy… Ja meikäläisen päässä alkoi soida Popedan Kersantti Karoliina! Karmea rallatus ei ollenkaan tee oikeutta kauniille myssylle, mutta korvamadot vaan tulee ja menee eikä niitä voi itse valita.

Meidän Tassulla on oma Murunen. Se on sama riepu, jonka itse heitän iltaisin pyjaman päälle jos on vähän holotna. Aamulla sängyn petaamisen jälkeen Tassu tarpoo rakasta Murustaan ja kehrää ankarasti. Annas olla, jos unohdan heittää rievun sängyn päälle! Tassu hyppää sängylle ja katsoo syyttävästi ja kurnahtaa: ”Missä Muruseni on?” Arvatkaapa mikä biisi soi päässä useimmin kun ajelen aamuisin töihin?

Tassulla on myös muutama VaraMurunen. Ne ei liity tähän juttuun mitenkään, mutta se sana kuulostaa aika hauskalta. VaraMurunen… Karvis keksi sen viime viikonloppuna.

Korvamadoilla on myös paha taipumus tarttua. Luulen, ettei Norjalainen Villapaita tarttunut Ida-Marialle, mutta meillä töissä yleisimmin hyräilty biisi on Pekka Töpöhäntä…. Välillä tulkitsen sen väärin ja alan hyräilemään jotain joululaulua (en muista mitä). Pahasta tartuntatudista tuli mieleen et montakohan matoa olen ympäristööni tartuttanut silloin, kun puhelimessani oli soittoäänenä Biolan-mainos?

Nykyisen puhelimen soittoäänenä on pelkkä kissan MIAU! Se herättää hämmennstä ympäristössä ja sillä on taatusti hauskaa kiusata Tassua. Se etsii vierasta kissaa ja ihmettelee missä missä! Korvamadon vikaa siinä äänessä ei sentään ole. Toisin kun esim. silloin kun Karvisen soittaessa soi Hectorin Piironkinjalka. Se ei tosiaan ole mikään lempparibiisi vaikka siinäkin ompeluseura mainitaan.

Karvisellakin soi. Viime viikonloppuna Miljoonasateen Olkinainen ja monesti talvella saman bändin Silmitön talvi. Tosin tänä talvena harvemmin kun lumilinkoa ei ole tarvinnut käyttää varmaan kertaakaan. Vai onks se niin et nää mun neulomukset on niit rakkauden riepuja, joihin kietoudutaan. Pitää kysyä. Tai en viitti. Jos tää biisi liittyy sittenkin siihen lumilinkoon eikä ollenkaan rakkauteen...

Sen verran kiusallinen vaiva nää korvamadot on, että olen viime aikoina pohtinut olisko niihin jotain lääkettä? Ihan samalla tavalla kun lemmikeille annetaan pari kertaa vuodessa matolääke, niin eikös ihmisillekin voisi antaa pari kertaa vuodessa korvamatolääke? Siitä vaan Axilurit kumpaakin korvaan ja vaiva olisi poissa päiväjärjestyksestä puoleksi vuodeksi! JOS sellainen lääke olisi, niin voisihan käydä jopa niin onnekkaasti, että tähänkin päähän mahtuisi joskus joku ihan järkeväkin ajatus?

Turha toivo…meidän pihalla ei ole yhtään lunta, enkä voi olla varma onko talon edessä oleva meri jäässä vai onko jään päällä vaan sulaa/sadevettä. Yhtään venettä en ole nähnyt, vaikka kuulemma Airistolla voijo kalastaa. Mun päässä soi tällä hetkellä ”On hanget korkeat nietokset…”

Tätä matolääkeajatusta on tullu mietittyä jo monta viikkoa ja tämä lörppähuuli on tullut maininneeksi siitä muutamalle muullekin. Eilen sain hyvän neuvon (en ole vielä kokeillut). Jos laulaa koko biisin sanansta sanaan ja alusta loppuun niin mato lähtee. En oo vielä kokeillut mut lähipäivinä…

Varmaan huomaatte et täällä ei viime päivinä ol pal kässyjä oo valmistunu. Kirjonta ei nappaa ja ennen kotiläksyjen tekoa en saa lupaa neuloa. Töissäkin ikävöin lankoja kun viime päivinä sielläkin on ollut käytössä vaan monta tietsikkaa ja kamera... No siit tuli seuraava mato, joka ei liity juttuun mitenkään mut jos lankojen keskellä elävä ikävöi lankoja niin voiko korvamatona soida muu ku "Olen ystävien kesken yksinäinen"? Ou nou.

Lankaterapiaa tarvii tää. Oltuani omasta mielestäni suht asiallinen jo monta kuukautta niin päätin viimein päästää myös oman Sisäisen Susuni ääneen... Koittakaa kestää.

Tein "kotiläksyjä" miesten viidenkympin hiihdon ajan... Ainakaan vielä en ole onnistunut hurahtamaan kirjontaan. Se on vähän niinkuin imurointi - pitää tehdä pois alta ennenkuin herää...

Hiihdon loputtua meille tuli päättelykeiju:

Onhan se keijukaiseksi aika iso ja musta ja karvainen, mutta kovasti avulias...

Aurinkokin pilkisteli. Aika kova tuulikin oli, vaan lupaus mikä lupaus - Tassun pitää päästä ulkoilemaan aina sunnuntaisin:

Vauhtia oli ja menoa piisasi. Turkki tuulessä hulmuten pitkin rantakiviä mentiin...

Ei koirille...kissoist ei puhuta mitään ja Tassuhan osaa lukea kuvakieltä!

Lenkin jälkeen lähdettiin vähän ajelulle. Mihinkäs mökkihöperöiden tie? Venerantaan teitenkin!

Muutama viikko sitten sitä oli oikein uutisissa miten Ranskassa on muotia tehdä neulegraffitejä ja järjestää neuletapaamisia. Höh - meillähän graffiteja on tehty jo monta vuotta! Tuon viimekesäisen röyhelö"graffitini" otin lastauslaiturilta pois. Teen kyllä ens kesänä jotain uutta... Oikeastaan aika hauskaa huomata, ettei kukaan ole sitä ottanut pois. Eikä toista - vielä vanhempaa parkkipaikan puomista.

