Susun Silmukat

Otsikosta voitte päätellä, että mökkihöperöidytty on viime päivinä ja ankarasti... Eli silmukan silmukkaa ei Susulla ole näyttää vaan pelkkiä höperöjuttuja. Olis kaks sukkaa valmiinakin, mut molemmilta puuttuu pari.

Siispä saareen... Keskiviikkoiltana siirryttiin uuteen aikaan kun vanha 14 tuumainen telkku (jossa oli minikuva eikä ääntä) korvattiin ainakin kakskyttuumaisella. Kanavat löytyi eikä telkkua sen koomin avattu. Takkatuli oli paljon parempaa ajankulua.

Helatorstaina piti sataa koko päivä. Mun piti tikuttaa sukkia. Ei satanut. Mä tikutin silti:

Yhtään ei haittaa jos on viileää ja tuulista. Silloin jaksaa tehdä jotain. Jos on kamala helle niin sitä vaan liskoillaan.

Perjantaina oli työpäivä mulla. Sillä välin Tassu ja Karvis kehittivät isä-poikasuhdettaan kahden kesken. Vuoden ensimmäiset laivueetkin oli bongattu:

Myös meidän "naapurissa" on jo kova siritys kuuluvissa. Molemmat sinitiaiset ruokkivat poikasiaan ahkerasti. Sekös kiinnostaa Tassua :-( Sitä pitää vähän vahtia ja välillä komentaa. Seitsenvuotiaanan se jo tietää mitä saa tehdä ja mitä ei, mut joskus vietti on vahvempi ku tieto.

Kun lauantaina tulin töistä niin Karvis oli ilouutisineen laiturilla vastassa: Metsäpalovaroitus oli ohi! Siispä vaatteet vaihtoon ja:

Sisäinen pyromaanini innostui heti ja HELAVALKEAT sytytettiin vähän myöhässä. Poltettiin taas pari kasaa koivurisuja, kaisloja ja kaikkea lahonnutta tai muuten vaan käyttökelvotonta. Ei me puhuta ollenkaan siitä, et saaressa ei ollut satanut milliäkään - olihan kostea ilma, naapureita nolla ja tuuli myös. Tulen leviämisestä ei ollut vaaraa. Ruokakin valmistui taas rosvotyyliin - pottunyyttejä ja possufilettä maustettiin, käärittiin folioon ja muhitettiin tuhkassa kypsäksi.

Sunnuntaiaamuna Ahti oli suopea ja soi antejaan sopivalla kädellä. Verkossa oli kaksi kuhaa ja seitsemän hyvänkokoista ahventa! Koko "perhe" sai murua rinnan alle... Verkossa oli myös hirmuisen iso hauenmötkäle! Minähän tunnetusti pelkään kamalasti haukia (lapsena uimakilpailuissa menestyin hyvin kun kuvittelin et iso hauki ajaa mua takaa). Ne on vihaisen näköisia ja niillä on kamalat hampaat. Karviksen hyvä ajatus oli irrottaa karmea tappajahauki verkosta ja päästää se kasvamaan, vaan tämä paholainen ei ymmärtänyt omaa parastaan vaan puri onnetonta vapauttajaansa sormeen niin et veri vaan roiskui! Sattuineista syistä dramaattisia kalakuvia ei ole, koska minun piti yrittää esittää myötätuntoista ja pitää naurut mahassani... Kuka käski laittaa sormen hauen suuhun?

Mopsien Kanssa Neulova on huolissaan meidän "perheen" loputtomista käsiin kohdistuvista onnettomuuksita. Mut niinkuin täällä on ennekin kerrottu - työrukkasista löytyy. Aina, kun saan poltettua roviolla yhdet rikkinäiset tai parittomat niin Karvis ostaa (vähintään) kahdet tilalle. Tälläkin kertaa haukea irrotettiin hanskat kädessä (vasemmalla kuvassa) mut se puri käsineen läpi. Minäkin olen viime kesänä opetellut käyttämään hanskoja ja noi oikeanpuoleiset on mun perkuuhanskat. Varmaan turhaa mainita et minähän ne kalat käsityöihmisenä yleens perkaan (paitsi hauet) ja varsinkin eilen ku perheen herrahenkilö oli haavoittunut...

Iltapäivällä alkoi jo arkipäiväkin näyttää kasvojaan Airiston suunnalta eli aurinko näyttäytyi. Saunan lämmetessä mietittiin mitä tehdä sille osittain lahonneelle kukkapurkille, jota en sittenkään raaskinut polttaa... Perunaahan siinä voisi kasvattaa kun ne siihan tarkoitetut kesäkukat kuoli janoon jo ennen saareen päätymistä. Lahot laudat nuotioon ja jalat poikki. Sitten pikainen soitto äidille, joka kertoi että hänen äitinsä mukaan perunat pitää istuttaa viimeistään 6.6. Sit vielä ohjeet netistä ja touhuun:

Yleens saaristossa kasvatetaan varhaisperunoita mut me yritetään näistä MYÖHÄISperunoita, Lajike on Pirkka keltainen ja perästä kuuluu. Elokuussa. Ehkä. Hauskaa oli.

Enkä enää yhtään murehdi kaupasta ostettuja ja janoon kuolleita kesäkukkia. Luonnossa on paljon kauniimpia eikä ne odota hoitoa ollenkaan! Metsäorvokkeja ja metsätähtiä:

Mustikka kukkii tosi hyvin. Pitää tosin olla tänä vuonna tarkempi. Viime vuonnakin kukinta sujui hienosti, mutta jäin ilman mustikoita kun odotin koko ajan niiden kasvavan isommiksi. Loppujen lopuks toteutui vanha suomalainen sananlasku et "ahneella on paskanen loppu" ja jäin ilman mustikoita kun sadeton kesä kuivatti mustikat pieniksi pippureiksi ja jäljelle jääneistä räksät teki selvää. Onneks on ollut edellisivuotisia pakkasessa.

Mansikatkin kukkii jo. Tällä yksilöllä on vähän erilaiset lehdet:

Niin et tulkoon kesä! Lämmin tai viileä, aurinkoinen tai sateinen. Kesä kuitenkin ja sen jälkeen aina syksy ja talvi ja kevät. Nautitaan siitä, että meillä on kaikki neljä vuodenaikaa!

Mult on neuloosi kadonnu. Se tuntuu aika kamalalta. Neulominen ei huvita ja turha mainita et virkkaaminen vielä vähemmän. Olen huolissani. Onko neuloosittomuus oire lankakauppiaan alkavasta böönautista? Viime viikolla parikin ihmistä sanoi mun olevan loman tarpeessa…

No yritin lääkitä tautia ja mietin et mikä olis oikein ihana lanka ja helppo neulemalli. Pitkään ei tarvinnu miettiä. Kertut Sandnesin Alpakkasukasta oli ainakin viime kesänä mukaansatempaavaa neulottavaa.

Kai ne tälläkin kerralla kun ekaa vartta pistelin menemään niin, että jo kantapäässä tiesin et kerä/sukka ei tuu riittämään. Oliks se toi väri et toista sukkaa sain odotella aika pitkään?

Puikot: Knit Pro 20 cm 3,5 mm Symphonie Wood, Lanka SandnesAlpakkasukkalanka, menekki 106 g.

Melkein jo lomalta tuntui kesän eka pitkä viikonloppukin. Lauantaiaamuna oli suunnitelmissa lähteä veneellä Paraisille kun siellä oli Paraisten Päivät. Vaan kun aamulla satoi (mökillä 3 mm) ja Kippari on sokerinen niin odoteltiin sateen loppumista. Sillä välin minä siivosin kässäpussini. Inspistä etsien järjestelin kaikki ihanat puikkoni. Aloitin pari uutta neuletta jos vaikka tautiin löytyisi lääke.

Yks meistä ei ollenkaan tykänny sateesta…

Ilma kirkastui ja iltapäivällä päästiin matkaan.

Afrimoodin iloinen telttaa oli vastassa ihan ensimmäisenä kun oltiin saatu vene kanaaliin parkkiin ja könytty baanalle. Oli kivaa tavata tuttuja ja kerrankin jossain muualla kuin omassa puodissa! Ens viikonloppuna Afrimood on tavattavissa Muurlan Kyläkauppapäivässä.

Jokakesäinen visiitti lankakaupassa piti myös tehdä ja käydä tervehtimässä kollegaa. Paraisilla Saariston sydämessä kävelykadun päässä sijaitsee Firma Brita. Jos kesken kesälomaa lankapulaa iskee tai puikko on pudonnut mereen niin tänne kannattaa suunnata. Kaupan valikoimassa on 350 lankalaatua! Ja meidän puodin lankavalikoimaa on kehuttu hyväksi eikä meillä ole ku vähän yli toista sataa…

Ja kun kerta ”lomamatkalla” oltiin niin otin vähän förskottia ja julkineuloin terassilla viikkoa etuajassa:

Ja homma meni niin kuin pitikin – muutaman hymynhäiveen näin ohikulkijoiden kasvoilla :-)

Vielä pikainen katsaus Paraisten laajennettuun K-supermarket Reimariin, bensakanisterien täyttö ja takaisin mökille. Sauna, grillaus, verkonlaskua ja se ihanin – auringonlasku:

Mä luulen vähän, että se neuloosi alkaa pikkuhiljaa löytyä. Yhtenä syynä saattaa olla ihan silkka KATEUS! Käykääpä katsomassa AnjalininFacebook-sivuilla (ei tarvii kirjautua ku vaan kelaat alaspäin) Idan neulomaa kaunista Haapsalun huivia. Olen iloinen ja ylpeä hänen kauniista huivistaan, mutta tunnen lapsellista kateutta siitä, et mikään mun tekemä käsityö ei ole saanu yhtä montaa tykkäystä tai blogikommenttia! Miten saisin tämän muuttumaan Piikun mainitsemaksi Amerikan kateudeksi ja tehtyä itse ainakin yhtä hienon käsityön?

