Quantcast
Channel: Susun Silmukat
Viewing all 683 articles
Browse latest View live

Saniaisia jalkaan ja kissoja korvaan

$
0
0


Vähän ennen sukkasadon alkua puodissa poikkesi Saniasisukkiensuunnittelija Malli löytyi tämän vuoden ensimmäisestä Ullaneuleesta ja se oli NIIN nätti, et piti ihan pidätellä itteäni etten luonut silmukoita hetipaikalla! Vähältä piti etten ottanu varaslähtöä sukkasatoon. Tosin tänä vuonna siihenkin olisi ollut tilaisuus kun siellä räveltämössä on oma ryhmänsä varaslähdöille ja ufoille.

Langaksi valikoitui Facen kässäryhmissä kehuttu kesäsukkalanka Katian Cotton stretch. Ohjeen puikkosuositus oli 2 mm ja se vähän hirvitti… Päätin sit tehdä 2½ puikoilla ja purkuun meni. Olis tullu sopivat sukat elefantille!

Yleensä teen aina resorin 2 o 2 n ku 1 o 1 n tulee mun käsialalla rumaa ja epätasaista. Tuo kierretty oikea silmukka kuitenkin näyttää kauniilta – päätän kokeilla sitä joskus vielä villaankin!
Mallineule on mielestäni tosi kaunis ja muutaman mallikerran toiston jälkeen se jäi mieleen niin, ettei koko ajan tarvinnut pällistellä kaaviota. Siitä huolimatta sukkien valmistuminen kesti ja kesti. Joka aamu ennen töihin lähtöä kattelin uutisia, hörpin pannullisen kahvia ja neuloin kaksi mallikertaa. 
Kotona siks et pelkäsin katkaisevani ne ohuenohuet kakkosen hammastikut töissä.
Kantapohjassa oli kiva ratkaisu, mutta ohjeen mukaista 28 silmukkaa en kantalapun reunasta mitenkään saanut poimittua. Yritystä oli kyllä. Lopulta poimin vaan 16 kun se määrä poimiutui mukavasti.
Lankaa kului 96 g, ja puikot siis ne 2 mm Knit Picks 15 cm sukkikset. Cotton Stretch ei ihan kärkipäähän omalle sukkalankasuosikkilistalleni päätynyt, mutta sehän on selvää kun olen tällainen villa-alpakkafani. Kesäsukissa kuitenkin ihan toimiva lanka ja uskon ettei se lörpsähdä niin kuin pelkkää puuvillaa olevat eikä hiosta kuten puuvilla-akryylisekoitteet. Sitä paitsi monet on neulonu tätä lankaa jopa kolmosen puikoilla ja hyviä sukkia on tullu. Oon nähny parit. Toisetkin saniaiset meinaan tehdä jostain sukkavillasta ja silloin voin varmasti käyttää isompi puikkoloisia – ainaki 2,25 millisiä!

Mietin et kehtaankos näitä sukkia edes julkaista mut mallin tekijä kävi ne tarkastamassa ja mitä ilmeisimmin sain hyväksynnän. Kuulemma niihin kantatilkusta noukittaviin silmukoihin piti joku luku laittaa – ei se niin tarkkaa oo! Hienoa – tuosta asenteesta minä pidän!
Pidän myös kissoista (yllätys yllätys). Mulla on vuosia ollu Karviselta saadut kisukorvikset ja nyt niitä on enää yks! Voi murhe! Oon sitä kadonnutta kaveria etsinyt joka paikasta. Kävin jopa imurin pölypussin läpi varmuuden vuoksi. Ei löytyny. Ei myöskään Tassun leluhiiriä (yleens pöyimuri syö niitäkin), mut leipäpussin sulkijoita ja kisaanhiekkaa oli pölyn ja kissankarvojen lisäksi. Se kadonnut kisukorvis on mitä ilmeisimmin päättänyt heittäytyä villikissaksi…

Nyt on tilanne parantunut ja korvissa killuttelee kissoja niin et on jopa vaihtureita! 
Piiku kävi etelänaapurissa. En saanut tuliaisiksi vironvillaa (onneks, koska se on karkeaa ja haisee pahalle) vaan iloiset kissakaverukset! Kiitos!
Juhannuksen jälkeen näin MiunMaun blogissa kivat kissakorvikset ja heti piti laittaa viestiä et mulle kans! Muutama viikko siinä meni kun oravannahkakauppoja hierottiin ja tarvikkeita hankittiin puolin ja toisin, mutta nyt mulla on ihan ikiomat Tassukkaat! Koukku on erilainen ku alkuperäisessä mallissa ja nämä on tietenkin enempi meidän Tassun näköiset (huomatkaa muhkea häntä).Tykkään. Tykkään myös lukea MiunMaun blogia. Vaikka en koruiluista mitään ymmärrä niin siellä on myös lankahommia ja iloisen värikästä tekstiä. Ja joskus jopa peessiksi värjättyä lankaakin… 
Kyl mun ny kelpaa. Kolmannetkin kisukorvikset on, joten joka päivälle ja mielialaan on sopivaiset! Ja kun vielä sain Tassukkaitten mukana hoito-ohjeet (=ukaasin?) et korvikset pitää ottaa yöksi pois niin ehkäpä nämä kaikki kaverukset pysyy tallessa eikä heittäydy kesäkissoiksi!

Vitamiinisukat

$
0
0


Räsymattosukkia on viime aikoina vilahdellut siellä sun täällä. Ideahan on et kahdesta erivärisestä raitalangasta tikutellaan sukat 2-3 krs/väri. Lankakauppiaanahan jämälankasukat ei kauheesti kiinnosta, mutta jos jämälankapussissa on ihanaa raitalankaa niin nuukuus ja laumasieluisuus vie voiton hyvistäkin periaatteista…

Viikko sitten tiistaina alkoi pukkaamaan räkätautia. Ensin tuli kurkku kipeeks, sitten alkoi aivastelu ja nuhatus. Vitamiiniahan siihen tarvittiin:


Ja niinhän siinä kävi, ettei jämälangat riittäneet vaikka tein normivartta (=20 cm vähintään) lyhyemmän varren (vaan 17 cm)… Keskenhän se vihreä sit loppui. Kärkikavennuksiin tarvittiin pikkuisen paikkalankaa, joka oli pätkä vihreää Regian Fluormaniaa, jonka nyppäsin yhden keränlopun välistä. 

Aurinkoisesta lopputuloksesta päätellen saatiin sukkiin vielä D-vitamiinia jatkoksi. Luut tykkää. Raitasukka on raitasukka vaikka sitä räsymatoksi kutsutaan. Olisi ehkä pitänyt valita selkeästi toisistaan poikkeavat värisävyt (kerällä ne keltainen ja vihreä näyttivät ihan eriltä).


Räkätautia ei parantaneet vitamiinisukat vaan se, että vihdoin ja viimein neljän kuukauden pakollisen tauon jälkeen pääsin ihan itte pikkuveneellä saareen:
Sinne Vapparille jäi räkätauti kun Merkkurin kaasukahva kaakossa lauantai-iltapäivänä hyppelehdin yli aaltojen riemusta kiljuen! Voi sitä iloa, vauhdin hurmaa ja itsenäisen liikkumisen vapautta! Onneksi tähän aikaan vuodesta on aika vähän muuta veneliikennettä… Harmitti vaan kun kukaan ei nähnyt mun TÄYDELLISTÄ rantautumista (Karvis ehti perille omalla veneellään monta minuuttia myöhemmin).

Lauantai-iltana saunan jälkeen jättirankkasade yllätti saarelaiset. Nopeastihan se meni ohi, ja  siivestimme naapurien grillivalkeaa iltapalan kypsentämiseen. 
Sapuskan jälkeen kotipolku kutsui ja iltapimeällä oli kässäpussin vakiovarusteena oleva otsalamppu jo tarpeellinen.
Peilityyni syysaamu oli upea ja hiukan harmitti ettei illan aallokossa ja sateen pelossa laskettu verkkoja.

Mökin katto on pahasti sammaloitunut ja männynneulaset saa sen sammaloitumaan koko ajan pahemmin. Oon siitä Karviselle vähän vihjaillut (lue: jäkättäny) pitkin kesää et asialle tarttis tehdä jotain ennekuin vesi tulee taas läpi. Alkaahan sitä tapahtua kun projektiin saadaan koneita!


Motonetin tarjouksesta lehtipuhallin...

Ja sammalmyrkkyä kera suihkutusvälineen.

Sunnuntaina sit Karvis oli Katto-Kassisena ja minä seisoin kädet taskussa alhaalla valmiina soittamaan 112 siltä varalta et jos se putoo alas:
Nyt sit odotellaan mitä sammaleille seuraavaksi tapahtuu…

Myöhemmin me Tassun kanssa jatkettiin iloitsemista liikkumisen vapaudesta ja lähdettiin sienimetsään:
Yksi suppilovahvero löytyi ja piirakallinen kanstuja.
 Ja sukkasatoiluhan jatkuu kommelluksien merkeissä koska meillähän ei pureta!

Saumasukkia

$
0
0


Kansalaisopiston kässyt on taas alkanu. Ensimmäinen kerta jäi väliin, joten ajattelin kerätä opelta pisteet kotiin tekemällä ”kotiläksyt” kakkoskerralle, ettei tuu laiskanläksyä. Viime keväänä saatiin opelta Kodin Pellervossa olleen saumasukan ohje. Tikuttelin töppösiä vielä edellisenä iltana pikavauhtia siihen kohtaan et ope sais neuvoa mulle sen sauman.

