Oon monesti sanonut ääneenkin, et koirat on yksiä meidän puodin parhaista asiakkaita... Nehän innostuessaan tekevät selvää puisista puikoista - langoista puhumattakaan! EN kuitenkaan haluaisi kypärämyssyjä parhaille asiakkailleni tehtailla ihan solkenaan...
Joskus koiria innostaa myös villasukat ja varsinkin pipojen tupsut... Näin kävi muutama viikko sitten. Asiakkaan koira oli tehnyt selvää julmetun kalliin merkkipipon tupsusta. Meidän tehtävänä oli tehdä uusi tupsu tärveltyneen tilalle. Pipo kädessä pyörittiin ympäri puotia ja etsittiin sitä just oikeaa väriä... Viimein se löytyikin ja pipo sai uuden tupsun. Lankaa kului 5 grammaa. Asiakas ei todellakaan halunnut mukaansa loppulankaa (En minä sillä mitään tee!), joten lankakauppias sai hyvän tekosyyn tutustua puikoilla pitäen
Katian Alpaquinaan, jota tähän asti ollaan vaan sivelty ja halailtu. Ja onhan meillä tavoitteena, että jokaisesta langasta olisi joku hypisteltävä valmiskin tuotos...
Mihin siis vajaa, mutta melkein täys vyyhti, jossa n. 350 metriä?
Annis! Lankahan on koostumukseltaan alpakkasukkalanka, mutta näin ihanan pehmeä ansaitsee olla kaulalla.
Katsastusmies antoi syksyllä Reppulille tuomion, että tuulilasi pitää vaihtaa. Siispä Annis oli ihan mahtava etätyöneule odotellessani muutama viikko sitten lasiliikkeessä Reppulin korjaamista "eienääsakkokuntoon".
Muistan lapsuuden yhdestä puuvillaisesta palmikkoneuleesta, et päätin: ei-ikinä-enää-nyppyjä! Yritin tähän kuitenkin. Aikaahan oli pari tuntia. Mutta lanka oli niin ihanan suloista, siloista ja liukasta, että noiden yhdenkin kerroksen nyppyjen kanssa meni koko lasinvaihtoaika! siispä päätin armahtaa itseni ja pistellä vauhdilla huivin loppuun...
![]()
Lankaa jäi ihan reilusti. Eli vaikka olisin kärvistellyt ne kaikki nyppelöt, niin vajaa kerä olisi riittänyt. 4 mm
KnitPro Zing-pyöröillä tikuttelin. Näin liukkaalla langalla olis tietenkin kannattanut käyttä vähemmän liukkaita puikkoja. Koska olen katkonut puisia puikkoja ihan solkenaan, niin olen palannut takaisin alumiinipuikkoihin. Ja reissuneuleen pelastaja oli
kärkisuojatkin.Miksi ihmeessä sitä potee etäpäivinä kamalan huonoa omatuntoa? Suosituksien mukaan mennään, mutta vaikka tekee töitä koko päivän, niin silti tuntuu siltä et laiskottelee. Sitä käy kaupassa keskellä päivää ja nolostelee maski nassulla toivoen, ettei vaan kukaan tuttu näe tai puhelin soi ja paljastun olevani huonoilla teillä. Ja vaikka on mahtavaa pyöräyttää pyykit keskellä arkipäivää, niin synniltähän tuo tuntuu. Miksi etäpäivä ei vois olla yhtä kiva ku päivä puodissa?
Tästä se lähti! Etäpäivä viime viikolla. Lankatoimittaja tarjosi myytäväksi DK-vahvuista 100% merinovillaa, joka on 250 g vyyhdillä. Pitihän sitä ensi testata. Että tarttuuko väri? 250 grammaa lankaa on sentään jo sen verran, että siitä saa jo jotain! Tosin minä nuukana tyttönä jaoin vyyhdin kahtia. Tai sitten halusin kokeilla erilaisia.
Olen kyllä päättänyt tästäkin asiasta et värjäys ei oo mun juttu. Koska aina saan aikaiseksi vaan peessin eri sävyjä. ja peessihän ei oo ees väri! Sitäpaitsi kauniita valmiiksi värjättyjä lankoja on maailma pullollaan! Mutta kun on oikeaa ja kokenutta seuraa niin...
Nuelefriikki Piikuhan on värjäillyt aina silloin ja tällöin ja saanut aikaan ihan mahtavia sävyjä. Päätettiin yhdistää kaveritapaaminen ja etäpäivä. Viime viikolla yhtenä etäpäivän iltapäivänä yhessä laitettiin noitaliemet porisemaan. Oli tarkoitus tarinoida ja neuloa sillä välin, ku pata porisee. Aika kului kuin siivillä. Syötiin noutopizzaa ja hihkuttiin miten UPEA PETROOLI! Mielettöman hieno keltainen...
Sen verran innostuin, että seuraavana etäpäivänä poristelin vielä itsekseni yhden vyyhdin keltaista Regia for Hand Dye -sukkalankaa keltaiseksi.
Mitä opin? Etäpäivä voi olla sekä hyödyllinen että hauska!
