Susun Silmukat

Muutamat kesän karmeimmista hellepäivistä vietin mökillä. Kutsuin niitä päiviä "etätyöpäiviks" ja uskon monen ajattelevan niiden olleen lankakauppiaannaamioitua lomailua. Myönnettäköön – olihan se sitäkin. Pelkästään siks ettei tämän helteellä huonovointisen/kiukkuisen tarvinnut ajaa 70 kilsaa töihin ja toiset takas joka päivä. Ja työpäivän saattoi aloittaa aamu-uinnin jälkeen seitsemältä, jolloin ei vielä ollut kamalan kuumaa. Välillä oli mahdollisuus pulahtaa mereen viilenemään. Luulen Ida-Mariankin olleen ihan tyytyväinen kun tämä hellekiukutteleva, huonovointinen ja kakaramaisesti käyttäytyvä lankakauppias pysyi poissa paikalta…

Heinäkuun puolivälissä saimme puhelun, jossa kysyttiin voisimmeko tehdä tilauksesta ponchon. No totta kai me voidaan! Varsinkin kesällä kun lankapuodissa ei tunnetusti ole kovin ruuhkaista. Asiakas ajoi aika pitkän matkan sopimaan asiasta. Mallikin oli mukana. Dropsin sivuilta tulostettu (laitan linkin ku löydän muistilappuni). Lankakin hänellä oli tullessaan jo mielessä.

Pienen suunnittelupalaverin ja mittojen ottamisen jälkeen alkuperäisestä mallista oli jäljellä - palmikko. Tosin sekin piti kääntää ylösalaisin, koska poncho neulottiin ylhäältä alas, kun helmasta piti saada vähän pidempi edestä ja takaa ja koko ponchokin oli tuplasti alkuperäisen mallin kokoinen. Niin paljon modausta tuli, että voisin tätä kutsua jo ihan omaksi malliksi. Tai siis asiakkaan suunnittelemaks malliksi. Etupalmikon lisäksi asiakas toivoi palmikkoa myös sivulle:

Silmukkaluku alkuperäisen palmikon kanssa olisi saanut aikaan hameen vyötärön kokoisen kauluksen joten hihapalmikkokin sai vähän toisenlaisen ilmeen:

Tässä neule siinä vaiheessa kun yksi kerä lankaa oli neulottu. Neuloja oli siis saaressa ja lämpöä oli n. 30 astetta. Kuva äkkiä!

Yhden sovituksen ja muutaman kerän purkamisen ja uudelleenneulomisen jälkeen poncho alkoi jo omastakin mielestäni näyttää ihan sopusuhtaiselta:

Tästä eteenpäin olikin vaan nautinto neuloa herkullista Rowanin cocoonia.

Viikko sitten oli valmista:

Luulen, että asiakaskin oli tyytyväinen kun vilpoisen maanantaiaamun jälkeen tuli hakemaan valmiin työn.

Lanka: Rowan cocoon (80% villa, 20% mohair, 100g=115m, väri 809 Crag) n. 800g

Puikot: KnitPicks ja KnitPro 6 mm (kaulus) ja 7 mm pyöröpuikkokärjet liitettynä tilanteisiin sopiviin kaapeleihin. Tuo ”tilanteisiin sopiva” tarkoittaa osittain poncon alaspäin lisääntyvää silmukkamäärää, mutta myös sitä, että kun puikoissa on tarpeeksi pitkä kaapeli, niin keskeneräistäkin neuletta on helppo sovittaa kesken työn.

Lanka oli ihan herkkuneulottavaa (kuten Rowanin langat lähes aina). Itse en ole kauhean innostunut löyhäkierteisestä ja paksusta langasta, mutta tämä oli positiivinen kokemus. Lanka ei kuulu puodin vakivalikoimaan (ainakaan vielä), mutta jos joku haluaa kilon paketin niin tilaamme sen kyllä. Tämäkin tuli puotiin alle viikossa ja pääsin heti töihin.

Toinenkin etätyö on ollut pitkin kesää mökillä mukana. Nyt voin jo sanoa sen olevan viimeistelyä vaille valmiina. Tuloksena on ollut turhautumaa ja kamalan kipeä kovettuma oikean käden etusormessa. Viimeiset lankametrit ompelin tänään maanmainion 3M-sormiteipin voimalla… Siitä kerron myöhemmin (jos kerron) ja nyt alan keskittyä syksyn uusiin lankoihin sekä Sukkasatoon. Heinälatoon on jo 0,75 sukkaparia valmiina ja monta suunnitelmaa listattuna.

Ja nää pahuksen helteet on täällä taas eikä yhtään hyvää tekosyytä etätyöpäiviin. Olo on taas ihan lääh:

Tosin syyskuun alussa alkaa taas puodin normaalit aukiolot ja ihan oikeasti olen jo vähän odotellut lauantaityöpäiviä. Ja viileitä ilmoja. Ja pimeitä iltoja. Ja kynttilän valoa. Ja myöhäisillan telkkuohjelmia. Ja ihania syksyn villoja. Ja…

Ennen Sukkasatokauden alkua sukatutti ihan kamalasti, mutta päätin lykätä kaikki aloitukset syyskuulle ja tehdä jotain pientä. Muutama mallikerä on kulkenut kässäpussin pohjalla ees ja taas jo monta viikkoa ja nyt oli viimein aika tarttua niihin.

Heads Up on vekkuli lankakerä, jossa on tupsu mukana.

Vyötteessä on ohje ja nyt se löytyy myös teeteen sivuiltailmaisohjeista (ja taisipa olla viime viikolla ilmestyneessä Suuri Kässälehdessäkin).

Langassa on neljä värivaihtoehtoa ja kerä riittää ohjeen myssyyn. Kuutosen puikoilla tikuttelin. Yhden illan juttu (paitsi sauman ompelua ja tupsun kiinnittämistä piti odotella pari päivää). Kevyttä ja pehmoista. Aika hauska vai mitä? Lankaa ei vielä ole meillä puodissa mut ihan lähipäivinä…

teetee baleno on uusi tosi kevyt merinoviilan ja tekokuitujen sekoite. Tämäkin myssykkä syntyi pikapikaa kuutosen pyöröillä. 50g:n kerässä on hulppeat 120 metriä. Lanka saatiin puotiin jo perjantaina. Teeteen uusimmassa verkkolehdessä on kiva poncomalli. Tämän myssyn ohje ja muita kivoja julkaistaan viikon kuluttua teeteeSHOPpien teemaviikolla ”Oppia alotteijoille". Langassa on kuusi värivaihtoehtoa, jotka kaikki ovat suht hillittyjä.

Ja sitten Sukkasatoilemaan. Mulla on jo pitkään ollu pakkomielteenä tehdä ittelleni mustat ohuet villasukat. Joskus nyt vaan ON sellaisiakin tilanteita, et ilosenkirjavat jämälankasukat ei vaan passaa. Puuvillasukat on kamalia puhumattakaan nailoneista! Jostain syystä mustien perussukkien neulominen ei vaan innostanut joten Sukkasato 2014 tulikin hyvään paikkaan. Tein nämä "pakkoheinäpaalit" alta pois ja tästä lähtien saan huvitella loppusatokauden.

Lanka: Austerman Step Classic, menekki 71g, puikot 2½ mm KnitPro 15 cm. Silmukoita 60. Ihan perussukka, joka päätyi eilen Heinälatoon. Hoitavaa Aloe veraa ja jojobaa on langassa mukana ja nämä puen jalkaani tiistaina kun lähden Greipistä Tuhkimon jalkahoidosta. Jalkahoidon sain lirkuteltua nimpparilahjaksi Karviselta <3 vaikka hän olikin sitä mieltä, että olisin tarvinnut rälläkän…

Sukittelu jatkuu. Mitään huimia tavoitteita ei ole. Jos nyt parin jalattimia saisin joka viikko valmiiksi niin olisin ihan tyytyväinen. Tosin listalla on paljon enemmän suunnitelmia ja parikin uutta sukkalankaa tulossa puotiin satokauden aikana, joten saas nähdä kuin käy.

Sukka on täl kerral suluissa, koska tämän viikkoinen heinäpaali oli vähän niin kuin vahinko. Yks päivä se viikon varsinainen kutimus unohtui töihin. Mut eipä mitään hätää – kässäpussissa on aina jokunen sukkalankakerä kulkemassa ees ja taas. Varmuuden vuoks. Tällä kertaa myös iloiselta asiakkaalta jo keväällä saadut hassut mallitossukat.

Teetee pallaksesta aloitin. Lanka oli ohuempaa kuin alkuperäisessä mallissa, joten mittailin ja vertailin siinä tehdessäni. Tällaiset palat syntyi kolmosen KnitPro puikoilla ja 60 cm Knit Picks kaapelilla (tosi kivaa kun näitä kahta merkkiä voi yhdistellä keskenään).