Tähän aikaan vuodesta yleensä voi päästä kävellen saareen jäätä pitkin. Nyt pääsis veneellä:

Haaveet sikseen. Kotimatkalla Karvis toteutti lupauksensa ja vei mut "ulos syömään":

JOS mä söisin hampurilaisen joka päivä ni varmaan laihtuisin. Kotiin tullessa olin yhtä nälkäinen ku lähtiessä enkä kovin hyvällä tuulella... Onneksi me keksittiin Tassun kanssa projekti. Tehtiin yhdessä "Räsymatto" -puseroon hihan kaava ja laskettiin vähän silmukoita:

Aika noloa...lankakauppiaalta loppuu lanka. Piti sit kysyä et josko Neulefriikin varastoista löytyis joutilasta jämärowania sopivissa väreissä... Onneks löytyy. Ei sillä ettei sitä olis puodin hyllyssä mut ku parin raidan vuoks ei mitenkään viittis korkata uutta kerää. Ensin myyn lankaa ja sit ostan sen takaisin. Päivän korvamato: Onko järkee vai ei?

Olen tainnu vähän jumiutua... Täs olis taas yks Salkkari:

Lanka teetee lumi color, puikot 4½ ja 6 mm ja menekki 59 g.

No onhan tämä nyt sillä tavalla aika jännittävä Salkkari, et nyt tämän ohjeen voi kuka tahansa tulostaa itselleenteeteen nettisivujen asusteohjeista! Moni on kysellyt ja lähettänyt sähköpostia ja kuulemma teeteeltäkin on kyselty. Ohje on nyt (omasta mielestäni) viimeistelty mut eihän sitä koskaan tiedä. Tärkeää on et se neulotaan rennosti ja löysin rantein.

Ohjeessa oleva kuvakin on niin pal nätti et ihan ylppiäks tunnen itteni. Helmetkin on valittu ihan sävy sävyyn. Ja meikäläisen nimi siin "suunnittelijan" kohdalla... Ihanku olis melkkest joku julkkis!

Salkkareita olen vuosien varrella tikutellut vaikka kuinka monta. Monenlaisista langoistakin. Lumi Color on pitkästä aikaa sellainen lanka, joka mielestäni sopii tähän ku nenä päähän. Keveä, kuohkea ja kauniisti liukuvat värit.

Hartiajutun nimeen liittyy hauska tarina, joka sopii näihin päiviin vallan mainiosti:

Olin vastikään aloittanut kauppiasurani (viime viikolla tuli 12 vuotta täyteen) kun puotiin tuli asiakas vanhan, kulahtaneen, nyppyisen ja vähän reikäisenkin hartiajutun kanssa ja kyseli josko osaisin tehdä uuden samanlaisen. Alkuperäisen nutun hän oli teettänyt äidilleen lahjaksiAnjalinin Käsityöliikkeessä vuosikymmeniä sitten. Edellisen iltana hän oli katsonut Salattuja Elämiä ja nähnyt siellä nuoren tytön harteilla "äitinsä" hartianlämmittimen. Samaiselle rouvalle olen tehnyt näitä aika monta myöhemminkin. Siispä mallista kiitokset myös liikkeen perustajalle Alli Anjalinille ja vinkistä tälle asiakkaalle.

Olkaapa hyvät!

P.S. Langat saa silti ostaa meilt tai jos et pääse, niin teetee SHOP verkkokaupasta.

Muutama viikko sitten puotiin saatiin viimein teeteen sukkalankojen Pallaksen ja Sallan uudet iloisenkeväiset värit:

Me Ida-Marian kanssa oltiin näiden kanssa jo vanhoja tuttuja. Jo syksyllä saatiin makusteltavaksi mallikerät kaikista. Mallikerien mukana oli toive, jotta me vähän leikiteltäis väreillä. Ja kun leikkimielisiä ollaan niin mikä ettei!

Värit juttelivat meille niin, et mulle lankes paksumpi Salla ja Idalle ohuempi Pallas. Kummaa – yleensä meidän lankamieltymykset menee toisinpäin.

Idan kevätpallaksissa on kaunis kuvio:

Vaikka mallineule on vähän palmikkomainen, niin siinä ei ollenkaan tarvita silmukan siirtoja vaan kuvio syntyy lisäyksin ja kavennuksin:

Ohjeenkin näihin sukkiin voipi tulostaa. Se löytyy klikkaamalla TÄSTÄ.

Neulefriikki Piiku ehti jo neuloa nämä sukat ja huomasi ohjeessa yhden puuttuvan langankierron. Ohje on ny korjattu. Kiitti ku huomasit ja kerroit.

Sukassa on peräti 68 simukkaa, joten jos olet löysän neuloja (kuten minä) niin valitse suosiolla puolta numeroa pienemmät puikot kuin ohjeessa suositellaan.

Minä haaveilen jo kesästä. Tai siis syksyllä varmaan muistelin edellistä kesää. Värit toi mieleen kiwi-hedelmän ja mansikat:

Varren ”vohveli” näyttää kirjoneuleelta, mutta se on pelkkää huijausta. Kokeile vaikka, sillä ohje löytyy kun klikkaat TÄSTÄ. Tässäkin on hyvä varata kaks kerää kumpaakin väriä vaiks ohjees on et pinkkiä vaan kerä. Tämäkin ohje on siis asiakkaan testaama – kiitos Liisalle ku kerroit et pinkki loppui kesken!

Vahvennettu kantapääkin toistaa omalla tavallaan vohvelia:

Kun neulomatta nostettua silmukkaa vuorotellaan, niin kantapäästä tulee tilavampi ja aika nättikin se on. Ainakinmun mielestä.

Joku saattaa muistaa, että näistä on pienenpieni vilaus näytetty viime syksyn Sukkasadossa. Perunalaarissa on nämä ja prototyypitkin.