Hienot saumat tuli eikä yhtään tunnu jalan alla mitään möykkyjä. Vasta kun kumpikin töppönen oli saumoineen päivineen valmiina huomasin ”pienen” mokan:


Vaikka kuinka venyttelisin niin noista ei saa kahta saman kokoista! Nolotti ja mielessä pikkuisen pyörii et tarviinkohan sittenkin sen vuoden turhakkeeksi nimeämäni sormeen laitettavan elektronisen kerroslaskurin…


Koska meillähän ei pureta, niin olipahan pakko tehdä molemmille töppöselle kaveri!


Malli oli hauska. Se neulottiin tasona alusta loppuun. Ensin varsi, sitten molemmat puolet kantapäistä ainaoikeaa ja perään teräosa. Lopuksi virkattiin piilosilmukoilla tossu ympäri ja silmukoitiin sauma ketjun takasilmukoista työn oikealta puolelta. Sauma näyttää ihan aina oikein neuleelta mut virkkuuta ja ompelua siinä on ja se on ihan litteä! Kiva ja nopea malli niille, jotka kammoksuu sukkapuikkoja.
Puikot oli 3½ mm Knit Picks pyöröt 60 cm kaapelilla ja virkkuukoukkuna 4½ mm KnitPro Waves. Lankana teetee Salla ja lankaa kului kaksiin töppösiin yhteensä 234 g. Sukkasatoon päätyvät nämä numeroilla 5 ja 6.

Hassua muuten miten tasona neuloessa saman kokoisilla puikoilla tulee paljon löysempää ku sukkapuikoilla! Vai onkohan mun alitajuntaan jotenkin liimautunut ajatus siitä et sukkapuikoilla pitää tehdä napakkaa ja pyöröillä ottaa neulominen löysin rantein?

Viikolla Tassulla kävi vieras. Minua tietenkin vähän etukäteen jänskätti, miten Tassu käyttäytyy… Olisihan se ollut vieraalle kauhea pettymys, jos Tassu olisi lymyillyt koko illan sängyn alla tai saunassa. Vaan ei – Tassu kyllä tuntee kissaihmisen ja hän käyttäytyi kuin oikea gentelmanni! Oikein oli seurallinen  kuten kuvasta näkyy:


Ja äiskälläkin oli kivaa. Juttua olis riittänyt vaikka kuinka pitkälle iltaan!

Nyt meillä on lauantaivapaa ja me ollaan mökillä. Upea aamu on ja Tassu on jo pyydystänyt ensimmäisen myyränsä tälle päivälle.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Hei Tonttu-ukot hyppikää ja pyromaanin vapaapäivä

$
0
0


Jossain naamakirjan syövereissä törmäsin muutama päivä sitten ankaraan totuuteen – Jouluun oli enää 100 päivää. Nyt on pal vähemmän. Sadan päivän kuluttua se on jo ohitte.
 Sukkasatoon sit tonttusukkaa. Monta vuotta olen suunnitellut – malli on julkaistu Kauneimmat Joulun Käsityöt lehdessä 2012.

Lankana teeteen Salla (=meidän puodin sevekorvike), menekki 1 kerä valkoista, punaista ja tumman harmaata ja 2 kerää vaaleaa harmaata yht. 134 g. Puikkoina resorissa 3,25 mm KnitPro sukkikset ja muuten sekalainen kokoelma 3½ mm Addin Bambuja ja Knit Picks sukkiksia. Miten niin kolmepuolikkailla sukkapuikoilla on taipumus kadota teille tietämättömille?

Edellisten tossujen myötä olen vähän alkanut pehmetä myös ”turhakkeille” eli neulomisen pikku apureille. Siispä kirjoneuleessa testailin erilaisia sormeen pujotettavia ohjaimia. Parhaiten omasta mielestäni toimi Knit Picksin versio:
Ja ihan turhaa on jonkun aluehallintoviraston tarkastajan lähetellä meille ukaaseja – meillä kyllä huolehditaan taukojumpasta:

Kuvausmallina olleen Ida-Marian reidet ja vatsalihakset saivat tänään ihan varmasti jumppaa riittämiin!
Ja sit se vapaapäivä… Lauantaiaamun maisema kuin peili:
Niin tyyntä et Tassukin uskalsi laiturille:

Blogikuvaaja lähti poikatten kalareissulle Nauvoon (heihei!):
Ja pyromaanin vapaa viikonloppu alkoi. Tosin työnvalvoja oli mukana hommassa:
 Kesän aikana kerätyt risut sytytettiin:
 Ensihiilloksen jälkeen pakkasin sian folioon ja märkään sanomalehteen ja uudelleen folioon:
 Nyytti nuotioon ja lisää risuja sun muuta poltettavaa päälle. Muutama tunti siinä meni. Saunan jälkeen nyytti nyhdettiin:
 Sitten käyn popsimaan:
 Työnjohto (ja myyräjahti) oli ollut rankkaa:
 Ja sika oli liian suolaista… Sunnuntaina siivoilin mökkiä ja seurailin muuttolintujen menoa. Kannoin kaivosta vedet pataan ja muistelin miten vaan pari kuukautta sitten samaan hommaan meni koko päivä kyynärsauvojen kanssa! Miten ihmeessä noi krämpät niin nopeasti unohtuukaan?

Iltapäivällä Karvis palasi kalareissultaan ja Tassu sai tuliaisiks komean hauen. Me vielä jäätiin odottelemaan maanantaiaamun kuunpimennystä. Aamulla kello soi, todettiin et taivas on pilvessä, kamalan kylmää ja pimeää oli ja piti vielä odotella et päivä valkenis ennen töihinlähtöä. Pimennys jäi väliin mut kiva viikonloppu latas akkuja. Tänään kävin ekan kerran sauvakävelyllä sitten viime kevään. En kyynär- vaan ihan oikeilla dementiasauvoilla! 


Kyl tää täst – tonttuakka alkaa pikkuhiljaa hyppiä taas!

EXP-Nimpparisukat ja onnettomat unohdukset

$
0
0


Sukkasato on yli puolenvälin ja meikäläisen turnauskestävyys alkaa olla kovilla. Puikoille pyrkii kaikkea muuta sukkien lisäksi. Blogiparkakin on jäänyt ihan heitteille. Mitä pitempään taukoa pitää niin sitä isompi kynnys nousee. Tehdäkö taas kauhea megabloggaus vai monta pientä?

Karvisen nimpparisukat oli valmiina kerrankin ajoissa.
Lankana Step, puikkoina Knit Picks 2½ mm 15 cm sukkikset ja kulutus 72 g.

Karvisen hassun malliseen räpylään on ollut hankalaa tehdä sellaista sukkaa, joka istuisi jalkaan kuin nenä päähän. Tällä kertaa kokeilin ”rymättyläläistä” kantapäätä omin majakkarantalais-kakskertalaisin modauksin:

Rymättyläläisen kantapään idea on kerrottu Neulefriikin blogissa. Oma modaukseni oli et poimin ensin kantalapun reunasta silmukat ja tein vasta sen jälkeen lyhennetyillä kerroksilla lisämittaa pohjaan.

Mikä ihmeen EXP?

Step on jo vuosia ollut yks meidän puodin suosituimmista langoista. Sen Aloe Verat ja jojobaöljyt ovat hellineet satojen neulojien sormia ja steppisukissa kulkee  onnellisia varpaita. Lyhenne EXP tulee termistä ”EX-Pollution”.  Alla selistytä:

Uusi EXP 4.0

- käsittely mahdollistaa myös villan rumpukuivauksen.

- EXP-käsiteltyä villaa voi pestä samaan tapaan kuin perinteisellä superwash-menetelmällä käsiteltyä villaa.

- toisin kuin perinteiset superwash-prosessit, EXP-prosessi on klooriton.

- prosessissa käytetään myrkyttömiä suoloja.

- EXP-käsittely säästää vettä: prosessi kuluttaa jopa 50% vähemmän vettä kuin perinteiset menetelmät.

- EXP-käsitellyn villan nyppyyntymisherkkyys on vähäinen.

Ja Öko-Tex –sertifikaattikin on tälle langalle myönnetty. En oo ihan varma onko juttu mun korvienvälissä vai tuntuukohan lanka oikeasti entistäkin Steppiä sileämmältä. Pikkuhiljaa tämä käsittely on tulossa kaikkiin Step-lankoihin. Meille odotellaan jo yksivärisiä…

Tätä viikonloppua vietän pitkästä aikaa kotosalla. Yritin eilen todistaa vääräksi myytin ettei muka ikkunoita voi pestä auringonpaisteessa. En onnistunut. Tänään yritän uudelleen. Pelaan minuuuttipeliä siinä välissä kun pakkanen on laskenut ennen kuin aurinko alkaa paistaa parvekelaseihin…

Viime lauantaina töiden jälkeen kaahasin tapani mukaan suoraan mökkirantaan. Autoa purkaessa huomasin karmean unohduksen: Kässäpussi oli jäänyt töihin! Mitä mä tekisin? Pitkä pimeä ilta edessä ja kerrankin olis aikaa istua neulomassa! Aina mainostan sitä, että mulla kaikki kässyt ja puikot kulkee mukana… ja nyt ne kaikki kässyt oli 70 kilsan päässä! Ou nou.