Sama se millä konstilla neuloosittomuus parannetaan - Kyl tää täst!

Näin kesän alussa kaikki muut varmaan odottelee lomia ja lämpimiä vaan meikä se jo odottelee syksyä ja uusia ihania syksyn lankoja. Onhan kesälangatkin kivoja mut villat on aina villoja! Ja kelpaahan sitä odotella kun viime yönä heräsin sateen ropinaan karmean hellepäivän jälkeen. Ja viilenevää on luvassa. Villasukkaa tarvitaan kesälläkin!

Pieniä maistiaisia syksylangoista olen jo saanutkin. Tosi pieniä, joten vaatii vähän miettimistä mitä ”järkevää” niistä tekisi. Siis pelkkä mallitilkkuhan ei ole järkevää – se on langan hukkaamista.

Teeteeltä on syksyksi tulossa monta uutta lankalaatua ja vanhoihinkin uusia värejä. Yks uusista on vähän ohuempi sukkalanka teetee halti:

Neljä raitaväriä ja kuusi yksiväristä. Olen tosi tyytyväinen raitalankoihin – kerässä on tasaraitaa ja saman värin eri sävyjä eikä mitään ylläreitä kuten rumaruskeaa kesken sinisen tai kirkuvaa oranssia kesken mustaharmaan. Kuvan värien lisäksi vihreäsävyinen. Ja yksiväriset on yhdistettävissä näihin raitaväreihin. Kivaa. Vaan mitä tehdä YHDESTÄ kerästä?

Naapurin Mulperska harrastaa varrettomia sukkia. Mun mielestä ne on ollu ihan älytön juttu mut ku on vaan yks kerä… Kävin laskemassa Minnan sukan silmukat ja ”varren” kerrokset ja aloitin. Nopeastihan se sukka syntyy kun ei vartta tikuttele ollenkaan… Vaan kuinkas kävikään?

Kakkossukan kärkikavennusten kohdalla se näytekerä sit loppui. Mehän ei pureta vaan kerjättiin lisää. Ja onneksi saatiin…

Viime viikon (= kuukauden eka) torstaina sitten kärvistelin helteisessä Salossa odotellen KIPpailun alkua Plazan kaffilassa kello 18. Odotellessani kävin paistumassa kesän ekalla Iltatorilla. Ja sit rentouduin ilmastoidussa kauppakeskuksen kahvilassa ja tikuttelin sukan valmiiksi. Ypöyksin sain julkineuloa ja kun sukka tuli valmiiksi niin häivyin paikalta. Kuumissani kotimatkalla (ilmastoimattomassa Rypäleessä) ajattelin et ”Pitäkää KIPpinne!” Helle nyt vaan ei oo mun juttu.

Lanka oli kiva kokemus. 50g:n kerässä on 160 metriä . Knit Pron 2,5 mm 15 cm sukkapuikoilla tikuttelin ja varrettomassa varressa oli silmukoita 54. Näihin sukkiin (koko n. 39) meni 54 g. Ja on ne aika hauskat ilman varsiakin näin kesällä. Voisin vaikka toisetkin tehdä. Aika pöljän näköiset ne kyl on vai mitä?

Iskällä oli tänään synttärit. Iskälle on tosi vaikeaa keksiä mitään ja tosi harvoin se oikeasti käyttää mun tekeleitä. No ookoo – myönnettäköön, että olen muutaman kerran viime aikoina nähnyt hänen käyttävän villatakkia, jonka tikuttelin viiskytvuotislahjaksi melkein kolkyt vuotta sitten… Siispä olikin helpotus, kun hän itse esitti pyynnön: Vanhojen kuulokkeiden hapertuneiden pehmikkeiden tilalle pitäisi saada jotain. Idean hän oli saanut veneen lukkosuojasta.

Muotoon yritin neuloa vaan ei se ihan helppo juttu ollut.

Lankana pellavasekoite, puikot Knit Pro 3,25 mm sukkapuikot. Koekäytössä tämä prototyyppi on nyt ja teen uudet jos nää ei kelpaa. Ne on helppo vaan leikellä irti kuulokkeista ja värkätä uudet.

Nyt vaan odottelen syksyä. Noo - oikeasti vähän kesääkin. Ja vähän lomaakin vaikka lomaksi on työneuletta tiedossa. Kumpi mahtaa tehdä alpakasta selvää ensin – minä vai Tassu? Tassu on ainakin tämä illan aikana ollut ahkerampi "neuloja" kuin minä...

Karvisel oli viime viikolla synttärit. Sukat hänkin saanee lahjaksi joskus tulevaisuudessa (koska mä olisin ollu ajoissa?) mut synttäripäivän aamuna vietiin Tassu eläinlekurille:

Kattiparka oli pahaa aavistamatta keittiön pöydällä odottamassa meidän töihinlähtöä kun joutui koppaan. Odotussalissa Tassu osoitti äänekkäästi et keuhkot on ainakin kunnossa! Rokotus saatiin ja poika sai kehut komeasta ulkomuodostaan ja turkistaan. Ja 7,7 kilon painosta tuli kommentti et ei tarttis enää yhtään painon nousta vaikka poika onkin roteva ja pitkä… Ei hätää, sillä kesä ja ulkoilukausi on edessä (koko perheellä).

Synttäripäivänsä päätteeksi Karvis sai vaihtaa Rypäleeseen kesärenkaat. Se ei ollut ihan helppo homma. Aamun runollinen ”Niin monta kuin on kortteja pakassa” ja ”Niin monta kun on viikkoja vuodessa” tais muuttua biisiin ”Mä joka päivä töitä teen”.

Jo aika monta viikkoa sitten sain yhden joululahjan valmiiksi. Minähän päätin tehdä joululahjat pitkin vuotta ja antaa ne saman tien pois. Lahjan saajan (veljen tytön sulhon) tapasin pikaisesti tänään. Ehkäpä kaveri vähän ihmetteli kun toivotin Pääsiäisenä Hyvää Joulua… Toiset lahjasukat meni veljen tytölle – ne oli synttärilahjat ja synttäreistäkin on jo yli kuukaus. Vinkkinä sain et pitsisukat ja paksusta langasta ”Et tulee joskus valmistakin…” Kaikki muut värit kelpas paitsi vaalean punainen tai pinkki.

Täsä ne ny ova. Eilen aamulla kuvattuna.

Tyttösukat: teetee salla, menekki hiukan kolmatta kerää, puikot 3½, malli Kerttu, koko n 39-40.

Poikasukat: Austerman Step, menekki 89 g, puikot 2½, malli ihan perus mut koko JÄRKYTTÄVÄ 46-47!

Pikkuisen olen potenut huonoa omatuntoa, kun Jouluna valistin steppisukkien saajaa kertomalla et meikä tekee kässyjä työkseen ja sanomalla et ”laske kuule et mitä ne sukat tulis maksamaan ku niiden tekemiseen menee ainaski 14 tuntia ja lankakin maksaa 12.40!” Poikahan laski… Olin mä aika häijy ja jälkeenpäin aika nolo. Mut sukkia en kudo myyntiin vaan ihan vaan ihan vaan huvikseni lahjaksi ja olen tosi iloinen jos joku tykkää. Kaveri sentään esitteli vanhat (äidin tekemät) puhkikuluneet sukkansa, joten tiedän et ne on mieleiset. Ja toivottavasti tarpeeksi isot.

Samaan perheen pikkuneidille tein jo alkuvuodesta sukat. En tiedä oliko sopivat (kuka kolmivuotias ny tykkäis villasukista?) Vaaleanpunaista ja hörhöä oli. Vaalenapunainen Maijaa, hapsulanka Braziliaa ja puikot 3mm. Menekkiä en muista mut kerä kumpaakin riitti.

Ku meil yleens tääl blogis on vaan kissakuvia ni laitetaan kerrankin koirakuva:

Tuollaisia pikkukoiria oli kaks ja ne oli aika hauskoja vipeltäjiä. Ja sukista sain halin. Ei paha päivä.

Pitkäperjantaita vietettiin Äidin ja Isän kanssa heidän mökillään. Kiirastorstai-illalla Isä ja Karvis laski verkon ja Tassu sai kolme komeaa ahventa!

Tässä kuvassa Tassu on työnjohdollisisssa tehtävissä. Sillä vähän etuajassa me siellä saaristossa karkoitettiin tänään Pääisäisnoitia:

Trullikarkoituksen jälkeen herkuteltiin nuoruusaikani herkkuruualla ja äidin bravurilla Herkuttelijan Kanapadalla. Ja Tassu on pyydystänyt vuoden ekan myyransä! Komea oli ja litteä. Pappa oli viimeistellyt Tassun homman ajamalla traktorilla yli...

Pääsiäisen vietto jatkuu seuraavaksi työpäivällä. Huomennahan on LANKALAUANTAI!

Aurinkoista Pääsiäistä!

Arvoitus: 7 C, NW 14, puuska 19. Mitä tämä merkitsee?

No tietenkin sitä et Susulla on kesäloma! Onkohan taivaanpappa lukenut tätä blogia tai mun naamakirjapäivityksiä kun olen saanut ihan toiveitteni mukaisen lomasään? Olenhan useampaan kertaan julistanu etten tykkää helteestä…

Positiivinen kun olen niin – kun mökin oveen laitettiin vähän lisää tiivistettä niin sisällä ei enää villasukat pyöriny jaloissa eikä ötökkäverho heilunu enää kovin paljon. Onni on villasukat, silkkivillakerrasto ja puuhella. Puhumattakaan huovutetusta mökkivillapaidasta!

Jotain hyvääkin:

Perinteiset klapisulkeiset on sujuneet sutjakkaasti. Pari päivää koivuhalkoja. Vaihtelu virkistää joten kolmas päivä kuusihalkoja.

Eipä ole hyttyset olleet kiusana eikä paarmatkaan. Eikä töitä tehdessä ole hiki tullut. Juomataukoja ei ole tarvinnut pitää, mutta nenäniistämistaukoja kyllä. Siitä on pitänyt huolen kolme päivää putkeen tuolta meren yli puhaltanut luoteistuuli. 14 metriä sekunnissa ja puuskissa 19.