Leikkiä tai vähemmän leikkiä. Ei musta kyllä suunnittelijaksi ole. Jos joku antaa kerän lankaa ja sanoo et ”tee tästä jotain” niin pää on ihan tyhjä. Ei idean poikastakaan pukkaa. Kaiken lisäks ohjeen kirjoittaminen on kamalan vaikeaa. Ehkäpä tästä lähtien suhtaudun hiukan suopeammin kun törmään epätäsmälliseen ohjeeseen. Jospa lasken ensin kymmeneen tai vaikka kahteentoista ja sit vast menen lankoja pitkin ohjeen lopussa olevaan "ohjetiedustelut" -numeroon… JOS multa joku kiva malli joskus syntyy, niin se tapahtuu kyl ihan vahingossa ja sen kirjoittaminen ymmärrettävään muotoon on lähes mahdottomuus!

Ja sit siihen uutisvuotoon: Meit on ny ihan virallisesti kaks! Ehei – me ei Karvisen kanssa olla virallistettu suhdettamme ja Tassu on edelleen AU-lapsi ja yhteishuoltajuudessa. Siis minä harjaan, ruokin ja tyhjennän hiekkalaation ja Karvis antaa karkkia ja leikkii ja poistuu omaan kotiinsa viimeistään toisen kissan riekkumisesta johtuvan valvotun yön jälkeen...

Yks päivä viime viikolla The Lankakaupassa korkattiin keskellä päivää kuoharit. Skoolailtiin ja halailtiin. Taisin vähän liikuttuakin… Mut loppujen lopuksi repesin nauruun, kun Ida onnitteli mua ”hyvästä valinnasta”. Ida-Mariahan on jo melkein kolme vuotta ”kuulunut The Lankakaupan kalustoon”. Vuonna 2011 kesällä hän tuli opiskelijana työharjoitteluun. Jo viikon jälkeen hän jäi yksin hoitamaan puotia kun meikäläinen lähti lomailemaan saareen! Kaikki kouluajan harjoittelut hän suoritti lankapuodissa – aina me keksittiin joku uusi juttu näyttöihin ja muihin. Välillä hän on poikennut lankaterapiaan ihan vaan huvikseenkin.

Viime perjantaina oli työkkärin puolivuotisen työkokeilun viimeinen päivä. Vaan meidän tiet ei tästä silti eroa: TE-keskuksen suosiollisen avustuspäätöksen turvin yhteinen taipaleemme jatkuu nyt ihan oikealla työsuhteella!

Olen vähän vitsinä heittänyt et musta on tullut yrittäjä siks kun mulla on niin hankala luonne, et hankin aina potkut jokaisesta ”oikeasta” työpaikasta. Vitsinä joo, mutta kyllä siinä varmaan vähän tottakin on… Melkein kolmen vuoden aikana Ida-Maria on ehtinyt näkemään mun ikävän luonteeni kaikki puolet, joten kyllä hän on se, joka sen ”hyvän” valinnan on tehnyt. Eli taitaa olla niin, että kaikesta huolimatta hän ihan oikeasti haluaa työskennellä The Lankakaupassa! Jos työkaveri onkin vähän omituinen niin parasta meillä kuitenkin on ihanat asiakkaat!

Pitkään mietin et voiko 1+1 olla enemmän kuin kaksi. Sisäinen insinöörini tietenkin sanoi ettei voi, mutta se vaiennettiin. Ei sitä ennenkään päätöksiä ole järkiperustein tehty. Yhdessä meillä on tilaisuus tehdä enemmän ja parempaa. Siitä olen ihan varma. Ja erilaiset luonteemme täydentää toisiaan ja yhteistäkin löytyy – ainakin kummallinen huumorintaju, korvamadot ja rakkaus lankoihin ja neuleisiin! Ja kissoihin.

Lisää uutisia tulossa, joten pysykäähän kuulolla!

Tassu on sitä mieltä et pitäis blogata vaikka mult on kuvien ottaminen ihan unhottunu…

Ku ny tää uus tilanne on niin meikäläinen pisti heti kuun ensimmäisenä päivänä elämän risaiseks! Onhan se nyt ihan ennenkuulumatonta, että samaan viikonloppuun voi mahtua SEKÄ messureissu ETTÄ vapaapäivä!

Äidin kanssa otettiin lauantaina suuntima kohti pääkaupunkiseutua. Yritettiin kyl etukäteen lirkutella sekä Karviselle, että Isälle et kuskinpaikka olis vapaana, mut tyttöjen kesken lopulta lähdettiin ja kiva päivä oli.

Jopa älyttömälle älypuhelimelle löytyi viimeinkin järkevää käyttöä kun Annan Villa Lanka löytyi ihan helposti navigaattorin avulla! Viime hetkeen asti epäilin Setä Navigaattorin neuvoja, mutta kun näin rakennustellinkit talon edessä niin tiesin et lähellä ollaan…Meillähän on äidin kanssa kokemusta Täti Navigaattorin ohjeista, jotka ensin johti eksyksiin ja sen jälkeen Keravalle ku Porvoosta Turkuun oli matka...

Must ei kyl hesalaiseks olis – vaikka rypäle on tosi pikkuinen auto, niin taskuparkki Kallion äppötäyteen tienposkeen ei olis koskaan onnistunu ilma Annan ja Äitin viittilöintiä ja mainiota takaikkunakoputuksia!

Villa Lanka oli ihan just sellainen kuin olin kuvitellutkin! Jännittäviä lankoja ja malleja ja kaikkea kivaa tilpehööriä ja ihanan mystinen tunnelma - siellä voisi viettää tuntikausia! En yhtään ihmettele Annan neuleiltojen suosiota – niistä olen saanut lukea sekä Facesta, että ainakin KristiinaS:n blogista. Arvatkaa harmittaako et en muistanu ottaa kameraa esille? Menkää itte kattomaan! Oli tosi kivaa taas pitkästä aikaa tavata Annaa ihan nenätysten. Ei oo ihan sama asia lukea kuulumisia vaan netistä.

Villa Lankasta jatkettiin Vanhaan Satamaan. Varmuuden vuoksi vielä Setä Navigaattorin ohjein, mutta sinne olisin osannut ihan omin päinkin. Parkkipaikka löytyi kun ajoi tarpeeksi kauas ja äidiltä sujui takaikkunaviestittely taas niin et taskuparkki onnistui.