Karviselta herui asiaankuuluvaa myötätuntoa. Tarjoutui lähtemään veneellä Paraisten kookauppaan seiskaveikkaostoksille. Kiitin, mutta kieltäydyin ja päätin kärsiä. Mökin kaapista tein surkean lankalöydön:

Huussin matosta jäänyt trikookudepallo, vyyhti epäonnisen kasvivärjääjän peessiä kaksisäikeistä villaa ja muutama kerä onnekkaampaa värjäriä odottelevaa villaa. Ei yhtään puikkoa eikä koukkua! Epätoivoisena kaivoin kaapista varrastikkuja ja yritin santapapereilla niistä kehitellä kelvollisia tikutusvälineitä:

Jälleen kerran naapurit pelastivat katastrofilta. Tassun kummien vävypoika hoiteli tikuttimia saareen:


Langat eivät suoranaisesti puhutelleet, joten saunan, verkonlaskun ja muutaman kerroksen jälkeen menin sänkyyn kymmeneltä maailmankaikkeuden tylsimmän kirjan kanssa ja vedin sikeitä kymmenen tuntia putkeen!

Toinen pikku unohdus sattui viikolla. Hulttiopuhelin jäi töihin. Paimion kohdalla jo sen huomasin, mutta en lähtenyt sitä hakemaan. Ei se nyt NIIN tärkeää ole olla koko ajan tavoitettavissa! Tosin kotiin päästyä mietin et äiti varmaan huolestuu jos mä en soita PP:tä (=Päivän Puhelu) enkä vastaa. Ajattelin et jos musta ei kuulu mitään niin hän valvoo koko yön huolissaan ja mä valvon koko yön ku olen huolissani siitä, et äiti valvoo huolissaan. Siispä hurautin käymään. Hyvä unohdus – paljon paremmat iltapalat sain ja kotiin tullessa näin revontuletkin! Kuva on kyllä surkea mut on siinä revontulia!

Megapostaus tuli vaikka kolme huivia ja yhdet lapaset odottaa vielä vuoroaan.
Mitähän seuraavaksi unohdan? Ei kahta ilman kolmatta...

Teetee verkkolehden Pallaslapaset

$
0
0
Ku alkuun päästiin niin samana päivänä toinenkin postaus eli jaloista käsiin...

Vuoden neljäs  teetee Neulelehti kilahti sähköpostilaatikkoon perjantaina. Juuri sopivasti ennen teetee Neuleviikkoa, joka alkaa heti huomenna meillä Anjalinilla ja kaikissa muissakin teeteemyymälöissä ja -Shopeissa!

 Tällä kerralla lehdessä oli mun mielestä aika monta kivaa ohjetta. Etukäteen ollaan saatu puotiin pari lapasohjetta. Juuri oikeaan aikaan - tällä viikolla on jo lapasia tarvittu - sen verran vilpoisia aamuja on elelty jopa meillä lounaassa.

Malli 13 teeteen verkkolehdestä 4/2015, lanka teetee Pallas, menekki 74 g ja puikot 2,75 mm Knit Picksin sukkikset (ohjeessa 3 mm).

Tiistaina oli taas Kakskertaseuran neulomakerho ja aamusella ennen töihin lähtöä ajattelin laittaa alulle lapaset. Ohje näytti sopivan yksinkertaiselta jopa sosiaaliseen neulontaan. Niin siinä sitten kuitenkin kävi et kolme kertaa "neuloin takaperin" eli purin alun ennekuin pääsin vauhtiin. Hassua - kun ohje on tarpeeksi helppo niin sitä ei vaan viitsi lukea kunnolla. Neljännelläkin kerralla mun mallikerrassa on kaks kerrosta vähemmän kuin ohjeessa mut menkööt! Onkohan niin et kun en löydä ohjeesta virhettä niin keksin tehdä niitä sit itte?

Kivat on ja taidan tehdä lisääkin näitä. Ehkä yksivärinen pohja ja raitalangalla kuviot...

Mukava malli neuloa ja ihan passelin kokoiset lapaset (virheistäni huolimatta) tuli. Kirjoneulekin meni ihan ilman ohjureita kun oli vaan kaksi lankaa kerrallaan ja kaksi silmukkaa vuorotellen. En edes kastellut valmiita. Lankojen päättely oli kyl vähän tuskallista...

Verkkolehdestä 4/2015 omalle "To do" -listalleni päätyivät ainakin malli 1 Huovutetut tähdet Sagasta, 4. Hartianlämmitin, 6. pipo (tekisin Sallan sijaan Primanovasta), 12 lapaset Tundrasta (ku se ny vaan on niin lempparilanka ja mallikin nätti).

Muita kivoja ja käyttökelpoisia ovat mallit 2 (perusvillatakin mallia on tosi vaikeaa löytää) ja 8 vauvan perushaalari, joka menee toppavaatteiden alle. Lankana teetee Helmi.

Itte en kauheesti tykkää nettilehdistä ja odotan sitä oikeaa painettua lehteä meille jo huomenna. jostain syystä oon niin kamalan vanhanaikainen et neuleohjeiden pitää olla paperilla...

Viikoloppu kotikotona on ollut mukava, joskaan tikuttelua ei eilisen Wallanderin jälkeen ole ehtinyt vaikka kässäpussi oli mukana ja ainakin viiteen kässyyn olis ollu lankaa, puikkoa ja ohjetta. Ollaan Tassun kanssa imuroitu parveke, pesty ikkunoita, istutettu kanervia, vaihdettu kissanhiekat, raivattu vaatehuonetta ja pesty ainakin kuus koneellista pyykkiä. Naapuriparat... Aamuseitsemältä alettiin ja päivän aikana kuunneltiin Hectoria, Maija Vilkkumaata, Wangelista, Ismo Alankoa, Tapio Rautavaaraa ja Maarittia... Teemalla "Ain laulain työtäs tee".

Käytiin me ulkonakin. Ekan kerran kevään jälkeen minä vein itte Tassun ulos. Pikkuinen propleemi meinas tulla kun Tassu ei suostu lähtemään ulos ulko-ovesta enkä minä nykyisin suostu hyppelehtimään parvekkeelta tuolle rappulle:

Siispä valjaat päälle ja katti väkivalloin kainaloon ja etuovesta pihalle.

Ja kun ulos päästiin niin vauhdilla mentiin ja kivaa oli. Varmaan molemmilla.

Voi mitä herkkupaisteja:

Tää kyltti jaksaa naurattaa meitä aina vaan:

Mut oli tää vapaapäivä rankka.Ainakin Tassun mielestä:
Ja minäkin olen iloinen päästessäni taas töihin ja teetee Neuleviikkoa viettämään:

Lämmikkeitä kaulalle

$
0
0



Kun kesäkuun ekana päivänä kärvistelin kipsi kintussa kotosalla katsellen surkean synkeää rankkasateista maisemaa soffaltani, niin kyllä se vaan niin ilahdutti kun lankaedustaja tuli ihan kotiin asti esittelemään tulevan syksyn lankoja!

Nyttemmin, tervehtyneenä availen puodissa kauhunsekaisin tuntein tulevia lankalähetyksiä. Mitähän kaikkea sitä onkaan särkylääkepöllyissään tullut tilanneeksi…
Katian Velvet Loop on samettimainen hassu lenkkilanka. Yhdestä kerästä ysin puikoilla ja 18 silmukalla ainaoikeaa. Ihan kiva kauluri eikä varmasti kutita tai pistele. 
Ehkä hädänalaista lankakauppiasta ei sittenkään ole huijattu tekemään hulluja ostoksia… Tästä langasta tekee vikkelään lahjat, vielä viime tipassa. Tosin hyvä olis tietty aloitella jo nyt mut…

Loppukesällä jo olin ihan töissä, mut tais olla hellettä ja kinttu kipiä ja turvoksissa ku mikäkin, joten oli pakko päästä edustajasta nopeasti eroon. Siispä taisin hätäpäissäni päätyä tilaamaan lankaa... Helteen keskelläWinter Ombrekuulosti tosi houkuttelevalta!

Ja olihan se. Yhdestä kerästä huivi (oilis voinu tehdä isommankin, sillä lankaa jäi reilusti).  Ihan kiva ja simppeli malli – tosin maahantuojan käännöksessä oli pikkuvirhe ja alkuun pääseminen oli vaikeaa. Onneksi langan vyötteen sisäpuolella oli ohje myös germaaniaksi ja pääsin alkuun. Minähän osaan saksaa tosi hyvin – olenhan aikojen kuluessa aloittanut saksan opiskelun ainakin kolmeen otteeseen alkeiskurssilla! Kyllä niillä taidoilla yhdet huiviohjeet selättää mennen tullen.
Molemmat langat on sit kuitenkin mielestäni aika kivoja. Tuota Ombre-huivia käytän ihan ittekki vaikka onkin aika ”muovinen” lanka. Väri on kiva.

Sukkasatoa pitäisi kerätä ja onhan kolmet keskeneräiset jalattimetkin puikoilla. Jostain syystä se mitä ”pitää tehdä” ei kiinnosta vaan kaikki muu. No onhan tässä sadonkorjuuaikaa kuun loppuun vielä. Huomenna Salon Kirjaston Novellikoukussa ainakin neulon sukkia, jotka menee SPR:n kautta ehkäpä Halikon Vastaanottokeskukseen jollekin turvapaikanhakijalle.  

Novellikoukku kuulostaa tosi kivalle jutulle! Toivottavasti moni muukin tulee mukaan”aikuisten satutunnille”!

Kumma rumahuivi

$
0
0
Näin lankakauppiaana ei jämälankaprojektit tietenkään herätä ankaria hurraahuutoja. Mutta kun on itsellä tarpeeksi ihana jämälankoja ja tarpeeksi mielenkiintoinen ohje niin kyllä meikäläinenkin sortuu...