Kuvaan on tosi vaikeaa saada aaltoja ja vaahtopäitä.

Vielä sunnuntaina talon takana oli sen verran lämmintä, että lounaskeitto valmistui ulkona. Sen jälkeen ollaankin yritetty keksiä mitä ruokaa vois tehdä hellan uunissa ku koko ajan pitää kuitenkin lämmittää…

Naapurin tinttilapset lähtivät yhtenä aamuyönä pesästään ja Tassuparka jäin onnettomana nuolemaan huuliaan ilman saalista. Hyvä niin.

Talon alla asusteleva sammakko ei Tassun huomiota ole saanut. Hyvä sekin.

Tässä pientä esimerkkiä Karvisen ”Feng Shui” puupinosta:

Vähän mietityttää, et jos joku klapi tuosta nyt otetaan käyttöön niin miten käy puuvajan harmonian?

Kissakaan ei tuulesta tykkää. Pyytää ulos, mutta kököttää oven pielessä syyttävän näköisenä et mun pitäis tehdä tuulelle jotain. Selitä siin sit et ei mahda mitään. Lomailu on väsyttävää:

Minäkin vetelen kahdeksan tunnin yöunia ja päikkärit päälle.

Tuulta on piisannut vaan sadetta aina vaan odotellaan. Lomaviikon sademäärä on 2,5 mm silti ekat kanttarellit löytyi perinteisestä paikasta ennätysaikaisin eli 14.6.

Jossain mantereella sentään sataa. Uhkaavat pilvet ei vaan osu tänne.

Kolmannen luoteistuulipäivän jälkeen alkoi tämänkin mökkihöperön huumorinkukka osoittaa lakastumisen merkkejä. Eilen käytiin kauppareissulla. Perinteisesti ollaan käyty veneellä Paraisilla vaan tällä kertaa mentiin vaan autolla kaupunkiin.

Lomakässykin on – tosin tilaustyö. Se asustelee tiiviisti tuolla kässäkassissa, koska Tassu tykkää Cacaosta yhtä paljon kuin minä. Joka aamu olen ottanut tunnin-parin neulontasession. Ensin päästän Tassun ulos, sitten viritän hellaan tulen, kaadan kahvit kuppiin ja alan odottelemaan mökin lämpeämistä. Alpakkalanka näillä keleillä on ollut paras lomalanka!

Nyt on jo hiukan tyynempää. Juhannusvieraita odotellaan huomiseksi. Sain jonkun ihme puuskan ja leivoin sämpylöitä:

Uutisissa puhuttiin juhannusliikenteestä ja jo alkuillasta alkoi täälläkin näkymään merkkejä veneliikenteen vilkastumisesta. Tähän mennessä viikolla on näkynyt vaan hinaajia ja niistähän blogikuvaaja on ottanut suunnilleen tsiljoona kuvaa:

Tänään on siivottu (eikä tehty yhtään klapeja). Vuoden pisimpänä päivänä aurinko laskee suunnilleen tuonne:

Ja nousee muutaman tunnin kuluttua tuolta:

Hyvää Juhannusta!

"On vanha jengi koossa taas" - lauleskelin viime perjantaina kun odoteltiin juhannusvieraita saapuvaksi. Jo 17 vuotta ollaan kokoonnuttu tänne mökille suunnilleen samalla sakilla. Säät ovat suosineet eikä tänäkään vuonna tainnut olla ihan niin kurjaa kuin muualla Suomessa. Rakeitakin saatiin vaan pari kertaa:

Aina on määrä ettei mitään tuliaisia. Pääasia on ystävät. Hienoja tuliaisia saatiin Nokialta:

Kissankulman sekatavarakaupan alennusmyynnistä (eurolla) ostettua hienoa taidelasia. Hienoa kannattaa paikallisia pienyrityksiä (kauppiaat ovat jotain 5-7 vuotiaita ja euro oli helpompi jakaa kahteen ku 1,5 eur). Itämaisten yrttimöykkyjen kanssa juhannussaunassa tyttöjen kesken mäiskittiin toisiamme (ja ollaan sit viikolla jatkettu puuhaa Karvisen kanssa). Lomailun jälkeen pitäis olla hartiat kunnossa!

Välillä oli niin kylmää että Kimbleä piti pelata sisätiloissa:

Juhannusruusu oli jo ehtinyt kukkia, mutta "juhannuslilja" avasi kukkansa juuri sopivasti:

Juttu luisti menneiden vuosien tapaan ja aattona perustettiin Latosaaren Vähäraittiusyhdistys. Jäsenet ovat vain vähän raittiita - ei paljon. Paitsi kummipoika Niilo ja Tassu. Minut valittiin puheenjohtajaksi selvällä ääntenvähemmistöllä. Yhdistyksellä ei ole sääntöjä (tai minä keksin niitä tarpeen mukaan).

Juhannuspäivänä 21.6. klo 13.51 oli päivä pisimmillään. Aurinko paistoi ja talon takana oli miltei lämmin. Hetken kunniaksi skoolasimme sangrialla:

Ja samantien joku inhorealisti keksi huomauttaa et syksyä kohti mennään... Ensimmäiset lehdet ovat jo pudonneet:

Syötiin herkkuja, saunottiin, pelattiin ja minä tietenkin välillä neuloin, mutta siit seuraavassa postauksessa sitten.

Joutsenilla on neljä pienokaista:

Suuren sorsaperheen poikasistakin on 9 selviytynyt isoiksi:

Saaressa asuu myös Twitteri! Aina kun Tassu osui lähelle niin alkoi kuulumaan kovaääninen twiit twiit! Pajulintupariskunta oli pahaa aavistamatta tehnyt pesänsä maahan juhannusruusun alle. Muutaman päivän musta karvainen pahis vietti suurimmaksi osaksi arestissa - lopulta Karvis siirsi poikaset kauemmas ja näyttää ihan siltä, että ne selviytyvät. Emot ovat ne löytäneet ja pahis vaanii sitä vanhaa pesäpaikkaa. Ei mikään ruudikeksijä toi meidän Tassu ja hyvä niin.

Oli taas mukavaa nähdä ystäviä pitkästä aikaa vaan kaikki kiva loppuu aikanaan ja kun vieraat olivat siirtyneet mantereen puolelle niin mieli oli vähän haikea. Sääkin palasi taas Juhannusta edeltävään moodiin. Myrskyä ja rankkasadetta saatiin sunnuntai-ilta:

Keksin yhdistyksellemme ekan säännön: Ens Juhannuksena pidetään vuosikokous! Ainakin kutsu on tullut kaikkien yhdistyslakien mukaan ajoissa.

Kesäkuun alkupäivillä asiakas tilasi meiltä satavuotislahjaksi villatakin. Amerikkaan asti oli nuttu menossa ja aikataulu heinäkuun alkuun. Tokihan sellainen luvattiin – aikaahan oli kuukausi.

Malliksi löytyi teeteen verkkolehdestä 3/2013 malli nro 2: Kaarna-jakku.

Vasta parin tunnin jälkeen huomaisin mitä tuli luvattua! Lanka piti tilata ja amerikankuljetukseen menee ainakin viikko ja itse olin lähdössä mökille lomailemaan ja puodin inventaarikin piti tehdä ennen kesäkuun loppua. Oho ja ups!

Lanka saatiin puotiin ennätysnopeasti ja pääsin alkuun. Ida-Marialle jäi inventaari ja puodista sekä verkkokaupasta huolehtiminen. Tein itselleni aikataulun – kerä teetee alpakkaa/päivä niin juhannuksen jälkeen pitäisi olla valmista… Eikä tänä vuonna tarvinnut miettiä lomalankoja, -ohjeita ja –puikkoja ollenkaan. Se on muuten asia, josta saan jo ennen tavallista viikonloppuakin kehiteltyä itselleni paineita – et onko nyt varmasti tarpeeksi kaikkea?

Nutun langat pakkasin ihan omaan kässäpussiinsa. Tassuhan tunnetusti on lenkkialpakkafani ja jo kotosalla ollessa se sai tassuihinsa kerän, jota meikäläinen joutui selvittämään yli tunnin…

Viime viikko alkoi joka aamu samalla tavalla: Kissa pihalle, kahvi tippumaan, tuli hellaan ja neulomaan:

Mallineuleen nurjakin puoli olisi mielestäni ollut ihan nätti. Tässä kuitenkin se oikea puoli.

Takappaleen kavennuksissa ja levennyksissä oli ongelmia – tais olla koko ajan väärä silmukkaluku puikolla. Etukappaleilla keksin tehdä sileää kavennus- ja levennyssilmukoilla. Silmukkamerkit oli tarpeen ja korvaamaton apu!

Mikäs se oli alpakkaa neuloessa kun lomasään korkein lämpötila oli 13 astetta ja tuuli kävi koko ajan luoteesta 14 m/s. Alpakanvillanhan sanotaan olevan 7 kertaa lämpimämpää kuin lampaanvilla… Lämmin alpakkaneule sylissä oli hyvä lämmike.

Tiistaina pääsin päiväksi lämmittelemään puotiin ja viimeistelemään jakun. Salon Napin Vuokko löysi taas juuri ne oiket napitkin:

Kiinnitettiin vielä Hand Made –merkki nuttuun ja mukaan laitettiin tietoa teeteestä ja Design From Finland –merkistä.

Hihoja lyhensin suosiolla ainakin 7 cm. Miks ihmeessä melkein kaikissa neuleissa on kamalan pitkät hihat? Korvaahan liian pitkät hihat kylmällä ilmalla lapaset mut on ne käytössä aika hankalat. Modasin myös kauluksen kaksinkertaiseksi. Sillä sain mielestäni vähän ryhtiä hartiaseutuun.

Puikot: resoreissa 6mm Knit Picks vaihtopääpyöröt ja kuvioneuleessa 7 mm.