Sit pikkuisen ompeluhommia ja blogikissan tarkistus:

Ja sovitus omaan tassuun:

Aika kivat (vaikkakin itselle vähän pinkeät).

Lanka siis teetee pallas (80% villaa, 20% polyamidia, 50g=130m). Digivaaka kertoi langanmenekiksi 51 g (mulla oli kolme jämäkerää samaa väriä). Ohjetta ei ollu kun oli se mallitossu, mutta oletan tämän(kin) töppösen ohjeen löytyvän jostain netin syövereistä.

Lisää syksyn satoa viime viikonlopulta:

Ens kesää ja jatkotoimenpiteitä odottamassa. Vielä pitäisi sahailla kuvan oikeassa reunassa lojuvat oksat. Ei niitäkään ihan vähän oo.

Sieniäkin vähäsen. Kanttareja löytyy jokunen sieltä sun täältä, tatteja on vaikka kuinka, mutta luulen niiden olevan matoisia. Muutama täydellinen voitatti kuitenkin löytyi ihan omalta pihalta:

Latosaaren myöhäisperunat istutettiin 4.6. ja viime viikonloppuna oli perunannostotalkoot:

Tässä mahtava satomme:

Lajike oli ”Keltaisen Pirkan Poika.” Hyvältä maistuivat. Jokainen 30 pikku pottua.

Vaikka kesäkelit jatkuu aina vaan (en tykkää) niin aamuisin sielunmaisema näyttää tältä:

Nyt ei enää lähdetä maanataiaamuisin töihin saaresta. Vähän oli huono mieli kun katti piti vangita ja puolilta päivin sunnuntaina. Toinen vaihtoehto olis ollu et yömyöhällä oltais ehkä päästy mantereen puolelle… Vähän kissua harmitti, mutta kotona se löysi itselleen parhaan nukkumapaikan:

Melkein vuoden kadoksissa ollut hieno ranskalainen torikassini on löytynyt ja mikä olisikaan rauhallisempi nukkumapaikka vaatehuoneen rauhassa rankan viikonlopun jälkeen! Vielä kiikutan tossukkani Heinälatoon ja siirryn takaisin viikon varsinaisen tavoitteen pariin.

Teinpä tässä viikolla pienenpienen vauvalankavertailun. Tuloksena syntyi kaksi paria junasukkia:

Vasemmanpuoleiset Dalen Baby Ull –lankaa ja oikeanpuoleiset teetee helmi –vauvalankaa. Molemmat neuloin KnitPron 15 cm 2½ mm Symphonie Wood –sukkiksilla. Molempia lankoja kului 29 g.

Jaa et miks kahdet ihan samanlaiset? Puodin hyllystä löytyy teetee helmi ja lehdissä on viime aikoina ollut paljon ohjeita Baby Ullista. Pohdiskelin, että voiko toisen korvata toisella… Kun pienessä lankapuodissa on jo yli 100 lankasorttia niin onko järkevää/tarpeellista pitää hyllyssä kahta ihan samanlaista lankaa? Lankavyötteissä tiedot on sen verran ristiriitaisia, et oli pakko testata käytännössä.

Helmissä on metrejä 200/50 g ja tiheys 28s. Dalessa metrejä 165 ja tiheys 32s. Molemmat hienoa merinovillaa ja molemmat voi pestä koneessa neljän kympin hienopesussa. Sukat näyttää tismalleen samanlaisilta eikä neulomisominaisuuksissakaan tuntunut olevan eroa. Ehkä Dalessa on vähän löysempi kierre ja lanka meni helpommin sääpuoleen. Dale on pikkuisen hintavampi (ja vyöte aneemisen näköinen, mut sillä ei kai ole merkitystä langan LAADUN kannalta). Dalessa on upea värikartta – tosin helmissäkin on nykyään jo 14 eri värivaihtoehtoa… Tällaisia pohtiessa pikkuisen lankapuodin omistaja voi hyvinkin kehitellä itselleen unettomia öitä ja mahahaavan alkua ;)

Ekat sukat päätyvät Salon Sairaalan lopettamisuhan alla olevalle synnytysosastolle. Siellä jokainen tänä vuonna maailmaan tullut pikkinen saa mukaansa sukat tai tossut.

http://www.tekstiiliteollisuus.fi/index.php?tid=158

Toiset jäävät mallikappaleeksi puotiin. Hyväntekeväisyyssukkaset nämäkin, sillä jokaisesta tänä vuonna myydystä teetee helmi-lankakerästä menee 10 senttiä Uusi Lastensairaala 2017 -keräykseen. Tekstiiliteollisuuden helmi-kamppiksesta voit lukea lisää klikkaamalla ylläolevaa logoa.

No oliko ”testistä” hyötyä? Eipä juuri, mutta junasukkia oli hauskaa tikutella Heinäladon täytteeksi ;)

P.S. Inhoan sanavahvistuksia, mut nyt oli pakko ottaa se käyttöön täälläkin. Viime yönä olin saanut "ilahduttavat" 22 roskakommenttia...

Sukkasatotavoitteena mulla on ollu kokeilla muutamia juttuja. Heinälatoon kiikutan tällä viikolla huopatöppöskokeilun:

Tossuosan lanka teetee saga ja varressa teetee sallan uusi raitaväri. Sagaa neuloin kuutosen Knit Picks pyöröpuikoilla ja varren 3½ mm sukkapuikoilla. Sagaa kului 151 g ja sallaa 36g.

Tätä systeemiä olen jo pitkään suunnitellut kokeilevani. Onneksi on tämä Sukkasato - muuten tämäkin olisi jäänyt vaan suunnitelmaksi! Ensin neuloin tossuosan. Varren neuloin jälkikäteen. Aika koomisen näköiset ennen huovutusta.

Hankolainen hauska asiakkaamme paljasti oman huopatossumallinsa aloitussysteemin ja sitähän piti kokeilla ennen kuin unohtuu.

Huovutus on aina jännää puuhaa. Uutta lankaa kun kokeilee niin koskaan ei tiedä mitä sieltä pesukoneesta parin tunnin kieputuksen jälkeen putkahtaa ulos. Sagaa kokeilin viime keväänä ja tuloksena oli peltilapaset... Tällä kertaa aloitin varovaisemmin. Pesu neljän kympin heinopesuohjelmassa kaks kertaa ja hyvät tuli.

Ehkä vähän kehittelyä vielä vaatii, mutta mielestäni kokeiluni oli ihan onnistunut! Muistan taas miks teen aina sukkiin 2o, 2n varren. Toi 1o, 1n venahtaa käytössä ja puikkojen vaihtumiskohtaan mulla jää aina kauhea rako. Onkohan muilla samoja kokemuksia?

Tähän aikaan vuodesta ei viikonloppuisin kerkii neulomaan ollenkaan! Mökkikausi lähentelee loppuaan ja tuntuu et on kamala kiire tehdä kaikkia syksyjuttuja. Sienestää, kalastaa, tehdä puuhommia... Viime viikonlopun saaliit oli aikas hyvät:

Tassun kanssa käytiin sienimetsässä ja saatiin mukavasti karvalaukkuja. Enemmänkin olis ollu mut ämpärit tuli täyteen. Verkossakin oli hyvä saalis. Karvinen perkasi ja Tassu sai syödä kuormasta:

Illansuussa käytiin vielä vähän pilkillä. Mä sain kolme ahventa!

Aamukasteessa luonnon taidokkaat kudelmat näkyi hienosti. Karvinen pohtii miten paljon enemmän minäkin saisin kudelmia aikaseks jos mulla olis kahdeksan kättä!

Samoissa merkeissä menee tämäkin sunnuntai. Sienimetsä ja verkonnosto odottaa!

Heinälato on tälläkin viikolla saanut yhden paalin Susulta:

Äiti sai ystävältään kivan näköiset tossut ja piti minunkin kokeilla josko osaisin. Mielestäni tuli aika kivat. Onko kellään tietoa löytyykö näille ohje jostain?

Lankana teeteen salla, puikot ainaoikeinosuudessa metalliset pitkät 3½ mm (jotka tuntui yllättävän kivoilta pitkästä aikaa) ja kärjessä Knit Picksin 3½ mm sukkapuikot. Lankaa kului vähän toista kerää.

Ku en yleens tost harmaasta kauheesti tykkää mut tää uus sallan vaaleanharmaa on oikeasti nätti. Tätä voi jo kutsua "iloisen harmaaksi".

Joku voi ajatella et eiks toi mitään muuta keksi tehdä:

Mut ku näit Salkkareit tilataan... Tällä kertaa lankana Austeman Kid Silk. Menekki huimat 32 grammaa... Kamalan suuret puikot ja seitinohut (kaiken lisäks musta) lanka tuotti aluksi vähän hankaluuksia mut kaikkeen tottuu. Puikot Knit Picks vaihtopääpyöröt 5 mm ja 7 mm.