Räsymattopaidasta jäi kohtuulisen monta Rowanin Felted Tweedin nyssäkkää. Ja joskus kesällä sain antaa käännösapua asiakkaalle Color Affectioniin... Siitä se sitte lähti - jänskä malli ja johonkin ne langat piti hukata!
Felted Tweedin kaikki sävyt sopivat toisiinsa vähän niin kuin kasvivärjätyt joten pistelin menemään keränlopun toisensa perään ja pidin itseni kanssa hauskaa. Alkuinnostus oli huima vaan jossain vaiheessa huivi alkoi näyttää enempi ja enempi rumalta... Mökkikässynä tämä oli pitkään - aika aivotonta ainaoikeaa. Niinku jämälankaprojekteissa useimmiten käy - multahan loppui lanka viime metreillä ja tekele päätyi kaupunkiin. Siispä kilauttamaan kaverille, jolla tiesin olevan tätä lankaa monista projekteistaan - kuten tästä kirjoneuleesta. Eikä siinä vielä kaikki . loppuviimeeks piti sit kuitenkin ostaa yks kerä. Ja sisäinen lankakauppiaani taas miettii, et onkohan jämälankaprojektit sittenkään niin huono juttu ;)

Just sinä karmeana viikonloppuna, kun kässäpussi unohtui Saloon, niin tämä mökkikässykin lojui kotikotona soffannurkassa! Eikä enää montaa kerrostakaan puuttunu. Sunnuntai-iltana kotiin päästyä Karvis heti ohjas mut tikuttamaan, koska nyt viimein oli tikutusLAITTEET saatavilla.

Ohjeen sijainnista ei tietoakaan, mutta tikuttelin menemään kun viimenkin sain kunnon lankaa ja puikot käsiini. Omituinen tuli... Toisessa reunassa on kummallinen lirpake ku taisin lisäillä vähän enempi ku piti.

Joka tapauksessa huivi on ollut käytössä jo pari viikkoa. Se on tosi kiva harteilla kun istun kotisoffalla neulomassa kylmän ulkoseinän jäätäessä hartiaa.Ei liian lämmin, ei kylmä. Ihan täydellinen Kukaan ei tietenkään huomaa, että langat on edelleen päättelemättä. Eihän?

Kummahuivi mut ei sittenkään niin ruma. Näin ihananst langast ei taida kovin rumaa saada aikaseks!

Ai juu - puikot 4,5 mm Knit Picks vaihtopääpyöröt ja menekki 241 g. Tassu on hyväksyntänsä antanu.


Onnetoinen Kotivinkin "helppohuivi"

$
0
0


Kotivinkissä oli houkutteleva otsikko: Helppo pitsihuivi. Aina, kun jossain muussa kun varsinaisessa käsityölehdessä julkaistaan neuleohjeita, niin ne yleensä innostavat niitäkin, jotka eivät ihan joka päivä neulo ja sehän on tosi mukavaa! Ja kun vielä ohjeeseen liitty hyväntekeväisyyshaaste ja kerrotaan ohjeen sopivan aloittelijallekin, niin moni on hankkinut langat ja tarttunut puikkoihin.

Viime viikolla meidänkin puodissa kävi tämän ohjeen tiimoilta asiakkaita. Vaan kun alkuun ei meinannut päästä ollenkaan! Minäkin sit päätin oikein kokeilla, jotta voitais neuvoja antaa ja mallihuivi puodin ikkunaankin tikutella siinä samalla. Ei onnistunut. Ei, vaikka torstaiaamuna kansalaisopiston openkin kanssa sitä ohjetta pähkäiltiin.

Eipä ihme. Ensin ohjeesta oli puuttunut pari langankiertoa… Ohje korjattiin Kotivinkin nettisivuille. Päänvaivaa tuotti myös epäselvä kahden silmukan lisäys alussa… Nyttemmin Vinkin nettisivuille on lisätty myös kolme selkeyttävää videota!

Puuttuvien langankiertojen löydyttyä minä tein lisäykset oman pääni mukaan ja kyllähän siitä huivi syntyi:
Lankana teetee Saga, puikot Knit Picks pyörökärjet 10mm 60cm kaapelilla.

En höyryttänyt vaan pingotin ja suihkupullolla kostutin. Eipä riittänyt kerä – lankaa kului 110 g…

Minut tuntevat varmaan tietävät, miten paljon olen kihissyt raivosta tämän huiviohjeen vuoksi… Joten muutama sananen tännekin. 

Tiedän toki, ettei neuleohjeen kirjoittaminen ole ihan helppo juttu, mutta kun se johonkin lehteen päätyy niin oletus on et ohje on virheetön. Painovirheet toki ovat mahdollisia, mutta jos ohjetta mainostetaan otsikossa helpoksi ja aloittelijalle sopivaksi niin… Olisihan se hyvä jos suunnittelija pyytäisi ennen ohjeen julkaisua jonkun koeneulomaan suunnitelmansa. Tai edes jonkun neuleita harrastavan lukemaan ohjeen ajatuksella läpi! Moni vähemmän kässäillyt ei osaa edes ajatella, et ohjeessa voisi olla virhe. Aikansa yritettyään luovuttaa ja heittää langat ja puikot nurkkaan. Ehkä loppuelämäksi. Ei kiva. Moniko Kotivinkkiä lukeva ymmärtää käydä nettisivuilla etsimässä korjauksia? Miten ihmeessä helpponeule tarvii KOLME videota, jossa näytetään miten ”helpponeuletta” neulotaan? OMG! 

Onneksi on niitä, jotka osaavat ja uskaltavat kysyä. Vaikkapa meiltä lankakaupasta.Ei mekään kaikkeen osata vastata mut yritetään ainakin selvittää!

Oma mielipiteeni mulla on myös lankavalinnasta… Mut parempi varmaan jättää rähjääminen tähän ja toivoa ettei Kotivinkki, suunnittelija tai projektin yhteistyökumppanina toimiva teetee vedä tästä kirjoituksesta jättimäisiä herneitä nenäänsä.

Neulomisen iloa kaikille! Kyl se siit :)

Novellikoukkuillan myssy ja –sukat

$
0
0


Viime viikon torstaina Salon kaupunginkirjastossa järjestettiin Novellikoukku-ilta Tapahtuma on kuin aikuisten satutunti. Novellikoukussa neulotaan tai virkataan ja kuunnellaan samalla novelleja.

 Jokaisessa tapaamisessa on vaihtuva lukijavieras, joka tutustuttaa osallistujat erilaisiin novelleihin.
Salon Novellikoukussavoi tehdä hyväntekeväisyysprojektina vaikkapa villasukkia tai pipoja Halikon vastaanottokeskuksen asukkaille tai luovutettavaksi SPR:n paikallisosaston kautta alueen muille tarvitsijoille. Toki voi käsitöitä tehdä kuunnellessaan ihan omaksi iloksi. Eikä Novellikoukussa ole pakko tehdä kässyjä ollenkaan – voi tulla mukaan ihan vaan kuuntelemaan.

Meidänkin puotia pyydettiin mukaan tapahtuman sponsoriksi ja hyvään juttuunhan on aina kiva lähteä mukaan! Tikuttelin jo ennen tapahtumaa yhden pipon SPR:lle lahjoitettavaksi.
Lankana SMC Super Merino Big Mix, puikot 6 ja 7 pyöröt (tai sukkikset) ja lankaa kului aika tasan yksi kerä. Kerrankin meikäläinenkin purkasi – ykkösversiosta tuli jättisuuri ja lanka olis loppunut kesken.
Ohjeenkin kirjoittelin (toivottavasti selkokielisen) lankojen mukaan – jos vaikka joku innostuisi ottamaan kerän lahjalankaa hyppysiinsä ja neulomaan helpon pipon SPR:lle. Sukkien ja lapasten ohjeitakin paikalla oli ja lahjalankaa myös naapurilta Alman Puodista.

Vielä ennen tilaisuutta pikkuisen jänskätti et tuleekohan sinne miten monta ihmistä… Mutta osaanottajamäärä varmasti yllätti kaikki järjestäjät iloisesti! 
Tunnelma oli tiivis ja paikalla oli ainakin 64 kuulijaa! Moni tuttu kasvo oli mukana.

Tilaisuuden kuvat on rötsitty tapahtuman Facebook-sivuilta. Kuvat on ottanut Liisa Käiväräinen ja lupa kuvien käyttöön on Liisata kysytty ja saatu. Kiitti!
Kuulimme illan aikana kaksi novellia. Ensin kuulimme Tove Janssonin novellin Kesälapsi ja pienen tauon jälkeen Roald Dahlin Lampaalla teurastettu. Ihmettelin siinä illan aikana miten hyvin lukeminen kuului vaikka paikalla oli niinkin paljon ihmisiä!
Ja vielä enemmän ihmettelin sitä, että 64 naista jaksoivat istua hipihiljaa mekelin kaksi tuntia ja oikeasti kuunnella. Yleensähän moinen akkalauma saa aikaan aikamoista hälinää. Oliskohan käsitöillä ollut osansa asiaan?

Tekstiiliteollisuus Oy on ollut monena vuotena mukana monissa hyväntekekeväisyystapahtumissa. Lastensairaalalle luovutettiin viime vuonna teetee Helmi-vauvalangan myynnistä yli kolmetuhatta euroa ja TyksSytomyssykampanjoita sieltä ollaan tuettu lankalahjoituksin monena vuotena. Myös Novellikoukku-iltaan teeteeltä lähetettiin kasa sukkiin sopivia lankoja:
Ja toinen kasa lämpimiin pipoihin sopivia:
Kiitos heille ja kaikille, joiden puikoilla ja koukuilla näistä langoista syntyy Novellikoukku-iltojen myötä lämmintä apua tarvitseville.