Lanka: teetee cacao ja teetee alpakka kaksinkertaisena. Nutun paino 555g josta cacaota 230g ja alpakkaa 325g.

Keskiviikkona pääsin jatkamaan lomailua eli tehtiin taas klapeja. En neulonut yhtään silmukkaa!

Loppuloman päätin vaan huvitella kaikilla hassukäsitöillä ja antaa piut paut kaikelle järkevälle.

Mietin, ansaitsenko tämän jakun neulomisella vielä pari kesäistä vapaapäivää JOS se amerikkalaisten ennustama hellejakso sittenkin tulee Suomeen?

Uskokaa tai älkää: Aurinko paistoi meidän lomalla! Viime viikon torstaina kokonaista kaks tuntia oli aurinkoa ja melkein lämmintä. Levitin viltin mökin takaterassille ja tein yhdet keskeneräiset sukat valmiiksi. Sit oli jo niin lämmintä et piti oikein uimaan lähteä ja pukea hellemekko päälle!

Pahan päivän varalle piti kuitenkin varautua. Villasukkiahan minulla on, mutta aika monet niistä alkaa olla kovin ”huonolla hapella”. Minähän en parsi, mutta hätä keinot keksii - paikata voin:

Sukka-Marilta vuosia sitten lahjaksi saadut sukat tuli siinä auringossa entrattua. Huomaatteks et nää on tosi vanhat sukat? Siltä aikaa ku Maija oli vielä hyvä lanka. Pahemmin ei oo nöyhtääntyneet vaikka näitä on käytetty tosi paljon!

Musta pilvi ja muutama sadepisara lopetti auringonpalvonnan, mutta saatiin edes ne kaks tuntia! Ja olipahan ehjätyt villasukat laittaa jalkaan kun tuli taas vilu.

Kun meikäläisellä on riittävästi vapaata aikaa ja kauppaan on oma hommansa lähteä ja kaikki leivät on homeessa niin sitä löytää ihan uusia piirteitä itsestään: Keksinpä ryhtyä leipomispuuhiin!

Harvoin (jos koskaan) olen saanut Blogikuvaaja Karvista nauramaan sydämensä pohjasta ja vedet silmissä:

Susun juustosarvet menossa uuniin…

Ohjetta katsoin Kinuskikissan blogista. Mut ku ei kaikkia aineita ollu. Juustoa oli riittämiin. Enemmän tai vähemmän homeista. Leivinjauheen parasta ennen oli vuodelta 84 eikä kermaviiliä ollu, joten korvasin sen partajugurtilla.

Iloisesta naurusta huolimatta nää maistui. Ei jäänyt yhtään homehtumaan. Ei se näkö vaan maku!

Illalla aurinko taas näyttäytyi ja päästiin verkonlaskuun… Samalla suunniteltiin jotain pientä veneretkeä perjantaiksi – olihan edessä viimeinen oikea lomapäivä ja suht kivaa säätä luvattiin. Blogikissa olis sitä mieltä et lomaterveiset lähettäis hän blogiin jos joku vähän auttais…

Perjantaina syötin ekaa kertaa aamupala ulkona. Verkossa oli komeat saaliit: Neljä ahventa (joista yks melkein puolikiloinen!) ja yks kuha. Verkonnoston jälkeen tuttu musta mörköpilvi ilmestyi ja veneretki typistyi roskapussin viemiseen mantereen puolelle. Pääsin kuitenkin harjoittelemaan rantautumista isolla veneellä kun tuuli oli oikealla suunnalla.

Ja onhan möksällä aina puuhaa. Terassin muovituolit piti kuurata ennen Juhannusta, mut ku oli niin kylmää. Nyt saivat talven pölyt ja kesän siitepölyt ja linnunkakat kyytiä! Karvisen mielestä tämä oli hienoa ulkotilataidetta...

Sentäs tein vähän käsitöitäkin – kuka mahtaa vielä muistaa pompulalangan? Synttäriviinipullon ympärille oli kiedottu ko lankaa ja pieni kluutu siitä syntyi Tassun harmiksi:

Uudella mirkokuitukluutulla pyyhittiin molempien läppärit ja aika monta paria silmalaseja! Viinipullo jäi odottelemaan parempia pihvejä. Keskiviikon nyhtöpossukokeilusta vaikenen kuin muuri… Tai sen verran opin et ruokajuttuihin pätee vissiin sama ku kässäohjeisiin et pitäisi lukea ohje alusta loppuun ennen kuin aloittaa työn. Mut kuka niin tekee? Mönkään mennyt ruoka harmitti niin et nauru tuli vasta 5 tuntia syömisen jälkeen.

Villasukkaprojektiakin oli tarkoitus jatkaa – vaan mahdottomiin en minäkään veny. Nämä on jo kerran teritetty, joten:

Saunan pesään päätyivvät antamaan vielä viimeiset lämmöt. Pitkään tuntui ilmassa palaneen villan tuoksu. Saunan jäkeen oli ekan kerran niin tyyntä ja lämmintä, että villapaidassa tarkeni istua rannassa auringonlaskua katsomassa.

Lauantaina viimein oli perinteisen ”lomareissun” aika. Paraisten Honkkarista olen yleensä saanut lomalahjaksi uuden tiskiharjan. Tänä vuonna en tarvii, koska viime kesänä sain roosanauha vaihtopääsinin. Jotain muuta piti Karvisen keksiä ”romanttiseksi lomalahjaksi”. Pikkasen autoin mietintää ja sain kuin sainkin toivomani: Uuden rikkalapion, jossa on tuo kumireuna! Voi tätä lomaromantiikkaa…

Kanaalista lähdettäessä soitin äidille et saataisko kahvit jos tultais käymään… Lupasihan hän ja seuraavaksi ajettiin Attuun. Kivaa oli tavata äiti, isä ja kummityttökin vanhempineen! Melkein tyhjin käsin mentiin mut ei ihan…uutta terassiharjaa sielläkin tarvittiin tämän vanhan tilalle…

Takaisin ajettiin samaa reittiä. Ihmeteltiin vähän Paraisten suntin rannoilla olevaa ihmispaljoutta. Myöhemmin selvisi, että siellä vietettiin kanaalin 80-vuotispäiviä.

Ittelleni kolahti tämä suntin toisessa päässä oleva vene.

Tarkemmin katsoessa huomaa, että kyljessä lukee BOKBÅT. Miettikää – eiks ole hieno juttu on et saaristossa kulkee kirjastopaatti!

Sunnuntaiaamu valkeni tuttuun tapaan. Sumppuraista ja harmaata. Vaihteeksi tuuli kävi idän suunnalta – ei paha keli ollenkaan vaikka uutiset kertoi et jossain oli purkkareiden mastotkin katkeilleet. Meillä oli vaan vaahtopäitä ja tihkua. Lähtöä ja nälkää odotellessa virkkailin Vähäraittiusyhdistyksemme Juomanlaskijalle Tottijärvelle tilaamansa lukkosuojuksen:

Tilaus oli vähän hillitympää väriä mut ku tätä nyt sattui olemaan kässäpussin pohjalla. Ja Karvis keksi monta hyvää syytä miks lukkosuojan pitää olla kirkkaan värinen. Jos lukko putoaa järveen niin se löytyy helpommin. Puhumattakaan siitä jos talvi yllättää ennen veneen nostoa – värikäs lukko löytyy lumenkin alta. Toivottavsti on passeli. Jätin vielä pitkän lankahännän, jolla sen voi kiristää lukon ympäri ja ommella tuon hantaakin kiinni.

Metsäkeikalla löysin kaksi tattia ja muutaman kantarellinalun. Hyvä kalasaalis paistettiin ja sen kyytipojaksi paistoin kesän ekan sienisoosin. Tassun avustuksella – kuinkas muuten?

Jos totta puhun niin ei kovin paljon harmittanut lähteä kaupunkiin. Täällähän on lämmintä. Posliinipönttö. Lämmitä vettä tulee hanasta. Pyykkikone pesee vaatteet ja tiskikone astiat. Pari päivää tätä takana ja jo alkaa mökkihöperö unohtaa vähälumisen kesälomansa ja haikailla takas saareen…

P.S. Siitä kissakässäkassista on moni kysyny. Olen saanut sen lahjaksi ystävältä. Siinä ei ole mitään lappua eikä hän muistanut mistä sen on ostanut.

Ensi kertaa olen saanut käsiini käsityökirjan, joka tekee mieli lukea kannesta kanteen ihan kokonaan:

Sukupolvien Silmukat - kirja julkistettiin Karjalaisilla Kesäpäivillä Lappeenrannassa 14.7. Viikko sitten tiistaina sain kirjan käsiini. Melkein kotiovelle tuotiin ja omassa kappaleessani on kaikkien kirjan tekemiseen osallistuneiden omistuskirjoitukset. Toki tätä saa kirjakaupoista.

Kolme sivua luettuani olin vuodattanut liikutuksen kyyneleitä jo parikin kertaa... Karjalaisen käsityöperinteen 1700 -luvultat 1940- luvulle kerääminen yksiin kansiin ja tuominen meille nykypolven käsityönharrastajille on arvokas työ! Kiitos tekijöille!

Itkettyäni alkutekstit laitoin viestiä yhdelle tekijöistä: Kerroin et KAMALAN kirjan ootte tehneet kun jo kolmen sivun jälkeen itkettää! Uskalsin laittaa kun tiesin et karjalainen huumori kyllä kestää! Ja kestihän se. Sarin vastaus tuli pikapikaa:

"Tämä oli juuri tarkoituksemmekin - itkettää käsityöläisiä:-)"

Kirja sisältää monien ohjeiden ja tekniikoiden lisäksi arvokasta tietoa karjalaisesta käsityöperinteestä ja -tavoista.

Kirjan kuvatkin ovat ihania!

Jokaisesen ohjeen alussa on tietoa siitä, mistä alkupoeräinen malli on löydetty, kenen tekemä tai muuta taustatietoa. Ohjeet on selkeitä ja omasta mielestäni hieno asia on, että ohjeissa on mainittu tiheydet, puikot ja langan metrit/100 g. Näin jokainen voi toteuttaa ohjeen kulloinkin saatavilla olevasta langasta.