Näiden iloisenharmaiden ja -mustien jälkeen tällä hetkellä puikoilla on lämmintä punaista!

Hyvää viikonloppua t. Susu ja The Laatupäällikkö

Joku ihan pikkuisen vähemmän mökkihöperö olis perjantain myrskyssä jääny kaupunkiin. En ees uskaltanu pikkuterhillä kaahata täydellä kaasulla saareen ja välillä meinas jopa vähän pelko kouraista massua ku pikku paatti sukelteli aaltojen välissä ja tuntui et tuuli keikauttaa koko veneen ympäri. Olenks mä tulos vanhaks? Mut mikäs mökkihöperöä estäis kun tiedossa oli lauantaivapaa ja viikonloppu hyvässä seurassa eli mun itteni kans. Mökil ei myrskystä ollut tietoakaan – tuulen suunta oli kerrankin joku muu kuin luode.

Syyspäiväntasaus on viime viikolla menny ihan huomaamatta. Luantaiaamuna auringonnousua odotellessa huomasin et päivä on jo lyhyempi kuin yö. Auringonnousun voi nähdä jos menee laiturinnokkaan:

Auringon laskua ei tähän aikaan vuodesta näe edes sieltä.

Tuonne aaltoihin lähetin Karvisen lauantaiaamuna. Poikatten kalareissulle Airiston toispuol. Vähän olin huolissani mut sen vene on sentäs paljon merikelpoisempi ja Karvinen paljon varovaisempi veneilijä ku meikäläinen. Itte lähdin sienimetsään. Suppiksia on tulossa mut vielä ovat niin pieniä, etten viittiny kerätä. Viime viikon sateita ennen saares on tullu vettä viimeeks elokuun lopussa.

Takas tultua tein viikonlopuksi suunnittelemani ”pakolliset”. Naputtelin pikkukirveellä satavuotiaan viimeiset oksat vedenlämmityspuiksi ja viimeistelin kesäisen ”etätyöprojektini”:

Jossain vaiheessa oon miettiny et ”Ei kesää ilman ryijyä”. Tämä oli ainakin neljäs kesäinen nukitusprojektini. Matto tai keinutuolinmatto. Tylsää ku mikä ja oikean käden etusormessa on varmaan känsä vielä ensi kesänäkin. Nukkia tasoittelin kunnollisilla teräväkärkisillä käsityösaksilla. Tuli siinä sivussa leikattua ihan komea palkeenkieli myös vasempaan etusormeen… viime vuonna palanut vasen käsi taitaa olla mun akilleenkantapää. En nyt kerro miten kävi puita pilkkoessa mut mustelmalla päästään ja piroxini auttaa. Ei haittaa neulomista.

Näiden kommellusten jälkeen kiipesin katolle lakaisemaan neulasia ja vähän raaputtelin sammaleitakin. Ylläripylläri: En pudonnut enkä telonut itteäni mitenkään! Myöhemmin vähän haravoin – lehtiä ei vielä mut kuivan kesän jälkeen männynneulasista oli matto mökin ympärillä.

Kaiken ”pakollisen” jälkeen päivä oli vasta puolessa! Kukkakaalilaatikko uuniin ja saunan lämmitykseen. Enhän mä ihan ypöyksin saaressa ollut:

Päiväsauna meni pitkän kaavan mukaan. Oli virkistävää kasvonaamiota ja elvyttävää hiusnaamiota. Välillä pulahdin mereen, joka on vielä lämmintä. Tunnin päikkäreiden jälkeen sytytin takkatulen:

Telkussa oli liian paljon katsottavaa. Lopulta päädyin Mamma Miaan vaikka se on jo nähty tsiljoona kertaa. Se nyt vaan ON niin ihana ja Meryli paras näyttelijä. Elokuvaneuleena oli simppeli tossu. Ohjeen luin jo torstaina ja luulin muistavani… Ohje oli mukanakin, mutta kun kerran muistin puikot, silmukat ja sentit… Ja ympärillä oli kässäpussi, kaks kaukosäädintä, lonkerotölkki ja puhelin… Niin miks ihmeessä olis pitäny kammeta ahterinsa ylös lepakkotuolista? Aika kummalliset tossut tuli. Eikä yhtään niin kivat ku piti.

Suorastaan aika rumat. Ajattelin et jos se on siit ku lanka on eri… Lanka on muuten Katia Atzeca (ihanaa neulottavaaa) ja puikot Knit Picks 3½ ja 4½ ja menekki 90g.

Vasta aamulla räjähdin nauruun ku huomasin mikä vika näis on. Ehkäpä teen oikean ohjeen mukaiset vielä ennen sukkasadon päättymistä. Kaikesta huolimatta kiikutin nämäkin Heinälatoon. Onhan ne kuitenkin jalattimet vaikka Mamma Mia miten rumat!

Musta ja karvainen "herätyskello" soi vähän yli kuus. Aamutuimaan laitoin heti mökin lähtökuntoon. Siivosin, tiskasin, sulatin jääkaapin, kannoin vedet ja puut ja tyhjensin tuhkatkin pesistä. Ajattelin ettei Tassu huomaa kotiinlähdön tunnelmaa… Onnistuin! Kerrankin olin kotosalla jo iltapäivällä. Oli aikaa imuroida ja pestä kolme koneellista pyykkiä. Aamupalareissulla vangittu Tassu tosin oli kiukkuinen kuin turkinpippuri ja lauloi koko venematkan kovaan ääneen biisiä, jonka nimi on ”Äiskä on paska”. Mä lauloin sille takaisin et ”Vain elämää ei sen enempää on kaikki tää koita ymmärtää…”

Eihan se pitkävihainen oo vaan nyt on koko illan vetänyt sikeitä omassa pedissään:

Tänään katson Vain elämää –uusinnan neloselta. En tehny tossua vaan ihan vaan oikeeta ja nurjaa pyörönä. Ei voi mennä pieleen!

Eikä poikatten kalareissult tullu Tassulle affenia. Pitäisikö sen opetella uus biisi?

Kylläpä aika kuluu nopeesti! Sukkasadonkorjuuaika on jo yli puolen välin. Kannoin äsken Heinälatoon tämän viikon sukkaset. Paalini onkin vähän fiinimpää heinää. Teeteen tundra on ihanan pehmeää alpakkasukkalankaa:

Puikot 3 ja 3,25 mm Knit Picksit, langan menekki oli 82 g. Lanka on herkkuneulottavaa. Itse olen pidempien varsien kannalla, mutta yritin kerrankin tehdä ohjeen mukaan. Tosin unohdin ohjeen lukemisen kiilakavennuksissa ja kärkikavennukset oli omasta mielestäni paremmat "omalla tavalla"...

Ohje näihin löytyy teeteen sukkalehdestä Socks on the rocks:

Lehdessä on pesussukan ohje ja silmukkaluvut kaikille teeteen sukkalangoille, joita on 4 erilaista.Lisäksi ohjeita jokaiselle langalle erikseen. Ensi viikolla meidän puodissa ja kaikissa muissakin teetee-myymälöissä ympäri maata vietetään teetee neuleviikkoa sukkateemalla. Neuleviikolla kaikki teeteelangat on teeteemyymälöissä miinus 20%? Ale on voimassa myös VerkkoAnjalinlla.

Sukkateemaan meillä on valmistauduttu...

Perjantaina meillä oli puodissa oikea "Hei hulinaa" -päivä! Tuntui siltä, että lankaa tuli ovista ja ikkuinoista niin ettei sekaan meinannut mahtua. Kyllähän kaikki lopulta paikkansa löysivät, mutta pitkälle iltaan siinä meni. Itse olen tällä hetkellä innoissani haltista:

Toinen houkutteleva on Bremontin Camino multicolor.

Kolmet jalattimet on puikoilla, mutta nyt kutsuu syksyinen sienimetsä. Aurinkoista sunnuntaipäivää!

Just nyt meikäläinen on aika tohkeissaan. Omat sukat on ihan oikean käsityölehden sivulla kuvan ja ohjeen kera! Ja sopivasti Suuri Käsityölehti ilmestyi ennen teeteenNeuleviikon loppua…

(Lehden kuvassa olevat sukat on mun neulomat ja livesukat Ida-Marian testisukat, jotka on puodissa esillä)

Sain alkukesästä ennakkoon makusteltavaksi pari kerää teeteen uutta tundra-alpakkasukkalankaa. Herkuttelin langalla kesäkuun ekana lauantaina – lauantaivapaiden kunniaksi. Tai siks et sinä aamuna satoi. Tai siks et venekässyksi tarvittiin jotain pientä ja yksinkertaista.

