Susun Silmukat

Toista viikkoa kestänyt elo ilman jääkaappia päättyi maanantaina. Alkuun moinen pikkuharmi ei oikeastaan tuntunut kummoiseltakaan, Kylmälaukussahan ne sapuskat mökilläkin säilytetään tähän aikaan vuodesta. Mutta on se vaan hieno tunne kun saa kaataa lasiin oikeasti kylmää maitoa! Uuden kaapin asentaminen ja vanhan hävittäminen aiheutti kuitenkin sen verran sotkua, että neulomiset jäi tällä viikolla vähiin. Toiset kukkarivisukat sentään tein jämälangasta:

Mun mielestäni nämä on söpön pikkuiset, mutta kälyni näki ne ja sanoi niiden olevan ainakin yksivuotiaan kokoa… Puikot 2½ Knit Picksit ja menekki 23 g. Kukkarivi on nätti ku mikä ja sukka kakkosissa on resorikin ihan kelvollinen.

Sukkien alla oleva raitamekko on ollut jäähyllä pari viikkoa. Lanka on upean kevyt 100% puuvillainen nauhalanka Katian Arte. Rakastuin lankaan päätä pahkaa ja aloin neulomisen. Mekon esikuva on tässä linkissä. Ohjeessa koko on ”one size” eli mulle varmasti kokoa ”makkarankuori”. Modasin ohjetta vähän ja päätin tehdä nuttuun pienet hihatkin. Nyt on vaan sellainen pikku ongelma, että visio on mutta yhtään en muista mitä silloin pari viikkoa sitten laskeskelin. Takakappale on kainaloissa ja aloitin eilen etukappaletta toivoen, että visio palautuu siinä neuloessa…

Töissä olen kohnannut varastoja ”sillä silmällä”. Ensi lauantaina meillä Anjalinlla ja viidessä muussakin teetee SHOPissa vietetään Hullun Halpaa lauantaita! Hulluttelussa tarjolla on valikoimasta poistuvia lankalaatuja ja –värejä ja meillä paljon muutakin ihan poskettoman halvalla. Tällaisia löysin viime viikolla:

Vuorokausi mökillä oli kiva katko arkeen. Eilen mökkiä lämmittäessä vähän haravoin ja Karvis karsi oksia. Tassu oli pitkään reissuillaan. Saunan lämpenemistä odotellessa laskettiin taas ruoka-anomus mereen ja samalla tehtiin kierros saaren ympäri. Ei pikkuveneellä viitsitty kauemmas lähteä, vaikka Airistolla olisi ollut komeaa nähdä Turun telakalla rakennettu Mein Schiff 4. Nyt ihmeteltiin laivaa usvaisessa illassa kaukaa kotilaiturilta:

Illalla saunan jälkeen vielä grillailtiin ja illan pimetessä seurattiin kun taivaaseen alkoi ilmeistyä pieniä hopeanvärisiä reikiä.

Äitienpäivän aamu oli aurinkoinen. Oma äiti on reissussa ja yritin soittaa hänelle laulaakseni onnittelulaulun. En saanut yhteyttä ja mieli meni jotenkin apeaksi. Myöhemmin selvisi, että äiti oli kuullut mua, mut minä en kuullut mitään. Vesilintua vois heittää näillä nykyajan älyttömillä muka-älypuhelimilla! Ne on taatusti tarkoitettu jotain muuta kuin puhumista varten!

Kirkastuihan se päivä hetkeksi kun kovassa tuulessa käytiin nostamassa verkko. 7 kuhaa ja 3 ahventa sai suut messingille. Ja Tassu toi mulle äitienpäivälahjaksi hienon myyrän:

Tassu söi itse puolet. Minä en syönyt toista puolta, mutta olin iloinen hienosta lahjastani! Ja siitä, että sain kissun vangittua sisätiloihin jo puolilta päivin. Kerrankin päästiin ajoissa lähtemään kaupunkiin.

Taas luvattiin sadetta ja sehän pisti kiirehtimään päivän hommia. Karvis nuohosi vesipadan ja minä kiipesin katolle piippua rassaamaan. Samalla tuli tyhjennettyä ränneistä talven aikana kertyneet neulaset. Nokisina ei viitsitty kuvia operaatioista ottaa, mutta päivä biisi on ”Pieni nokipoika”. Kalojen perkuukin sujui huippunopeasti kun sade alkoi jo ropsia. Kotimatkalla ei pahemmin kastuttu ja vasta kotosalla suihkun jälkeen syötiin juhla-ateria eli muusia ja paistettuja kuhafileitä. Tassu luonnollisesti saa ne paremmat kalat eli ahvenet…

Mukavaa äitienpäivän iltaa!

Jos on sellainen sairaus ku mökkihöperyys ni siinä ei sää pahemmin ole esteenä. Viime viikon keskiviikkona oli ihan kohtuullinen myräkkä:

Viikko sitten helatorstaiaamuna meikäläinen purki aggressioita kirveen kanssa. Ja kyllä siitä oli hyötyä. Myrkkyajatukset häipyivät taivaan tuuliin ja aurinko alkoi paistaa risukasoihin:

Kaikki päivälle suunnitellut hommat oli jo iltapäivällä tehtynä. Karvinenkin oli saanut puuvajan jatkeen hyvään malliin. Huomatkaa tuo puupinon päällä oleva hypotenuusa :)

Ajattelin lähteä sapuskoinnin jälkeen kohti kaupunkia, mutta toisin kävi. Tuli vähän lisää PUUhaa:

Naapurien kanssa on jo monta vuotta ollu juttua meidän puolen yhdestä latvakuivuneesta kuusesta… Jos me oltais kaadettu se itte niin siinä olis ollu vaarassa naapurien lettukoppi, mökkelöt ja ehkäpä sähköjohdotkin. Kun siellä honkamopo oli laulanut muutenkin koko päivän niin siinä samassa kaatua lotkahti se yks latvalahokin. Vaikka osittain elinvoimaselta näytti, niin joku myrsky olis varmaan tehny selvää tästä ellei naapurit. Kiitti.

Kotiin en sit enää illalla lähtenyt ja saunan lämmetessä nähtiin kesän ensimmäinen poikue:

Lintukirjasta ja googlen kuvahausta päättelimme että oliskohan isokoskelo? Eikö olekin suloisia? Ja poikasia on mun laskujen mukaan ainakin 15!

Tämän vuoden ystävänpäivän sytomyssykeräysten ehdoton hittimalli oli Lankapirtin Matleenan Tuija-myssy. Kysyin jo alkuvuodesta Matleenalta lupaa tehdä myssy malliksi myös puotiin. Onhan malli tosi nätti ja sopii myös muuhun, kuin sytomyssykäyttöön. Aina vaan on muuta tullu väliin, mutta helatorstain iltapäiväauringossa ystävän kanssa puhelimessa kuulumisia vaihdellen neulokselin valmiiksi Tuijan:

Lankana Sirdarin Cotton Dk, puikot 3 mm Addin 50 cm bambupyöröt (aina vaan mun mielestäni mainio myssymitta tuo 50 cm ja sitä ei oo kovin helpolla löydettävissä normipuikoissa). Palmikko/sileäosuudella käytin Knit Picksin 3½ mm irtopääpuikkoja ja 60 cm kaapelia (ja kavennuksissa 3½ bambu/koivupuikkolajitelmaa (mulla on toisia kaks ja toisia kolme). Lankaa kului 58 g.

Villafanina vierastan yleensä puuvilloja. Varsinkin merseroidut ja tiukkakierteiset on usein sellaisia et kaikki käsialan pikku epätasaisuudet näkyy. Cotton DK on iloinen yllätys, enkä enää yhtään ihmettele sen suosiota! Kiva ja helppo neuloa ja virkatakin ja sopii myös tölkkinipsuvirkkailuun mainiosti. Viikko sitten värivälikoimamme lisääntyi (iloisen) kauniilla harmaalla ja elokuussa saadaan uusia värejä.

Tästäpä saankin hyvän aasinsillan sytomyssyasioihin. Lankapirtin Matleenaahan haastateltiin jo alkuvuodesta. Tänään ilmestyneessä Seura-lehdessä juttu viimein julkaistiin!

Seuraavassa postauksessani kerron miten kiireet voi unohtaa. Sitä odotellessa "viikon tassu":

Näillä mennään :(

Joksus oon ajatellu, et olis tosi kivaa jäädä koko päiväksi kotosalle istumaan soffalle ja neulomaan. Nyt kun se on ollu mahdollista, niin huomaan ettei se niin kivaa olekaan...

Viikko sitten perjantaina olin pikapikaa siivoamassa (ku piti blokata Tuija ja hehkuttaa hullun halpaa lauantaita ja neuloa ja pestä pyykkiä ja vaikka mitä yhden illan aikana). Imuroin ja tapani mukaan heitin pienet matot parvekkeelle puistellakseni ne. Mähän asun ekassa kerroksessa ja parvekkeelta pääsee ulos... Siitä sit hypähdin portaalle, jalka nuljahti nurinniskoin ja siinä sitä sit oltiin. Puistelin kyl matot mut sen jälkeen laiton jalan kylmään ja lopulta vedin tiukan siteen ympärille. Iltayhdeltätoista totesin et ei taida pelkkä venhädys olla... Siinä vaiheessa mietin et jos meen ensiapuun kaikkien känniläisten joukkoon niin sieltä ei ennen aamua selviä töihin! Ihan tavallisen toukokuisena lauantain olis vaikka voinu pitää puodin kiinnikin mut kun olin hehkutellu hulluna hullun halpaa facessa ja ilmoitellu lehdessä ni ei voinu! Aamukuudelta soitin Karviselle saareen et jos saisin hänen autonsa lainaksi – yhdellä jalalla voi ihan hyvin ajaa automaattivaihteista! Töissä oli kunnon hulinat. Kiitos kaikille osallistuneille - toivottavasti teitte hyviä löytöjä! Töiden jälkeen menin suoraan tyksin ensiapuun. Pirstaleina on jalkapäydässä yks luu ja kinttu oli siinä vaiheessa jo niin turvoksissa ettei ne saaneet sitä kiskottua paikoilleen. Huomenna on uus kuvaus ja sit päätetään et leikataanko.

Tyksin ensiavussa oli hyvä palvelu! Heti kun pääsin istumaan odotustilaan niin työvuorossa ollut Lotta kiikutti mulle jääpussin kinttuani varten. Se tuntui ihananlta. Kiitos! Suht nopeastikin siellä asiat hoituivat. En ehtinyt neuloa Arte-mekkoani kuin jotain 15 kerrosta kaikkiaan siinä lääkärin, röntgeneitten ja kipsausten välillä...

TIEDÄN - Mun pitäis oppia hidastamaan eikä yrittää saada koko maailmaa valmiiksi samalla hetkellä! Käpälä paloi pari vuotta sitten ihan samanlaisessa tilanteessa ja viime kesänä menin mukkelis makkelis yhtenä sunnuntaiaamuna veneessä kun piti pikapikaa käydä kaupungissa pesemässä pyykkiä ennekuin tulee kamalan kuumaa... Sillä kertaa selvisin pelkillä mustelmilla.

Oikeasti mulla on hienosti asiat. Karvinen on toiminut "omaishoitajana". Tiistaina sain kyydityksen 2X -seuran neulomakerhoon ja keskiviikkona käytiin Salossa hakemassa ikeakassillinen lankaa! Ruokaakin hän on laitellut (koskaan ei pussiperunamuusi ole maistunut yhtä hyvältä) ja jopa imuroinut ja autellut pyykkämisessä! Ida-Maria on hoidellut sekä verkkokaupan, että kivijalan. Välillä viestitellään mut mä tunnen itteni tosi turhaksi. Yritän nyt neuloskella mallitöitä puotiin et edes jotenkin olisin hyödyksi!