Messuilla oli…ainakina ihan kauhean paljon ihmisiä! Ajattelin et Vanhan Sataman messut on siitä kivat ku ne on niin pienet. Mut ihmispaljouden vuoksi sitä vaan mentiin virran mukana ja ilma loppui ja oli kuuma. Pari tuttuakin nähtiin ja Pitsin ja Palmikon Anu ja Laura käytiin moikkaamassa. Tytöillä näytti olevan mukavasti vilskettä, joten ei jääty häiritsemään pitkäksi aikaa.

Kotimatkaan lähtiessä oli kamala nälkä. JOS olis ollu ruokapaikka, niin ei ollut parkkipaikkaa jne… Lopulta löydettiin kaunis vihreä kyltti, jossa luki: Turku ja sinne lähdettiin. Matkalla syötiin herkkuateria viihtyisässä paikassa Ykköstien varrella. Seurauksena molemmille kauhea ähky! Nälkä, herkullinen ruoka ja rahtarikokoiset annokset (pelkästä salaattipöydästäkin olis tullu täyteen) oli aika turmiollinen yhdistelmä… Kotiin päästiin valoisaan aikaan ja kiva reissu oli! Kiitos äidille matkaseurasta!

Messuostokset? Niit ei ollu. Äiti EI ostanut yhtään hattua ja minä EN ostanut yhtään lankaa… Kaks parsinsientä tarttui mukaan Villa Lankasta mut se on salaisuus. Minähän en parsi!

Sunnuntaiaamuna sit olikin kirjontakurssin kotiläksyjen aika. Kirjontakurssikin on oikeaa hurvittelua – kerrankin on tilaisuus mennä kurssille tiistaiAAMUNA! Viime viikolla ope kehui ensin et mun ruusu näyttää lupaavalta…siitä kun innostuin niin seuraava kommentti oli et mun ruusu näyttää SEEPRALTA! No se siitä – päätin sunnuntaina yrittää ruusun varsia ja lehtiä…

Parin tunnin neulailun jälkeen alkoi melkein tuntua, että homma sujuu. Alkoi jopa tuntua vähän siltä, et häivepisto on aika kivaa. Open neuvo, et liinaan voi lyijykynällä piirrellä pistojen suuntaa, oli ratkaiseva juttu. Sinne kirjonnan allehan ne jää ja helpottaa tosi paljon! Melkein harmitti ku Karvinen nousi aamukahville ja alkoi hölöttää. Olisin vieläkin kirjonu ku vauhtiin pääsin. Onko tämä orastavan hulluuden ensioire?

Mut kyllä tuli hyvä mieli tänä aamuna kun ope taas sanoi et mä alan olla jyvällä hommasta! Se yks ruusukin alkoi näytti jo ruusulta eikä enää seepralta. Päivän oppi oli solmupisto. Tai ei oppi – sain aikaan epämääräisen näköisiä kakkaroita, mut kun ne kaikki (40 kpl) on valmiina niin eiköhän siellä joku kelvollinenkin ole joukossa! Toiveikkaana jatkan harjoituksia…

Koska en kehtaa näyttää omaa työtäni niin näytänpä tässä esikuvani (en taida moiseen koskaan yltää):

Tämän liinan on tehnyt äidin äiti. Mummi, jota en ole koskaan edes tavannut. Liina on porukoiden pöydällä ja nappasin siitä eilen pari kuvaa. Isä siinä vielä muistutteli et tällaisia tehtiin, kun oikeastaan ei ollut mitään tarvikkeitakaan eikä tilanhoitotöiltä aikaa ja vielä öljylampun valossa!

Eilisaamuna kyl tuli töihin mennessä mieleen et huvittelu ei oo hyväks. Työpäydällä oli paperikassi ja kun kurkkasin sisään niin tiesin hetipaikalla et Mammutti on käyny lauantaina puodissa! Mammutin huovutuksista ei voi erehtyä! Kassissa oli Tassun näköinen pannulappu, huovutettuja leluja Tassulle ja Vielä muodikkaaasti pöllömäinen rintarossi! Kyllä harmitti – olis ollu niin kiva tavata! Myös Mammutin tekemät sytomyssyt ovat päätyneet puodin myssykoppaan joukon jatkoksi. Perille menevät! Kiitos!

Tassu antoi heti palloille kyytiä – oliskohan Sonffin tai Soodin karvoja sinne mukaan huovutettu? Yhden pallon kyl saa Idan kissa Opel… Pitäähän senkin saada ”palkkaa” siitä kun emäntä on lauantaina töissä sillä välin kun joku muu vaan hurvittelee pitkin maailmaa…

Muutama kuukaus sitten mulla oli Piikulta lainassa joku hieno lontoonkielinen neulelehti. Niitä on kiva selata ja katsoa, mut harvemmin tulee tehtyä mitään. Monta kertaa olen kopioinut jonkun ohjeen hyvin aikomuksin vaan aina ne jää toteuttamatta... Laiskana on helppoa valita kotokielinen ohje.

Lontoolehdessä oli niin nätti eikä kovin monimutkaisen näköinen pipomalli et päätin yrittää. Pirtin Kehräämön kampalanka on jo pitkään puhutellut, jostain syystä se vaan ei ole löytänyt oikeaa mallia. Nyt löysi:

Mallineule oli tosi nätti ja kiva tehdä. Nelosen pyöröillä tikutin ja lankaa meni sadan gramman vyyhdistä vain puolet. Ja kun lankaa jäi niin jatkoin samalla mallilla jotain, josta piti tulla joku kaulajuttu…

Puikoilla 4½ neuloin. Kokeilin pitkästä aikaa pitkiä puikkoja – Knit Picksin puikot oli tosi kivat!

No eihän se puoli vyyhtiä riittänyt mihinkään – toisen vyyhdin vielä pistelin. Vieläkään tuo ei ole mikään jättikaulaliina mut ihan kelpo. Huivi oli matkakässynä monta viikkoa ja jotkut hiidotkin sen seurassa on tullut katsottua.

Olen pitkään lueskellut Villanen blogista Pirtin lankojen kehuja, mutta itselle ne on jäänyt muiden lankojen varjoon vaikka puodissa niitä on ollut myynnissä jo pari vuotta. Nyt tykästyin. Konstailematon perusvillalanka toimii just sellaisiin ajattomiin perusneuleisiin, joiden on tarkoitus kestää suunnilleen elinikä. Lanka ei nöyhtää ja neulontajälki on kaunista (jopa meikäläisen jälki). Värivalikoimakin on mahtava!