Tiedättehän tunteen et joillain langoilla on ihan oma tahto? Pitsisukka oli ajatuksissa, mutta tundra ilmoitti heti puikoille päästyään haluavansa palmikolle! Ei siinä sit muu auttanut ku totella…

Lanka neuloitui ihan itsestään. Ihanan pehmeää, sileää ja suloista lankaa ei melkein malttanu jättää käsistään. Jos ihan totta puhun niin teinhän sentään pienen kaavion:

Hehkuttelin lankaihastustani teeteen Sirpalle ja lähetin kuvankin. Tais olla jo seuraavana päivän kun tuli komento tehdä ohje ja lähettää valmiit sukat pikapikaa eteenpäin. Suuri Kässylehtikin oli tykänny.

Aikas kivalta tuntui tänään kun lehti ilmestyi ja näin omat sukkani sivulla 33. Ja ohjeen lopussa vielä oman puodin nimi ja mun. Aika pienistä jutuista sitä voi tulla kamalan iloiseksi!

Malli on tosi yksinkertainen ja siksi juuri oikea ylelliselle tundralle. Kun lanka itsessään on upea niin se ei kovin ihmeellistä mallia tarvii. Yksinkertainen on kaunista. Näiden sukkien terkemmat spaksit löytyy heinäkuisesta bloggauksestani.

Tällaisena ohjepoliisina on aika korkea kynnys yrittää itse kirjoittaa selkokielinen ohje. Ida-Maria on koeneulonut ohjeen eikä siinä pitäisi olla mitään fataalivirheitä.

Näiden sukkien neulomisen aikana tuli pieni modausidea kantapäähän, mutta en ehtinyt uusia tikuttelemaan kun lehden kuvaukset oli jo meneillään. Luulenpa kokeilevani sitä seuraavaksi punaisesta tundrasta. jos vaikka ehtis vielä Sukkasadon aikana valmiiksi.

Jos nyt jo malttaisin istahtaa alas, rapsuttaa kissaa ja katsoa uuden lehden muutkin ohjeet ;)

Fiinistelysukkahehkutusten jälkeen paljastetaan minkälaisia jalattimia täällä oikeasti syntyy.

Tähän mennessä Karviselle on riittänyt ne ”huomiota herättämättömän väriset” mut nyt oli pyyntönä ihan kokomustat nimpparisukat. Kiusallani tekaisin varteen pienenpienen iloisenharmaan raidan. Piti vielä tehdä ne eri kohtiin mut ne meni vahingossa melkein samaan paikkaan:

Ja sitä paitsi onhan se hyvä olla raita ettei meidän mustat sukat mee sekaisin…

Lankana joku iankaiken hyllyssä pyörinyt Fortissima ja raidassa Steppiä. KnitPro 2½ puikoilla pistelin. Lankaa kului 89g. Yllättävän sutjakkaasti syntyivät vaikka mustaa olikin. Yritin taas modata ”Karvismalliset” eli ylipitkän kantalapun ja hitaat kiilakavennukset. Ei ainakaan ole haukkuja tullut – itse asiassa Karvis sai haukut kun meni heti uusilla sukillaan Tassua ulkoiluttamaan. Höh – mun pitäis olla tyytyväinen kun kelpaa!

Toissaviikkoiset tossut oli niin surkea esitys, että piti kokeilla uuden kerran. Sen verran harmitti, että päätin tehdä seuraavan kokeen jämälangoista. Ja kuinkas kävikään? Eihän ne jämälangat mihinkään riittäny. Piti tehdä negatiivit:

Lankana oli teetee saga. Puikkoina 4½ mm pitkät pyöröt. Ettei ihan hukkahomma olis ollu niin kokeilin luoda silmukat Judy´s Cast onmenetelmällä. Video on tosi hyvä. Neuloin ensin toisen syrjän silmukat, vedin kärjen kohdalla kaapelin mutkalle ja neuloin toisen syrjän. Nilkan kohdalla en menny ympyrää kuten videossa, vaan käänyin ja palasin samaa reittiä takaisin. Siispä säästyin pääliosan sauman ompelulta!

Jämät siis loppuivat vieläkin kesken, mut ei hätää - ainakin tossujen pohjat on samaa paria:

Ja taas säästelin saumoissa. Päättelin silmukat kolmen puikon menetelmällä. Yllättävän litteä ja nätti sauma tuli. Rumat on nämäkin tossut mut kai niillä sentään tepastelee. Oikea tossuohje löytyy Suuri Käsityölehdestä 9/2014 sivulta 29. Lankaa näihin kului 128 g.

Molemmat jalattimet menivät Sukkasadon Heinälatoon jo viime viikolla. Tällä viikolla on satonäkymät vähän heikonlaiset mut onhan sunnuntaihin vielä aikaa…

Se edellinen tossukokeilu on muuten tässä:

Eihän kukaan oo koskaan kuullu mun sanovan et mä en ikina pura mitään? Seuraavaks mä kokeilen tuosta langasta pipoa. Jos sekään ei onnistu niin luovutan...

Tässä pitkin vuotta ja varmaan jo viime vuoden puolellakin olen saanu kuulla et ”harjattu pinta” on lankojen hottista. Ja kun se kerta on muotia niin pitihän meidänkin sortua tilaamaan. Harjausta tärkeämpi syy valintaan taisi olla materiaali – 88% alpakkaa.

Kun langat sitten tulivat niin olihan ne pehmeitä… mut omasta mielestäni edelleen ”harjattu pinta” oli yhtä kuin ”suttuisen näköinen”.Lanka ei puhunu mulle yhtikäs mitään! Päätin kuitenkin antaa lankaparalle tilaisuuden… Varsinkin sun sukkakiintiöni alkoi olla aika lailla täynnä. Välikässyä siis tarvittiin. Ekan kerän jälkeen totesin, että JOTAIN hyvää tässä langassa on PAKKO olla:

Laatupäällikkömme Herra Hassu Tassu Kissanen oli viime sunnuntaina Rypäleen öljynvaihtoprojektin aikana perusteellisesti tutkinut langan ja ilmeisen hyvän arvosanan antoi...

Siksipä minäkin pelastin puolivalmiin ja neuloin toisenkin kerän. Olisko Tassun arviolla vaikutusta vai miten, mut lopputulos on omasta mielestäni ihan mukiinmenevä:

Ihanan kevyttä, suloisen pehmeää ja lämmintä eikä ollenkaan hullumman näköinenkään. Ei enää edes (kovin) suttuisen näköinen.

Lanka on Katia Quetzal, Puikot KnitPro Symphonie Wood vaihtopääpyöröt (alussa 60 cm kaapelilla ja myöhemmin 100 cm). Menekki huimat kaksi kerää eli 94g! Seitsemän metriä lankaa jäi päättelykerroksen jälkeen ja nyt pohdin pitäiskö siitä virkata palkinto laatupäällikölle?

Ohje oli alun perin Katian lehdestä. Siinä oli etu- ja takakappale tehty erikseen ja ommeltu sivuista yhteen. Vaikka saumoista tykkäänkin niin se kuulosti vähän tyhmältä tähän systeemiin ja siks tein omalla tavallani.

Tämän langan kanssa me ollaan nyt sinunkaupat tehty. Saas nähdä miten käy sen toisen kanssa – ensin luulin et me ollaan kamuja mut sit ei oltukaan. Testit jatkuu mut välillä pitää muistaa Sukkasato. Jos vaikka yhden paalin saisi vielä ennen huomista paalattua vaikka sienimetsäkin kutsuu.

Hyvää viikonloppua!

Meillä on Karvisen kans yks yhteinen suosikkiblogi. Troolari Huovarin blogissa Partasen Seppo kertoo elämästä pienellä kalastusaluksella. Meidän puheluissa kuuluu usein lause: ”Oleks huomannu et Huovari on päivittäny?” Sit niit päivityksiä yhdessä luetaan ja paatin liikkeitä seurataan AISsista. Oon monesti miettiny et elämä lankakauppiaana on elämäntapahulluutta, mut elämä kalastajana vaatii todellista työtä, yrittämistä ja positiivista asennetta. Tilanteessa kuin tilanteessa.

Ku ne meidän kalasaaliit ei oo ollu kovin kaksisia ja Tassukin heittää selkäkeikkanauruja aina ku me tullaan verkkoa nostamasta, niin Karvis on pitkin kesää suunnitellu et meidänkin pitäis kokeilla tota paritroolausta Huovarin ja Bärbelin tapaan. Suunnitelmia ja laskelmia on pukannu varsinkin mökkisaunan löylyissä (joissa pitäisi mun mielestä olla hiljaa ja kunnella löylyn sihinää kuumilla kivillä). Oon antanu niitten juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jossain vaiheessa tuli sellainen fiilis, ettei noista jutuista päästä eroon ikinä jos niit ei kokeilla käytännössä.

