Susun Silmukat

Teetee Adventtikalenterin ekasta luukusta löytyi ohje sydänlapasten ohje.

Me tosin nähtiin lapasten kuvio pöllönä... Pöllämystynyt on kuvan "mannekiinikin". Hupputuubi Polarista on äidin tikuttelema. Ei sitten tykännytkään siitä, joten nyt se on joutilas... Väri sopii täydellisesti lapasiin.

Lapaslanka on 100% villaa - teetee Sagaa. Puikoilla 5½ tikuttelin. Menekki 76 g eli vajaa kerä riittää mainiosti lapaspariin.

Pöllöefekti sen kun lisääntyi, kun keksittiin ommella heijastavat helmet "silmksi". Yläkuvassa ilman salamaa, alakuvassa salamalla.

Heijastavat helmet ja lankahan ei ole CE-merkittyjä "oikeita" heijastimia, mutta loistavat kivasti pimeässä, kun valo osuu niihin.

Ohjeen lapasiin ja muitakin kivoja ohjeita löytyy meidän nettisivuilta ja ensi perjantaisessa uutiskirjeessä avataan adventtikalenterin toinen luukku. Mitähän sieltä paljastuukaan?

Saatiin puotiin viime viikolla ihan superhalpa heijastinlankasatsi. Yhtenä iltana pykäsin siitäkin myssyn. Kympin puikoilla se valmistui ihan hetkessä! Peräti 40 silmukkaa ja tunturineuletta.

Lanka on 150 g:n kerässä eikä pipoon mennyt kuin vähän päälle puoli kerää! Alla taas esimerkit salamalla ja ilman. Mannekiinina Ida himmeenä:

Ja valopäänä:

Tuo myssy on ankeanarmeijanvihreä, mutta toisesta halpislaadusta löytyy hurja neonpinkki!

ja vielä - jokavuotuiset tonttusukat:

Lanka teetee Salla. Menekki yhteensä 133 g. Ohje on vanhassa Kauneimpien käsitöiden Joululehdessä. Sukkaohje siinä on niin monimutkainen, ettei siitä saa mitään tolkkua, mutta normisukan ohjeella ja kaavioilla pärjää hyvin. Kirjoneule ei varsinäisesti oo mun juttu, mutta tuo on tarpeeksi helppo ja tykkään myös teräosan raidoista.

Eilen oli vapaapäivä. Mitenkäs muuten mä sen käyttäisinkään ku siivoillen? Oli mukavaa touhuta pieniä kotijuttuja ilman kiirettä ja pakkoa. Myrskytuuli tuuletteli petivaatteet ja kuivatteli lakanapyykin raikkaksi. Kokeilin ekan kerran pyykkietikkaakin. Tavallista etikkaahan olen tähän mennessä käyttänyt huuhteluaineena. Tassun kanssa pohdittiin, et mikä tuoksu kokeillaan ekana:

Iltasella vielä kuurasin saunan - sitäkään ei ole lämmitetty ku viimeeksi alkuvuodesta. Liha-juuresmättö kypsyi uunissa ja maistui! Illalla oli ihanaa köllähtää nukkumaan puhtaisiin lakanoihin ukon ja kissan viereen.

Adventtikalenterin toisestakin luukusta löytyi lapasohje. Tällä kerralla perinteinen tähtikuvio.

Lankana teetee Saga, puikot 5,5 mm sukkapuikot. Tonttusukissa onnistuin kiristämään lankajuoksuja, mutta tällä kertaa kävi päinvastoin. Valmiit tumput olivat surkean näköiset ja muhkuraiset ja löysät. Pyöräytys villaohjelmassa teki taas tehtävänsä ja lapasista tuli sittenkin ihan kelvolliset!

Ja kun olin jo yhdet sydänlapaset tehnyt, niin toiset tulivat ihan tuosta noin vaan! Heijastavat helmet ja kas kas - sydänlapasista tuli taas pöllölapaset. Linkki molempien lapasten ohjeisiin TÄLLÄ sivulla (klikkaa).

Pinkki Reflective on niin hurjan väristä, että se suorastaan huusi päästä pipoksi.

Tuossa takana on vähän hillitymmän värisiä heijastuslankoja. Näillä keleillä kaikki heijastavat ovat tarpeen. Pimeää on koko ajan. Sunnuntainakin satoi vettä koko päivän välillä vähemmän ja välillä rankasti. Mut kiva päivä oli - kummitytön kanssa taas leivottiin pipareita!

Kyllä näkyy!

Itsenäisyyspäivänä heitin koko kässäkassini ympäri ja tein sille joulusiivouksen. Kaikki puikot ja muut hilavitkuttimet järjestykseen ja viikkoja pussissa lojuneet keskeneräiset valmiiksi!

Regia Premium Alpaca Soft on suloisen pehmeää ja ihanan riittoisaa. Ensimmäinen Regia-lanka, josta tykkään! Langassa on villaa, polyamidia ja baby suri alpakkaa. Sukat tein kokeeksi ja rakastuin. Kahdesta kerästä saan vielä toisetkin sukat ja ehkäpä kolmannetkin! Puikoilla 3 mm.