Huiviin olisin voinut käyttää vieläkin isompia puikkoja. Kolmella mallikerralla olis tullu pidempi mut tämä saa nyt kelvata.

Tänään oli niin aurinkoinen päivä, että kotimatkalla melkein luulin näkeväni leskenlehtiä ojanreunoilla. Vielä ei näkynyt, joten pitää toistaiseksi tyytyä keväänkeltaiseen lankaan...

Tämmöiset valmistui eilen:

Puikot: 2,5 lyhyet sukkikset, koukku 3 mm, neulottua 10 g ja virkattua 12g. Ohjeesta poiketen tein vaan viisi ”suomua” kun muuten lanka olis loppunu kesken. Tämä oli jämälankarojekti.

Minähän tunnetusti epätykkään virkkaamisesta. Siks varmaan Salon Seudun Kädentaitajat järkkää kaikki virkkausillat mun puotiin… ihan vaan kiusallaan.

Oikeesti on hirmu kivaakin kun on pakko opetella jotain uutta ja huomata et oppii. Ilman pakkoa en koukkuun olis tarttunut. Syksyn virkkausiltaan kokein krokovirkkuuta vauvantossuihin. Ihan noin vaan se ei menny – netistä löytyi vaan huivilinkkejä ja tätä piti tehdä ympyränä – siis ees sun taas työtä käännellen oikein ja väärinpäin. Alpakkatossut tuli valmiiksi ja päätin unohtaa koko krokon kunnes…

Teeteen Sirpa poikkes puodissa ja näki tossukat. Pyys ohjetta (Ou nou!) mut ku joku tykkää ni mä en kehdannu sanoa et en osaa…

Tämä vauvasetti valmistui joskus tammikuussa jo:

En edes tiedä onko näissä oikeaa krokotiilivirkkausta ku joka paikassa on vähän erilaisia ohjeita. Ja jokainen asiantunteva neuvoo vähän eri tavalla. Tää on ny Kroko à la Susu. Myssys on vaan tavallista pylväskaarta. Ku tuli kiire enkä jaksanu ajatella miten se virkkuu menis ees ja taas tasona. Myssyn ainut (omasta mielestäni) nerokkuus on se, et se tehdään niinku sukan kantapää. Aika monessa ohjeessa tehdään ensin etureuna, sit päätellään reunoista ja neulotaan keskitakaosa. Lopuks ommellaan reunat keskiosaan kiinni. Vaikka mä tykkäänkin saumojen ompelusta ni onhan se aika järjetöntä kun saman asian voi tehdä kerralla valmiiksi…

Setin ohjeen kera lähetin teeteelle ja saatesanoina oli et ”Toivon, että joku teiltä TODELLA lukee sen OIKO ja tekeee tarvittavat korjaukset”. Omat taidot ei tuohon virkkuukieleen taivu vaikka muuten kyllä juttu luistaa liiankin kanssa.

Teetee ja sitä myötä me teeteeShopit ja –myymälät ollaan mukana Uusi lastensairaala –talkoissa!

Jokaisesta 1.3.-31.12. myydystä teeteen helmi-vauvalankakerästä menee 10 senttiä Lastensairaalalle. Helmiohjeita on verkkosivuilla, verkkolehdessä ja verkkolehden tilaajille tulleessa helmi-Extrassa.

Ensi viikon aikana vietetään kaikissa maan teeteekaupoissa ”Neulomisen riemua” –viikkoa. Kaikki teeteelangat saa viikon ajan 20%:n alennuksella. Tarjous on voimassa myös verkkokaupassa johon pääset klikkaamalla TÄTÄ LINKKIÄ.

Ja meikäläisen uuden opettelu jatkuu – Kädentaitajien Makramé -ilta tulossa… Huh huh!

Moi Kamut!

Mä en oo pitkiin aikoihin päässy kirjoittamaan teille itte mut ny päätin et on aika. Kyl mä olen yrittäny päästä koneelle mut äiskä ei siit ollenkaan tykkää. Ny me löydettiin joku konsensus ja mä sanelen ja äiskä naputtelee.

Tällee talvisaikaan mun arki on aika tylsää. Äiskä lähtee aamulla töihin, Mä yleens nukun koko päivän. Paitsi joskus leikin. Mulla on aika paljon leluja... Viime viikolla mä pistin pari kertaa matot rullalle ku oli uudet lelupallot. Soodi ja Sonffi ne mulle lähetti. Kiitti ja terkut!

Sit illal äiskä tulee kotiin ja mä kiipeen heti pöydälle ku tiedän et saan karkkia. Jos en heti saa ni kehrään. Jos en vieläkään saa ni puren. Ja aika usein saan sydäntä. Paitsi jos äiskä on sydämetön ni en saa. Parvekkeen raapimapun keskitasolla vietän suurimman osan iltatunneista. Kerron välillä juttuja ohikulkijoille. Mul on kuulemma aika kova ääni...

Viime viikon lopul mul oli vähän sellanen olo et jotain tulee viikonloppuna tapahtumaan. Siks mä keräsin voimia koko torstai-illan:

Paitsi ku Piiku kävi ni yritin olla seurallinen. Eiks se oo kohteliasta ku tulee vieraita. Ku se lähti kotiinsa Bigii ja Caraa kattoon, ni mä menin takas tuohon samaan asentoon.

Perjantai-illan huumaa:

Jotain pyykkei tos kassis oli, mut ku kassi tyhjeni ni mä tiesin, et mua varten se oli säästetty.

Lauantaiaamuna mä sit menin sängyn alle piiloon. Vaiks äiskä yrittää olla ku ei mitään, ni kyl mä vaistoon koska joutuu koppaan ja autoon. Tiedän et kivaa on reissusaki mut muodon vuoks piilottelin. Ja sit karjuin kovaa alkumatkan - pitää mun osoittaa et keuhkot on kunnos!