Muutama viikko sitte lauantaina totesin et ny on se päivä. Oli tyyntä, aurinko paistoi lämpimästi kaikkialle muualle paitsi meidän tontille eikä naapureitakaan ollu nauramassa. Töiden jälkeen lähdin mettäkeikalle ja jätin ”meidän pojat” entraamaan troolinaruja.

Metsästä tullessa olikin melko valmista:

Vanha surkea verkko, narut, painot ja kellukkeet.

Tässä ollaan lähdössä "troolaamaan":

Mun saalisodote oli kaks pallogrilliä, heteka, kiukaan arina sun muuta Vappariin aikojen myötä upotettua. Ja kolmas maailmansota.

Mikäs se oli hissukseen moottorilla lillutella kohti auringonlaskua.

Kilometri Airiston suuntaan ja toinen takaisin ja verkon nosto:

Saaliina PUOLIKAS MEDUUSA!

Mitä opimme? Ehkäpä paritroolaus on sittenkin hyvä jättää ammattilaisten käsiin. Laitettiin sauna lämpenemään ja käytiin laskemassa se verkko vanhaan tuttuun paikkaan ja seuraavana aamuna Tassu sai yhden ahvenen.

Opittiin sekin, et kommunikointia varten olis hyvä sopia käsimerkit etukäteen. Eikä puhelimista ja handsfreestäkään olis ollu haittaa… No hauskaa oli ja kuten kalamiehet usein – saimme kokemusta. Eikä edes yhtään haukea ja se on hyvä juttu. Eikä tullu riitaakaan. Sekin on hyvä juttu.

Nyt kun puoti on auki taas lauantaisinkin niin mä olen tullut tietoiseksi siitä, miksi se metsässä kulkeminen työviikon päätteeks on mulle niin tärkeää. Kun viikonloppu alkaa, niin meikäläinen on vielä kierroksia täynnä ja ne pitää saada alas jotekin. Jos ryykää mettään täyttä faarttia niin eihän siinä suppiksia ehdi näkemään.

Metsässä pitää kulkea hiljaa. Välillä ihan pysähtyä katselemaan ympärilleen. Pikkuhiljaa kierrokset laskee ja rentoutuminen alkaa. Viikon työt jää taakse. Ehkäpä sitä bongaa jokusen suppilovahveronkin kun vaan malttaa pysähtyä. Eikä se saaliskaan ole niin kovin tärkeää – kunhan saa kulkea metsässä ja olla hetken hiljaa itsensä kanssa. Sit taas jaksaa.

Ja jos mettään menee kauheella ryminällä ja vauhti päällä niin suppikset kuulee sen jo kaukaa ja siiheks kun olen ehtinyt paikan päälle ne on painaneet lakkinsa visusti sammaleen alle piiloon!

Tassu sen hiljaa kulkemisen osaa. Jos yhdessä lähdetään metsään, niin me jutellaan koko ajan ja tiedetään missä kumpikin on. Vaan kun pitäis lähteä saaresta pois niin mikään metsäkeikkahuijaus ei sitä saa näkyviin. Jossain kuusen alla se lymyää paikoillaan hipihiljaa ja nauraa viiksiinsä et ”Sielläpähän etsit!”

Eilen taas ajateltiin ettei se siellä märässä metässä viihdy... Alkoi tulla pimeää. Kissaa ei näkyny ei kuulunu. Yritin sienimetsähuijausta ja vaikka mitä! Soitin äidille (Tassun pitää aina tulla Mummille sanomaan ”Moi”) Huutelin metsään et haluuko otus muka kesäkissan kohtalon. Viimein keksittiin lähteä veneellä ”retkelle”. Ei tarvittu muuta kuin moottori käyntiin ja narut irti laiturista niin johan se katti ilmestyi rantaan! Patti takas laituriin, katti kainaloon ja koppaan ja menoksi. Päästiin kaupunkiin vielä vähän valoisan aikana. Venematkan ajan saatiin taas kuulla Tassun lempparibiisiä... Mut onneks se ei oo pitkävihainen. Kotipakkasesta otettiin pappan ahvenia sulamaan ja sillä lepyteltiin kiukkuinen otus.

Oltiin me aika tyytyväisiä itteemme ku keksittiin moinen huijauskeino. Vaan onnistuuko se toisen kerran? Nähtäväksi jää. Mökkikautta jatkuu vielä pari viikkoa...

Kesällä kun tein näitä sukkia niin alkuperäinen suunnitelma oli vähän toinen. Nyt viimein sain aikaiseksi toteuttaa sukan niinku alunperin piti:

Se juttu oli toi kantalappuun asti jatkuva palmikko. Ainakaan mun sukat ei oo koskaan menny rikki kantapään takaa vaan kantapään alta. Miks sit pitäis vahvistaa se kantalappu?

Mut kun olin siinä (alkuperäisessa) kantalapun kohdassa niin huomasin et jos jatkan palmikkoa niin toinen lapun palmikoista pitäsi tehdä nurjalla! Ei mua varten moinen kikkailu. Siks siit kantalapust tuli sit melko tavallinen vahvistettu. Viikon sisällä olen oppinu sellasenkin termin ku ristiinvahvistettu kantapää ja mä luulen et kesäisessä sukassani oli suunnilleen sellainen.

Ei täs muuta eroa ohjeeseen ole, mut mallineule pitää aloittaa ohjeen puolivälistä ja kantalapun silmukat tehdään puikkojen 1 ja 2 silmukoilla.

Lankana teetee tundra, puikot Knit Picks 3½ mm sukkikset ja menekki 92 g (tein innoissani vähän pidemmän varren tällä kertaa mut kaks kerää riitti silti). Sukkasadon Heinälatoon päätyivät jo viime viikolla.

Miten mahtaa olla Sukkasadon saldon jo tekee tossut, ilmoittaa ne satoon ja sen jälkeen purkaa ja tekee pipon? Meneeköhän miinukselle?

Lanka muutti jaloista päähän ja hyvä niin. PiPan Anu linkkas Veli-ohjeen (ja kertoi pienet modausohjeet heti perään).

Lankana Katian Azteca, lankaa kului 64 g ja puikkoina käytin 4½ mm pyöröjä ja ohjeesta vähensin 10 silmukkaa. Kannatti purkaa ne typerät tossut.

Sukatuta ei yhtään vaikka satokautta on vielä monta päivää jäljellä... Nyt huivituttaa ja pipotuttaa.

Muutama ilonaihe viime päiviltä: Keskiviikkona oltiin Äidin kanssa Logomossa kuutelemassa Heli Laaksosen runoja (ja tarinointia) ja mulla on uudet näkimet ja lukimet:

Kyl ny kelpaa!

Sukkasadonkorjuukausi päättyi eilen. Edellinen viikko jäi mun osalta ihan sadotta, vaikka tarkoitus oli tehdä ihan pikkuruiset vauvantossut viikko sitten sunnuntaina. Aina pienetkään työt ei valmistu ajallaan... Nämä veikeät vauvantossut kiikutin Heinälatoon alkuviikolla:

Lankana teetee helmi. Lankaa kului huimat 18 grammaa. Puikoilla nro 3. Ohje löytyy kaikkien aikojen ensimmäisestä teetee Verkkolehdestä (1/2011 malli 13). Tänään pitäisi ilmestyä uusin verkkolehti jokaisen tilaajan sähköpostiin. Innolla odotan koska postilaatikossa kilahtaa!

Viikon toiset satosukkani tein teetee haltista:

Ihan hyvissä ajoin valmistuivat, vaikka olin ihan varma, et lankojen päättely tapahtuisi minuuttia vaille puolenyön. Alunperin oli takoitus tehdä näistä langoista rikottua helmineuletta. Jossain vaiheesa se tuntui olevan sukkaneulojien suosiossa. Aloitinkin, mutta purin. Mun mielestä mallineule näytti pelkästään sotkuiselta ja rumalta. En ymmärrä miks siitä on niin paljon kohistu.

Kun kerran kerät oli korkattu niin jotain niistä piti tehdä. Ei tämäkään ruutumalli nyt niin ihmeellinen ole mut omasta mielestäni ihan kiva. Yksväristä lankaa kului alun toista kerää ja raitalankaa suunnilleen puoli kerää. Puikot 2½ Knit Picks 15 cm Caspian wood -sukkikset. Minähän nuukailen langassa (kun mulla ei sitä oo tarpeeksi ;)), joten en koskaan täsmää raitalankoja purkamalla välistä lankaa pois. Mielestäni raitalangat on just kivoja kun niistä saa tehdä eriparisukkia! Näillä sukilla päättyi tämänvuotinen Sukkasatoiluni.