Itse neuloin kuunnellessani sukan kantapään ja vähän siitä eteenpäinkin. 
Kantapäähän kokeilin ristiinneulottua vahvistettua itselleni vähän uudella tavalla eli neulomaton silmukka nostettiin langankierron kanssa puikolle ja seuraavalla kerroksella nostettu ja langankierto neulottiin yhteen. Piikulta tään opin pari päivää aikaisemmin KakskertaseuranNeulomakerhossa. Näin kantapäästä tulee tilavampi ja mielestäni aika nättikin. Valmiiksi sukat tulivat vasta sunnuntaina.
Lanka Katia Storm, menekki 99g, puikot 3 mm Knit Picks 15 cmsukkapuikot. Kokeilin ekan kerran pikkuresorin jälkeen sileää vartta kun ajattelin et raitalangalla kuvio menee resorissa vähän hukkkaan.
Sukkien koko on  40-41 ja valmiit sukat vien mukanani seuraavaan Novellikoukku-iltaan, joka pidetään 26. marraskuuta klo 17.00-19. Ja tietty sukkasatoon.

Voi vitsit et oli kivaa! Tuskin maltan odottaa seuraavaa kertaa…


Sukkasadon viimeiset

$
0
0
Lokakuu päättyi ja sen myötä tämänvuotinen Sukkasato. 11 paria tuli valmiiksi - jotenkin sitä aina kuvittelee saavansa aikaan enemmän. Yhdet on kesken.

Pitihän sitä homopoikalankaa sitten meillekin tilata kun niin kyseltiin. Ja kun sitä kerran hyllyssä on niin puikoillehan se päätyi:
Lanka:Regia Design Line by Arne&Carlos 4-ply 70 g, puikot Knit Picks 2½ mm 15 cm Caspian Wood.

Mitähän tästä nyt kehtaisi sanoa? Tein parikymentä kerrosta resoria ja sitten varren sileää ja normivahvistetun kantapään. Silmukoita 60. Ajattelin kuvion näkyvän paremmin sileässä. En tykännyt langasta. Se tuntui karkealta uuteen Steppiin verrattuna. Mietin, et tältä varmaan tuntuu sevelanka...

Ihmetyttää tämä Arne&Carlos -humu. Kirjoneuleen näköistä jälkeä tekevää raitasukkalankaa on tehty maailman sivu (tai ainkin niin kauan ku mä olen ollu lankakauppiaana eli yli kymmenen vuotta) ja joulupallojakin jo paljon ennen norjalaispoikinen kirjaa! Jotenkin tuntuu, että jos kaksikko olis ihan tavallisia tyttöjä niin kukaan ei huomaisi koko tyyppejä. Noo - meillä tuota lankaa on alusta asti kutsuttu homopoikalangaksi. Ei siks et olisin suvaitsematon (äänestäisin heti sukupuolineutraalin avioliittolain puolesta) muuten, kuin lankojen suhteen. Jossain vätetään Regian lankoja markkinoiden parhaaksi, joten kai ne sukat ainakin kestää.

Pakko kyllä tunnustaa, että onhan se joulupallolankakin meillä ja mullakin jo 4 palloa valmiina... Enää 20 ;).

Vielä yhdet pikkusukat tein tilauksesta yksivuotiaalle. Pyyntö oli pitkää vartta ja oikein lämmintä. siispä langaksi valikoitui teeteen alpakkasukkalanka Tundra. Puikoilla 3,25 mm tikuttelin:
Perussukat kokoa 22.

Marraskuu alkoi ja se aloitetaan lapastelun merkeissä meidän puodissa ja kaikissa muissakin teetee SHOPeissa ympäri maata. Ihana Tundrakin on tarjouksessa...

Revontulia

$
0
0


Keskiviikkoiltana säätiedotus kertoi, että revontulia olisi voinut nähdä taas täällä etelässäkin. En tiedä näkyikö taivaalla, mutta ainakin huivissa näkyy!
Valmiinahan tämä on ollut jo kuukauden – neuloin tätä silloin, kun revontulet edellisen kerran tanssahteli taivaalla. 

Caleido Laceon huudellut puikoille jo pitkään. Ongelmana vaan aina se, että täydelliselle langalle pitää löytää se täydellinen huiviohje… Selasin ja etsin eikä mikään kiinnostanut. Lanka huuteli aina vaan lujempaa et ”Koska sä oikein aloitat?”

Tyhmältähän se tuntuu aina samaa mallia tehdä, mutta kun… Revontulihuivia nyt vaan ON niin kiva neuloa ja liukuvärjätty lanka on siinä aina edukseen. Sitä paitsi kun on tarpeeksi monta samanlaista tehnyt, niin neulominen on rentouttavaa ja voi täysillä keskittyä nauttimaan lankaherkusta. Ja kun puodissa ei juuri sillä hetkellä ollut yhtään mallirevontulta, niin annoin itselleni luvan mennä ali siitä, missä aita on matalin. Seliseliä...

Caleido Lace oli just niin ihanaa kun olin ajatellut. 50 g: kerässä on 250 m herkkua, eli 85% baby alpakkaa ja 15% uutta villaa. Neuloin 4 mm Knit Picksin ja KnitPronpuikoilla ja 80 cm kaapeleilla. Kahdet eri puikot selittyy sillä, että kaapelin toisessa päässä oli Picks ja toisessa Pro. Mainio juttu että nää kaks merkkiä ovat yhteensopivia!
Kuten huomaatte – tämä kaikenmaailman hilavitkuttimien ja härpäkkeiden vastustaja on viimeinkin antanut periksi nykyajan pikku apulaisille… Käytin pingotukseen Knit Bloggereita ja T-neuloja– minä vannoutunut perinteisten nuppineulojen kannattaja! Pakko on myöntää, et kyllähän se homma oli paljon helpompaa ja nopeampaa!

Menekki huiviin oli 84g. Tykkään.

Voittajalankalapaset

$
0
0


Viime viikolla meillä vietettiin lapasviikkoa. Jo loppuviikolla alkoi olla valmiita lapasia ihan livenäkin esillä. Muutamilla lapasilla oli peräti parikin… Kuten näillä lapasviikon mainoskuvissakin olleillaTundra-palmikkolapasilla:
Ohje 12 teeteen verkkoneulelehdestä 4/2015. Menekki 79 g, puikot 3,25 mm Knit Picksin 15 cm sukkikset.


 Ei kahta vasemman käden lapasta vaan palmikkokuvio oli myös kämmenpuolella.

Malli ei ollut ihan helpoimmasta päästä. Minäkin pistelin ekan lapasen resorista peukkukiilaan asti kolmeen kertaan, ennen kuin meni oikein. Vikaa ei ollu ohjeessa vaan ohjeen lukijassa… Mutta Tunrda on niin ihanaa lankaa, että kyllähän sen mielellään neuloo pariinkin otteeseen!

Eikä me ihan turhaan olla hehkuteltu Tundran hyvyyttä. Loppuviikolla saatiin tieto, että se lanka on voittanut ykkössijan Suuren Käsityölehden suuressa sukkalankavertailussa! Sukkalankavertailuun pääset klikkaamalla TÄTÄ linkkiä. Meiltä löytyy vertailussa neljä ensimmäistä sijaa valloittanutta sukkalankaa. Ei paha.

Iloinen uutinen on sekin, että ensi keväänä Tundran värivalikoima taas paranee kolmella uudella värillä. Me tietenkin hihkuttiin ilosta etenkin keltaisen ja vihreän kohdalla. Kolmas uusi väri tulee olemaan farkkusininen.

Kerran vuodessa päätän uhmata kohtaloa ja huovuttaa… Huopalapanenhan on lämmin eikä siitä käy tuuli läpi. Verkkolehdessä ohje nro 15 oli Sagalle, ja kun mulla oli miltei täysi kerä onnettomasta ”helppopitsihuivista” jäänyttä tumman sinistä niin sehän valikoitui lapasten pääväriksi.

Peukkuja vaille riitti vajaasta kerästä eli nyt mulla on taas melkein täysi tummansininen kerä… Menekki oli 125g ja puikoilla 5½ tikuttelin (ohjeessa kutosen puikot). Lehdessä oli myös tosi asialliset ohjeet huovutukseen. Plussat siitä!
Tässä pakollinen "ennen" -kuva.
No miten kävi? Just niinku pelkäsin! Pyykkikoneesta löytyi käsittelyn jälkeen kaksi rutussa olevaa kivikovaa koppuraa, jotka hädin tuskin sain oikaistua ja pikkuruisiksi kutistuneet lapaseni revittyä käpäliini! No jos jotain positiivista niin ainakin tekeleet huopuivat hyvin (=yli odotusten) eikä lapasista todellakaan mene tuuli läpi. Toinen juttu on, että mistä näihin löytyy tarpeeksi pienet kädet…
Tällä kertaa en vanno et ”Ei enää ikinä”. Huovutushan on hauskaa sokkopeliä, koska ikinä ei voi olla täysin varma miten käy. Elämässä pitää olla jännitystä!

Isänpäivän iltana mulla soi ovikello. Yläkerran täti tuli näyttämään Sagasta neulomansa ja huovuttamansa sukat. Ne oli ihan täydellisen ihanat! Pehmeää ja kaunista jälkeä ja tasaisesti huopunutta…  Ei olenkaan kovaa ja möykkyistä kuten mulla. Pari viikkoa kun toivun huovutuspettymyksestäni niin varmasti yritän uudelleen!