Oikeasti en ole istunut koko viikkoa sohvalla neulomassa. Muutaman päivän pohdiskelin syksyn lankatilauksia:

Kaikkeen tekemiseen kuluu tuhottomasi aikaa. Tassu alka jo tottumaan kepeillä kulkevaan äiskään mut äiskä itte ei. Voi kun olis edes parikymmentä kiloa vähemmän keppien varassa raahattavaksi! Tosin voi olla et jos olis kevyempi, niin kinttu ei olis menny näin pahasti...

Sentäs yhden neuleen olen saanut valmiiksi viikon aikana:

Malli oli Kotiliesi Käsityö 3/2015 lehdessä. Lankana Katian Mali, puikot Knit Picks vaihtopääpyöröt nro 6 60 cmkaapelilla. Lankaa kului 487 g. En sattuneista syistä ole pingottanut ponchoa mut ihan kiva se on ilmankin.

Mali on suloisen pehmeää, paksuhkoa puuvillalankaa. Tämäkin iloinen yllätys puuvillaksi! Pikkuisen piti tehdä omaa sävellystä ohjeeseen... Mun ruudut on vähän isompia kuin ohjeessa, joten rivejä on vain kuusi (ohjeessa seitsmän). Puolta numeroa pienemmällä puikolla olis varmaan tullu sopivan kokoiset ruudut... Mikä ihmeen mallitilkku? Ohjeessa lanka olis pitäny katkaista jokaisen palan jälkeen. En ymmärrä miks ihmeessä. Ihan riittävästi pääteltäviä lankoja tässä oli ilmankin! Mulla jokaisen ruudun viimeinen silmukka oli seuraavan eka.

Yleensä en tykkää ruutujen neulomisesta. Hermostuttaa kun koko ajan pitää kääntää ja vääntää ja just kun pääsee vauhtiin ni silmukat loppuu ja taas pitää poimia uudet! Tähän jotenkin koukuttui - yhden ruudun tekemiseen meni 12 minuuttia ja yhdestä lankakerästä tuli vähän yli 5 ruutua.

Keppien kanssa kulkevalle poncho on mainio riepu! Se ei haittaa kulkemista ja pysyy kyydissä toisin kuin esim huivi.

Tassukin on hoitanut laatupäällikön tehtävänsä ja hyväksynyt tuotoksen:

Muutama aloitettu neulomus lojuu ympäri olkkaria joten kyllä täällä aikansa saa kulumaan. Vitsiniekka Karvis on luvannut, että jos mulla loppuu lanka niin hän käy tuosta lähiässäkaupasta ostamasa mulle peessiä seiskaveikkaa... Toivottavasti niin pahaks tilanne ei pääse!

Mökkikausi taitaa kuitenkin olla vähäks aikaa ohitte :(

Ihan ensin kiitokset kaikille kommenteista ja paranemistoivotuksista! Ne lämmittää mieltä hurjasti ja olen ihan varma et hyvä mieli myös parantaa. Lopussa vähän nykytilannetta, mut ensin pikkuruiset kässyt.

Samaan aikaan kun itse kompuroin kinttuni tärviölle tapahtui jotain mukavaakin: Sukuun syntyi pikkuinen poikavauva! Sunnuntaina päästiin Naantaliin katsomaan vauvaa ja koko perhettä! Voi miten pieni ihminen voikaan olla!

Etukäteen en mitään Vauvelille tehnyt, joten pikkuiset ja pikaisesti tikutetut oli viemisetkin. Aikaisemmin oli ollut puhetta kypärämyssystä. Perjantaina Vauvelin äiti esitti toiveen peukalottomista pitkävartisista lapasista - vauvan kynnet on tosi terävät ja ne saa leikata vasta kahden viikon kuluttua. Tietenkään kotona ei ollut vauvalankaa, mut yks teeteenbamboo&co oli viime viikon puotikeikalla heitetty kypärämyssyä varten ikeakassiin.

Myssyn jälkeen tikuttelin ne tumput. Tekstailin vauvelin äidille et taitaa tulla aika mielenkiintoisen väriset... Vastaus oli et ei haittaa - jämälankatumput on parhaita! Kässäkassin tiskirättiosaston jämistä löytyi just ja just sen verran bambujämiä et kelpo lapaset sain aikaseks.

Bambuhan on ihanteellinen kesämateriaali ja sopii vauvalle mainiosti. Se on luonnostaan antibakteerinen, tuntuu lämpimältä kylmällä ja viileältä kuumalla ilmalla, imee kosteutta ja on suloisen pehmeää.

Kypärämyssyn ohjeen otin teeteen verkkolehdestä 1/2015 (ohjeessa teeeteenhilla). Tumput tein omasta päästä/vauvelin äidin ohjeistuksesta. Vahapiikatädillä kun ei ole mitään käsitystä vastasyntynieden kokojutuista! Toiveena oli vähintään 10 cm varsi ja vauvelin käsin n. 5 cm.

Myssyn piuhat virkkasin vaikka ohjeessa oli I-cordia. Puikot 2½ mm Addin pitsipyörötja koukku 3 mm Waves. Lankaa kului 29 g.

Kirjoitanpa tähän muistiin raapimisenestotumppujen ohjeen:
Puikot 2½ mm Knit Picks 15 cm sukkapuikot
8 silmukkaa/puikko (yht 32)
12 krs 2 o 2 n, *4 krs n, 4 krs o*. Toistetaan *-* vielä 2X. 4 krs nurin, 6 krs 2 o, 2 n. Lapasosaan sileää oikeaa n. 5 cm ja päättelyt jokaisen puikon lopussa 2 o yht joka kerroksella kunnes jäljellä 4s. Päättele. Lapaslankaa kului 23 g.

Mummi sen sijaan on valmistautunut vauvan tuloon. Jo pari kuukautta sitten valmistui Estelle teeteen primanovasta jajunasukat ja lapaset teeteenhelmistä:

Muuten - meillä oli "pikkuisen" vaikeuksia ohjeen kanssa. Minä konsultoin puhelimessa kun äiti ihmetteli tulostamaani pdf-ohjetta. Jotenkin meillä ei ollenkaan ollut sama näkemys. Vasta tuolla kaarrokkeen puolivälissä huomasin, että printatun ohjeen kaaviosta puutui 1 silmukka! Ei ihme et meillä ei oikein meinannut yhteisymmärrystä löytyä kun itse katselin ohjetta tietsikan ruudulta ja siellä oli kaikki ihan ookoo! Nätti nuttu joka tapauksessa tuli ja toivottavasti lämmittää vauvelia. Ainakin sen tekeminen välillä suorastaan kuumensi sekä tekijän että konsultin :)

Minäkin sain "lahjan":

Toivotaan, ettei Vauvelin jalka kasva ihan yhtä suureksi kuinisällänsä...

Eilinen oli mukavien uutisten päivä. Aamulla Tyksin röntenin jälkeen lääkäri sanoi ettei jalkaa tarvii leikata. Mun mielestä ne kuvat oli ihan samanlaiset ku viikko sitten, mutta mulle vakuuteltiin että kyllä se siitä luutuu. Viikko vielä ilman varausta kintulle ja sitten pari viikkoa pienellä opettelulla ja sit uus kuvaus ja kipsinvaihto...

Muitakin kivoja juttuja tapahtui eilen. Äitija isä löysivät mulle sopuhintaiset kipsinmentävät caprit ja toivat parvekekukatkin samalla reissulla. Pienestä se on ilo kiinni - oli se vaan mukavaa lähteä yhtiökokoukseen kun voi laittaa päälleen muutakin ku pyjaman! Illalla Karvinen auttoi istuttamispuuhissa:

Tuolla reunassa se ilkeä rappunekin näkyy - tosin Karvis on sitä vähän jo oikaissut ja yhtiökokuksessa ilmeni et muutenkin pitäisi tämän talon pihajuttuihin tulla viimen korjausta!

Projektipäällikkö Tassu yritti salaa osallistua istutuspuuhiin;

Ekan kerran koskaan nähtiin sen piiloutuvan parvekkeen kiipeilypuun allaolevaan laatikkoon! Kyllä me oltiin ilkeitä kun häädettiin katti sisälle projektin ajaksi.

Tänään on kaikista kivoista jutuista huolimatta ollu vähän mieli matalalla. Parasta lääkettä on tää:

Viime kesän hittijuttu oli TÄMÄ pitsibolero. Ajatuksissa oli tikutella taas yks kun edelliset on kaikki vaihateet maisemaa. Langat oli mut ohjeessta puuttuikin pari sivua, enkä lauantai-iltana niitä mistään saanut. Siispä vaihtoehto Blöytyikin teeteen sivujen ilmaisohjeista.

Takakappale ja hihat syntyivät pikavauhtia. Kaulus-etukappaleetkin vaikka niissä piti jo vähän ajatella!

Lankana Sirdarin Cotton DK, puikot 3½ mm Knit Picks ja langan menekki 367 g kokoon L.

Neuleen kasaaminen vaati pikkuisen aivojumppaa, mutta onnistuihan se. JOS olisin lukenut ohjeen ennen aloittamista (kuka sellaista tekee?) niin olisin neulonut etukappale/kauluksen yhtenä kappaleena. Ohjeessa kahtena ja keskellä takana on sauma. Jännää tässä oli se, että mallineuletta neulotaan aluksi oikealla puolella ja kaulusosassa nurjalla.

Raglankavennuksissakin tuli vähän pohtimista. Mitä ihmetta tarkoittaa "vuorotellen joka 2. ja joka krs 33 kertaa?" Tein niin, että kavensin kaks kertaa peräkkäisillä kerroksilla ja neuloin yhden välikerroksen. Näyttää olevan ookoo.

Musta tämä on melkein kivempi malli kuin se viimevuotinen. Viime vuoden malli oli hyvä "allinpeitto" kesämekon seuraksi (ja helpompi), mutta tämä on vähän...pukevampi.

Yläkuvissa bolero on kursittu kasaan, mutta pingottaminen on sattuneistä syistä vähän hakalaa just nyt. Siispä pyöräytin nutun koneessa ja kuvatin tasona pyyhkeen päällä (ja kissan alla) saunan lauteilla.

Tässä viimesitelty versio Ida-Marian päällä. Ja nyt se on livenä nähdävissä puodin ikkunassakin!

Ja niitä ilonaiheita: Mun ei yhtään tarvii murehtia puodista. Kiitos Ida-Marian, joka hoitaa puotia varmasti paremmin ku minä itse. Tylsinä päivinä mä kyllä taidan aiheuttaa hänelle harmaita hiuksia pommittamalla sähköpostiviesteillä pitkin päivää... Kipsikinttu kävi eilen ihan itse puodissa viemässä viikon aikana syntyneet neuleet ja hakemassa vähän lisää lankaa. Reissuni kesti jotain kuus tuntia ja sen jälkeen olin aikas poikki...

Viikon urotyö oli torstaiaamuninen imurointi! Jakkara pyllyn/polvien alla könysin pitkin kämppää ja sain suurimmat villakissat pyydystetyksi. Hommaan kului suunnilleen neljä kertaa enemmän aikaa ku tavallisesti, mutta kyllä olin ylpeä itsestäni (ja hikinen).

Eilen ruukkukukkieni "puhemies" kertoi roikkuvilla lehdillään, et porukalla on jano. Mikä neuvoksi? Kastelukannu ja kepit ei mahdu samoihin käsiin...

Puolentoista litran vissypulloja täyteen vettä, pullot reppuun ja menoksi! Nyt kukat selviää hengissä taas muutaman viikon. Hätä keinot keksii!

Puodissa otimme pienen varaslähdön kesäaikaan. Tästä päivästä elokuun loppuun ollaan taas avoinna maanantaista perjantaihin ja lauantaisin vietetään kesää. VerkkoAnjalin on tietenkin auki koko ajan. Nyt meikäläinen lähtee taas pienelle retkelle ja palaa linjoille vasta maanataina.