Karvislandias odotti iskä. Se antaa aina pal enemmän karkkia ku äiskä. Ja me pelataan sen kans hiiripalloa. Karvislandias on lintulauta, jossa vierailee hyviä paisteja. Harmi vaan et mun pitää kuolata niit vaan lasin takaa...

Mut pääsin mä pitkäst aikaa uloskin. Ku me ei kauheen usein Karvislandias käydä ni mulla oli kova homma tutkia koko tontti. Siellä kun kulkee naapurien kissoja MUN reviirillä! Jokainen puu piti merkata ja olihan siin aika homma:

Kaikki paikat piti tutkia moneen kertaan.

Ja sunnuntaina sama uusiks.

Olihan rankka viikonloppu. Ulkoilma nukutti niin, et äiskä alkoi jo olla huolissaan et mä olen kipee!
Ny me ollaan taas kotikotona ja mä olen levänny ja normi. Taidan todistaa sen perin tunnin kuluttua lukemalla viikonlopun lehdet. Tiedonjanoinen kissa saa lehtienluvusta ihan mahtavat soundit aikaan aamuneljältä... Kokeilkaapa muutkin!

Kesää ja ahvenia odotellen,

Tassu

Miksiköhän monasti tulee lähdettyä merta edemmäs, vaikka ihan läheltäkin löytyy kivoja retkikohteita?

Sunnuntaina tehtiin kevätretki lähelle. Pakattiin reppuun puita, sytykkeitä, makkarat ja sinappia. Ehkäpä vaan kilometri ajettiin autolla, parkeerattiin tien poskeen ja lähdettiin seuraamaan keltaisia merkkinauhoja.

Heti alkumatkasta hankin itselleni viikon korvamadon:

Teki mieli kailottaa täyteen ääneen siellä et LAIK ÖÖ BRIITS OUVÖÖ TRAPELT VOTÖR. Mut oli kuitenkin vähän sellainen olo, et siellä mettäs voi olla joku muukin...

Hevonpään laavu löytyi helposti. Siellä oli jo joku ehtinyt sytyttää tulet. Meillä ei vielä ollut nälkä eikä väsyttänytkään, joten jatkoimme eteenpäin Vakkavuorelle. Alkumatka menikin reippaasti, mutta loppumatkalla hengästytti ja reisissä alkoi tuntua melkein pystysuoran rinteen kiipeäminen:

Perille päästyämme matkan rasitukset palkittiin komeilla maisemilla jotain 70 metriä meren pinnan yläpuolella:

Tästä kuvasta selviää miten lähellä "kotia" oltiin. Karvislandia on yksi kuvan taloista.

Hiukan hangähdettiin ja istuttiin kalliolla maisemia ihaillen. Vaikka aurinko paistoi, niin kova tuuli pakottii jatkamaan matkaa. Makkaranpaistokin alkoi massun mielestä olla ihan kiva vaihtoehto... Ajateltiin ensin etsiä alaspääsyyn "se helpompi reitti". Lopulta todettiin (niinkuin monta kertaa kesäisillä saaristomatkoillakin) et kyllä helpoin reitti taitaa olla se merkitty. Myöhemmin katsottin kartasta et jyrkännettä alas me taas oltais yritetty...

Takaisin laavun suuntaan...

Pääsimme valmiille hiillokselle, johon vaan lisättiin omat puut:

Grillikausi 2014 on nyt avattu!

Voi että se kauden eka ulkotulilla paistettu makkara sinapin ja limskan kanssa nautittuna maistuikin hyvältä!

Puumerkit laavun kirjaan ja paluumatkalle. Pitihän taas lähteä "omaa reittiä"... Suunta oli ihan pielessä - ei sentään tarvinnut puhelimen karttaohjelmaa avata! Mitäs me "suunnistajat".

Tosi kivan retken jälkeen minä tartuin haravaan (raparperit on jo tulossa) ja "Meidän Pojat" ulkoilivat kumpikin toinen toistensa narun jatkeena pihalla. Ei olis millään malttanut mennä sisälle!

Suutarin lapsethan kulkee ilman kenkiä ja lankakauppiaan poikaystävä rikkinäisissä villasukissa. Minähän EN parsi. Paitsi...jos on oikein mukava fiilis. Neljä paria sukkia sai muutaman käyttökerran verran lisää elinikää:

Ja ku oli muutenk kivaa ni päätin olla kiukuttelematta siitä, etten naistenpäivänä saanut keltaisia tulppaaneja. Sain jotain paljon tärkeämpää:

Sammutuspeite! Olen tällaista odotellut jo melkein vuoden mut kukaan ei oo sellaista antanut. Olen kyllä saanut mm. sytykeruusuja (jotka on niin nättejä etten raaski käyttää), etten vaan itte alkais tekemään (olen tehnyt pari kertaa ilman onnettomuuksia). Tämä peitto on niin kivan näköinenki, et sen voi oikeasti laittaa ihan esille ja seinään. Kiitti ja Pus pus!

Siis et mä en parsi. Mut äiti parsii...viimeeks hän oli sitä mieltä, et mun sukat on niin atomeina ettei siinä enää parsimiset auta. Nyt mulla on ihan uudet terät! Äitin tekemät. Kiitos äiskä!

Monta kuvaa yritin ottaa mut Tassu on vissiin sitä mieltä et ku ne on mummin tekemät ni ne on hänen sukkkansa...

Onni on...Kiva keväinen viikonloppu ja yhdet ihan ehjät villasukat!

Heinin Pia aikoinaan yllytti mua hankkimaan puotiin RowaninFelted Tweediä. Neulefriikki Pia teki siit ihanan kirjoneuleen… Ja pikkuhiljaa ittellekki tuli hinku tehdä siit jotain. Ensin tein parit lapaset mut sit halusin paidan! Mut ku kaikki värit oli niin ihania enkä osannu päättää et mistä väristä niin…

Otin kymmenen eriväristä kerää !

Kirjoneule ei kuuna päivänä tulis valmiiksi, mutta alusta alkaen oli selvää malli. Ihan selkeä ja suora perusnuttu. Koska mulla ei ikinä ole uusia vaatteita niin Mopsien kanssa neulova lähjoitti säälistä mulle joku aika sitten Brendan neuleen, joka on just oikean kokoinen ja mallinen. Siitä otin mittaa.