Jotain pientä on tässä sukkien lomassa tikuteltu... Sirdarin Divinessa on kaikki tämän sesongin muotijutut yhdessä paketissa. Harjattua pintaa, liukuvat värit, epätasaisuutta ja kaiken päälle vielä kimalletta! Tämä hurrjan karrmea lanka sopii hyvin Halloweeniin.

Se on niin kamalaa, että melkein hienoa. Pipon tikuttelin eikä se loppujen lopuksi ollut niin rumaa kun kerästä voisi päätellä:

Oikeastaan aika hauskakin lanka. Ei ainakaan tarvii välittää jos käsiala on vähän epätasainen. Sopii myös villa-allergisille, sillä tässä langassa ei ole mitään luonnollista kuitua ;) Puikkosuositus 4 mm.

Muita viime aikojen "uutisia":

Mopsien kanssa neulova sai mut houkuteltua vesijuoksemaan! Olen aina tykännyt uimisesta, mut toi vesijuoksu on tuntunu ihan idioottimaiselta. Loppujen lopuks se onkin ollu ihan kivaa. Uus uimapukukin piti hankkia ja kymmenen kerran kortti Salon uippikseen (joka on hieno!). En viitisi järkyttää teitä uimapukukierroksella, joten laitan tähän kuvan meidän uimapopoista:

Maanantaiaamuna taas eiks vaa?

Ihanan vapaapäivänkin sain Ida-Marialta lirkuteltua tiistaiksi. Käytin päivän raivaamalla vaatehuoneen. Jo maanantai-iltana tyhjensin koko kopperon ettei vaan pääsis käymään niin, et homma jäis tekemättä. Kaikkea kummallista voi löytää omasta vaatehuoneestaan. Kuten cocistölkin, jossa parasta ennen päiväys oli vuonna 2007 ja pääsiäishedelmäkarkkeja avaamaton pussillinen ja kolmet käyttämättömät (ja sopivat ?!) farkut. Monta jätesäkillista meni kierrätykseen ja roskiin. Tassu auttoi projektissa ihan kiitettävästi:

Tällainenkin ufoutunut kirjoneule Tassun piti tarkastaa... Tämä on jäänyt joskus vuosia sitten kesken ja nykyään siinä on ympärysmittaa kymmenen senttiä liian vähän :( Eikä noita lankojakaan enää ole.

Tänään on tarkoitus laitella mökki talvikuntoon. Paljon on tekemistä ja aikaa vähän kun päivänvalon aika on lyhyt. Joten lopetan jaaritteluni, haukkaan aamupalan ja ryhdyn hommiin!

Hyvää Pyhäinpäivää!

Mökkikauden päätösviikonloppu vaihteli iloisen aurinkoisista tunnelmista "iloisen" harmaisiin - jossain vaiheessa miltei pimeisiinkin tunnelmiin.

Iloisen harmaa Salkkari oli viikonlopun mökkineuleena. Tänään viimeistelty:

Tiedän: Ei mitään uutta pilvisen taivaan alla, mutta kun yhtään tällaista ei ollut tällä hetkellä mallina puodissa niin... Lankana teetee lumi colour, menekki 52g ja ohjeeni mukaan tein pilkulleen.

Perjantaina päästiin saareen ihan mukavasti valoisaan aikaan. Aurinkokin näyttäytyi jossain muualla ja kun tulet oli sytytetty hellaan niin Tassu jo odotteli sienimetälle:

Kivaa oli vaikka saalis olikin surkea. Eikä ollenkaan ihme kun apulainen etsi suppilovahveroita puusta eikä maasta:

Muut viikonlopun saaliit olikin parempia: 1 myyrä, 1 metsähiiri ja kolme komeaa ahventa. Kaiken tämän jälkeen uni maistui:

Lauantaina laituri saatiin talvikuntoon. Jo monen vuoden kokemuksella ja Karvisen perusteellisella etukäteissuunnittelulla homma sujui mainiosti. Suurimmat haravoinnitkin tuli hoideltua, tynnyrit tyhjennettyä ja ulkomööpelit kannettua suojaan. Hyvä niin, sillä yöllä alkoi rankkasade.

Illan pimetessä sauna lämpesi, hellan uunissa kypsyi "kaapintyhjennyskarjalanpaisti" ja ulkotulia sytytettiin. Pyhäinmiestenpäivän kynttilät olin vienyt sukulaisten haudoille jo torstai-iltana. Lauantaina vietettiin myös pyhäinkissainpäivää ja kynttilä sytytettiin myös Sissi-kissalle:

Sunnuntaiaamuna tyhjennettiin kaapit ja viimeisteltiin mökki talviteloille. Koko päivän sielunmaisema näytti ankean harmaalta:

Vastaranta oli välillä melkein kokonaan näkymättömissä:

Puolen päivän jälkeen oltiin valmiina lähtöön. Vain yksi oli joukosta poissa. Tassu se vaistosi mökkikauden pättymisen ja pysyi piilossa. Tiedettiin, et sillä on pakko olla nälkäkin vaan kotiin se ei suostunut tulemaan. Alkoi piiitkä odottelu. Yritettiin "venetemppuakin". Lastattiin kaikki kamat veneeseen ja lähdettiin viemään niitä autoille. Oltiin ihan varmoja, et kyllä se katti takas tullessa jo odottelee... Odottelihan se, mutta meidät nähdessään meni uudelleen piiloon.

Alkoi tulla pimeää. Nälkäkin oli ja kylmä. Katti kävi muutaman kerran ovella, mutta kääntyi aina pois. Alkoi huumori loppua. Kiukutti. Teki mieli karjua metsään et "haluutko kesäkissaks?" Soitettiin mummille, jolle Tassu haluaa yleensä aina sanoa terveiset. Ei kissaa. Harmitti kun vietiin autoille kaikki kässytkin ja tietsikat. Olishan niiden parissa odottavien aika ollut paljon lyhyempi. Minä pelasin korteilla pasianssia niin kauan kuin oli vähänkin valoisaa.

Viimein Karvis keksi juonen: Kun katti seuraavan kerran tulee ovelle niin kumpikaan meistä ei näyttäydy. Ovi vaan auki ja kun kissa on sisällä niin narusta kiskaistaan ovi kiinni. Jos ei muuta niin suunnitelman toteuttaminen kuulosti hauskalta.

Koska sähkötkin oli katkaistu eikä pasianssi enää kiinnostanut niin päätin sen surkean sienisaaliin siivota siinä ajan kuluessa. Otsalampun valossa:

Tulihan se kissa viimein. Ovihuijaus toimi ja pimeässä päästiin viimein lähtemään kotimatkalle. Kopassa kiukkuinen Tassu ja muuten vaan kylmissään, nälissään ja pahantuuliset Susu ja Karvis venekippareina. Kotosalla sentään jo vähän hymyilytti kun uupunut katti makoili tyytyväisenä ja massu täynnä herkkuja omassa pedissään:

Miten tuolle nyt voi olla vihainen?

Tykkään väreistä ja varsinkin tähän vuodenaikaan pidän niitä tosi tärkeinä. Miksi siis puikoille hamuaa aina vaan niitä iloisenharmaita lankoja?

Meillä on puodissa joskus oiken vitsinä heitetty et ”ootko menny myymään?” Nyt puodin ikkunasta hävis pari viikkoa sitten valmistunut poncho. Ida "meni myymään" sen. Pikapikaa uusi puikoille:

Lanka Katia Quetzal, puikot Knit Picks 8 mm pyöröpäät 80 cm kaapelilla. Menekki noin kaks kerää.

Nuukuuksissani jätin päättelylankaa naftisti. Ja keskenhän se loppui. Edellisestä poncosta oli jäljellä nöttönen ja reunan viimeiset silmukat päättelin sillä. Totesin et kukaan ei huomaa ja jos huomaa ni ei sano mitään. Ja minähän en kerro et oikeasti viimeisten silmukoiden päättelylanka oli eri väristä. Suut suppuun siis ;)

Viikonloppuna vietettiin isänpäivää. Mekin koko sakin voimalla isän ja äidin luona saaristossa. Velipojan kanssa ”kokkailtiin” lauantai-iltana ulkona:

Etualalla mun vihannessuttu ja takana masterchefin pihvinliekitys.

Testailtiin porukoiden uutta kaasugrilliä, joka oli positiivinen kokemus mulle – vankkumattomalle hiiligrillin kannattajalle ja kaasugrillin vastustajalle.

Isä oli jo monta päivää aikaisemmin kertonut ei-tarvitsevansa sukkia… Siispä me kakarat (=vähän yli ja alle viiskyt vee) tiedettiin kyllä mitä iskä tarvii:

Paukkuliivit! Kun se verkko nyt on aina pakko laskea kelissä kuin kelissä… Mut miten saatais faija pukemaan noi ylleen ennekuin lähtee vesille sillä pikkuisella jollalla?