Hyvää viikonloppua ja onnittelut kaikille valmistujaisia viettäville ja koulunsa päättäneille!

Täksi viikoksi luvattu helle on peruttu. Onneksi. Inhoan hellettä muutenkin ja kipsi kintussa kuumuus tuntuu vieläkin inhottavammalta.

Hellehatun virkkailin kuitenkin viime viikolla. Lankana onteeteen hilla ja koukku KnitPro Waves nro 3.

Ohje oli Kotiliesi Käsityöt -lehdessä 4/2015. Vaikka olenkin vaan vähän virkkaillut enkä voi sanoa olevani mikään virtuoosi vikkausohjeiden lukemisessa niin silti tuntuu, et lehdessä olleen kuvan ja ohjeen välillä oli aika vähän yhteistä... Mun tekeleeni on kuvan ja ohjeen yhdistelmä. Joskus mietin et koeneulotaanko/koevirkataanko noita ohjeita ollenkaan ennen lehtiin painamista? Tai edes lukeeko niitä kukaan ajatuksella läpi. Joka tapauksessa hatusta tuli ihan kiva. Lankaa kului 54 g.

Eilen sain luvan aloittaa kipsijalalle varaamisen. Aloitin innoissani harkat heti aamusta. Taisin vähän riehaantua ja puolen päivän jälkeen olikin pakko popsia buranaa ja ilta menikin sitten sohvalla kinttu pystyssä. Karvis on ollut huolissaan siitä, ettei mulla ole kipsijalkaan sopivaa sukkaa. Mä en koska mun varpaaat ei palele. Niilläkin on varmaan mummotauti. Mut jotain peittoa siihen piti väsätä kun kävelyharjoitukset alkaa. Karvis vielä tokas ettei kukaan halua nähdä mun varpaita! Mun mielestä varpaissa ei oo mitään vikaa. Ne on mukavan pulleat eikä enää edes yhtään sinertävänkukertavanmustat!

Tällainen ajatus oli... kassitossun mukaelma. Eihän se vauhdissa mukana olis pysynyt. Koska mä ne pura (vaikka isa sitä uskalsi ehdottaa) niin poimin tuosta reunasta silmukat ja tikuttelin (looppasin) jatkoa kavennellen aina välillä.

Ja hyvä tuli:

Vielä vähän liukuestenestettä pohjaan ja menoksi:

Lanka teetee pallas. Vaikka kipsin tassukuvio ei oikein mee langan kanssa sävy sävyyn niin ainakin Sock Stopin väri on kohdillaan! Jalattimen valmistuttua pidettiin tietenkin valmistujaisjuhlat:

Välillä mieli on tosi matalalla ja harmittaa oma tunarointi niin oikeasti mulla on ilonaiheita vaikka kuinka paljon! Karvinen on ollut tosi kiltti ja auttanut kaikessa. Ja vaikka en saareen paasekään niin pääsinpä viikonloppuna äidin ja isän mökille "päivähoitoon". Oma saamattomuus vaan hävettää. Minä kun vaan istun pyllylläni auringossa ja ihailen kaunista pihaa ja muut joutuu tekemään kaiken.

Ruuanlaittoon sentään osallistuin. Wokista tuli kyl vähän tulista...

Illalla pelattiin korttiia niin pitkään, että jokainen oli voitanut yhden pelin. Muistelin lapsuuskesiä Latosaaressa kun saunan jälkeen oli kova kiire grillata, et päästään pelaamaan korttia. Canastaa pelattiin melkein joka ilta pitkälle yöhön.

Sunnuntain kotimatka oli vaiheikas. Valkohäntäpeura loikki tien yli ja pupujussi kökötti keskellä tietä. Lopulta tie sananmukaisesti nousi pystyyn:

Kotona odotteli sanomalehti ja kortti. ihmettelin korttia - eihän viikonloppuna postia jaella!

Kortissa uusi naapurini (jonka olen tavannut kerran aikaisemmin) tarjosi apuaan kuultuaan, että olen loukannut jalkani! Tippa linssissä soitin ovikelloa ja kiittelin. Moni muukin on tarjonnut apua - maailma on ihania ihmisiä täynnä! Kiitoskukkaset kaikille:

Mä olen NIIN iloinen! Kerrankin voin sanoa, et oon onnistunut! Hip hip hurraa!

Sain pari päivää sitten valmiiksi tämän mekon. Vai onko se tunika?

Heti keväällä innostuin Katian uudestaArte-nauhalangasta. Se on 100% puuvillaa ja 50g:n kerässä 160 metriä. Katian sivuilla näin kivan mekkokuvan. Pyysin maahantuojalta ohjetta ja sainkin sen ihan suomeksi käännettynä.

Ohjeessa oli yksi koko. Modasin silmukkaluvut sopimaan tähän "vähän" rusaampaan vartalooni. Halusin omaan mekkooni myös pienet hihat ja tosiaan jännitti miten onnistun. Hyvin!

Oon tosi tyytyväinen varsinkin tuohon yläosaan. Aika usein isokokoisille sarjoitetuissa ohjeissa tuo olkapään sauma roikkuu jossain kyynärpään kohdalla ja muuten kiva malli näyttää perunasäkiltä. Tää istuu täydellisesti!

Neule on ollut työn alla jo pitkään. Aloittaessa mulla oli selvä visio, mutta ajan kuluessa ja muiden töiden mennessä ohi se unohtui. Niinpä tein etu- ja takakappaleet kainaloihin asti valmiiksi ennekuin aloin tuota yläosaa suunnittelemaan.

Hihan pituus on tällaiselle isotissiselle just oikea. Raidoitus sen sijaan olis voinu loppua vähän alempana. Mut se on pikkujuttu. Tykkään.

Vaikka lanka tuntuu ohuelta, niin 3½ mm puikoilla sitä tikuttelin menemään. Tiheys oli jotain 24s/10cm. Langan menekki oli 516 g eli kerä kutakin kolmea raitaväriä ja alun kahdeksatta kerää mustaa.

Ihan harmittaa kun täällä "kotitoimistolla" kolttua ei näe kukaan. Onneksi eilen pääsin äidin synttärikahveille keekoilemaan uudessa mekossani, ja kotiin tullessa Piikukin poikkesi ja näki tän. Molemmilta sain hyväksynnän.

Huomenna vien tämän (ja yhden eilen valmistuneen) puotiin. Samalla pääsen päänkatkaisuun - tuo paplareilla aikaansaatu tätikampaus alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää (vaikei täällä sitäkään ei kukaan näe).

Ida-Marian hoitaessa puotia paikan päällä, niin minä voin ihan rauhassa pitää saikkua täällä kotosalla. Ja onnistuu joidenkin asioiden hoitaminen näin etänäkin. Kotitoimistolta. Maantantaina Katian edustaja kävi täällä esittelemässä syksyn lankoja! Tässä muutama hauska juttu, jota voidaan odotella:

Tähän pöllöpipolajitelmaan sorruin ihan vaan pöllöhullun Ida-Marian iloksi (ja toivottavasti myös muiden).

"Matolankaa" tuubihuiviin. Pitäähän sitä jotain hulluakin olla....

Ja tietenkin muutamia muita :)

Kävelyharjoitukset jatkuu. Se on kummaa, et ensin ei meinaa millään muistaa ettei jalalla saa ollenkaan varata ja nyt kun sais niin ei enää osaa... tarttisin vähän valmentajaa - mika on sopiva määrä kuormaa kintulle? Sen verran et sattuu? Jos ei satu ollenkaan ni onko kuormaa liian vähän?

Pari seuraavaa neuletta on puikoilla. Ja myrskyn jälkeen eilisiltana vastarannalla oli ruukullinen kultaa!

Kiitos kaikista ihanista mekkokommenteistanne! Ne ilahduttavat mieltä hurjasti! Koskaan ei oo blogissa ollut noin montaa kommenttia (paitsi jossain arvonnassa ja niit ei lasketa).

Moni on tässä viime päivinä sanonut mulle et "Nyt ku sul on aikaa nii..." Must jotenkin vaan tuntuu, et aikaa on mut se kiitää hurjaa vauhtia!

Viikko sitten olin melkein koko päivän töissä. En voi kehua siellä mitenkään hyödyksi olleeni mut kuitenkin. Vein Arte-mekon lisäksi puotiin toisenkin valmistuneen:

Tällä kertaa vähän paksumpaa lankaa eliSirdarin Cotton Rich Arania. Pikkutytön jakkuun kului 175 g ja puikoilla nro 5 tikuttelin. Mallineule oli helppo - helmineuletta ja viiden silmukan pitsiraita.

Ohje löytyiSirdarin lehdestä 481. Muita ohjeita löytyy kevään ja kesän kässylehdistä. Lanka on mukavan pehmoista ja työ edistyi joutuisasti.

Viikonloppuna pääsin taas Äidin ja Isän mökille "päivähoitoon". Molemmilla on synttärit tässä alkukesästä ja kun paikalla oli melkein koko porukka niin juotiin lauantaina yhteiset synttärikahvit. Autolla käytiin kutsumassa porukat kahville. Matkalla pysähdyttiin kuvaamaan pelotonta urospeuraa:

Minä värkkäsin voileipäkakkuja. Lihakakku sai metsästä koristeet:

Maanataina vast kiire olikin! Suihku, roskien vienti, tiskikoneen tyhjennys ja päivä oli puolessa! Käväisin melkein lankakaupassa eli Käsityö-Elisan edessä jalkakäytävällä autolla, Laittelin kirjanpitäjälle paprut ja illalla vielä keittelin raparperimehua ja kello oli ykstoista illalla. Näin se vaan aika kuluu vaikka sitä mukamas on...

Jalkaonnettomuuden alkupäivinä melkein itkin kun huomasin et nyt multa jää se kauan sitten kalenteriin merkitty kesän kohkohta väliin! Kakskertaseuran Kahvipussit kassiksi -kurssi! Ei sillä et olisin mitenkään kiinnostunut kahvipusseista (kuten en oo tölkkinipsuistakaan), mutta kun kurssi pidettiin Kulhon saaressa ja sinne mentiin veneellä!

Pääsin sittenkin mukaan! Voi mikä onnenpäivä!

Karvinen ei etukäteen ollu mun seikkailustani mitenkään riemuissaan. Kysyi et onko sinne lähtemisessä tässä kunnossa mitään järkeä? Pitääks aina kaikessa olla järkeä kysyn mä? Äiti oli Karvisen kanssa samoilla linjoilla, mut totes et reissu vois olla mun korvienvälille hyväks. ja olihan se!

KiitoksetPiikulleetukäteisrohkaisusta ja huolenpidosta reissun aikana ja etenkin Kulhossa asuvalle isäntäväellemme! Heille ei ollut mikään ongelma kuskata saareen keppien kanssa kulkevaa kolmijalkaista.

Kuvia ja tunnelmia reissustamme voitte käydä katsomassa Kakskertaseuran sivuilla. Siellä me merenneidot (minä, Piiku ja emäntämme Santra) olemme keulakuvina....

Kyllähän minäkin vähän yritin askarrella... aikaansaannosta ei ole, mut osaanpahan nyt arvostaa kahvipusseista tehtyjä juttuja ihan uudella tavalla! Kotiin tultua olin tietty väsynyt ja turvoksissa oleva kinttu pakotti vietävästi, mut innoissani, onnessani ja suu korvissa niinku Naantalin auringolla ja Hangon keksillä yhteensä!

No mikä oli seuraus onnistuneesta reissusta?

Täällä ollaan!

Eilen iltapäivälla tultiin. Venereissu meni hyvin. Kovassa tuulessa heiluvaa ponttoonilaituria en ollut osannut ottaa huomioon etukäteen mielikuvaharjoituksissani ja portaat kuljin osittain kontaten. Vessareissuun menee puoli tuntia mut kyllä me nautitaan!