Linnanjuhlia katsellessa tein valmiiksi monta kuukautta sitten aloitetun tiskirätin:

Lanka teetee Bamboo&co (eli bambu ja kumppani), menekki 36 g. Puikot 3mm. Oma ohje, joka on vuodesta toiseen kiva.

Ja vielä yhdet sukat:

Nämä aloitin syksyllä heti, kun Pallaksen uusi sateenkaariväri tuli puotiin ja teetee Asustelehti ilmestyi. Tässä "kirjoneule" ei ole kirjoneuletta vaan kaksi kerrosta tehtiin kirjavalla ja yksi valkoisella. Tykkäsin, silti sukat hautautuivat keskeneräisinä kässäpussin pohjalle viikoiksi. Koska piti purkaa molempia sukkia... Ekan sukan kärkikvaennus oli päin takapuolta, mutta kahden purkukierroksen jälkeen sain siitä ihan nätin.

Toinen pientä ajattelua vaativa kohta oli kuvion jatkuminen kantapään jälkeen. Sekin onnistui:

Piparien lisäks olen tehnyt vähän tähtitorttuja ja Tassun kanssa pidettiin korttisulkeiset:

Eilen ei satanut yhtään! Ja huomenna saadaan avata kalenterin kolmas luukku... Mitähän sieltä löytyy? Ida on tehny yhden aika kivan jutun ja ohjeen siihen... Ootko utelias? Tilaa uutiskirje TÄSTÄ. Salaisuus paljastuu perjantaiaamuna!

Eilen päivä oli jo minuutin pidempi. Yön aikana meri on jäätytnyt.

Joulupuuron kypsymistä odotellessa neuloin vähän. Seurassani äänikirja, neulova pupu ja adventtikalenterin neljännestä luukusta löytynyt hassu pieni tonttu. Lankana Baby bamboo ja Brazilia. "Pojat" nukkuivat vielä. Ihan kohta lähdetään katsomaan joulurauhanjulistusta.

Ihanaa ja rauhallista joulua!

Tänä vuonna meillä oli ihan erilainen joulu. Sukulaiset kävivät meillä joulukahvilla viikkoa ennen. Mukavaa, että kaikki ehtivät poikkeamaan. Muilla pöytä katetaan, meillä pöytä katitetaan...

Kahvittelujen jälkeen osa porukasta lähti Kakskerran kirkkoon laulamaan Kauneimpia joululauluja.

Joulua ennen vähän kutkutteli, et jospa lähdettäis saareen jouluksi. Muisteltiin kymmenen vuoden takaista joulua. Järki kuitenkin voitti. Säätietoja tutkaillessa huomattiin, et veneellä varmaan pääsisi sinne, mutta päästäiskö pois? Sitäpaitsi ollaan kymmenen vuotta vanhempia ja mukavuudenhaluisiakin. Kosteaa, kylmää, pimeää ja ulkohuussi... Siispä aattona mentiin perinteiseen tapaan Vanhalle Suurtorille kuuntelemaan joulurauhan julistusta:

Kotiin tullessa nautittin lounaaksi alkupalat:

Herkkuja kyllä, mutta kaipasin äidin piimäjuustoa ja isän graavilohta...

Olihan tuo auringonlasku ihan mukava täällä kotirannassakin. Päivä oli ainakin kaksi minuutia jo pidentynyt!

Oltiin päätetty, et tehdään vaan niitä jouluruokia, joista tykätään ja vaan sen verran, ettei niitä tarvii heittää pois loppiaisena. Kinkun sijaan ostettiin pieni kalkkunarulla, joka päätettiin syödä lämpimänä. Hiukan myöhäiseksi meni jouluateria - kalkkuna meni kyllä uuniin, mutta unohdin laittaa uunin lämpeämään! Ruokaa odotellessa avattiin paketteja. En kyllä oikeasti ole ollut näin kiltti... Mut Tassuhan on. Ainakin omasta mielestään kaikki paketit on sille!

Tassu sai paljon herkkitikkuja ja näitä "perjantaipulloja" se on saanut joka päivä. Aina kerrotaan, et tämä perjantaipullo on mummilta ja pappalta, tämä perjantaipullo Caralta ja Bigiltä... Muuten katti on ollut kaikki pyhät ihan minttupöllyissään - Karvis oli löytänyt mahtavan minttukilpikonnan Tassulle:

Tassun paras lahja oli - kuinkas muuten: Paffilaatikko!

Joulupäivää vietettiin leppoisasti. Vähemmän leppoisa alku päivälle tosin oli - kippasin edellisen aamun riisipuurot lattialle. Ja seinille. Ja kissasukille. Ja matolle. Ja pyjamapaidan taskuun... Tilanteessa oli joulurauha kaukana. Karvinen kiitti onneaan, et se olin minä, joka sotkun sai aikaan eikä hän.