Tein mallitilkun, pesin ja laskin silmukat tyyliin näin ja näin monta mallitilkullista… (Oon tänki oppinut Mopsineulojalta).

Sit olikin raitavalintoijen aika. Siihen hommaan meillä osallistuttiin ”koko perheen” voimin:

Tassu ja Karvinen antoivat oman mielipiteensä… Kun me aikamme oltiin pyöritelty keriä eri järjestykseen niin annoin randomi stripe –generaattorinhoitaa raitavalinnan. Laskin, et 270 kerrosta ja kuus kerrosta/raita ja painoin entteriä:

Tämmöst tuli. Ja Päättelykeijulla oli aika urakka.

Hiha vähän janskätti mut siitäkin me Tassun kanssa tehtiin kaava:

Sen kaavan mukaan sit neulottiin.

Kauhee juttu kävi siin hihojen tekemisessä ku huomasin et lanka loppuu. Siis puodin hyllyssä olis ollu mut ei millään olsi parin hassun hiharaidan vuoks aloittaa uutta kerää! Siispä viestiä Piikulle et jos sillä vaikka olis jämälankoja… Tää on kans tätä et lankakauppias ens myy langat ja sit ostelee niiitä takaisin! Eikä oo ensmäinen kerta…

Ja sit tein molemmat hihat samalla kertaa – ajattelin et jos langat vieläkin loppuu n isit sävellän. Kerran meinas loppua (ku en muistanu et olin Piikut tätäkin väriä pyytäny) ja Karvis yllytti tekemään yhden erilaisen raidan:

Toi keltainen on nimeltään Karvisraita! Vois se olla Tassuraitakin, sillä Tassu tykkäs erityisesti juuri tuosta keltaisesta – Se kerä oli pätkänpätkänpätkinä koko neuleen ajan!

Lopputuloksesta tykkään (vaikka hihat pitää kääriä).

Kiva neule.

Peruskäyttöjuttu.

Tykkään.

Ai juu: Kaikkest eniten ihmetyttää lopullinen langan menekki: vain 440 g ja mä olen sentään ainaski kokoa XXL! Puikoilla 3½ tikuttelin menemään. Paitsi sen toisen hihan yhden illan nelosella… Puolentoista tunnin neulomisen purkaa ihan helposti parissa minuutissa!

Vaiks mä ne pura enkä parsi. Mukamas.

Joskus on vaan pakko venyy.

Turun Kädentaitomessut järjestetään ens viikonloppuna. Ja arvatkaapa mitä? Anjalinin Lankapuoti on mukana messuilla!

Ihan vähän jänskättää, sillä nää on ihka ensimmäiset kässämessut, jossa olen itse tiskin toisella puolella! Mukava kutina päällä ja toivon näkeväni messuilla monta tuttua! Ja tietenkin tuntemattomiakin...

Onneksi mukana on hyvät tukijoukot. Naapuripuodin eli MulperinMinnan kanssa jaamme pikkuisen osaston (nro 70). Lauantaina osastolla huseeraa mun lisäksi Neulefriikki Piiku (koita saada ittes terveeks viikonlopuks) ja sunnuntaina puodista tuttu Ida-Maria.

Pari vapaalippua messuille olis tarjolla, Mut eihän arvontaan noin vaan osallistuta! Siihen on pienet vaatimukset… Oma lehmä ojassa kysyn:

Mitä kässämessuilta toivot saavasi?

Kuljetko mieluiten yksin vai porukassa?

Teetkö hankintoja? Jos niin minkälaisia? Valmiita tuotteita vai tarvikkeita?

Teetkö heräteostoksia?

Haetko ideoita?

Jos vastaat, voit voittaa! Voit vastata vaiks et olis tulossakaan...

Arvonnassa on kaks lippua Turun Kädentaitomessuille. Osallistumisaikaa keskiviikkoaamuun asti (siltä varalta, et liput postitetaan ni ehtii varmasti perjantaiks perille). Joku randomigeneraattori taas valitsee lippujen saajat.

Tos viikonloppuna totesin et yleensä mulla on ollu Turun Kässämessujan aikaan kevätsiivouspäivät. Tänä vuonna taitaa vähän lykkääntyä. Mut ei sen niin väliä ku pakkastakin on ja lunta. Tulihan se talvi viimeinkin! Ja ehtiihän sitä sit syksylläkin...

P.S. Jos sulla jotain tilattavaa niin nouto messuilta onnistuu kun laitat sähköpostia. Linkkiin: KLIK.

Tekstiiliteollisuus Oy täyttää tänä vuonna 80 vuotta. Sitä juhlitaan tietenkin LANGALLA - kuinkas muuten. Juhlalanka on nimeltään teetee gaala!

Verkkolehdessä 1/2014 oli monta mallia juhlavalle langalle. Malli 6 näytti sopivan pieneltä tutustumisneuleelta. Eilen valmistui pikkutytön bolero nimeltään Olivia:

Mallin on suunnitellut Pitsi&Palmikon Laura Pulliainen. Lankaa tähän 2-3 vuotiaan kokoon kului pikkuisen toista kerää gaalaa ja reunuksiin 10 g alminaa. Puikkosuositus langalle on 4 mm, mutta valitsin suosiolla 3½ puikot, reunuksiin ehdotettiin 2,5 mm koukkua, mut mun koukku taisi olla kolmonen.

Gaala oli iloinen yllätys. Minähän tunnetusti inhoan kaikkia kimalteita ja paljetteja... Kuullessani tästä juhlalangasta viime syksynä niin ajattelin, että paljetit on tässä vaiheessa jo "so last season" mutta olen ymmrätänyt että kimalteiden suosio tulee jatkumaan vielä ensi talvenakin!

Tämä gaala on kivan kesäinen ja tosi riittoisa: 50 g:n kerässä 155 metriä ja koostumus 85 puuvillaa, 12 % polyesteriä ja 3% paljetteja. Langan paljetit on sopivan hillittyjä. Pakko myöntää et taisin vähän tykästyä... Ja venyin vielä virkkaamaankin! Purkaminen ei kyllä ollu kivaa ja saumoja ommellessa leikkelin langasta paljetit irti.