Tällä hetkellä kaikki valmiit tai tekeillä olevat kässyt ovat tyyppiä "Hys Hys", jotenka täältä tulee vaan sairaskertomuksen jatko-osaa. Kuvittelin jo tiistaina pääseväni kipsistä eroon ja pääsinkin... Hetkeksi. Uusi laitettiin tilalle. Jos nyt ei mitään muuta iloa niin onhan tämä uusi töppönen aika paljon pienempi ja sekin ihan hauskan värinen:

Tällä ja kepeillä sit köpötellään ainakin heinäkuun alkupäiville :( Taitaa jäädä juhannustanssit tanssimatta,..

Kaikesta huolimatta juhannus tulee ja täällä saaressa odottelee vanhoja tuttuja ei kätevä, vaan surkea emäntä... Karvisella oli eilen aikamoinen urakka kuskata mökille mut, Tassu ja lukemattomia kasseja, pusseja ja nyssäköitä. EDIT: Mä kannoin ihan itse kässäkassini, ei sekään ihan kevyt. Hyvä kuitekin, et tultiin eilen - viime sunnuntaina totesin märkien kallioiden ja laiturilankkujen olevan varsin liukkaita keppijumppa-alustoja ja nyt sataa ripsii taas.

Kaikenlaiset kierrätyskässyt on kuuminta muotia. Itte en tölkkinipsuista piittaa enkä kahvipusseista. Keräilen materiaalia ja ihailen toisten tekemisiä. Joskus pitää kuitenkin kokeilla. Viikon takaisella kahvipussikurssilla sit innostuin minäkin taittelemaan...

Mitäkö opin? Arvostamaan muiden osaamista! Surkea pannunaluseni jäi yhtä riviä vaille kun en kertakaikkiaan saanut tuohon kuudetta riviä mahtumaan. No pysyyhän se koossa jos en ota noita aputikkuja pois... Käykääpä Neulefriikin blogissa katsomassa mitä tuosta piti tulla.

Hilos Omega La Espiga -lanka on suosittua tölkkinipsulankaa. Päätin kokeilla lankaa ihan sellaisenaan ja ihan hauskaltahan se näyttää ilman nipsujakin:

Tällaisia tölkinALUSIA virkkailen Espiga nro 9:stä KnitPro koukulla. Sekä lankaan, että Waves-koukkuihin saatiin täydennystä alkuviikolla.

Viileää on ollut (onneksi) eikä juhannusruusu ole vielä ehtinyt kukkaan. Siispä korvikekukan myötä toivottelen kaikille

Hyvää Juhannusta!

Hupsistakeikkaa ku aika kiitää. Jussista on jo kaks viikkoa mut nyt vasta juhannusruusu kukkii.

Jotkut valitteelee kurjaa juhannussäätä, mutta mun mielestä siinä ei ollu mitään vikaa - joka toinen päivä paistoi eikä tullu yhtään räntää kuten vuosi sitten.Varmuuden vuoksi juhannusvieraat toivotettiin tervetulleeksi kuuman glögin ja lämmittävän kanasopan voimin.

Juhannus vietettiin perinteisellä porukalla. Latosaaren Vähäraittiusseura keppijumppaili ja vietti kalsareiden vaihtoviikkoa KUHAnnuksen merkeissä. Jatsia ei kunneltu mut pelattiin. Yksi nelijalkainen vieraskin oli. Pate-kissa, joka perinteisesti näyttäytyi harvoin ja kaukaa:

Vain öisin uskaltautui mökkiin syömään. Tassun kanssa tekivät edellisvuosia enemmän tuttavuutta. Näyttimelkein siltä että ovat kavereita.

Vaikka emäntä olikin koko ajan nelin kontin niin hommat hoituivat. Nälkää ei nähnyt kukaan eikä vissiin janostakaan tarvinnu kärsiä… Kiitos kaikille mukana keppeilijöille ja varsinkin kummipojalle hienosta itse tehdystä särvettitelineestä! Tällaista meillä ei vielä ollutkaan!

Vaikka juhannusvieraat hoiteli kaikki hommat, niin enhän minäkään osannut vaan paikoillani istua neulomassa. Ainut juhannuskässy oli uudet varpaat Karvisen sukkiin:

Jussin jälkeen pääsin viimein töihin! Voi että se tuntui mukavalta, vaikka kinttu oli iltapäivisin kamalan kipiä ja turvonnut. Viikko kului inventaaria tehden. Verkkokauppavastaava Ida-Marian hoidettua puotia monta viikkoa yksin oli hänenkin aika päästä välillä lomille. Keskiviikkona Neulefriikki Piikuoli puotipuksuna ja mittaili sata metriä kankaita ja laski tuhansia muliinilankoja. Välillä hän piti huolen nelinkontin köpöttelevän kauppiaan lääkityksestä ja nesteytyksestä. Kiitos avusta!

Viime lauantaina oli Vauvelin ristiäiset Naantalin kirkossa. Ristiäislahja oli aloitettu hyvissä ajoin...

Tätä haalaria olen joskus kauppiasurani alkuaikoina neulonut monellekin asiakkaalle. Sen ohje on peräisin vuoden 1995 Kauneimmat Käsityöt –lehdestä ja siitä on tykätty. Joutkut asiat ei vaan vanhene - kuten hyvät neuleohjeet! Mallineule venyy joka suuntaan, joten haalari kasvaa käyttäjänsä mukana. Kiva pikku yksityiskohta on haaran napitus:

Vaippaa vaihtaessa ei tarvii riisua koko pukua. Kun loppumetreillä meinas tulla kiire, niin ajattelin et hätätapauksessa vaan ompelen haarasauman ja jätän napituksen pois. Kiirettä ei kuitenkaan tullut – haalari valmistui peräti viisi tuntia ennen hoohetkeä ja edellisenä yönä ehdin nukkuakin muutaman tunnin!

Fiksuna likkana ostin yhden ylimääräisen napin, mutta joku neropatti teki kiireessä kaks ylimääräistä napinläpeä… Jälkitoimituksena menee se puuttuva nappi ja Karvisen tilaisuudesta ottamat valokuvat.

Lankana oli teetee helmi, menekki 220g. Resoreissa puikot 2½ja mallineuleessa 3 mm.

Vauvelin vanhemmat järjestivät ristiäisvieraille ihanan yllätyksen! Tilaisuuden alussa alkoi soimaan häämarssi! Vaikka olin asiaa vähän itsekseni aavistellut, niin silti se oli yllätys ja vanha täti (ja varmaan muutkin) kyynelehti ku Niagaran putous nähdessään miten veljeni talutti vanhinta tytärtään kohti sulhasta ja alttaria. Kun nuoripari oli vihkastu niin vauveli sai nimen ja kolme kummia. Onnittelut koko perheelle! Tää parkuu taas... Oonkohan vähän herkkänä?

Ollessani kesäkuun alussa ”päivähoidossa”äidin ja isän mökillä vauvelin isosisko näki mun neulovan jotain turkoosia. Väri oli varmaan mieleen, koska hän ujosti kysyi mitä mä teen ja kenelle… Kerroin et mekkoa neulon, mut se on varmaan hänelle vähän pieni. Pettynyt nuori neiti (4 vee) valisti minua kertomalla et "Vauveli on poika eikä pojat käytä mekkoja!" Nytpähän tiedän tämänkin asian :) Mekosta piti tulla kokoa 2 vee, mutta tulikin isompi - juuri sopiva isosiskolle. Kuvaa en tässä vaiheessa laita, koska kyseessä on koeneulomus ja ohje julkaistaan vasta ensi vuoden puolella. Sain kuitenkinsuunnittelijalta luvan antaa mekon tyttelille jo nyt. Lankanateetee Hilla, menekki vähän neljättä kerää ja puikotKnitPro 3 mm vaihtopääpyöröt.

Hääristiäisten jälkeen sunnuntaina käytiin pienellä veneilyllä. Pyörähdettiin Airistolla ja takas tullessa poikettiin mökillä.

Vietiin puhtaita pyykkejä ja Karvinen haki jonkun höylän. Minä istuin veneessä odottamassa ja paruin kurjaa liikkumistani… Viime päivinä mieliala on mennyt vuoristorataa ylös ja alas. Huomenna on taas kipsinpoisto ja kuvaus. Pelokkaana ja toiveikkaana odottelen tuloksia. Pääsiskö jo tässä kuussa saunaan ja uimaan? Tai ees ens kuussa? Pitäkää peukkuja!

Lopuksi vielä perinteisesti "pakollinen" Tassu. Rankan Juhannuksen jälkeen kaupunkikotona kynnysvahtina:

Nuorena mentiin nukkumaan auringonnousun aikoihin... Nykyään samaan aikaan voi jo herätä. Viime torstaina neljältä aurinko oli vasta nousemaisillaan.

Keskiviikkona puodin inventaari oli tehty ja asiakkaalle luvattu tilauskin saatu viimein hoidettua. Siispä ajattelin ihan hyvällä omatunnolla pitää pari päivää oikeaa saikkua ennen perjantaista kipsinpoistoa. Sen jälkeenhän mä olisin kunnossa ja verkkokauppavastaava Ida-Marian vihdoinkin aika päästä lomaa viettämään.

Mietittiin et tänä kesänä kaikki oikeasti kivat asiat on jääny väliin. Niinku aamukahvit Airistolla. Samassa tuli mieleen vilkaista Marine Trafficista missä meidän yhteinen suosikkibloggarimme Troolari Huovarin Seppo ja Jussi mahtaakaan troolailla keraRokkiallin (=Rockall)... Monesti ollaan juteltu, et olis tosi kivaa nähdä Troolari Huovari ihan livenä. Ja Huovarin Sepon viimeaikaiset upeat kuvat öisestä Airistosta saivat meidät - mukavuudenhaluiset mökkihöperöt - laittamaan kellon soimaan aamuneljältä! varsinkin kun tiedettiin pyyntikauden olevan päättymäisillään ja marraskuussa me ei todellakaan lähdettäis veneretkelle...

Kipsikinttu ei paljon muuta voi tehdä mu istua pyllyllään neulomassa, mutta jos se saadaan veneeseen niin sielläpähän pysyy! Siispä mökkivillapaidat niskaan ja matkaan! Niin tohkeissani olin, että lähdin kerrankin reissuun ILMAN matkakäsityötä!

Jos se lankakauppiaan elo ei niin ruusuista olekaan niin ammattikalastajalla se vast työ onkin! Sitä ollaan säiden armoilla ja mentävä on oli keli mika tahansa. Ja mistä sen saaliinkin aina saa ja kun se hyvä saalis tulee niin kuka sen ostaa ku venäläisetkään enää ei... Ja kun olis hyvä apaja niin varmaan trooli menee solmuun tai jotain... Joku vielä pitää moista toiveammattinaan!

Auriko teki nousuaan oikealla kinttaalla:

Vasemmalla kinttaalla täysikuu teki laskuaan (on se siellä, pilven takana, vaikkei näy):

Suoraan läpi Airiston mennä posotettiin. Kerrankin oli tyyntä eikä monien veneilijöiden aiheuttamasta ristiaallokosta tietoakaan.

Punainen Huovari näkyi aamuaurigossa jo kaukaa. Lähemmäs päästyä vähän jänskätti - muistan kyllä hyvin lukeneeni miten idioottihuviveneilijät voivat häriköidä ammattikalastajien työtä...

Tuolla parin sadan metrin päässä on troolin toinen pää ja Rokkialli. Välissä trooli ja toivottavasti hyvä silakkasaalis!

Huutoetäisuudellekin uskaltauduttiin ja itte Kapteeni Seppo sieltä kertoi, että puolen tunnin kuluttua olisi ollut silakkaa tarjolla...