Yhtään ohjetta ei vielä ole päätynyt puikoilleni - olen vaan herkistellyt upean kirjan kuvilla ja teksteillä. Kirjan syntyvaiheista ja julkistamisesta voitte lukea lisää tekijöiden blogeista:

http://ellisofia.blogspot.fi/
http://kaspaikkakerholaisetturku.blogspot.fi/
http://piironginpuikot.blogspot.fi/
http://minimimmi.blogspot.fi/
http://leena.ukkolanakat.net/

Jotenkin juuri tänään tämä kirja on ajankohtainen. Äitini on kotoisin Terijoelta ja joteknin tunnen oman käsityöläisyyteni periytyneen häneltä. Mummini ja äidin täti (joita en koskaan ole tavannut) olivat ahkeria käsityöihmisiä ja heidän taidokkaita käsitöitään on vielä tallella. Äiti on aina kannustanut käsitöiden pariin ja näyttänyt esimerkkiä. Toki turkulainen mammani aikoinaaan opetti virkkauksen ja neulomisen alkeet. Joten käsityöperinnettä löytyy molemmilta vanhemmiltani.

Juuri tänään alkoi taas yksi "Juurimatka" menetetyn Karjalan alueelle Terijoelle ja Kuokkalaan. Äidin ja Isän mukana tällä kertaa kummityttöni Sini. Toivotan teille antoisaa matkaa!

Itse kävin karjalaisislla juurillani vuonna 2010. Kirjoitin silloin "matkakertomuksen" Vuodatuksen blogiini. Sukupolvien silmukat ja tänään alkanut "juurimatka" sai mut viimein laittamaan takaisin Vuodatuksen hävittämiä kuvia oman juurimatkani tekstien lomaan. En ole ihan varma onko kuvat samat kuin silloin mutta jotakin kuitenkin. Toivon tämän päivän matkalaisille yhtä rikasta ja antoisaa matkaa kuin itselläni oli sillon aikoinaan (ainakin lämpötilat alkaa hipomaan samoja).

Ja "Sukupolvien silmukat" -tekijöiden sanoin:

"Ilman teitä emme voisi olla yhtenä silmukkana tässä sukupolvien ketjussa"

Päätettiin Idan kanssa, että me voidaan hyvin pitää kesällä etäpäiviä. Onhan meillä koko ajan myös sellaisia töitä, jotka ei vaadi fyysistä läsnäoloa Anjalinin lankapuodissa. Varsinkin helteellä on usein hiljaistakin, joten turhaan me siellä molemmat hikoillaan. Jopa minä voin selvitä yhden päivän myös verkkokaupan kanssa – puhelintuki toimii tarvittaessa!

Mun etäpäivä oli perjantaina ja kuinkas muuten – mökillähän olin ja tältä näytti:

Luulen Idan keskiviikkoisen päivän näyttäneen yhtä lankaisalta ja aurinkoiselta.

Mökillä on etäpäivänä tosi kivaa. Voi ihan rauhassa ja hyvällä omatunnolla istua tietsikan kanssa terassilla ja kirjoitta vaikkapa neuleohjetta. Voi nauttia auringosta ja neuloa jotain malli- ja tilaustyötä. Lakisääteisellä lounastauolla voi käydä poimimassa kupillisen mustikoita ja uimassa…

Toista on mökkeily lomalla tai viikonloppuisin. Silloin pitää aina tehdä jotain oikeita töitä… Viikko sitten oli mattopyykkipäivä. Perjantai-iltana tulin saareen mattokassien kanssa ja projektipäällikkö kävi heti ihmettelemässä miks meidän kaupunkimatot onkin täällä:

Sää suosi pyykkipäivää ja maanataiaamuna sain kuljetettua kaupunkiin puhtaat ja melkein kuivat matot

Vaan eipä sinne kaupunkiin näillä helteillä ole tehnyt mieli jäädä. Tassu on viettänyt päivät mökissä ja kun pääsen takaisin niin se lähtee seikkailuilleen ja minä uimaan. Huutelen aina perään et ”Kotiintuloaika on sit kymmeneltä” ja yllättävän hyvin se osaa kellon, vaikkei muuten mikään ruudinkeksijäkissa olekaan.

Viime sunnuntai-iltana Karvinen ihmetteli jotain isoa ja tummaa, joka uiskenteli Vapparin yli meille päin. Ajattelin sen olevan hirvi – niitähän aina joskus tänne saareen ui. Mut hirvethän ei sukeltele! Taas tuli käyttöä yhdelle Karvisen ”poikien leluista” eli kaukoputkelle!

Sen kanssa nähtiin et hyljehän se!

Kolme lokkia yritti apajille, sillä hylkeellä oli suussaan tosi iso kala:

Puolisen tuntia siinä seurattiin hylkeen ateriointia. Kalan syötyään se katosi näkyvistä ja lokitkin lähtivät omille teilleen. Olipahan taas elämys (jonka seurauksena mä olin niin innoissani etten meinannut saada unta ollenkaan). Ja taas hyvä selitys sille miks täällä ei tuu katsottua telkkaria kovin usein – on muutakin seurattavaa. Kuten vaikkapa päivätorkuillaan olevat joutsenet:

Toinen leputteli räpyläänsä hassusti:

Eilisen etätyöpäivän jälkeen tänään oli taas ihan normi mökkilauantai:

Oon päättäny etten enää lomaile. Lomalla on kamalan kylmää ja joutuu tekemään kamalasti töitä. Täst lähtien pidän vaan etäpäiviä ja niitäkin vaan kauniilla ilmalla...

Kun viime syksynä saatiin ensimmäiset Katian Air Lux -kerät käsiimme, niin ei niistä malttanut päästää irti ollenkaan! Niin pehmoista, niin unelman kevyttä ja suloista - ihan ku olis meidän Tassun turkkia silitellyt...

Pitkään kerä silti pyöri kässäpussin pohjalla ennenkuin puikoille päätyi. Odotin tapani mukaan sitä täydelliseen lankaan sopivaa töydellistä mallia.. Loppulta kävi niin, että mua huivitutti ja tarvitsin helpon neuleen matkakässyksi. Lisäks tarvittiin joku malli, jolla voidaan kokeilla Knit Pron huivinpingotussetin kaikkia hienouksia oikein todella:

Minä olin kaikkien vaijerien ja T-neulojen kanssa ihan solmussa, mutta Ida-Maria taas piti systeemiä mainiona keksintönä. Itse olisin saanut huivin pingotettua aika paljon nopeammin perinteisesti vaan nuppineuloilla..

Malli: Lazy Katy (julkaistu ainakin Modassa 4/2011).
Lanka: Katia Air Lux
Puikot 4,5 mm Knit Pro 80 cm pyöröt
Langan menekki: VAIN 40g! Uskomattoman kevyttä lankaa siis. Alan pikkuhiljaa uskoa lankaedustajan väitteeseen, että neljä kerää riittää neulepuseroon...

Pitsireunuksen silmukat olisi ohjeen mukaan pitänyt päätellä virkaten ja kerä olisikin riittänyt mainiosti, ellei siitä olis aikaisemmin tehty muutamaa mallitilkkua neuloen ja virkaten...

Tämä neule sai jo ihan pikkuisen odottelemaan syksyä ja syksyn lankoja. Jotenkin villat ja alpakat sopii puikoilleni paremmin. Syysuutuuksille tehdään tilaa kesälankatarjouksin ;)

Hellehalvaus on varmaan iskenyt pahan kerran kun minä olen ihan tohkeissani uusista sukkalangoista!

Tosi kivoja täydennyksiä on tulossa teeteen sukkalankasortimenttiin. Yks lankakauppiaan pienistä (eli suurista) iloista on päästä herkuttelemaan uutuuksilla ennen kaikkia muita!

Haltista jo kerroinkin ja seuraavaksi puikoille päätyi Tundra. Mitään suunnitelmaa ei ollut – Kesäisellä Paraistenretkellä vaan neuloskelin mitä mieleen juolahti. Ja lanka oli NIIN ihanaa että!

Valmiit sukat saivat äkkilähdön mutta toivotaan, että saamme kokonaiset sukatkin kuviin joskus myöhemmin.

Tundrassa on 70% alpakkaa ja 30% polyamidia. Ihanan pehmeä lanka on siis myös kestävä sukissa. Värejä on kuusi: valkoinen, musta, punainen, 2 (iloisen)harmaan sävyä ja ruskea. Voin kuvitella, että tästä langasta neulottuja sukkia löytyy monesta pukinkontista ens jouluna! Puikoilla 3½ neuloskelin ja naisten kokoisiin sukkiin riitti 2 kerää.

Hih hih – kiva hehkutella kun lankaa ei vielä ole edes myynissä…mut hyvää kannattaa odottaa! Pysykääpä kuulolla – kun tämä tulee niin ainakin puodin Facesivulla riemuitaan äänekkäästi!

Tuttujen pallaksen ja sallan uudet värit saapuivat puotiin jo eilen! Sallaan saatiin kaksi kivaa raitaväriä:

Ja ohempaan pallakseen odotetut vaalean punainen ja –sininen sekä ruskea raita:

Nyt niitä saa jo meidän nettikaupastakin!

Ja jos nyt joku pitää villasukkabloggausta tänän päivään ja 30 asteen helteeseen sopimattomana niin pari perustelua lienee paikallaan (ettei ihan hulluna pidetä):

1. Jos kesäiltana laittaa paksut villasukat jalkaan niin eipä tarvii suihkia hyttysmyrkkyä nilkkoihin.

2. Jos neuloessa kädet hikistyy, niin villasukat jalkaan!

Molemmat vinkit on testattu ja hyväks havaittu – jos ette usko niin kokeilkaapa!

P.S. Jos sukkalanka ei sittenkään kolahda niin on puotiin saatu myös Alminan uudet kesäisen raikkaat värit!