Sunnuntaina käväistiin äidin kanssa vähän metsässä. Voi sitä hihkuntaa kun jompikumpi löysin hyvän apajan! Harmitti kun mukana oli niin pienet ämpärit, mutta ihan mukava saalis saatiin.

Turvallisuustunnelmissa jatketaan. Juuri ennen viikonloppua puotiin saatiin erä kysyttyä Lumio Fine -lankaa:

Langan vyötteessä on ohje lontoon kielellä ja saksaksi ja niitä yhdessä lukemalla luulen tehneni ohjeen mukaisen myssyn:

Valitsin iloisen harmaan värin, koska siinä värissä ei päivänvalossa ollenkaan erotu heijastinlanka ollenkaan. Heijastus näkyy vasta ku valo osuu myssyyn:

Puikoilla 6 ja 8 mm Kint Picks pyöröillä 60 cm kaapeliin yhditettynä tikuttelin menemään. Yksi kerä riitti. Aluksi mallineule näytti ihan tyhmältä, mutta valmiina ihan kivalta sittenkin.

Yritän seuraavaan postaukseen saada jo vähän muutakin kuin harmaata vaikka harmaan hyvyydestä on laulukin tehty.

Niistä on tämän sesongin muotilangat tehty. Ainakin jos uskoo lankatoimittajia. Ja miksei uskottaisi? Jotain hauskaa ja iloista näissä talven langoissa on – en voi kieltää - vaikka itse olenkin sen sileän luonnonkuituisen peruslangan uskollinen fanittaja.

Regalosta neuloin juhlakaulurin, jonka ohje on nro 1 uusimmassa Modalehdessä:

Regalo on jännä lanka. Siinä on kaksi erilaista lankaa, jotka neulotaan yhdessä. Toinen on kiiltävä viskoosilanka, jossa on mukana helmiä ja toinen mohairtyyppinen. Lopputulos on näyttävä. Menekki kauluriin oli vähän alle kaksi kerää. Puikoilla 6 (muistaakseni) neuloin.

Yksi opastus tämän hassun langan neulojalle vois olla se, että lanka kannattaa ottaa kerän ulkopuolelta. Ekan kerän neuloin sisältä ja lanka oli koko ajan ihan sekaisin kun helmet takertuivat ja neulojalla meni hermot…

Lisää kimalletta kerä pörrön:

Sirdarin Ophelia sai heti puodissa lempinimen Ooppeli. Asiayhteyttä saattaa olla vähän vaikeaa ymmärtää – Ophelia on suloisen pehmoista ja pikkuisen kiiltävää. Käteen se tuntuu ihan kuin kissaa silittäis. Verkkokauppavastaava Idan kissan nimi on Opel…

Kuulemma tämä oli Tampesterin Kässymessuilla hitti (kuten myös Regalo) ja minäkin kokeilin viikonloppuna teeteen sivuilta löytyneen pipo-ohjeen verran. Pitkin hampain mun on pakko myöntää et muovikaan ei oo niinku ennen! Langan ainut ”vika” oli liukkaus. Pari silmukkaa piti ”paikkailla” työn päättelyn jälkeen.

Ettei arki ihan unohtuis niin... Välillä tuntuu et pitäähän sitä joka bloggaukseen ny yks Salkkarikinsaada! Tämä on tilauksesta tehty.

Ja aitoa teetee alpakka+ -lankaa. Samat puikot ja sama ohje kuin mohair-versiossa. Lankaa meni vähän vajaa 4 kerää.

Tulipas todistettua et täältä iloisen harmaista tunnelmista ponnistellaan pikkuhiljaa kohti iloisempia värejä. Niin kuin nyt mustaa ja valkoista :)

Olin pari viikkoa sitten Salon Seudun Kädentaitajien joulumyyjäisissä. Siellä oli pöydällinen kauniita virkattuja jouluenkeleitä. Niin kauniita olivat, että mietin et osaisinkohan minäkin…

Kaikki tietää, ettei mulla koukku pysy kädessä enkä ole yhtään jouluihminen. Jotenkin tähän aikaan vuodesta pukkaa päälle se jouluntulo mullekin. Siispä yrittämään!

Varmuuden vuoksi otin paksuhkon langan (100g=330m) ja koukun nro 2. Helpon näköisen ohjeen löysin muutaman vuoden takaisesta kauneimmat Käsityöt –Joululehdestä.

Voi sitä manailujen määrää kun sormet hikisinä yritin virkkailla! Jos tontut olivat jo liikkeellä niin meikäläisen käy aattona aika huonosti… Enkeliparan pää on kaikkea muuta kuin valkoinen. Ei ihan langennut, mutta vähän ryvettyneen näköinen. Kokonainen päivä siinä meni ja päätin etten enää ikinä tartu virkkuukoukkuun!

Never say never… Varmaan jo seuraavana päivänä muistin viime vuotiset huovutetut lumitähdet. Viitosen koukku ja pyykkikone – mun on pakko selviytyä! Siispä:

Kerällinen teetee sagaa (tuli yhteensä 22 tähteä) ja vitosen koukku. Tassu hoiti tehtävänsä mallikkaasti ja tarkasti laadun ennen huovutusta.

Sunnuntaiaamuna sitten kokoamaan tekeleitä. ”Meidän pojat” lähti ulkoilulle ja minä jäin rauhassa helmien, rullalangan, neulan ja tähtieni kanssa aurinkoiseen keittiööni :

Kyllähän Tassu kotiin tullessaan testasi myös valmiit koristukset:

Tuli selväksi sekin, ettei koristeeni olleet ihan kissankestäviä…Osa helmistä on vieläkin kadoksissa.

Mutta jos Jouluna ei ole lunta niin on meillä sentäs lumitähtiä!

Kun huovutuksen alkuun päästiin niin samalla teemalla jatkoin. Puikoilla tällä kertaa. Lankana teetee taiga high, puikkoina 8 mm sukkapuikot. Ohjeen löysin teeteen verkkosivuilta.

Tein yhden sydämen jo viime vuonna ja totesin, että tämä ohje on tosi järkevästi suunniteltu. Yhden sydämen tehtyäni muut syntyivät tuosta vaan eikä ohjetta tarvinnut lukea joka kerroksella. Seuraavat tulivatkin ihan liukuhihnalta. Vähän vanua (vanhasta Ikea-tyynystä) täytteeksi ja lankojen päättely ja koneeseen. Taiga High voidaan huovuttaa muun pyykin joukossa, sillä se ei nöyhtää niin kuin muut huovutettavat langat. Ainakin minä mietin aina huovuttaessani ”turhaa” sähkön- ja vedenkulutusta…

Naapuripuodista ostin kranssin kokoamiseen sopivaa rautalankaa ja täs se ny on.

Menekki 1 vyyhti eli 100 g. Seuraavat sydämet täytän vähän tarkemmin ja tasaisemmin…

Hämärässä mun pikkuisen epäonnistuneet yritelmät näyttävää silti ihan kelvollisilta. Mainio juttu tämä pimeä aika vuodesta!

P.S. Olen tosi iloinen siitä, että kaiken pimeyden keskelle me täällä varsinaisessa suomessakin saatiin tänään lumipeite. Päivän aforismi on et ”Onni on uudet talvirenkaat Rypäleen tassuissa”.

Turvallista ja valoisaa viikonloppua!

Mul on viime aikoina ollu kamala koti-ikävä. Se varmaan kuulostaa hiukan hassulta ku käynhän mä kotona melkein joka päivä. Ainakin nukkumassa. Koti-ikävän yks syy on toi armoton mökkihöperyys. Heti ku jäät sulaa ni mökille on pakko päästä ja siellä sit käydään viikonloputkin niin pitkään ku vähänkään valoisalla aikaa pääsee kulkemaan. Eli jotain seittemän kuukautta. Jossain vaiheessa (sit ku ollaan töissä kuus päivää viikossa) alkaa tuntua siltä, et olis jokus tosi kivaa olla kotosalla. Ihan vaan olla. Ilman mitään menoja. Ittensä kanssa. Touhuta jotain pientä.

Viime viikonloppu oli kotoilun aikaa. Toki oli muutama suunnitelma, mutta ei niin tähdellisiä. Lauantaina töiden jälkeen imuroin suurimmat villakoirat ja puistelin matot parvekkeelta. Ihana sininen hetki. Täällä etelässäkin oli viimein lumipeite ja pikkuisen valoisampaa:

Tampesterin messuilla oltiin Piikun kanssa viikko sitten ja sieltä tarttui mukaan pari väriainepurkkia. Laitoin langat likoomaan ja broilerinkoivet uuniin. Kaivoin esille Piikulta saamani värjäysohjeet…

Tässä meikäläisen värjäystulokset:

Väripurkit oli unohtuneet töihin. Siispä vyyhdit takaisin kuivumaan ja sauna päälle. Ruoka oli pahaa (Piikulle tiedoksi et näköjään meikäläisenkin ”mättö” eli vattantäyte voi olla pahaa tai ei ei ainkaan herkullista). Kuka käskee ostamaan tarjouskoipia ja saksalaiskaupan couscousia?