Ehkäpä me ei sit kauheasti sittenkään häiriköity Seppoa ja Jussia kesken työpäivän... Jätettiin pojat jatkamaan töitään ja palattiin samaa tietä kotirannalle. Äidiltä kyllä sain myöhemmin haukut ku ei niitä silakoita jääty odottelemaan (ja Tassulle ei kerrottu).

Pitkään ei reissumme kestänyt, kotiterassilla istuttiin hetki ja ihailtiin alkavaa päivää. Sen jälkeen vedettiin peitot korviin ja aamukahvit juotiin auringon ollessa jo korkealla!

Ilman Troolari Huovarin blogia olisi tämäkn upea aamurekti jäänyt meiltä kokematta. Hyvää lomaa teille!

Vanhaa suomalaista sananlaskua vähän muunnellen oon tässä parin viime päivän aikana miettiny et jos edes sukankutominen ei kiinnosta niin onko ”tauti” kuolemaks?

Kulunut viikko on ollut todellista mielialojen vuoristorataa. Ensin olin huipulla ja sieltä sitten tultiin alas ja vauhdilla. Tällä hetkellä ollaan siinä pari metriä maan pinnan alapuolella – tosin jo muutama metri ollaan tultu ylöspäin. Kyl tää täst.

Viikko sitten perjantaina pääsin eroon kipsistä. Röntgenkuvat tosin olivat häviksissä, mutta kinttu teipattiin pinkillä kinesioteipillä ja sain hoito-ohjeeksi merivettä ja punaviiniä ja liikumista vaan yhden kepakon kanssa. Olin NIIN iloinen. Istuin mökin terassilla kinttu kylmässä kaivovedessä ja perehdyin Tassun kummitädiltä saatuun Dreambird-ohjeeseen…

Päässä UV-suojahattu, jonka piti olla terveyskeskusreissun odottelukässy. Siellä tosin kaikki sujui niin nopeasti ettei myssy montaa kerrosta edennyt. Myssyn piti olla Matleenan Tuija, mut vaikka painoin tarkasti mieleeni palmikon kaavion niin unohdin ne joka kuudes kerros nurjat… Melkein Tuija siis – ja kinesioteippi tietenkin sävy sävyyn!

Lanka SunCity Protect, puikot 3 mm 50 cm bambuaddit resorissa ja muuten Knit Picks pyörökärjet60 cm kaapelilla (kavennuksissa sekalainen sakki eri valmistajien 3½ sukkapuikkoja, puisia).

Kaks kuukautta ”omaishoitajana” toiminut Blogikuvaaja Karvinen iloitsi kanssani ja sanoitti SIGin vanhan biisin uudelleen:

"Susu on niin onnellinen! Hän pääsi saunomaan. Ja kunnolla kiukaalle löylyä heittämään!
Susu on niin onnellinen, hän pääsi saunomaan, ja laiturin päästä vähän uiskentelmaan...
Susu on niin onnellinen, saunan jälkeen vartaita grillataan.
Susu on niin onnellinen, massu täynnänsä...hän peiton alle menee tutumaan..."

Saunassa kävin ja varovasti meressäkin kastamassa, mut uimisesta ei voi puhua.

Vaikka susukatastrofini on ollu raskasta myös ”meidän pojille” niin ovathan he välillä päässeet keskenään kehittämään isä-poikasuhdettaan mökille. Karvinen on yksin yrittänyt tehdä ensi vuoden polttopuita ja heillä on ollut myös yhteinen kiinnostuksen kohde. Meidän alivuokralaiset eli kirjosiepot. Tassu yritti päästä pesälle monta eri reittiä. Kun terassilta tuli häätö niin katon kautta:

Karvisella oli täysi työ pitää loitolla pesältä sekä Tassu että orava ja samalla yrittää vangita poikasten maailmalle lähtöä kameralla:

"Ruokaa!"

Poikaset olivat kuitenkin päässeet livahtamaan kummankaan huomaamatta.

Viime sunnuntain hellepäivänä lähdettiin pienelle veneajelulle teemalla kotiseutukierros. Airistolle taas ja sieltä Ruissalon ohi kohti Turkua. Ruisrockin eka bändi aloitteli soittoaan ku ajettiin ohi:

Turun linna:

Vanhat Wärtsilän nosturit:

Hauska ”merirosvolaiva”, joka näkyy mun parvekkeeltanikin.

Noista yks on se onneton parveke, jolta alas loikatessa jalkani murtui… Se ei oo tuossa korkeassa talossa ;)

Uittamon tanssilava:

Tuolla ylhäällä me asuttiin 1973-1979:

Olihan mulla matkakässykin – kun mikään muu ei ole onnistunut niin sentään muutama bambutiskirätti on syntynyt:

Lanka teetee Bamboo&co (Susukielellä bambu ja kumppani), puikot 3½ bambusukkikset. Kerä/rätti ja jämistä vielä yks.

Yks on taas puikoilla, jostain syystä mulle ei Dreambirdin ohje aukee sit millään! Viime lauantain jälkeen oon aloittanut neljä kertaa ja yhtä monta kertaa purkanu. Se ei voi olla vaikea, koska niitä näkyy ihan joka puolella nettimaailmaa! Onko siis niin, että mulla on jalan lisäksi menny rikki myös pää?

Maanantaina ne kadonneet röntgenikuvatkin olivat jo ilmiintyneet. Kaikki hoito-ohjeet peruttiin ja piti taas alkaa köpätellä neljällä jalalla… Paraneminen ei sit ollutkaan edistynyt. Hirveä pettymys ja onneton olo. Kinttukin paksuna kuin limppu. Uutta kipsiä ei enää laiteta, mutta Mäntymäki ykkösen kipsiexpertit Kirsi ja Tanja tekivät mulle mainion lasikuitupohjan kenkään. Siinä muuten kaksikko, joka tosissaan ajattelee potilaan parasta! Puhumattakaan huumorista. Turvotusta estävät kinesioteipit on nyt sävy sävyyn mun Arte-tunikani kanssa:

Eiks oo hienot? Pikkasen kyllä harmitti et se mun oma vihreä teippirulla ei ollu mukana...

Ja teippaus tosissaan toimii – vähän liiankin kanssa. Kun ei kauheesti satu eikä turvota, niin sitä riehaantuu touhuamaan vähän liikaakin… Eilisen työpäivän loppupuolella ei edes hauskat teipit auttaneet. Sattui ja särki ja pakotti ja vaiks mitä. Mut tulipahan yks kakskytmetrinen mattoloimi tehdyks… Karvis raahas mut saareen ja sai kiitokseks itkuista kiukuttelua, kuten myös äiti ”päivän puhelussa”. Ihan vähän mieltä piristi polun varrella isoiksi kasvaneet kanttarellit.

Tänään tehtiin klapeja hillitysti ja voimia säästellen. Kunnon sadekuurokin piti huolen siitä, et homma lopetettiin ennen kuin olin taas ihan tärviöllä. Kun samaan malliin jatketaan joka päivä seuraavat kaks viikkoa niin varmasti viimeisetkin puut ovat pinossa. Eli meikäläinen lomailee ja parantelee itteään ja Verkkokauppavastaava Ida-Maria pitää pystyssä puotia.

Iltapäivällä tein inventaarin kässäkassin sisältöön ja järjestelin ”työkalupakkini” puikot ojennukseen. Huomatkaa tärkeät varvaskynsilakat. otsalamppu ja yksi pyöräilyhanska:) Muutama lohtulankakin oli kyydissä. Mieleen tuli et kun kässäpussi on järjestyksessä niin mielikin on parempi. Pari huiviakin jo huutelee puikoille – paranemista tiedossa siis!

Vielä kun sain massun täyteen, pikku päikkärit, pienet löylyt saunassa, puhelun äidin kanssa ja ilta-auringon niin just tällä hetkellä ei särje eikä satu yhtään! Öitä!

Kokonainen viikko mökillä! Vaikka pitääkin kulkea nelin kontin niin monenlaista ilonaihetta on riittänyt. Olen pikkuhiljaa asennoitunut niin, et tää kesä menee nyt näin ja yritän nauttia pienistä iloista. Kuten pihalta löytyneistä ekoista kanttarelleista:

Niistä syntyi juhla-ateria:

Sääkin on ollut juuri oikeanlainen eli ei liian kuuma. Ei ole kauheita poltteita uimaan... Mustikat kypsyy kovaa vauhtia ja olen jo muutaman "ämpärillisen" saanut poimittua:

Torstaina piti lähteä käymään kaupungissa. Edellisenä iltana tuli mieleen et mitä mä siellä? Karvis selviytyisi reissusta paljon helpommin ilman mua ja mikäs mulla täällä on ollessa kunhan en ryhdy omin päin mahdottomasti riehumaan. Veden lämmittämiseen meni aika tovi ja sit vähän siivoskelin paikkoja. Välillä istahdin neulomaan muutaman kerroksen ja seurailin oravaa, jolle maistui sieni:

Se pitää hassua nakutusta, joka ärsyttää Tassua... varsinkin kun orava on paljon nopeampi.

Torstai-ilta vietettiin ukkosia seuraillen. Monta ukkosrintamaa kulki ohi eri puolilta, mutta mikään ei osunut ihan kohdalle.

Perjantaina saatiin iloinen yllätys kun Tassun kummisetä toi meille pussillisen kanttarelleja. Siitä innostuneena lähdettiin pienelle koereissulle lähimetsään. Jalkineita riitti ja kun varovasti kulkee niin kyllähän keppien kanssa pärjää...

Ja saalista saatiin niin et vähän riitti jo pakkaseenkin!

Lauantai oli viikon kohokohta eli Salon Seudun Kädentaitajien kesäreissuParaisille! Aamu oli aurikoinen ja tyyni. Myllykylän rannasta noukittiin kyytiin Piiku ja Karvis kipparoi meidät veneellä Paraisten kanaaliin meidän lähikauppamme laituriin. Siitä käpyttelimme pienen matkan Helmiveneelle- perillä oltiin samaan aikaan ku Salosta tullut tilausbussi.

Alpakkalankoja- ja tuotteita ihasteltiin ja hypisteltiin ja moni varmasti teki hankintojakin. Parasta tietenkin oli nähdä alpakat Bamse ja Caesar ihan ilmielävänä. Kuvissa Bamse (alakuvassa myös Caesarin peppu):

Helmiveneen jälkeen vietimme pienen hetken Paraisten keskustassa. Käytiin mm. Gullkronan myymälässä ja lankakaupanovikin aukaesi vain meille vaikka kauppias itse oli lomalla!

Seuraavaksi matka jatkui Villa Raineriin ja lounaalle. Pääruokana ahventa smetanakastikkeessa ja uusia perunoita. Ruoka oli herkullista ja seura hyvää. Musta tuntuu, etten niin hienosti ole syönyt moneen vuoteen! Alkusalaatin aikana emäntä kertoi Villan historiasta ja nykypäivästä.

Lounaan aikana ilma oli viilennyt ja synkät pilvet peittäneet taivaan. Matka jatkui kivenheiton päähän eli Stentorpin Lammastilalle. Hassua miten sielläkään en ole koskaan käynyt, vaikka se on tässä ihan "kulmilla". Stentorpin ja Villa Rainerin tienhaaran ohi ajetaan joka kerta kun mennään äidin ja isän mökille Attuun, mutta pysähdy siinä sitten kun kyydissä on kiukkuinen kissa kopassaan... Allaolevasta "kivestä" paikka on saanut nimensä.

Stentorpissa tutustuimme isännän akvarelleihin ja emännän villatuotteisiin. Kahvittelun jälkeen saimme nähdä lammaskoiraesityksen:

Yksi pikkuinen uuhi kyllä meinasi päätyä Saloon lähtevään bussiin, mutta taitavasti koira senkin paimensi takaisin lauman joukkoon ja aitaukseen.