P.S. 2: Sain parilta taholta pyynnön et mun pitäis ryhtyä lomailemaan et ilmat viilenis. Tunnetustihan Susun lomaillessa joko sataa 40 mm/ vrk tai sit tuulee luoteesta vähintään 15 m/s ja lämpötila on alle 10 astetta... En lomaile, mutta etäilen. Ja jos joku kuvittelee meidän etäpäiviä huijaukseksi niin se on kyllä harhaa. Töitä täällä tehdään:

AMMUU!

Helmikuussa selailin vanhoja valokuvia ja mulle tuli ihan kauhea ikävä! Niitä aikoja kun oli se Hullun Lehmän Tauti. Kesäisin mökillä ystäväni Ainon, hänen tyttärensä Emman ja mun kummityttö Sinin kanssa. Meidän elämäntehtävänä oli syöminen, uiminen, saunominen, nauraminen, laulaminen ja kaikenlainen hulluttelu pikku pikku bikineissä. Joskus myös villapaidoissa ja sadevaatteissa.

Ainakin jos ruuan tekee joku Muu...

Välissä halailtiin puita ja tehtiin puuhommia naisenergialla (=lapsityövoimalla), pelättiin (ja opeteltiin perkaamaan) kaloja, ihmeteltiin juoppomehiläisiä ja käytiin ruåtsinlaivan ruokaravintoloissa ulosheitettävinä. Ukkosta ei pelätty eikä veneen bensan loppumista eikä lentomurkkuja. Diagnoosi oli Hullun Lehmän Tauti...

Siispä heti koko Ammuporukalle kutsut muisteloihin. Alustava kutsu oli 16.7. (silloin oli se perinteinen lentomurkkujen invaasio). Murkut ei tänä vuonna tulleet, mutta kaikki Hullut Lehmät kokoontuivat saareen viime viikon perjantaina. Karvis sai lähtöpassit, sillä Hullujen Lehmien Bileisiin ei Sonneilla ole asiaa. Tassu sai jäädä, koska Hullujen Lehmien porukassa on ennekin ollut Hassuja Kissoja (tosin tyttökissoja) mut Tassuhan on entinen poika ja sopeutui sakkiin ihan hyvin. Aloitti hulluttelun heti tulemalla laiturille vieraita vastaanottamaan. Ja kävi myöhemminkin laiturilla (haaveilemassa Hulluista Ahvenista?).

Yksi Muu oli alkukesästä täyttänyt pyöreitä. Muistelin sitäkin kun ekoja kertoja oltiin Aino Muun kanssa saaressa kahdestaan. Siitä on kulunut ihan kauhean monta vuotta. Elettiin iloista opiskelijaelämää Tampereella eikä Muuvasikoita ollut olemassakaan… Tähdenlentojen yön jälkeen ajateltiin tulevaisuutta ja mietittiin miten me vanhoina tullaan saareen kävelykeppien ja rollaattorien kanssa mukana on iso pakillinen käärmesalvoja, hotapulvereita ja kaiken maailman homeopaattisia lääkkeitä. Naurettiin mahat kipeinä ja silmät vesissä…

Nyt kun on kipiää lonkkaa, välilevyn pullistumaa ja suonikohjut huutaa helteellä hoosiannaa niin eipä naurata enää yhtään. Tai ehkä vähän – sillä hetkellä kun lääkitys on kohdillaan…

Näitä muistellen tein viiskymppiselle lahjaksi sukat. Mistäs muusta kuin Kipuapusilkkivillasta. Malli Gnusuvun Kertut, puikot 3 mm Knit Picks Caspian Wood 15 cm (joista yksi hävis viime metreillä mut onneks löytyi) ja langan menekki 80-90 g.

Viime perjantain etäpäivän aamuna viimeistelin sukkia rannassa ja Tassu autteli parhaansa mukaan nuuskuttelemalla. Voi miten ihanaa lankaa! Tähän sopii varmaan teeveestä tuttu mainoslause: ”Sitä kissa ostaisi”. Tassun mielestä tää on lenkkialpakanjälkeen toiseks parasta!

Oikeasti meillä Vanhoilla Hulluilla Lehmiää ei ole hätäpäivää, sillä kummityttö Ping Muu on sairaanhoitaja ja nuorempikin vasikka Emma Muu opiskelee sille alalle. Hyvin on siis mustikkapiirakka uunissa meillä Muilla.

Viikonloppu sujui perinteitä kunnioittaen. Tässä valmistuu pekoniherkkarit ja tandoorikanaa. Lisäks syötiin länttäselli järvileuta (Nokian puhelimen ennakoivan tekstinsyötön nerokas tulkinta kanttarellikastikkeesta, kuten myös Ping=Sini) ja uusia perunoita, makkaraa, lankkupihviä ja vaikka vallan mitä herkkuja! Nautaa ei syöty…

Mustikkapuskissa oltiin kaikki Muut pyllyt pystyssä (tai jakkaralla istuen) ja kesän ensimmäinen mustikkapiirakka syötiin viimeistä murua myöten.

Sellainenkin ihme tapahtui, että jossain välissä otettiin koko porukalla kierros vissyä… Mutta parasta oli tietenkin mansikkakuohari asianmukaisesti koristellusta pikarista:

Lehmänauha Villa Lankasta.

Mustikat ei poimimalla lopu, vaikka ”ämpärikaupalla” niitä kerättiin:

Mutta kaikki kiva loppuu aikanaan. Sunnuntaina luontoäiti järjesti meille komeat päättäjäisjuhlat.

Juuri kun oli saatu pihvit lautasille, niin idän suunnalta alkoi kuulua kumma kohina. Tuuli yltyi hetkessä ja alkoi kunnon jytinä, salamointi ja vettä satoi kaatamalla:

Seurattiin vähän peloissamme pientä purkkia, joka sinnikkäästi taisteli myrskyssä eteenpäin. Onneks se (Mikki merihädässä ?) pääsi naapurin laiturin suojiin ja me takaisin ruokapäytään… Naapurit ne on meidätkin usein merihädästä pelastaneet.

Myrsky loppui yhtä nopeasti kuin alkoikin. Mut taas saatiin jotain muisteltavaa seuraaviin kokoontumisajoihin. Seuraavalla kerralla ei pidetä yhdeksän vuoden taukoa!

Kiitos ystävät ja Ammumisiin!

Vuosia voi tulla lisää mut aikuisiks me Muut ei kasveta ikinä:

Naapurini Mulperskan tekemä onnittelukortti kertoo kaiken olennaisimma Hullun Lehmän taudista:-)

Kesäprojektini on viimeinkin valmistunut!

Lankana Katian Iris (52 % pellava, 47 % polyester, 1 % polyamidi, 50 g = 145 m), puikot 4½ mm Knit Pro Symphonie Wood vaihtopääpyöröt 80 cm kaapelilla. Langan menekki 170 g eli alun neljättä kerää.

Keväällä olin ihan kateudesta vihreänä Ida-Marian kauniista Haapsalun huivista, ja keskikesällä Piikun huivista. Että joku voikin tehdä jotain niin kaunista! Piti sit itsekin yrittää jotain vastaavaa… Homma vaan meni niin, että piti valita lanka, jota en ole ennen kokeillut sekä malli jossa on mahdollisimman vähän nyppyjä ja keksin aika monta muutakin selitystä miks mun huivia ei tehdä kakkosen puikoilla seitinohuesta langasta…

Malliksi valikoitui Miralda´s Shawl kirjasta Knitted Lace of Estonia. Lanka kun oli ohjeeseen liian paksua niin modasin sen verran, että vähensin 40 silmukkaa (=muutamia mallikertoja).

Kirjan ohje näytti aluksi monimutkaiselta hirvittävän monine kaavioineen, mutta ohjeet oli selkeät. Keskittymistä tietenkin mallineuleen kuviot vaativat, mutta ei tämä mikään kovin vaikea juttu loppujen lopuksi ollut. Eikä huivin valmistuttua yhtään harmittanut sem et Idal olis ollu sama kirja suomenkielisenä…

Yhtä puurtamista neulominen oli selkeistä ohjeista huolimatta. Mallineule ja valitsemani lanka ei sopineet yhteen ollenkaan. Nyppyjen vääntäminen täysin joustamattomasta pellavasta ei ollut mikään järjen jättiläisen keksintö… Lopulta huivi tuli valmiiksi, päätyi lämpöiseen etikkaveteen tekeytymään ja sitten pingotukseen:

Ihan perinteisesti vaan nuppineuloilla – en mitään hienoja pingotussysteemejä alkanut virittelemään. Kun seuraavana aamuna otin huivin pingotuksesta ja päättelin langat niin alkoi pikkuhiljaa tuntumaan siltä, että kuukauden kestänyt projekti kannatti sittenkin! Aika nätti tuli vaikka itte sanonkin.

Jokunen virhekin on mut mä olen sitä mieltä et oikeassa käsintehdyssä pitääkin olla :-)

Ja näillä helteillä – mitä muuta vois heittää harteilleen ku pellavaa? Ja vähän kimalletta – sehän on nyt huippumuodikasta (myös tulevana talvisesonkina).

Nyt teen viikon verran etätöitä täällä mökillä. Aamuisin rannassa kuusi riviä keinutuolinmattoa (enempää ei etusormiparka kestä paksua mattolankaa ja ryijynukkia) ja sen jälkeen jatkan neuleilla. Ehkäpä loppuviikosta pidän oikeasti jonkun LOMAPÄIVÄN ihan vaan yleisön pyynnöstä – pakkohan tätä ilmaa on jotenkin saada viileämmäksi!

LÄÄH!

Terveisiä mökiltä! Täällä ollaan vietetty helteistä etätyöviikkoa kymmenen päivää. Ihan tosi – olen oikeasti tehnyt myös töitä monena päivänä. Nukittanut keinutuolinmattoa asiakkaalle ja vähän aloitellut toiselle asiakkaalle ponchoa:

Sukkaakin pukkas mut lanka loppui kesken. Sen sijaan jälleen yks Salkkari on tullut valmiiksi:

Kuvattiin pikapikaa tänään heti uimisen jälkeen… Alpakka on aikas lämmintä.