Rypäleen viimeinen matka ja muutama myssy

$
0
0


Viime päivät on taas olleet enemmän tai vähemmän vauhdikkaita, joten kässyjutut on vähissä. Muita juttuja olis liiankin kanssa… Mut jos nyt kuitenkin se viikon kässy (=vähiin on käyny kässyilyt):
Tein samalla mallilla kuin Novellikoukkupipon. Luulen, että tuon nurjan raidan olen rötsinyt jostain muusta blogista (varmaan Matleenan)– ei se omaa keksintöä ole mut kivaa ilmettä muuten sileään tylsyyteen.

Heijastinlanka ihan oikeasti toimii, vaikka ei korvaakaan oikeaa CE-merkittyä heijastinta. Kattokaapa vaikka miltä näyttää kuva salamavalon kanssa otettuna:
Samalta näyttää kun auton valot osuu pipoon.

Ihmetyttää vaan, miks moni äiti/isoäiti on viime aikoina puodissa kertonut, että nykynuorison mielestä heijastimien käyttö on noloa! Kenen henkikulta on niin halpa et nolottaa käyttää heijastinta. Onneks on kaikkia kepulikonsteja – niinku tää lanka, tai johonkin salaa ujutettava ohut heijastinlankatai–nauha

Aika makee idea heijastinlangan käyttöön on musadiggarin kuulokepiuhojen päälystäminen heijastinlangalla. Katso linkistä video ja ohjeet!

Omasta mielestäni mä ajan autolla aika paljon ja nyt kun tämä vuoden pimein aika on alkanut, niin tosiaan huomaan heijastimen tärkeyden. Mustissa vaatteissa pimeässä ilman heijastinta kulkevaa ihmistä ei näe ennen kuin voi olla liian myöhäistä. Heijastimen kanssa kulkeva ihminen (tai lemmikki) näkyy monen sadan metrin päähän!

Tein mä sit pikkumyssyn kaveriksi yhteen aikoja sitten neulomaani vauvannuttuunkin:
Malli jostain ensimmäisistäteetee Verkkolehdistäja lankana teetee Helmi (26g). Puikot 3 mm 50 cm Addin bambupyöröt. 50 cm on edelleen mielestäni se paras pipomitta.

Niinku tuli jo mainittua – kilometrejä meikäläiselle kertyy. Vaikka en ajaisi muuta kuin töihin ja takas ni 112 km tulee mittariin joka päivä.  Usein kuus päivää viikossa. Paitsi kesällä vaan viis.

Melkein kaksitoista vuotta ja yli kolmesataatuhatta yhteistä kilometriä meillä oli takana Rypäleen kanssa viime viikon keskiviikkona, kun jätimme sen romuttamoon. Ikävä tulee.
Rypäle oli hyvä kumppani. Se osasi kuljettaa mut kotiin koska vaan. Usein se toi mut töistä kotiin, vaikka olisi pitänyt mennä kauppaan… Tosin kerran se vei mut ja äidin Keravan Nesteelle, mut sekin oli hauska reissu, koska samalla tavattiin hyvä ystävä. Tien päälle ei oo koskaan jättäny.

Rypäle osasi myös puhua. Koska mittariston kaikki valot olivat jo vuosikausia olleet pimeänä, se kertoi äänellään koska oli aika lisätä öljyä (viime aikoinaan se oli todellinen öljyholisti – mikään ei riittänyt). Bensan merkkivalo sentään toimi ja sit se yks, joka huoltokirjan mukaan tarkoitti sitä, ettei autolla saa ajaa enää metriäkään! Ainakin puoli vuotta se paloi yhtä mittaa ja hyvin kulki…

Jutteli se silloinkin, kun jarrulevyn välissä (tai jossain sielläpäin) oli kivenmurikka. Aina liikenneympyröissä se valitti kovaan ääneen. Kun Rypäleen Omalääkäri tuli sitä katsomaan niin murikka oli tietenkin itsestään irronnut… Seuraavalla kerralla kun Omalääkärille kerrottiin et ”Susu kuulee ääniä”, niin hän oli vaan todennut et ”Taas?”. Sillä kertaa pakoputki oli kokonaan poikki...

Kesäisin Rypäle oli mukavan lämmin, suorastaan kuuminta hottia. Aurinkoisen päivän puodin takana parkissa seistyään mittari näytti reilusti yli viittäkymmentä astetta. Eikä se jäähtynyt vaikka ikkunat piti auki – niskat vaan meni juntturaan ja kuski tarvitsi ainakin litran vettä/50 km.. Talvipakkasilla Rypäle ei pitänyt turhaa kiirettä lämmityksen kanssa – kun Turusta lähti niin ensimmäinen lämmin henkäys talvisäässä tuli aikaisintaan Paimion mäessä. Jos olin muistanut laitta lohkolämppärin johdon illalla. Jos silloinkaan.

Koska ne mittariston valot oli pimeinä niin pimeään aikaan oli vähän ongelmallista tietää, millä nopeudella ajetaan. Siks mukana oli aina pikkuruinen taskulamppu, jolla aina välillä vilkaisin nopeusmittaria ja sen jälkeen yritin pitää nopeuden vakaana. Ei me saatu yhdessä yhtään ylinopeussakkoa (pimeällä). 

Romuttamomatkakin oli oma tarinansa… Äidin kanssa yhdessä saatettiin Rypälettä viimeiselle sijalleen asiaankuuluvan hartaina. Isä ajoi edellä. Jostain syystä isällä oli ihan oma reittivalintansa ja eksyilimme pitin ruskolaisia metsiä ja peltoja, kunnes viimein kaikentietävä isäkin myönsi et joku risteys oli tainnut mennä ohi… Navigaattorin ja yhden taksikuskin avustuksella löydettiin kuitenkin perille. Isä oli moittinut siitä, et tankissa oli jäljellä liikaa bensaa. Onneks oli. 

Määränpäässä minä vielä ohjeistin romuttajia kohtelemaan Rypälettä sen ansaitsemalla kunnioituksella… Olin jo aikaisemmin lukenut, että romutusautoista 95% kierrätetään. Ehkäpä me koemme joskus vielä iloisen jälleennäkemisen hellan ääressä! Jos ostan uuden teräskattilan, niin siinä voi olla osa Rypälettä.  Sitä odotellen… Jospa vaikka innostuisin kokkailusta?
R.I.P. rakas Rypäleeni.

P.S. Ei nää autojutut tähän lopu…

Jatko-osa edelliseen postiin eli heijastinta ja kulkupeliä

$
0
0


Tämän päivän heijastinjuttu on se et mun mielestä typerin tiellä liikkuva itsemurhakandidaatti on pyöräilijä, jolla ei ole heijastinta EIKÄ valoja! Lähdin itte liikkeelle vähän jälkeen seiskan aamulla ja tulin kotiin vähän vaille seittemän illalla. Päivän valoisan ajan olin töissä. Ainakin kuus valotonta-heijastimetonta pyöräilijää havaitsin – ihme kyllä. En ajanut kenenkään yli.

KristiinaS oli ihan oikeassa – viikko meni ankarasti pähkäillen uuden auton nimiäisiä. Jos jotain oikeaa asiaa miettisin yhtä intensiivisesti niin?

Rompparilta palattiin takaisin Turkuun. Isän reittivalinnat olivat melkein yhtä mielenkiintoisia kuin mennessäkin. Piti oikein muistutella, ettei sen jäljelle jäävän auton bensaa ole pakko kuluttaa loppuun… Ei voi sanoa, että suorilta mentiin autokauppaan hakemaan porukoille uutta autoa. Kauppa kuitenkin löytyi ja autokin sai jo hallissa nimekseen Sinisimpukka.

Minä jatkoin niiden entisellä autolla kotiin kokkailemaan. Illalla vietettiin yhdessä Rypäleen muistotilaisuus ja juhlistettiin uutta Sinisimpukkaa. Tarjolla oli muusia ja soosia ja kyytipoikana lahjaviini. Tassu tietenkin osallistui juhlintaan saamalla karkkia ja rapsuja. Illalla pelattiin vielä korttia. Rypäle olis ollu iloinen. Uskon niin.
Minähän ollen porukoiden vanhan auton kanssa jo vähän tuttu. Sehän oli mulla lainassa kesällä. Automaattivaihteisella saattoi liikkua, vaikka olikin vasen jalka kipsissä ja ilman kipsiä puodin 32 asteisen työpäivän jälkeen kotimatkan ilmastointi teki tuplaksi turvonneelle räpylälle ihanaa! Kotiporteilla olin ku us ihminen. Siispä kesällä nimitin kulkupelin Ambulanssiksi.

Äiti oli sitä mieltä, ettei sitä Ambulanssiksi voi enää kutsua. Siispä nimeä pohtimaan…

Autohan on jo vähän elämää nähnyt ja reissussa rähjääntynyt. On ryppyä keulalla ja lommoa perässä. Ulkoilme on lyhyt ja paksu… Ekat nimiajatukset oli Ruttu, Lytty tai Rusina. Ei käy – jos vaikka nimi on enne.

Helmi oli ystäväni ehdotus, kun lähetin kuvan. Äiti ehdotti Oliivia (joka oli Rypäleen ”työnimi” aikoinaan). Jotenkin mikään ei tuntunut oikealta.

Viime lauantaina kunnon päivänvalossa katselin auton ”ilmettä”. Sillä oli kivat pikku korvat ja ystävällinen hymy. Näytti kiltiltä. Karvisen mielestä Marsulta. Mut marsu ei vaan oo mun juttu – mä muistin et hamsteri, myyrä, mäyrä tai mikä lie jyrsijä mut en mitenkään marsua. Ei käy. Ja mitä Tassukin ajattelis, jos joutuis reissulle lähtiessään ensin kuljetuskoppaan ja sen jälkeen jonkun JYRSIJÄN kyytiin?!?!