Hupsista keikkaa! Nyt vasta luin ohjeen viimeiset rivit ja huomasin et hihaa olis pitäny ommellessa vähän poimuttaa... Noo - tämä on nyt Susuversio ja sain näköjään hihan istumaan ihan sopivsti ilman poimujakin...

Sit se toinen juttu eli lipun Turun Kädentaitomessuille saa Miutsi ja Villavimma! Onnittelut! Laittakaapa viestiä (susanna at anjalin piste net) mihin lähetetään vai noudatteko puodista (tai jostain).

Viikonloppuna meidät siis löytää Turusta messuilemasta ja Puoti Annankadulla on lauantaina sulki.

Nähdään messuilla!

Salkkareitaaina vaan… Ida-Maria teki mustasta Austermanin Kid Silkistä asiakkaalle Salkkarin:

Minä ”vähän” stressasin etukäteen kun lanka oli puolta ohuempaa ja Idalla tunnetusti aika tiukka ote niin lankaan kuin muihinkin asioihin:

Hieno tuli ja lankaa kului vaan vähän toista kerää. Kuvassa itse tekijä ja The Lankakaupan upouusi verkkokauppavastaava.

Itte tein valkoisen:

Lankana teetee lumi ja menekki…hiukan kolmatta kerää (yht 57g).

Otin viime viikonlopuksi mukaan vajaan kerän ja yhden kokonaisen, sama värjäyserää olevan. Lankahan loppui sit kesken mut onni oli suuri, kun maanantaiaamuna löysin vielä yhden vajaakerän – kesällä aloitetusta ufoneuleesta! Olishan lankaa ollut hyllyssä vaikka miten mut eri värjäyserää. Ja tämä ikuinen nuukuus…

Piikultatuli alkuillasta kuvaviestiä. Hän oli tehnyt yhden salkkarin lumi colorista. Mallista ei tämä taitoneuloja tykänny ollenkaan, mutta venyi pyynnöstä tekemään mallityön, joka on nähtävissä Turun Kädentaito –messuilla viikonloppuna. Samaten kuin tekijä itse lauantaina.

Ja sit siihen toiseen uutisasiaan. EN kaipaa kommentteja siihen, miten itse suhtaudun nettikauppoihin…

ANJALININ VERKKOKAUPPA AVAUTUU HUOMENNA PERJANTAINA!

Osoitteessa http://anjalin.valmiskauppa.fi

Aluksi verkkokaupassa on pelkästään lankoja, mutta lisäämme tuotteita päivittäin. Toiveita sopii esittää joko verkkokaupan sähköpostiin tai Anjalinin sivujen yhteyslomakkeen kautta. Ja tietty tännekin voi laittaa kommenttia.

Tekstiiliteollisuudenlangat lisämme verkkopuotiin vähitellen. Ennen sitä ne voi edelleen tilata teeteeSHOP verkkokaupastamme. Ja myöhemminkin ne tuotteet, jotka eivät kuulu kivijalkapuodin valikoimaan (esim, kudontalangat) saa kätevästi suoraan SHOP-kaupastamme.

Oon monesti kuullut miten joku sanoo työn lankakaupassa olevan unelmaa… Vois vaan neuloa päivät pitkät! Todellisuus on jotain ihan muuta…Ida-Maria on sinnikäästi ollut tietsikan vieressä varmaan yli kuukauden! Minä olen yrittänyt auttaa parhaani mukaan, mutta huonoin tuloksin. Mitään en asiasta ymmärrä ja osaamattomuus ja katkeilevat mukaneljägeeyhteydet turhauttaa niin et suurimman osan päivästä kiukuttelen kuin pahainen kakara! Onneks Ida on tottunu…siis kiukutteleviin kakariin.

Pitkään vastustin verkkokauppa-ajatusta. Itte en ole netistä ostanut muuta kuin ne yhdet Hectorin konserttiliput. Mun mielestä lankaa pitää saada hiplata ja kosketella. Mut olenhan mä sanonut et meidän puodissa ei arkyyliä myydä ja onhan sitäkin nykyään. Jos puodissa myytäis vaan sitä mistä itte tykkään ni konkassa oltais oltu aikaa päiviä sitten! Ja kerrankos sitä nainen mielensä muuttaa…

Pari viimesyksyistä opiskelua vähän avas omaakin näkemystäni. Ihan kaikilla ei kertakaikkiaan ole mahdollista poiketa lankakauppaan. Jollain paikkakunnilla ei ole muita vaihtoehtoja ku kotisiwan seiskaveikat ja ne nelosen metallipuikot. Ihan tämä kotoinen Suur?Salolainen joukkoliikennetilannekin kuulostaa siltä, et jos omaa autoa ei ole niin syrjäkyliltä ei pääse keskustaan vaikka haluis. Oma suurperheinen kirjanpitäjänikin heitti yhden kiven lisää – päivätyötä tekevä kuushenkisen perheen äiti ei todellakaan pysty venymään lankakauppaan, joka on auki kymmenestä viiteen… Ja vaikka pystyis ni ei katraansa kanssa halua. Paras aika shoppailla on kun katras on saatu nukkumaan eli keskellä yötä. Eikä silloin ole auki pikkuiset kivijalkapuodit…

Nettikaupan varsinainen tilaustenkäsittely alkaa vasta ensi viikon maanantaina. Ja lauantaina puoti on kiinni, koska viikonlopun ajan löydätte Anjalinin LIVENÄ Turun Kädentaito –messuilta.

Tervetuloa!

Sytomyssyjä Tyksin Ystävänpäivänkeräykseen

Kasarinvihreäää

Sytomyssyilyä kotiseuturetkellä

Kaarrokeneule

Ystävänpäivä lähestyy

Pienistä puroista syntyy suuri joki

Uusi harrastus:

Matolääkettä?

Sunnuntaina

Julkkis-Salkkarit

Kevättä sukissa ja uutisvuotoa

Hurvittelemassa

Kevään keltaista

Helmi – krokotossut

Blogikissan viikonvaihde

Kevätretkellä

Räsymatto Felted Tweed

Turun Kässämessuille -arvonta

Olivia bolero ja messuliput

Mustaa ja valkoista ja nettikauppauutisia