Moni on kysynyt voisko Salkkarin tehdä jostain muusta ku mohairista. Kokeilin teeteen Alpakka+ -lankaa ja hyvin toimi. Ihan ohjeen mukaan tein – samat puikot ja silmukat. En ole aikaisemmin tehnyt tästä teeteen paksummasta alpakkalangasta mitään ja tämä oli kyllä positiivinen kokemus. Se ohuempi versio ei oo mitenkään mun ykkössuosikkini ja siksi olen vältellyt tätäkin lankaa – ihan turhaan.

Langan menekki noin 180 g ”Noin” siks et mökillä oleva digivaaka näyttää kaikki lukemat niin et viimeinen numero on 7. Meidän kalasaaliitkin on aina vaikkapa 357 g tai 627 g ja langan kulutus oli 187 g (ja neljännessä kerässä on tällä hetkellä jäljellä 27 g). Ei me tääl olla niin tarkkoja.

Helteestä ollaan kärsitty, vaikka täällä meren rannalla on ihan varmasti viileämpää kuin kaupungissa! Mut ajatelkaapa miten kuuma Tassulla onkaan! Katti ei paljoa liikuskele ja välillä ollaan oltu ihan huolissamme siitä varsinkin kun se ei juo vettä. Päätettiin vähän helpottaa sen oloa. Eri juttu on et onko Tassu samaa mieltä asiasta…

Amme täyteen vettä ja katti perään:

Ei se ihan helppoa ole...

Taistelua...

Rimpuilua...

Ei ihan onnistunut.. Mutta ainakin häntä ja peppu saatiin kasteltua enkä ole pahasti naarmuilla edes. Turkin ojennukseen laittamiseen meni monta tuntia, mutta ehkäpä Tassu sai myös muutaman pisaran vettä sisuksiinsa. Erilaisia kasteluoperaatioita ollaan toistettu monta kertaa. Tänään vaan kaadoin kauhalla vettä sen niskaan.

Pidinhän minä sitten pari ihan oikeaa lomapäivääkin. Sen huomasi heti säätilassakin:

Keskiviikkoiltana haettiin äiti ja isä Paraisilta veneellä tänne. Eipä matkalla kastuttu ku ajettiin täyttä vauhtia ukkospilviä pakoon ja oltiin sateen ajan kaupassa.

Torstai kului aamun ukonilman jälkeen mustikkapuskissa. Porukat saivat mukaansa yli kolme litraa marjoja ja minä epäleipuri ylitin itseni tekemällä piirakan! Mut kyllä minä niin mieleni pahoitin kun Karvis valitti et piirakassa oli LIIKAA mustikoita…

Saunottiin tietenkin maailman parhaissa löylyissä ja uitiin. Ja herkuteltiin. Olin jo aikaisemmin lupaillut et kun äiti ja isä tulee ni sitten tehdään kanttarellisoosia.

Jostain syystä tämä soosin alku nauratti kaikkia… Muut eivät tienneet et mulla oli jääkaapissa jemmassa nämä:

Äidin ja isän kasvattamien perunoiden kanssa näistä syntyi oikea juhla-ateria. Nam!

Eilisaamuna aloin stressata maanantaisella töihinmenolla. Yhtään puhdasta vaatetta ei ollut ja yli viikon postit oli katsomatta. Päätin tehdä pikavisiitin kaupunkiin pyykkikassin kanssa. Lähdin ennen kukonlaulua tarkoituksenani palata ennen ku tulee kamalan kuumaa… Ihan vähän vähempi vauhti olis riittänyt. Rantautumispuuhissa aamukasteisessa veneessä liukastuin ja tein kunnon kuperkeikan! Nyt käsivartta koristaa komeat mustelmat, jotka näyttää koko ajan vaan pahemmalta. Sen siit saa ku yrittää olla liian nopea liikkeissään… Mut onpahan käyty kaupungissa kastelemassa kukat, toteamassa et postiluukusta on tullut pelkkiä mainoksia ja huomenna on puhdas mekko laittaa päälle töihin.

Työviikko puodissa alkaa ”pehmeällä laskulla” sillä tiistaina vietämme Anjalinin ”Henkilökunnan Virkistyspäivää”. Kivijalkapuoti on tiistaina 5.8. suljettuna ja keskiviikkoaamuna avaamme poikkeuksellisesti vasta kymmeneltä. Verkkopuoti on kyl auki aina.

Tässä Tassufaneille vielä "viikon kuva", jonka nimi on ”Kissa ja Hiiri”:

Tiistaina vietettiin Anjalinin henkilökunnan virkistäytymispäivää. Missäpä muualla kuin mökillä.

Mukana oli verkkokauppavastaava Ida-Maria, laatupäällikkö Tassu, kanavalankapäällikkö Tommy, kuvausalusta Sasha sekä kuski ja ulkopuolinen konsultti (jolta kukaan ei kysy neuvoja, mutta niitä tulee silti) Karvinen ja minä.

Päivän aikana grillailtiin:

Ongittiin ja pilkittiin ahvenia:

Molemmat pojat saivat yhden, jotka pienen kiistelyn jälkeen perattiin ja luovutettiin laatupäällikölle.

Tassu kyllä tietää, että ämpärissä on herkkua.

Veneretki Airistolle tehtiin ja pojat saivat kokeilla veneen ohjaamista.

Aarresaaren metsästä löytyi vaikka mitä jännää:

Merestä kerättiin simpukoita:

Ja jännittävän näköisiä kiviä:

Kiivettiin katsomaan maisemia:

Nuotiokin tehtiin rantahiekkaan kun lähtiessä ei vielä ollut metsäpalovaroitusta…

Makkarat paistettiin ja vaahtokarkit:

Saaressa oli kamalasti amppareita. Onneksi en hörpännyt tölkistä – siinä olisi voinut käydä huonosti:

Toinen pojista oli oikea vesipeto ja pienempikin vähän uskaltautui kokeilemaan pelastusliivien (ja Susun) kantavuutta meressä. Harmi, ettei meidän ranta ole kovinkaan lapsiystävällinen.

Mustikoitakin löytyi edelleen vaikka niitä käy öisin popsimassa myös Mauri Mäyrä rouvineen:

Saunan jälkeen tehtiin vielä pieni kierros saaren ympäri pikkuveneellä:

Virkistymisestä en tiedä, mutta alkeelliset olosuhteet ja kesän 32. perättäinen hellepäivä oli tavallisesta arjesta kaukana. Montaakaan silmukkaa ei neulottu eikä tietokonetta avattu koko päivänä!

Minäkin tein jotain tavallisuudesta poikkeavaa eli pesin perunat:

Huomaatteko Karvisen maalaamat kesävarpaat…

Auringon laskettua uni maittoi ja aamulla oli aikainen lähtö takaisin ”sivistykseen”.

Päivän jälkeen Ida ja pojat saivat hyvin ansaitun vapaapäivän ja pari lomapäivää, jotka viettivät vähän toisenlaisissa merkeissä. Minä palasin viimein pelipaikalle ja yritin parhaani mukaan tuurata verkkokauppavastaavaa vaihtelevalla menestyksellä…

Tässä vielä kuva perjantai aamulta. Aamu-uinnilla ennen töihin lähtöä huomasin, että matkalaiset ovat juuri ohittaneet Aarresaaren vähän isommalla aluksella ja palaamassa lomareissultaan:

Kässäpussissa pitää olla aina useampi keskeneräinen. Lisäks siellä pitää olla muutama varalankakerä. Usein mun varakerät on sukkalankojen jämiä. Kiivimansikkajämät on koko kesän kulkeneet mukana. Onhan se nyt noloa, että ohje on lähtöisin meidän puodista eikä itsellä ole mallisukkia olenkaan!

Veneretkineuleena mukana kulkeneista tulikin negatiivit eli Mansikkakiivit kun tuota pinkkiä lankaa oli enemmän. Välillä sukat oli telakalla niin pitkään, että aina tauon jälkeen neuleeseen tuli "jälki" kun käsiala oli muuttunut. Viimeiset kerrokset neuloin kynttilänvalossa viime viikon lauantai-iltana kun odoteltiin superkuun nousemista. Lopputulos oli aika "ruttuinen".

Vesi vanhin voitehista - pieni lämminvesi-etikkakylpy tasoitteli sukat esittelykelpoisiksi ainakin puodin laatupäällikön mielestä.

Lanka: teetee salla, pohjaväriä 2 kerää ja kuvioväriä 1. Puikot Knit Pro Symphonie Wood 20 cm 3,5mm.

Ja nähtiin se kuukin - naapurin laiturilla käytiin kuvaamassa. Kaikenlaista naapurista ollaan lainailtu mut tää oli eka kerta ku lainattiin kuukin taivaalta!

Tällä viikolla ollaan puodissa perehdytty koukkuamisen saloihin. Omat harjoitukseni ovat vielä vaiheessa (ja kamera kadoksissa), mutta Ida-Marian taiga-kauluri on jo valmiina:

Lankana teetee taiga high, koukkamiskoukku nro 8, menekki 1 vyyhti ja Knit Pron kivat napit kruunaa lopputuloksen!

Vaikka koukku ei tunnetusti sovi mun käteen, niin on ollut jännittävää huomata miten monenlaista pintaa voi saada aikaan koukkuamalla. Välillä on ähisty, puhistu ja vähän kiroiltukin, mutta uuden oppiminen on ollut tosi hauskaa ja innostavaa!

Ensi viikolla 18.-22.8 Anjalinlla ollaan Koukussa koukkuamiseen. Luvassa ohjeita, lankatarjouksia ja harjoittelua "kädestä pitäen". Tervetuloa!

Viime viikon loppupuoli oli taas menoa ja meininkiä. Tapahtumia riitti pihatalkoista yllätysvierailuun! Lopuksi päädyttiin mökille.