Säätiedotus piti kerrankin paikkansa. Ennusteet kertoivat sadealueen tulevan lännestä kahdelta ja mökillä sade oli alkanut tismalleen siihen aikaan. Stentorpissa vähän myöhemmin. Kotiinlähdön aikaan satoi jo kaatamalla, vaikka mä olin tilannut sateen vasta neljäksi! Saloon palaavat kädentaitajat kiipesivät bussin ja Stentorpin isäntä ja hyvästä työstä rapsutuksin palkittu lammaskoira saattelivat meidät Piikun kanssa saunalaiturille, josta Karvinen noukki meidät kyytiin.

(Tämä aurinkoinen kuva otettu mereltä päin alkuviikolla, kun käytiin etukäteen tsekkaamassa Stentorpin laiturisysteemit)

Kaasu pohjassa ajettiin takaisin Kakskertaan. Läpimärkinäkin todettiin et kiva reissu oli. Kiitokset Kädentaitajille reissusta, Piikulle keppijumppailjan huolenpidosta ja Karviselle kyydeistä!

Onni on kuivat villasukat, mökkivillapaita ja hellatuli!

Kaksi kokonaista viikkoa mökillä! Nyt on kaikki saikut ja lomat pidetty ja on aika palata arkeen ja pääsen viimeinkin töihin! Kivaa, vaikka mietin miten mahdankaan selviytyä ilman jokpäiväisiä tunnin päikkäreitä.

Mitä tähän lomaan sitten on kuulunut? No klapei!

Lähes joka päivä on klapikone paukutellut ja nyt on ensi kesän puut pinossa. Mitä sitten? No alettiin tekemään puita seuraavalle kesälle…

Melkein päivittäin ollaan saatu sadetta. Kanttarellit tykkää! Ja tämä herkkusuu… Mustikoita on niin paljon, ettei niitä mitenkään pysty kaikkia keräämään. Jossain vaiheessa otin jo epätoivoissani poimurin käyttöön:

Roskia tulee enemmän ku marjoja ja puhdistaisessa menee tuplasti aikaa. Eilen palasin vanhaan kunnon poimismenetelmään. Ei se määrä vaan laatu! Kun käsin poimii niin voi valita vaan ne suurimmat ja kauneimmat mustikat :)

Tiistaina oli viikon ainut lämmin ja aurinkoinen päivä. Teimme veneretken äidin ja isän mökille. Ihailtiin kaikkia kukkia ja kasvihuoneen suuria tomaatteja. Herkuteltiin ”laihduttajan kermakääretortulla”, joka ei ollut kääretorttu vaan mansikkakakku – mansikat omasta maasta ja kermavaahtoa riittävästi! Omat kalastukset on tänä kesänä jääneet väliin, joten pannullinen ahvenfileitä kanttarellikastikkeen ja uusien pottujen kanssa katosi massuihin alta aikayksikön! Illansuussa palattiin kotirantaan ja päästiin perille just ennen sadetta! Mukava reissupäivä (eikä tarvinnu tehdä yhtään klapia).

Kässäpussi on ollut lähes koskematon. Onhan siellä kolme aloitettua huivia mutta ne ei nyt vaan innosta. Annoin ittelleni luvan pitää kässylomaa. Terassin pöydällä on lojunut pari kerää bambulankaa, joiden avulla olen pitänyt aina välillä sen määrätyn räpylänleputtamistauon mustikkapuskissa könkkäilyn lomassa. Yhden sektorin neulomiseen menee suunnilleen vartti. Nämä bambutiskirätit vein torstaina terveyskeskusen kipsinaisille kiitokseksi hyvästä huolenpidosta. Värit tietenkin niiden mainioiden kinesioteippien mukaiset!

LankateeteeBamboo&co, sukkapuikot 3½, menekki yhteensä 66g.

Sain luvan jo oikeasti kävellä! Jopa ilman keppejä sen, minkä kivut antaa myöden ja lasikuitu"vene" kengässä koko ajan. Johan tässä on tullut opittua mitä voi tehdä ja mitä ei. Kun yhtenä päivänä on oikein kivuton niin seuraavana sit riehuu vähän liiankin kanssa. Sitä seuraavana päivänä kipuilee ja kiroilee… Helteitä en oo kaivannu yhtään (enkä kaipaa).

Saunan lauteille olen kiivenyt melkein joka päivä. Ja meressäkin käynyt pulahtamassa. Mahtaa olla koominen näky kun meikäläinen nakupellenä könkkää betoniportaita pitkin rantaan kahden kepin kanssa ja yksi kenkä jalassa. Karvis ihmetteli miks mä en sit ui kunnolla kun rantaan meno on niin vaivalloista... Nyt olen jo uskatautunut oikeasti uimaankin pari kertaa. On se vaan niin ihanaa päästä veteen. Räpyläkin tykkää.

Tassu on saanut viettää oikeaa metsäkissan elämää. Eilen se pyydysti kesän suurimman myyrän ja kova homma on ajaa pois mustikkavarkaisiin tulevia sorsia. Välillä on pakko levätä – silmä tarkkana kuitenkin seuraa mitä ympärillä tapahtuu:

Se on vielä onnellisen tietämätön loman loppumisesta…

Huomiseksi ennustettiin hurjaa myrskyä. Nyt seuraillaan tilannetta ja pohditaan pitääkö lähteä mantereelle jo tänään. Vaikka olen aika hyvin oppinut veneeseen nousemisen ja sieltä poistuminen, niin märkä ja liukas myrskytuulessa keikkuva paatti kuulostaa vähän pelottavalta. Munst on tullu ihan lälläri!

Voi että on ollut kivaa taas olla töissä!

Maanantaiaamu alkoi halauksella. Moni on toivottanut tervetulleeksi takaisin ja moni on ovesta tullessaan hämmästellyt et "Ai sä olet taas täällä?" Moni on kysellyt et mitä mulle on tapahtunut... Tuntuu hassulta sanoa et on kivaa tuntea itsensä tervetulleeksi omaan puotiinsa! Piiku kyseli alkuviikolla sähköpostissa et miten pää kestää töihinpaluun ja miten räpylä... Työ on parasta terapiaa ja ihmiset on ihania! Räpylä kulkee mukana - välillä vähemmän ja välillä enemmän kipeenä ja turvoksissa. Kyllä se aamuun mennessä aina tokenee :)

Puikot ja koukut välttelevät käsiäni edelleen enkä meinaa millään saada langan päästä kiinni. Siispä yhtenä päivänä huvittelin tekemällä tilastoja puodin suosituimmista langoista viime vuoden heinäkuun alusta tämän vuoden kesäkuun loppuun. Olihan mulla siitä asiasta joku "tuntuma" mut päätin testata pitääkö se paikkansa. Kai yrittäjän moista tilastointia kuuluukin tehdä ja kun vielä tykkään noista excelitaulukoista niin hommahan oli pelkkää hauskanpitoa!

Puodissa on ollut suunnilleen 150 lankalaatua. Ohi on röyhelöt ja pompulat. Peruslanka on paras ja sukkalanka suosituin!

Anjalinin top ten:
1. teetee teetee Pallas - sukkalanka. Kestosuosikki jo vuosia!
2. teetee Helmi - vauvalanka. Jokaisesta viime vuonna myydystä Helmi-kerästä Tekstiiliteollisuus Oy luovutti 10 senttiä Uusi lastensairaala - keräykseen!
3. Austerman Step - sukkalanka aloe veralla ja jojobaöljyllä. Tässä muuten on uusi juttu se, että pitkästä aikaa yksiväriset stepit ohittivat raitalangat! Syksyllä on taas tulossa uusia värejä sekä raitoihin että yksivärisiin ja niissä on uusi luontoa säästävä EXP-käsittely.
4. teetee Tundra - alpakkasukkalanka. Tämän suosio vähän yllätti, Onkohan niin et kun hehkuttelin syksyn Kässälehdessä julkaistua palmikkosukkaohjettani, niin ihmiset ei kehdannu olla ostamatta ;) Ja kun se oli kokeiltu niin kaikki totes et ihanaa lankaahan se on!

Ettei tulis ihan kuvatonta postausta niin:

Viime viikolla tikuttelin unikeonpäivänä viiskymppiä täyttäneelle ystävälleni lämpöiset tundrapalmikot. Näissä koko vain jotain 35-36. Puikot 3.25 mm Knit Picks 15 cm Caspian Wood sukkapuikot ja menekki alle kaks kerää.

Miten me voidaan olla jo viisissä kymmenissä? Muistan ku tavattiin ekan kerran Rastin alakerran baarissa.. Inhottiin toisiamme syvästi ja mietin miten niin mukavalla tyypillä voi olla noin veemäinen akka! Hän inhos mua (mm) siks et mulla oli omat pubitikat... Sitten joskus vuonna -92 yhtenä keväisenä aamuyönä Tampereen Aleksanterinkadulla rotvallin reunalla istuksiessa totesin et jotain hyvää tuossakin mimmissä pitää olla kun se kuuntelee Hectoria! Siit se sit lähti. Onnea Ippu-ystäväni!

Takaisin tilastoihin...
5. teetee Salla - se paksumpi sukkalanka (syksyllä värivalikoimaan tulee viimein ne kaikkien kaipaamat oranssi ja turkoosi!)
6. teetee Bamboo&co (=Bambu ja kumppani). Pikkuinen yllätys. Tiskirättilankaa...
7. Sirdar Cotton DK. Merseroitu hyväkierteienen puuvilla. Kaunis lanka, jota on hyvä virkata ja neuloa. Elokuussa tulossa uusia värejä. Tämänkin langan suosio yllätti - puuvillat ei aikaisempina vuosina ole kivunneet top ten -listalle.
8. Katia Sevilla - tölkkinipsuvirkkailuihin. Minäkin olen kerännyt nipsuja jo monta vuotta, mutta en ole hurahtanut. Vielä...
9. Adriafil Bucaneve. Ihanaa pehmoista merinovillaa. Pikkunen yllätys tämänkin suosio kuten myös:
10. Adriafil Primula. Edellisen ohuempi "pikkusisko"

Seuraavina Peru, Kipuapusilkkivilla (?!), Almina, Azteca, Hilla, Darling ja kaikenlaiset sukkalankalajitelmat, joita tulee ja menee pitkin vuotta. Ja tietenkin tölkkinipsuilijoiden suosikki Hilos Omega La Espiga, jota meillä on ollut vasta helmikuusta lähtien. Sitä mustaa Espiga kuutosta muuten saadaan näillä näkymin vasta syyskuun alkuun... Edit: sain just tiedon et Espigaa voidaan saada jo parin viikon kuluttua!

Sen unohdin katsoa, et löytyyko joku lankalaatu, jota kukaan ei ole halunnut yhtään kerää koko vuonna! (Ei oo, paitsi kirjontapuolella).

Työviikko päättyi mukavasti kun äidin avustuksella veivasin asiakkaalle kolkytmetrisen mattoloimen:

Nyt ollaan taas saaressa ja minitomaatin kokoiset mustikat huutelevat puskissa, joten mukavaa viikonloppua teillekin ja heippa!

Moi kamut! Mä päätin tulla tänne plokkaamaan ku Susul ei oikeen runosuoni kuki. Eikä se oo saanu mitään kässyjäkään aikaseks. On niit aloituksia kyl iso kassillinen.

Mun kesä on menny ihan kivasti. Alkuun mä kyl ajattelin ettei täst tul mitään jos perheessä on kaks nelijalkaista, mut kyl mä sit kuitenkin oon päässy saareen. Alkukesä oli vähän tylsä ku koko ajan oli märkää ja mun massukarvat kastui metsässä. Ja välillä on ollu niin kuumaa ettei jaksa mitään. Sillo vaan makaan varjossa terassilla ku siinä käy aina vähän tuuli.