Lopulta totesin et kulkupeli näyttää ihan hobitilta. Niillä on hassut pienet suippokorvat ja ne on kilttejäkin. Tunnetusti hobitit selviävät pitkistä ja vaarallisista matkoista jos on pakko ja jos ne saa tarpeeksi ruokaa. 

Keskiviikkona kasvohoidossa rentoutuessani se viimein kirkastui: Uuden kulkupelin nimi on REPPULI!

Reppuli kuulostaa kivalta. Reppuli tuntuu suussa mukavalta. Reppuli kuskaa mut ja mun kaikki (aina vähintään kolme) reppua paikasta A paikkaan B.

Meillä on vielä vähän matkaa oikean susu-reppuli-suhteen vahvistumiseen, mutta nyt kun meillä on nimet niin eiköhän se tästä lähde kehittymään.

Reppulikin osaa puhua. Tosin sillä on vähän taipumusta nalkuttamiseen. Jos ajan muutaman metrin ilman turvavyötä niin heti alkaa karmea piipitys! Puhumattakaan sen lempihokemasta:  ”Ajat ylinopudella.”  Olenhan minäkin saanut sitä huijattua – se ei vielä ole huomannut, että maanteillä ja motarilla on voimassa talvirajoitukset ;) Ja jos soittaa hyvää musaa tarpeeks kovalla niin nalkutusta ei kuule ollenkaan. Kyl tää täst. Yks parkkivalo on jo pimeenä, joten on kait pakko vähän tutustua myös huoltokirjaan. Ja samalla etsiä jos sen nalkuttavan akan sais hiljennettyä.

Kässäblokissa pitää tietty olla joku kässykin. Siispä tossukat:
Malli perinteinen, torstai-aamun kässäkurssilla opittu ja open anopin perintötossun mukaan opeteltu.
Lankaa kului 66 g. Lanka teetee Pallas, jämiä lapasviikonlapasista ja puikot 3½ Knit Picks pyöröt. Ohjetta ei ollut, vaan meitä opetettiin ”kädestä pitäen”. Kaikkien tossuista tuli vähän erilaisia. Joku teki sileää, joku vaan muutamalla värillä. Toiset pyörönä kärjen ja toiset (niinku mä) eestaas ja päällä oli sauma. Näissä tossuissa outoa on koko – aina oikein neulottu tossu näyttää pieneltä, mutta venyy isoonkin jalkaan. Kiva malli – näitä lisää.

P.S. En meinaa viettää Reppulin nimiäisiä. Aattelkaas jos kuoharipullo mäiskätään risaks auton oveen, niin saattaa tulla lisää lommoja. Kaiken lisäks hyvä kuohari menee ihan hukkaan. Ja sitä paitsi - nyt on alkanu glögiaika. Nih.





24 joulupalloa

$
0
0


Olipas siinä urakka! Vaan nyt ne kaikki 24 norjalaispoikien eli Arnen ja Carloksen suunnittelemaa joulupallomallia ovat valmiina!
Mulla oli tarkoitus tässä yhtenä iltana kuvata jokainen pallo yksitellen, numerojärjestyksessä vaan kuinkas kävikään?
Tassu on sitä mieltä, että koska hän on norjalaista sukua, niin pojathan ovat suunnitelleet pallonsa vain ja ainoastaan häntä varten!
Ja äiskä tietenkin Hyvä Ihminen, koska on tikutellut illat pitkät ja (joskus aamutkin) hänelle leluja…

Siispä läjäsin kaikki pallerot muovikassiin ja kiikutin Reppuliinturvaan ja ryhmäkuvasin vasta töissä.

Ekan pallon (yläkuvassa oikealla alhalla) tein ohjeen mukaisesti 3½ mm puikoilla. Seuraavat 3,25 mm tai 3 mm Knit Picks 15 cm puikoilla. 

Ohjeessa täytteenä oli vanua, mutta minä halusin säännöllisen mallisia ja keveitä, joten sisällä on askartelukaupasta (siellä Halikossa sijaitsevan ostoshelvetin kupeessa olevasta) hankitut styrox-pallot. 
Tuuppasin styroksit pallon sisään, kun jokaisella puikoilla oli jäljellä 6 silmukka. Sen jälkeen neuloin loput kavennukset.
Ohjeesta poiketen en katkaissut lankaa päättelyn jälkeen, vaan virkkailin 3 mm Waves-koukullaripustuslenkin saman tien.
Jossain vaiheessa tuli sellainen olo, että norjalaispojilta on ideat lopussa (tai sit en vaan ymmrrä näitä hienoja kuvioita). Kun yks vihreä, yks punainen ja kaks valkoista kerää oli käytetty, niin turnauskestävyys on lopussa ja päätin et nyt saa pallottelu riittää. 
Mutku valmiina oli jo 21 palloa ja vain kolme puuttui niin päätin venyä. Sinivalkoisia:
LankanaSMC Wool 125, menekki yhteensä 240 g (eli värivalinnoista riippuen 5-6 kerää). Meiltä saa langan ostaessaan mallit kaupan päälle (niin pitkään kun ohje”töppösiä” riittää).

Ekoissa palloissa meni aikaa ihan reilusti, mutta kun levennykset ja kavennukset oli mielessä, niin yhden pallon tikutteli vajaassa tunnissa.

Kirjoneulejoulupallot ei oo mikään ihan uus juttu meikäläiselle. Jo varmaan kolme vuotta sitten Kauneimpien Käsitöiden joululehdessä oli omasta mielestäni tosi kiva pallomalli. Näitä tikuttelin parina jouluna:
Norjalaistyypit valtaavat alaa meidän puodissa edelleen. Pallojen seuraksi eilen saatiin kolmas versio heidän sukkalangastaan. Kivoja värejä siinäkin – inspiraationlähteenä norjalaisten kansallispukujen kirjotut vyöt. Tarvittaiskohan me täällä kotimaassakin omat poikamme tai tyttömme etsimään virikkeitä omasta, rikkaasta kansallispukuperinteestämme  ja käyttämään sitä uudella, raikkaalla ja ennakkoluulottomalla tavalla?
Hyvää pikkujoulua!


Pöllömpiä pipoja ja päättäreitä

$
0
0


Johan ne lankaiset tuli ja joskus kesäkuun ekana päivänä niitä tilailin. Aina vaan laitan syyn jalassa olleen kipsin ja särkylääkkeiden piikkiin… Mut onhan pöllöt edelleen muotia ja onhan tää pipo aikas hauska!
Lankapakettien mukana tuli ohje neulottuun ja virkattuun pipoon. Jostain kumman syystä mä valitsin sen neulotun ohjeen…

Ihan mainoskuvien mukaista ei piposta tullut. Korvaläppien ohjeesta varmaan puuttui muutama kerros (kuten myös alkuperäisestä Katian sivuilla olevasta ohjeesta). Ja kerta kaikkiaan raivarin meinasin saada, kun kuvissa näkyi pääväristä poikkeavan värinen reunus eikä lankaa missään! Mut olihan sekin:
 
Hyvin piilotettuna lankavyötteen alle.
Tässä kuvassa pöllöilee Ida-Maria, mutta koko on lapselle mut mahtuu  ihan hyvin myös minulle. Olen tässä muutamana päivänä miettinyt et pitäisiköhän vähän vetää hernettä nenuun, kun moni on kertonut pöllöpipon sopivan mulle erittäin hyvin…

Eineslankapaketiksi tämän nimesin, mutta tosiasiassa tällainen juttu sopii itselleni hienosti. Kyllähän sitä neulois, mutta se viimeistely, joka tekee neuleesta ”sitä jotakin” on työn ja tuskan takana. Paketissa oli valmiina silmät, nenä, tupsut ja kiinnityspiuhat… Senkun vaan ompeli ne paikoilleen ja hassunhauska pipo oli valmis!

Tällä viikolla on vietetty kauden päättäreitä. Tiisataina Kakskertaseuran Neulomakerhossa puhe luisti, herkut ja glögi maistui ja loppujen lopuksi tein sitä, mitä aina ennenkin joka toisen tiistai-illan päätteeksi:
Purku on The Paha Kokemus, mut hyvä seura lievittää kipua…

Tänään vietettiin Kansalaisopiston päättäreitä Piritassa. Ja taas oli maha kipeänä herkuista jo ennen puoltapäivää! Perinteistä…

Syksyn aikana olen aloitellut sitä jos tätäkin. Kortteja, ristipistoa, neuleita jos jonkinmoisia. Mitään merkittävää valmista ei ole syntynyt. Joskus tunnen vähän häpeää kun käyn kurssilla ilman mitään näkyvää tulosta. Tosiasiassa kuitenkin joka kerran jälkeen tuntuu siltä, että pois lähtiessä ”repussa” on monta uutta asiaa. Sitä ”hiljaista tietoa” jota ei kirjoista tai ohjeista opi vaan niitä saa kokeneelta Mirja-opelta ja kurssikavereilta, joiden seurassa tunnen olevani käsitöissä noviisi ja aloittelija (ja taidankin olla koko ryhmän nuorin, vaikka minäkin lähes viisikymppinen ja olevinaan ”ammattilainen”). 

Sentään yhden valmiin pääsin näyttämään tänään. Idean keksi kurssikaverini Helvi kun yhdessä opettelimmeperinnetossuja. Pitihän se totuttaa:
Hassu pipo – kun niitä lapasista jääneitä jämäpallaksia on aina vaan jäljellä.