Pihatalkoissa oli kivaa – oli muuten ekat talkoot meidän taloyhtiössä ja toivon niitä tulevan lisää. Itse venyin autotallien ja roskistönön lakaisun jälkeen ittelleni ihan uusiin sfääreihin – rikkaruohoja nyppimään (nypin kaikki tillin ja porkkanan näköiset ku ajattelin ettei varmaan sellaisia kukaan oo kerrostalon puskien juureen istuttanu) ja raksimaan kuivia ruusunoksia (tais siinä muutama eläväkin oksa saada lähdöt). Todistusaineistoa ei ole, koska pikkukamera oli karkuteillä.

Lauantaina oli sit tarkoitus ryhtyä puunkaatohommiin. Aina kun alettiin ryhtymään alkoi sade. Kuka ny sateella puita kaatais? Siispä opettelin koukkuamista kun tällä viikolla teeteemyymälöissä eli myös Anjalinilla koukutaan.

No se sade sit iltapäivällä loppus..Käytiin naapurissa lainaamassa pitkät tikkaat ja viriteltiin kaatoköysi korkealle. Ennen varsinaista työtä vielä syötiin ettei tule energiapula keksen hommien.

Blogikuvaaja Karvisen mielestä tänne blogiin olisi ollut tarpeen laatia kuvasarja oikeaoppisesta puunkaadosta vaan ehkäpä hän lauantain jälkeen on tullut toisiin ajatuksiin. Jospa hyvä ajatus olis tehdä kuvasarja siitä miten puuta EI pidä kaataa…

Ei ihan menny ku Stömsössä, mutta puu kaatui, kukaan ei kuollu, saares on sähköt eikä yksikään mökkelö karsiny vaurioita. Puu kaatui kovalla rytinällä, mutta vähän väärään suuntaan. Tuolla se runko makaa ja tänne ylärinteeseen se oli tarkoitus kaataa...

Joskus tuntuu siltä, että mun elämä ja touhut on jotenkin normaalia onnettomuusalttiimpia. Just pari viikkoa sitten menin mukkelis makkelis aamukasteisessa veneessä saaden koko kropan edestä mustelmia. Ja jos se lentävä kauko-ohjattava puunkaatovinssi olis oikeasti osunu johonkin, niin pahaa jälkeä olis tullu...

Jännityksen lauettua (pienten hömpsyjen jälkeen) kävin vielä laskemassa puun vuosirenkaat. Ainakin satavuotias, mutta terve mäntyvanhus oli!

Piti vielä suojata kanto. Blogikissalla kun on tapana tarkistaa työn laatu – mikä homma oliskaan ollu leikellä pois sen turkista kaikki pihkakökkärät!

Joskus tuntuu et meidän katti on oikea pikkupoika. Mitä likaisempi niin sen parempi. Nyt kun maailma on täynnä koivunsiemeniä niin mikäs niissä on kieriskellä odotellen rapsutuksia:

Ihan vaan silloin tällöin on sellainen olo, et vähän vähempikin jännittävä elämä riittäis. Voisi vapaa-ajalla surffailla netissä ja makoilla soffalla neule käsissä katsellen telkkua. Tosin silloin voisi jäädä näkemättä monet luonnon ihmeet kuten tämäkin ”lutikka”:

Tai kypsymässä olevat puolukat:

Tai luonnon rakennustaiteen ihmeet:

Sunnuntaina alettiin raivaamaan puuta. Tästä kasasta saa karsimisen jälkeen monta kertaa pataveden lämpimäksi ja elotulille komeat roihut:

Tästä (puhumattakaan satavuotiaan rungosta) saadaan lämmintä saunaa ja mökkiä pitkäksi aikaa:

On se vaan ollut mukavaa muutamana aamuna herätä kaupunkikodin sängyssä ukkosen jyrinään ja salamointiin ja rankkasateeseen ja todeta et onpa kivaa ku ei tartte lähteä veneellä töihin! Syksyssä on kivojakin asioita.

Turussa Aurajoen Opastuskeskus Myllärintalossa on Eliisa Laineen lämminhenkinen pienoisryijynäyttely, jonka nimi on" Iloa väreistä."

Näyttely on avoinna vielä elokuun loppuun (mahdollisesti vielä syyskuussakin).

Vierailin näyttelyssä viime keskiviikkona. Myllärintalon yläkerrassa oleva värileikki toi iloa ankeanharmaaseen sadepäivään. Halistenkoski kuohui hurjana rankkasateiden jälkeen:

Näin Eliisa kertoo itse:

Tämä oli se ensimmäinen:

Joku on saattanut nähdä samanlaisen Anjalinin ikkunassa tai seinällä... Mieltä lämmittää huomata, että meikäläisen vuosien takainen värileikki on ollut Eliisan inspiraation lähteenä.

Langanloput ovat päätyneet lapasiksi:

Tässä vielä Vuodenajat:

Syksyä odotellessa...

Moikka kamut! Tassu täällä pitkäst aikaa.

Kesä meni ihan kivasti - kiitos kysymästä. Tosin alkukesästä oli aika kylmää ja tuuli niin kamalasti, ettei mökillä kuullu myyrien ääntä ollenkaan. Onneks mul on hyvä turkki ni ei tullu kylmä. Loppukesäst taas oli niin kuuma, etten jaksanu myyrästää. Turkkikin oli vähän liikaa ja äiskä yritti helpotta mun olo kastelemalla. En viittiny sil sanoo ettei siit mitään hyötyä oo, mut en kauheesti viittiny sitä raapiakaan - mun parasta se varmaan ajatteli.

Kuus viikkoa meni mökillä ihan mukavasti. Nyt ollan täs pari viikkoa opeteltu kaupunkielämään:

Jos on villinä ja vapaana kulkenu koko kesän ni arvatkaapa kiinnostaako kulkea narun jatkeena pitkin asfaltteja? No ei. Kun viimeinkin olis sopivat myyrästyskelit ni me ollaan kaupungis. Onks järkee? No ei.

Viime sunnuntaina mä taas aavistelin et jotain on tekeillä. Pysyin piilossa. Huomasin mökillä aamusta alkaen lähdön tunnelmaa. Äiskä siivos, sit pilkottiin jotain puita ja tiskattiin (Äiskä siivoo ja tiskaa vaa ku ollaan lähdössä pois). Mä näin jotain epäilyttävän näköisiä kassejakin terassilla... En menny edes tarkistamaan kalasaalista vaiks tiesin kyl et ahvenia oli. Mieli teki mut hain ittelleni ison myyrän ja söin sen.

Kahdeksan maissa illalla porukat sit kyllästyi odottelemaan. Ne laittoi saunan päälle ja päättivät et ei me mihinkään kaupunkiin lähdetä. Minähän olin päättäny sen jo aikaa sitte... Odottelin varmuuden vuoks vielä pari tuntia mut kymmenelt illal päätin et ahvenet vois sittenki maistua. Ei tullu kiitosta mut sain sentään muutaman fileen...

Äiskä valitti mun käytöksestä Mummille. Ihan turhaan - Mummi muistutti et mun kotiintuloaikahan on kymmenelt. Ollu koko kesän. Ja olen melkeen joka päivä tullu ajoissa. Miks ihmees joku sunnuntai kotiintuloaika onkin yhtäikkiä kolme tai viis iltapäivällä? Mun Mummi on mun mielestä fiksu ihminen. Mummit vissin on fiksumpia ku äiskät vai kui?

Nyt mä kulutan päivät nukkuen ja iltaisin bongaan lintuja ja ohi kulkevia koiria parvekkeella. Ja autan mä näis syksyn puuhis. Niinku pidän huolta kuivattavist yrteist:

Ja onhan täällä mun oma Murunen, jota en oo nähny koko kesänä. Sitä olen tarponut ja hellinyt aika paljon. Ikävä on ollu. Äiskän mielestä mun ja Murusen rakkaus on niin söpöä et mulle ei loppujen lopuks voi olla vihainen!

Äiskä on ollu aika saamaton nois kässyjutuis viime aikoina. Nyt siiheki asiaan tulee muutos. Me ilmoittauduttiin Sukkasatoon. Heinälatoon saatiin kutsu. Mä olisin kyl mielummin menny Myyränkoloon, mut sellast vaihtoehtoo ei ollu.

Meil on muutama satotavoitekin. Ensteks äiskä tarvii ohkaset mustat yksväriset sukat ittellensä. Silt varalt et joskus tarttee olla kävelykengissä ja siistinä. Sit sil on jo puodis yks uus sukkalehti ja ennen satoilun alkua se saa vielä teeteen uuden sukkalehden. Niis on varmaan kivoi mallei. Ja äiskän puotiin on tulos uusii sukkalankoi syksyn aikana vaiks kuinka paljon. Äiskä testineuloo ja minä toimin laadunvalvojana. Ja jos jotain valmistuu ni just ennen Joulua äiskä hätäpäissään paketoi ne lahjapaketteihin. Mä en tartte sukkii. Mul on jo. Hienot valkoiset Lenita-sukat.

Nymää kerään muutaman päivän voimia et oon sit täydes iskus kannustamaan äiskää ku Sukkasato alkaa ens maanataina!

Tappajahauki ja myöhäisperunat

Kadonneen neuloosin metsästystä

Syksyä odotellessa

Lahjasukkia ja Pääsiäisen alkua

Kesän lapsi mä oon?

Juhannuksen viettoa

Kaarna-jakku alpakasta

Aurinkoiset lomapäivät ja -käsityöt

Sukupolvien silmukat

Etäpäivä ja hylje

Lazy Katy Air Luxista

Hellettä ja sukkalankoja

Hullujen Lehmien Kokoontumisajot

Miralda´s shawl Iriksestä

Etätyöviikko, märkä kissa ja yks Salkkari (taas)

Virkistäytymispäivä

Mansikkakiivit ja koukkuamista

Satavuotias kaatui saaressa

Iloa väreistä

Kaupunkielämään totuttelua