Saunamusana kuuntelin (ihan vähän huonolla omatunnolla, mutta kohtalaisella volyymilla) Eva Dahlgrenin Bob Hundia:

jag har hemmakväll
med min bästa vän
jag är ensam med mig själv

Saunan jälkeen rankaisin itseäni väriunohduksesta virkkaamalla (ja herkuttelin katsomalla telkusta kaikki ne lauantaiohjelmat, joita Karvinen ei voi sietää).

Onneksi viidennnen kuusen jälkeen valkoinen helmilanka 8 loppui! Virkkaaminen ei edelleenkään kolahda ja mietin et miks mun aina pitää kuitenkin yrittää! Noista tulee ehkä joulukortteja.

Sunnuntaina päätin siivoilla kaappeja. Yhden astiakaapin raivasinkin. Piti raivata yks toinenkin kaappi, mut onneks huomasin telkusta tulevat mäkihyppelöt. Mitä parhain tekosyy löhniä soffalla kässyjen kanssa keskellä kirkasta päivää! Hain hattuhyllyltä Kansalaispiston kurssityöni:

Äitihän on tästä liinasta suurimman osan jo tehnyt. Mun hommana on vaan viimeistely. Maltaristejä vähän toista sataa… Toin työn viimein kotiin ja totesin ettei Tassu ole kiinnostunut. Kuten en minäkään. Mutta lupaus mikä lupaus. Tällä hetkellä tavoitteena on saada se valmiiksi ennen äitienpäivää.

Mäkihyppelöiden loppuessa aurinkokin vähän pilkahteli. Keksin viritellä jouluvalot paikoilleen. Kerrankin olin kotosalla, valoisaan aikaan eikä ollu kylmää eikä räntäsadetta! Kun kert ikkunat oli pakko avata niin johan siinä vähän rättiä ja lastaakin käytin. Naureskelin ittekseni et oon oppinu hyvän ystäväni tavoille. Hänellä oli tapana tiskata yhtenä päivänä lautasia, seuraavana laseja ja kolmantena haarukat. Minä pesin vaan ne ikkunat, jotka piti avata kynttelikköjä varten. Enkä niitäkään kaikilta pinnoilta. Pimeäähän täs on tulossa. Kuka kattoo onks ikkunat pesty vai ei? Varsinkin ku en varmaan oo valoisalla kotona ku joskus ens vuonna taas.

Olin ihan innoissani lumentulosta perjantaina. Maailma oli heti paljon valoisampi! Suunnittelin miten pääsen näyttämään Tassulle ensilumen. Höh – Tassu meni innoissaan ulos, tepsutteli talon ympäri turkki seinää viistäen, parkkeerasi parvekkeen rappulle ja karjaisi et NAU! Meikäläinen siitä tulkkas et ”OVI AUKI”. Ei taida Tassu tykätä loskasta (en minäkään). Kunnon Norski tykkää kunnon talvesta (niin kuin minäkin). Sitä odotellessa mökötetään keittiön pöydällä.

Nyt ne langat on taas likoomassa. Ohjeet edessä ja väripurkit ja muutkin messuostokset kotosalla:

Saapa nähdä onnistunko viimeinkin saamaan lankaa, jonka väri on muuta kuin vihertävän beessiä, kellertävän beessiä, ruskehtavan beessiä, harmahtavan beessiä tai peräti beessihtävän beessiä. Pitäkää peukkuja!

Ihan helpolla ei tämäkään "projekti" mennyt.

Ensin unohtui väriaineet töihin. Seuraavana päivänä kotona ei ollut etikkaa (ja kello oli yli kauppojen sulkemisajan). Kolmantena viimein pääsin kokeilemaan messuostoksiani.

Langat likoomaan, purkkiin väriä, vettä ja etikkaa. Kattilaan vettä kuumenemaan. Voi miten jännittävää!

Ja tuloksena upeaa kretliiniä:

Nyt vaan harmittaa se, kun väri on mahtava (uskokaa pois) mutta mikään kamera ei toista värejä niin kuin pitäisi! Lanka jotain tuntematonta ohutta villaa, joka sattui käsiin ja joka sattui olemaan vyyhdillä.

Toinen koe (väri vähän oikeampi) teetee alpakkaa. Aika hurjaa. Jopa vähän liian hurjaa minunkin makuuni... Pitää opiskella lisää. Tämä väri oli ylläri siksikin kun luulin et alpakka ottaa väriä huonosti.

Taisin hurahtaa. Nytkin kylppärissä on pari vyyhtiä kuivumassa :) Mun värjäilyt on tyyliä: värit pataan, lanka perään ja katsotaan mitä tulee. Mitään tiettyjä sävyjä en lähde hakemaan - se vaatisi liikaa ajattelutyötä ja aikaa ja loppujen lopuks se ei varmaan olis enää hauskaa...

Parasta on et tällä kerralla en saanut aikaan iloisen harmaata enkä varsinkaan rohkeaa beessiä! Ihanaa saada OIKEAA väriä tähän harmauteen. Äiti kysyi mitä noista aion tehdä... No en sit niin yhtikäs mitään! Värjäily on kivaa ja yllätyksellistä ja iloista puuhaa. Kuka sitä nyt niin pitkälle miettii et mitä noista tehdään. Noin mahtavan värisistä langoista kyllä mielellään jotain neuloisikin.

Oli taas yks kuningasidea pyöriny päässä jo pitkään. Paperinarun kanssa meillä ei oikein synkkaa, joten päätin kokeilla sitä kuuluisaa valokranssia pellavalangalla. Katian Lino100%, puikot 8 mm pyöröt ja ainaoikeeta. Messuilta olin ostanu ne leditkin:

Nyt on jo aika antaa periksi ja unohtaa kaikenlaisten joulujuttujen yrittämiset. Kun kert mikään ei onnistu! Kortteja pitää vielä askarrella ja sekös aiheuttaa naurunpurskahduksia naapuripuodissa...

Aika on taas mennyt kaikenlaisiin turhuuksiin. Yhden pipon neuloin tehdäkseni tuttavuutta teetee saran kanssa:

Teetee sara on vähän paksumpaa merinovillaa. Pipon neuloin puikoilla 4½ ja 5. "Veli" -ohje löytyy Ravelrystä ilmaiseksi ja nyt siinä on kokojakin enemmän. Tähän myssyyn loin 90 silmukkaa. Sara on muuten loppuvuoden tarjouksessa ja siihen löytyy paljon ohjeita viimeisimmästä verkkolehdestä ja teeteen verkkosivulta ilmaisista neuleohjeista.

Iloisten värjäyskokemusten lisäksi tämän viikon kohokohtia on ollut eilisaamun vesikipittely Mopsien kanssa neulovan kanssa. Ajatelkaas, että hän on saanut raahattua mut uimahalliin jo monta viikkoa peräkkäin! Toinen kiva juttu on se, että sain viimeinkin takaisin uudet näkimeni, jotka ovat seikkailleet korjattavana pitkin maailmaa jo monta viikkoa. Vanhoilla kakkuloilla on varsinkin viime päivinä ollut tapana aiheuttaa silmien kirvelyn lisäksi muitakin pikku harmeja. Esim. viime sunnuntaina taistelin kaks tuntia sekaisen pitsikaavion kanssa kun 99 silmukkaa oli vain 19 silmukkaa. Luulin tulossa olevan minikokoinen alpakkasilkkihuivi nukelle... Nyt tuntuu siltä, että kyllä siitä ihan kelvollisen kokoinen tulee sittenkin ja harmaa maailma on pikkuisen valoisampi muutenkin.

Hauskaa pikkujoulua kaikille!

Palmikkoponcho

Mustasukkaisuutta ja hassuja hattuja

Syksyn (sukka)satoa

Junasukkia Heinälatoon

Huopatöppöset

Viikon töppöset ja...

Mamma Mia mitkä tossut tuli!

Tundra-alpakkasukat ja neuleviikko

Luksusta sukkiin

Paluu arkisukkiin

Lanka, joka ei puhunut

Paritroolaust ja metäs kulkemist

Lämpöistä punaista

Sukkasadon viimeiset ja halloweenihirvityslankaa

"Iloisen harmaata" eli mökkikauden päätös

”Väri-ilottelu” jatkuu

Helmiä, hapsuja, kimalletta

Ryvettynyt enkeli ja muita jouluyritelmiä

Kotoilua

Väriä!