Mä oon saanu tänä kesänä kiinni kaks kamalan isoa myyrää! Ne oli niin isoja etten ees jaksanu kokonaan syödä. On täytyny itte pitää huolta ruokapuolestakin ku Susu ja Karvis ei sattuneist syist oo päässy verkonlaskuun kevään jälkeen. Onneks Pappa on pitäny mut ahvenissa, muuten en edes muistais milt ahvenet maistuu!

Tänä vuonna on ollu ihan kamalasti mustikoit. Mä en mustikoist piittaa, mut mulla on ollu kauhee homma ajaa sorsia pois puskista. Oikeesti niitten vaaniminen on aika hauskaa, mut kyl se ihan työstä käy. Palkaks saan aina pari napua (ahvenet olis kyl parempi palkka).

Mul on kotiintuloaika kymmenelt illalla. Mä olen vähän niinku se Crocodile Dundee ja tiedän kellon auringon asennost. Ku arska on tos ni mä tiedän et on iltapala-aika ja hipsin kotiin.

Pari kertaa on kotiintulo venahtanu yön puolelle ja sillo ei oo tullu kiitosta…

Kerran yks kamalan iso koira ajoi mua takaa, mut onneks mä pääsin puuhun karkuun. Sieltä sit laskeuduin katolle ja murisin sieltä niin et se koira lähti karkuun. Tai sit Karvis ajoi sen pois… Se ei ollu kiva juttu ja nyt oon pysytelly täs lähimaastos. Mulla on hyvä väijypaikka:

Viime viikonloppuna Mummi ja Pappa oli täällä saaressa meidän kanssa. Mä sain tuliaisiks kaks komeeta nyssäkkää pappankalaa! Voi mitä herkkua!

Susua on vähän harmittanu ku se ei oo päässy mettään sieneen. Onneks mun kummisetä toi pussillisen kantsuja et saivat soosia tarjota vieraille. Pappakin kävi metsässä mut tuli takas tyhjän sieniämpärin kanssa. Sit Mummi päätti lähteä kans vaiks kiellettiin. Ruoka alko olla valmista eikä Mummia kuulunu ja me sit alettiin soittelemaan sen perään. Metsä oli vuosien kuluessa aika paljon muuttunu ja Mummi oli eksyny! Löysihän se viimein takas ja Susu huusi sille ku hyeena! En mä kyl tiedä ihan tarkkaan miten hyeena huutaa mut kovaa ainaki. Ruokapöydässä oli sen jälkeen aika hiljaista porukkaa, jolle tarjottiin kengänpohjaks paistunutta pihviä (ja sitä kantsusoosia). Mul on kyl sellanen käsitys et äideille ei sais huutaa, mut Susu ja muut tais aika paljon pelästyä et jos Mummil sattuu jotain siellä louhikossa…

Ei sitä hiljaisuutta sit kauaa kestäny. Ihan kauheeta hihkunaa kuului ku Susu pääs uimaan. Se oli ihan pöljänä ilosta ku ei oo koko kesänä kunnolla uinu:

Mä en kyl vapaaehtoisesti tonne menis… On se hullu.

Sunnuntaina meillä pojilla oli projekti. Karvis ja Pappa rakensi uudelleen keväällä puunkaadon tieltä puretun pihagrillin. Mä olin projektipäällikkönä tietty.

Sillä välin Susu hautoi räpyläänsä kylmässä vedessä ja seuras ton perhosen kulkua Maskusta Mietoisiin.

Mummi tienasi silmälasinpesut parsimalla Karvisen sukat:

Ku grilli oli valmis niin se testattiin heti Karvisen pydärillä:

Jotain kässyjä toi äiskä on saanu valmiiksikin. Sil on yks huivi, mut se tarttis pingottaa ja sit ku tuli helteet ni se alko vääntää huopatossuja… Jotenki tutuu ettei Susul oo ihan kaikki muumit laaksossa!

Lankana on teetee Saga, menekki 136 g ja puikot 6 mm sukkikset ja pyöröt. Ohje teeteen verkkolehdestä 3/2015.

Välillä oltiin kaupungissa mut nyt ollaan taas tääl mökil. Karvis on viikolla lasikuiduttanu Susulle vanhan sandaalin uimakengäks. Kyl sen nyt kelpaa pulikoida!

Mä meen taas vartiopaikalleni, joten moi vaan! t.Tassu

Viime tiistaina kävin taas räpyläni kanssa röntgenissä. Etukäteen hirvitti. Yli kolme kuukautta ja jos vieläkään ei näy paranemisen merkkejä. Olihan siellä ”pientä luutumista” näkyvillä! Nyt tuntuu, että paraneminen on viime päivinä edistynyt huimaa vauhtia. Kyynärsauvat ovat jo parin viikon ajan unohtuneen minne milloinkin. Nykyään kutsun niitä ”varmuusvälineiksi”, joita käytän kun menen noi betoniportaat rantaan päästäkseni uimaan!

Yhtenä päivänä kävelin ekan kerran huussiin asti kahdella jalalla ilman kepakoitani ja muistelin miten kesäkuussa kipsin kanssa piti kontaten kiivetä portaat. Heräämisestä huussiin ja takas meni 40 minuuttia ja sen jälkeen piti levätä puoli päivää… Onhan sitä paranemista tapahtunut – se on vaan ollut niin armottoman hidasta ettei sitä enää muista!

Vaikka viime viikot on olleet helteisiä, niin syksyn merkit näkyvät jo. Öisin sankka hernerokkasumu peittää vastarannan ja koivut kellastuvat.

Aurinko painuu mailleen jo ennen yhdeksää illalla ja aamuisin kaste näyttää mitä hämähäkit touhuavat. Puolukatkin kypsyy.

Olen ekan kerran itseni kanssa kahdestaan täällä mökillä ja on ollut aikaa järjestellä ajatuksiaan… Olen kelaillut miten kiva kesä tämä kaikseta huolimatta on ollut. Mitä kaikkea mukavaa olen saanut kokea ja miten paljon apua ja kannustusta olen saanut. Melkein tippa linssissä tässä herkistelen…

Alkukesällä pääsin äidin ja isän mökille päivähoitoon, Neulomakerhon kaffepussikurssi oli eka merimatka, jonka jälkeen Karvis suostui kuskaamaan mut mökille. Kalaan en oo päässy mut aamuöinen veneretki oli hieno kokemus! Klapejakin olen pääsyt tekemään ja mustikoita ja sieniäkin saanut kerättyä. Juhannuskin tuli vietettyä ystävien kanssa perinteiseen tapaan, kädentaitajien kesäretkelle osallistuin ja vähän töissäkin olen ollut. Ja päässyt uimaan!

Olen päässyt ihan omatoimisesti liikkumaankin. Ensin yksijalkainen sai lainata Karvisen automaaattivaihteista ja kun vanhemmat kuulivat sen bensankulutuksen, niin tarjosivat oman autonsa mun käyttöön ja ovat itse kulkeneet mun viiskytasteisella Rypäleelläni, josta kuuluu outoja ääniä ja jonka kojelaudassa palaa pelottavia merkkivaloja. Porukoiden autossa on myös ilmastointi. Kun kuuman työpäivän jälkeen ajan melkein tunnin ilmastoidulla autolla kotiin, niin turvonnu räpylä on ku uus! Siksipä se auto on nyt saanut nimekseen Ambulanssi!

Ida-Maria on huolehtinut puodista. Ilman häntä koko kauppa olis varmaan kesän aikana menny nurin! Onneksi hän on sentään saanut vähän lomaillakin. Karvinen on kuskannut ja passannu, kantanut puut ja vedet, hoidellu kauppareissut, lämmittänyt saunan ja huolehtinu Tassusta kaiken muun lisäks. Jossain vaiheessa hän oli sitä mieltä et mun työtakkiin pitäis ommella komentajanatsat… Äiti ja isä kävivät yhtenä sunnuntaina ryöstämässä mun isot matot ja nyt ne odottaa pestyinä kotosalla helteiden loppumista ja suursiivousta. Äiti oli puodissa auttamassa kun mattoloimea kieputtelin ja Piiku auttoi inventaarissa. Mökkinaapureilta ollaan saatu kantsuja kun ei ittellä ole ollu asiaa metsään. Moni asiakas on tarjonnut apuaan. Mopsineulojan mies on kuskannut monta verkkokauppalähetystä postiin ja Tuovin kanssa ollaan leikitty pillerinpyöritystä koovitamiineilla. Miten onnekas olenkaan!

Kumpa muistaisin nämä kaikki iloinpilkahdukset sinä päivänä kun olen taas kunnossa ja joku typerä pikkuasia saa mut polttamaan päreeni.

Vähän kyllä mietityttää miten tästä eteenpäin kun nyt jo pärjään monessa asiassa ittekseni. Ku olen tottunut olemaan insinööri eli ingengör. Eikös se tarkoita et ”ei tee mitään”?

Ruokaa sentään olen laitellut. Värjäyskurssia varten hankittu (ja viime vuosina ruuanlaitossa käytetty) keittolevy sanoi sopimuksen irti ja sain nimpparilahjaksi uuden kaksilevyisen:

Tässä se on ensimmäistä kertaa koekäytössä. Levy on käytössä melkein joka päivä ja välillä monta kertaa päivässä! Jos ei grillata, niin muurikkapannulla voi tehdä pöperöä:

Monta kässyä on kesän aikana aloitettu, mutta kovin vähän on valmista syntynyt. Kysymys ei ole ainakaan ollut ajanpuutteesta… Nurmilintu on ollut valmiina jo pari viikkoa. Pingotus vaan oli ongelmana. Keksin viimein pingottaa sen pömpelin patjaan.

Olin kerrankin oikea välineurheilija ja kokeilin Kint Picksin pingotusvälineitä suoran sivun pingotukseen ja kaarevaan reunaan T-neuloja.

Lankana jostain messuilta ostamani Rowanin Fine Lace (50 g =400m) ja puikkoina Knit Pro pyöröt nro 4. Lankaa tähän superkeveään huiviin meni 39g, Oon aina tykännyt ohuista langoista mutta tämä oli jo minunkin makuuni aika ohkasta…

Nyt puikoilla on vauvaneule ja kaveri sukalle, jonka olen tehnyt joskus alkuvuodesta. Oletan molempien valmistuvan lähipäivinä.

Eilisaamuna tästä meni ohi harvinaisen ruman näköinen vene. Mahtoikohan Sauli ja Jenni olla kyydissä?

Vaikka omat veneilyt on tältä kesältä jääneet väliin, niin sentään pitää yksin saaressa olevalla tytöllä olla joku kulkupeli turvanaan:

Paljon on tämäkin vene kokenut. Ilmastointiteipillä paikkasin sen itse kerran ku oli pakko päästä ystävän kanssa ongelle, isompia paikkauksia on vuosien varrella tehty montakin ja viimein Hannu-mysky kaatoi sen päälle ison männyn. Karvisen fiksailujen seurauksena se pysyy taas pinnalla!

Enhän minä täällä ihan ypöyksin ole... Kaivonkannella on hyvä väijypaikka:

Miks se liikkuu heti ku mä otan kameran esille?

Eilisaamuna jäi aamu-uinnit väliin, kun rannassa oli ällöä leväpuuroa. Tänään vähän tuulee, joten levää ei näy. Siispä aamu-uinnille!

Alkuvuodesta sain koeneulottavaksi ystäväni ja entisen kolleegani sukkamallin. Eka sukka valmistui ja ohjekommentit lähtivät matkaan... Ohje julkaistiin viimeisimmässä teeteen verkkolehdessä ja minäkin sain viimein puhtia neuloa sukalle kaverin:

Ohje siis Marja-Leena Pihlavan, lankana teetee Halti, puikkoina kokeilin KnitPro Nova Cubics 15 cm 3 mm sukkapuikkoja. Lankaa kului vajaat kaksi kerää. Malli oli kiva. Silmukoita siirreltiin, mutta apupuikkoja ei tarvittu. Kuutiopuikkoihin en varsinaisesti ihastunut, vaikka niistä kauheesti hehkutellaan. Kiva uusi juttu näissä oli kärkikavennukset. Enisn kolme välikerrosta, sitten 2*2 ja 3*1 ja loput jokaisella. Näyttää siltä, et teen tätä jatkossakin.