Puikkoina 3 ja 3½ mm Knit Pro (tai Picks) pyöröt. Aika kiva eiks nii?

Koko viikon herkuttelujen jälkeen uippiskassi on pakattuna ja autossa odottamassa huomisaamun seiskalta lähtöä. Aamuinen vesikipittely ennen töihinmenoa on koko viikon mässäilyjen jälkeen enemmän kuin tarpeen!

Joulumuna

$
0
0
Harva virkkausidea on niin houkutteleva, että saa minut tarttumaan koukkuun. Kun Piiku viime tiistain neulomakerhossa näytti virkattua palloaan, innostuin heti!
Kun sain seuraavana päivänä ohjelinkin niin...

Lankana tässä Madame Tricote Almina, koukku ihantavallinen 2,5 mm ja lankaa kului 21g.

Perjantai-iltana piti isältä lainata erikeepperiä, kun en ollut ihan varma löytyykö kotoa ja kovettamista piti päästä kokeilemaan HETI.

Eli puolet erikeepperiä ja puolet vettä, tekele läträttiin läpimäräksi seoksessa, ylimääräiset puristin pois ja sitten puhaltamaan ilmapallo sisään ja vessaan kuivumaan.
Aamulla virkkuu oli kuivunut ja pääsin poksauttamaan pallon. Ajattelin pelotella Tassua, mutta poksahdus oli surkea eikä katti ollut moksiskaan. Tarkkaili vaan et jopas on taas merkillinen projekti.
Tyypilliseen kannustavaan tapaansa Karvinen heti totesi et "Joulumuna!"

Mua ei haittaa yhtään, vaikka pallo ei ole pyöreä. Eikä sekään ettei se ole ihan kunnolla kovettunut. Pehmeä pohja pitää systeemin paremmin pystyasennossa. Ja tämähän olikin vasta koepallo! Nyt on vessassa kuivumassa kaksi uutta palloa, joihin kokeilin toisenlaisia lankoja ja vähän erilaista yhdistämistapaa. Ohjetta katsoin täältä ja täältä.

Jokainen saa olla mitä mieltä tahansa mun joulumunastani, mutta omasta mielestäni tää on nätti ja meikäläisen virkkaustaidoilla hieno saavutus!

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Tonttuilua ja kotimaisemia

$
0
0
Vaikka kuinka monta kertaa olen päättänyt, että tonttuilut (ja huovuttamiset) saa riittää, niin kyllähän joka vuos ainakin yksi tonttupariskunta näkee päivänvalon!
Tämä pari on toivottanut meidän kivijalkapuodin asiakkaat tervetulleiksi lämpimän glögipannun kera joulukuun alusta lähtien.

Heidät on neulottu kuutosen puikoilla vanhan Sandnesin Joululehden ohjetta mukaellen teetee Saga-langasta. Neulonnan jälkeen pariskunta tanssahteli pyykkikoneessa (30 asteen hienopesussa yhden kylpypyyhkeen kera). Viimeistelyksi silmät, hiukset ja parta samaisesta Sagasta.

Niin onnettomasti (tai onnellisesti?) kävi, että Herra Tonttu otti hatkat ja muutti parin vanhemman kaverinsa kanssa pääkaupunkiseudulle. Nyt on Rouva Tonttu sinkku ja vähän yksinäinen... Lankaa pariskunta kulutti sellaiset kolmisen sataa grammaa yhteensä.

Jotain muutakin pientä kässyä on viime aikoina syntynyt, mutta joko unohdan kuvata tai sitten ne on hys hys. Jouluvalmisteluakin on tehty. Kummitytön kanssa vietettiin perinteiset piparinleipojaiset, jonka jälkeen syötiin perinteisesti "jotain kanaruokaa". Tällä kertaa tandoorimaustettua. Ihanaa kun on tällainen mukava yhteinen juttu, vaikka tytteli on jo melkein kolmekymppinen!

Olen aina haaveillut asuvani saaressa ympäri vuoden. Itsenäisyyspäivänä tuntui siltä, ettei se haave niin kaukana ole. Vesi nousi ja nousi... Korkeimmillaan se ylsi lähes talon edessä olevalle kävelytielle:
Kotiparvekkeelle ei meren puolelta päässyt enää ilman saappaita:
Vesi nousi vielä kuvan ottamisen jälkeenkin...

 Rantapolku kulkee tuolla jossain saappaanvarren ulottumattomissa.
Vuokrattaisko pakettiauto?

Itsenäisyyspäivänä tuntui siltä, että asuakseni saaressa mun ei tarvii muuttaa mihinkään. Sen kun pysyn paikoillani ja kun Majakkarannan maa jatkaa painumistaan ja ilmastonmuutos kera muutaman myrskyn nostaa merenpintaa jatkuvasti, niin kohtahan tarviin soutuveneen kotiin päästäkseni!

Pieni esimerkki maan painumisesta on mun parvekkeen alla... Toivotaan et talo on kunnolla paalutettu!
Hyvä asumus jollekin metsäneläimelle... Tosin nousuvesi voisi talviunillaan nukkuvan otuksen hukuttaa :(

Viime viikonloppuna oli upea joulusiivouskeli. Myrskystä ja sateesta ei ollut tietoakaan ja ihan ilman saappaita tällä pääsi kulkemaan.
Auringonlaskun aikaan oli projekti jo paremmalla puolella. Karvisen avustettua tamppaamalla matot, käymällä kaupassa ja tekemällä ruuan <3 oli auringonlaskun aikaan jo melkein valmista:
The Projektipäällikkökin uskaltautui auttaman heti kun pölynimuri oli laitettu piiloon. Kuka osaisikaan laittaa puhtaat lakanat sänkyyn ilman karvaista apuria?
Tänään oli toisenlaisten joulutouhujen ilta:
Enää muutama päivä vuoden pimeimpään hetkeen (22.12. klo 6.48). Aattona päivä on jo kokonaisen minuutin pidempi!
 Hyvää joulunalusaikaa!

Joulua pitkin syksyä

$
0
0
Ihan siltä tuntuu, että vaikka joulu on vasta edessä niin mulla on ollut joulu pitkin syksyä. Ihania muistamisia ja lahjoja on tulla tupsahdellut ihan yllättäviltä suunnilta. Tuntuu siltä etten ihan oikeasti ole ollut niin kilttinä et kaiken olisin ansainnut. Onkohan tontut ollu kesälomalla tai pekkaspäivillä silloin kun meikäläinen on ollut kunnon känkkäränkkätuulella...

Tampesterin messuilla PiPan osastolle oli jätetty mulle salaperäinen paketti ja kiitokset. Mistä ihmeestä?

Kotiin tultuani availin ja mitä sieltä löytyikään? Kissoja ja tassuja!
Kissalisä mun kässäpussiini!
Yhteensä 7 lokeroa! Kolmessa vetskarit. Nyt on kaikki kässätilpehööritkin järjestyksessä. Ja kattokaa tuota vuorikangasta... Voiko Tassun emännällä olla osuvampaa?

Noo - miten tuon edellisen lauseen jälkeen pitäis suhtautua vetoketjutaskujen vuoriin? Apinoita ;) Joka tapauksessa oikea tilaihme! Siellä ne ovat sulassa sovussa ja hyvässä järjestyksessä kaikki sukkapuikot, virkkuukukut,villaneulat, puikkonappulat,silmukanpitäjät, sakset, kerrosmerkit ja ties vaikka mitä muuta!

Kiitos Heinin Pia! Ihmettelin mistä tämä kiitos... Kuulemma kesällä koeneulotuista. Pia Kaukisen malleja julkaistaan ensi kevään teetee Verkkolehdissä. Jos niissä ohjeissa siis on virheitä niin mua saa syyttää. Mut mä syytän kipsikinttua ja särkylääkkeitä...

Pari viikkoa sitten sain aamusella tekstarin, jossa Mopsien kanssa neulova kysyi olenko töissä? Ihmettelin vähän et miks sellaista kyselee - ihanku täs nyt ihan solkenaan oltais keskellä viikkoa kotona lorvailemassa! No päivällä sitten selvisi - kenkälaatikossa oli Saloon matkannut kaksi Suden kuuluisaa kettua ja toinen niistä asuu nyt meillä!

Suden viestin mukaan se olisi meille hyvä mökkivahti, mutta koska veneet on jo nostettu ja mökkikausi ohi niin tuossa työpöydän nurkalla se nyt istuu vahtii kun meikäläinen yrittää hoidella työasioitaan:
 Ja ihan selvästi kettusen mukana oli myös terveisiet Suden kissoita meidän Tassulle. Olin näkevinäni jonkun kissankarvan :)

Oon näitä Suden Kettuja ihaillut jo vuosikausia ja omastakin joskus haaveillut. Jotenkin vaan en ole edes kehdannut ehdottaa kun tiedän niillä olevan menekkiä enemmän, kuin Sude ehtii koukuttelemaan... Luulen, että tämä Kettunen on toinen Suden tässä postauksessa olleista pojista.

Kiitos Sude! Koska viime aikoina on mulle noita kettupäiviä kertynyt ihan liiankin kanssa, niin tämän nähdessäni ketutus unohtuu ja hymyä pukkaa huulille! Uskon Suden Kettujen ja Peppien toimivan samanlaisena hyvän mielen tuojina ympäri maata ja maailmaa!

Muutakin synkkää syksyä piristänyttä iloista yllätystä olisi kerrottavana, mutta nyt on hetkeksi puikkojen vuoro. Kekkasin täs pari päivää sitten et koht on joulu eikä mulla yhtään lahjaa! Joten heippa vaan!
Viewing all 683 articles
Browse latest View live