Sattuneista syistä ei viime aikoina ole oikein sukatuttanut. Vaikka lahjasukille olisi aina tarvetta, niin jos omat tassut on eripariset niin sukkakutimus ei houkuttele yhtään. Viime viikolla mitattiin luidenkin tiheytta eikä poroosia näkyny. Ja joka päivä tuntuu vähän paremmalta. Kun omatkin tassut alkaa viimein olla kunnossa niin johan alkoi Sukkasato houkuttelemaan! Kotilato on hiljainen kuin huopatossutehdas! (Oikeassa huopatossutehtaassa on kauhea meteli, joten tää on ihan pöljä sanonta). Löysin kuitenkin Sukkastoryhmän Ravelrystä ja päätin lähteä mukaan. Saas nähdä kuinka käy - muutama suunnitelma on puikoilla ja aamulla neuloin jo alun Saniassukkiin.

Ravelry on jäänyt mulle jotenkin vieraaksi, vaikka tuntuu et siellä on nykyään kaikki. Jotenkin tuntuu et siellä on niin hienoja ja taitavia neulojia, että tällainen tavisneuloja ei oikein sovi joukkoon. Ujostuttaa. Onkohan facessa sukkasatoryhmä? Kuka tietää?

Olis yks vauvasettikin blogattavana. Tilaustyö. Tänään vaan kävi ilmi et tilauksessa oli myssy ja minä onneton teinkin sukat. Myssy on ihan just koht valmis sekin.

Elokuu päättyi ja meilläpäin sitä viimeistä viikonloppua vietettiin perinteisti elotulien merkeissä. Hyvä ystävä tuli pitkästä aikaa saareen uunituoreen kihlattunsa kanssa. Mitä kaikkea me tytöt ollaankaan vuosien varrella yhdessä kokeneet! Muistoja riitti ja uusi tulokas tentattiin ankarasti ja sai hyväksynnän (tosin mun mieleipiteellä ei asiaan olis mitään vaikutusta mut kuitenki, kyllä Tassu tietää, koska otti hepun heti kaveriks). Saunottiin, riekuttiin yötä myöten ja tietenkiin syötiin. Uudelleenrakennettu muurikkagrilli testattiin (Karvinen joutui tekemään wokkia ja pydäriä) ja hyväksi havaittiin. Mukavaa oli.

Kun vielä naapuristakin poikkesi uusi nuoripari käymään niin armotonta korvamatoahan siitä pukkas. Vieläkään ei ole lakannut päässä soimasa Hectorin "Onko rakkautta ilmassa..." Niin innoissaan kaikista rakkausjutuista oli tää, ettei oikeasti päässyt biisissä kohtaan "kuunnellaan vaan taivasta" vaikka perjantain ja lauantain välisenä yönä olisi tuolla vastarannan taivaallakin voinut nähdä revontulia!

Vielä sunnutaina jäätiin yöksi mökille. Illan pimetessä oli syksyn tuntua... Aamu-uinnille piti vielä mennä ennen töihinlähtöä. Vähäsen oli levää rannassa, mutta potkiskelin sen syrjään ja pulahdin. Eihän sitä tiedä oliko jo kesän viimeinen maanataiamun töihinlähtö mökiltä. Vaan onhan se mukavaa taas kun alkaa oikea arki!

Tilauksesta tikuttelin asiakkaalle vauvaneulesetin:

Asiakas tykästyi puodissa olevaan mallineuleeseen, jonka ohje on ollut Modassa vuonna 2009. Tarvittin myös pöksyt eikä samaa lankaa enää ollut saatavilla, joten piti sit tehdä alusta alkaen koko setti. Pöksyjen ohjetta otin vähän sieltä sun täältä eli Novitan (joo joo - mä tunnustan) jussihaalarimallista ja primavera-pöksyistä teeteen sivuilta.

Nutun miehusta ja hihat neulottiin ensin. sitten kaarroke ja viimein pikkuruiset kappaleet ommeltiin kasaan. Joku vähän vähemmän saumoista tykkäävä olisi varmaan neulonut kaarrokkeen ensin, poiminut silmukat ja neulonut miehustaosan ylhäältä alas. En mä! Innoissani vaan ommellessani hihkuin kuinka nättiä saunaa pukkas!

Ja napit tietenkin löytyi naapurin puodista:

Pöksyjä tikuttelin saaressa niinä kauheimpina hellepäivinä. Silloin teeskentelin tekeväni "etätöitä" vaikka tosiasiassa Ida-Maria määräsi mut pois puodista kun ei varmaan jaksanut kuunnella hellevalitusta...

Lanka: teetee Primanova, Puikot 3½ ja 4 mm Knit Picksin vaihtopääpyöröt (sukissa Knit Picks 3,25 mm 15 cm sukkapuikot). Menekki koko settiin 306 g.

Pöksyjen valmistuttua lankaa (ja aikaakin) oli vielä jäljellä. Lähetin töihin sähköpostilla kysymyksen et pitikö mun tehdä myssy vai tossut... Vastaus tuli et MYSSY... Ja minä luin et TOSSUT. Ei ole kovinkaan paha lukihäirö, koska onhan molemmissa sanoissa kaks ässää. ja kun mulla oli nuttuun sopivainen tossuidea mielessäni niin luin mitä halusin lukea:

vauvan ristiäiset on vasta 12. päivä joten ehdin ihan mainiosti sen kupärämyssynkin tikuttelemaan:

Sama lanka, puikot 3½ ja menekki 26 g. Kypärämyssyn sanotaan olevan se vauvan kaikkest parhain päähine ja tämän ohjeen otin täältä.

Nyt on viimeinkin neuloosi alkanut. Sukkasatoa pitäis kerätä, mutta kauheasti huivituttaisi. Olen ratkaissut ongelman aloittamalla kolmet sukat ja kaks huivia :)

Syyskausikin alkoi. Mä PÄÄSEN töihin myös lauantaisin! Yhtä lankaisaa viikonloppua teillekki :)

Kovin suuria tavoitteita en itselleni asettanut Sukkasatoon. Ajattelin et jos pari viikossa syntyis ni kiva olis. Mut sekin tuntuu nyt liian vaativalta kun kaikkea muuta pukkaa eteen. Aloituksia on kyllä vaikka toisille jakaa kun suunnittelin et otan samalla kertaa kaikki 15-senttiset sukkapuikot käyttöön. Seurauksena on se et kässäpussi tulvii yli äyräidensä eikä mikään valmistu.

Päätin vielä laittaa ekan viikon riman niin matalalle, et varmasti onnistun. Siispä pikkuruiset junasukat sain valmiiksi viikko sitten.

Lankana teetee Helmi, puikot 2,25 mm 15 cm Knit Picksit, menekki tasan puoli kerää eli 25g. Kuten kuvasta näkyy, niin mökillä oltiin ja syksy kun on niin paljon muutakin satoa pitää hamstrata. Kuten "ämpärikaupalla" puolukoita:

Noista keittelin hilloa ja luulen et tuo määrä riittää mainiosti talven yli meikäläiselle!

Puikoilla on toki muutakin kuin sukkia. Muutama testineulomus, joista en voi vielä puhella. Nipsuihin en vieläkään tunnusta hurahtaneeni vaikka Espiga tuntuu olevan meidän puodin hittijuttu just tällä hetkellä. Keksin nipsuille ihan muunlaista hyötykäyttöä:

Oikeat silmukkamerkit on meikäläisellä aina kadoksissa…

Viime tiistaina oli taas Neulontakerho. Matkustimme taas Kulhon maisemiin hienolla kyydillä:

Luulin et jos otan mukaan sen sukan, jonka osaan unissanikin niin silmukkaa syntyy solkenaan… Päätin kokeilla sitä rymättyläläistä (selostettu Piikun blogissa). Kuinkas kävikään?

Silmukoiden poimimiskohdasta tuli NIIN ruma et oli pakko purkaa eka versio. Ja toka myös – tosin sillä kerralla ulkoistin purkutyöt Piikulle, joka auttoi hommassa ilomielin ja vauhdikkaasti kuten kuvasta voi todeta.

Kolmas kerta toden sanoo. Tein siis kantapäästä kakskertalais-majakkarantalais-rymättyläläisen muunnelman. Poimin ensin kaikki silmukat kantalapun reunasta ihan normisti ja aloin vasta sitten tekemään lyhennettyjä kerroksia pohjaan. Ei se vieläkän nätti ole mut parempi. Ja kaiken kukkuraks toisen sukan kantapäänkin tein pariin kertaan kun lörpöttelin puodissa poikenneen ystävän kanssa ja kantalapunpahus tuli väärään paikkaan.

Lankana teeteen ihanainen alpakkasukkalanka Tundra ja toinen tämän syksyn uusista väreistä (toinen on tumma sininen). Puikot 3½ mm 15 cm KnitProt ja lankaa kului 96 g. Malli se ihan oma - viime vuonna Kässärilehdessä julkaistu.

Eikä sen kantapään jälkeenkään kaikki ihan putkeen mennyt. Eilisiltapäivällä olin jo päättelemässä lankoja kun huomasin toisen sukan olevan yhtä palmikonkiertoa lyhyempi…

Olen tullut siihen tulokseen et neulominen on meditatiivista puuhaa, mutta mun neulominen ei taida olla sosiaalista. Paitsi jos saa tehdä ainaoikeaa ilman aivoja tai sukanvartta 2o, 2n raitalangalla.

Lauantaina meillä oli luokkakokous. Hetken harkitsin sukankutimuksen mukaan ottamista, mutta luovuin ajatuksesta sittenkin. Olis siinä kyllä ollu tyyliä :) Kokoonnuimme Old Bankissa viideltä iltapäivällä ja sieltä jatkoimme Haraldiin syömään ja nauttimaan viisasten juomaa. Sieltä matka jatkui tuntemattomiin seikkailuihin Turun yössä.

Meitä oli paikalla 16 vuonna 1973 Uittamolla ja Vähiksessä koulunsa aloittanutta. Oli tosi mukavaa tavata kaikkia pitkästä aikaa ja vaihtaa kuulumisia. Ei uskoisi, et tässä ollaan kohta viiskymmppisiä! Tanssahdellessa kipiä räpyläkään ei tuntunut ollenkaan. Tosin eilisaamuna sen tunsi, ettei ehkä olisi kannattanut riekkua kylillä aamutunneille…

Lapsuudenystäväni Ellu tuli meille yöksi ja aamutoimien jälkeen pakattiin kassiin eväät ja lähdettiin päiväksi mökille viettämään aurinkoista syyspäivää. Tarinoitiin (ja mä kudoin noita onnettomia sukkia) ja oltiin helikoptereiden laskeutumisalustana:

Kivan ja rentouttavan viikonlopun jälkeen oli kiva aloitella töissä sukkaviikkoa. Jospa tällä viikolla saisin valmiiksi kolmannet satosukat!

Hullun halpaa lauantaita odotellessa

Kevät PUUhia

Susukatastrofin selitykset ja Ruutuponcho Malista

Bambua pienelle

Pitsibolero ja ilonaiheita

Hellehattu ja jalatin

Arte-mekko

Nyt ku sul on aikaa... Viikko vierähti

Hyvää Juhannusta!

Vauvan haalari ja muit jutui

Veneretki kesäyössä

Vuoristoradalla

Lomalla ja retkellä

Klapei ja rätei

Peruslanka on paras ja sukkalanka suosituin

Tassu tarinoi

Nurmilintu syksyisessä saaressa ja pientä luutumista

Elokuun viimeiset ja rakkautta ilmassa

Vauvaneule Primanovasta

Sukkasadon avaus