Vähän lohdutti, kun tiesin ystäväni Tampereella harrastaneen samanlaista riisipuuronheittoa edellisenä päivänä. Ollaan siis tässäkin asiassa samiksia.

Muuten Joulupäivänä:

Nautin vapaasta, kotoilin, kudoin, luin lahjakirjaa lahjavillasukat jalassa, tein pienen lenkin ja syötiin Karvisen pyttipannua!

Olen viime aikoina ollut lopen kyllästynyt kaikkiin älyttömiin älyluureihin, tietokoneisiin, istagrameihin, naamakirjoihin, whatsuppeihin ja verkkokauppoihin. Tuntuu, että kaikki aika menee näiden laitteiden ja ohjelmien kanssa tajuilemisiin. Mikään ei toimi niinku pitäis. En osaa enkä ymmärrä. Turhaudun ja kiukutelen. Siksi tämä blogikin on jäänyt ihan hunningolle. Olen tuskissani monta kertaa kiroillut, et mä haluun vaan puhelimen, joka on pieni ja punainen ja jolla voi soittaa ja lähettää tekstarin! Joulupukki toi! Tuo on oikeasti pieni ja sillä voi oikeasti soittaa! Hassu ja hauska. Luulen, että tuosta tulee meidän firmaluuri :)

Joulupäivän iltana taas oli yksi minuutti päivässä lisää valoa. Ja meri jäätynyt. Oltiin iloisia, ettei olla saaressa.

Tapaninpäivänä tein hyvän lenkin. Kävelin tervehtimään reissulta tulleita äitiä ja isää ja takaisin. Liukasta oli, ja nastakengät oli tarpeen. 6000 askelta tuli... Hiukan harmitti, että vasta lenkin jälkeen käytiin ostamassa kummallekin aktiivisuusrannekkeet. Niinpä niin - lisää laitteita tälle laitekiukuttelijalle. Oliskohan jotain uudenvuodenlupauksia taas mielessä? Laite ei ollenkaan kerro, miten paljon energiaa kuluu kun neuloo kolmepuolikkailla puikoilla 100 mertiä villatakin takakappaletta! Ihme turhake.

Tänä vuonna olin tosi saamaton lahjojen suhteen. Suvun pienimmille vaan pienet pehmeät paketit.

Pojalle lapaset. Äitinsä pyysi "junasukkaranneketta". Opettelin samalla tuon intialaisen peukalokiilan. Hauska ja hyvin istuva peukku. Lankana teetee Pallaksen uusi sateenkaariväri, menekki 56g ja puikot 3 mm.

Tytölle syksyn hittilangasta Polarista tuubi. Menekki 1 kerä, 10 silmukkaa, puikot 7 mm, ainaoikeaa kunnes lanka loppui ja päät yhteen. Oli kuulemma mieleinen. Elsa on kuulemma jo ihan out, mut tuo väri on silti kiva.

Nämä taitavatkin olla vuoden viimeiset valmistuneet. Kesken on salkkari Soffiosta, pipo Spiritistä, sukat Alpaca Softista ja ittelle villatakki puretusta vanhasta Primaverasta. On jotain jolla aloitella uutta vuotta ja lopetella vanhaa :)

P.S. Kaikki tän postauksen kuvat lukuunottamatta kahta viimeistä on otettu puhelimella. Eli jotain hyvääkin uusisssa laitteissa!

Se olis taas niin sanotun yhteenvedon paikka. Kässävuosi 2018 nippuun. Viime vuonna tuntui siltä, etten oo tehny kässyjä melkeen ollenkaan. Tai ainakin paljon vähemmän ku aikaisemmin. Siitä huolimatta langankulutus oli samaa luokkaa kuin aikaisemminkin: Perinteinen puolimaratoni tuli täyteen! Eli langakulutus yhteesä 21818 metriä!

Selityskin löytyy... Viime vuonna VIRKKASIN enempi ku koskaan ja virkkuuhan vie paljon enemmän lankaa ku neulominen.Virkattuja metrejä 5374 ja neulottuja vaan 16444 metriä. Siis minä joka EN virkkaa?

Eka työ oli Felted Tweed, toka Adalmina (josta sain niskat niin juntturaan, että pyörrötys helpotti heinäkuussa vasta) ja viimeeks Lost In Time (josta kuvittelin selviäväni tuosta vaan - kokemuksella mukamas ja purkuahan tulo opeteltua). Ens vuonna haluan neuloa enemmän ja pyörryttää vähemmän. Ihan sama mitä metrejä kertyy. NIH. Oliks tää joku lupaus? Oikeasti - se pyörrytys oli tosi pelottavaa.

Vuoden viimeiseksi kässyksi tein lapaset kummitytölle, joka oli lähdössä Rukalle joulunviettoon. Joulupukille kerrottiin toive, ettei kamalan paksuja. siispä lankana teetee Salla.

Ja tuota intialaista peukalokiilaa taas harkkasin. Ja aika kivat tuli. Istuvat. Heijastavilla helmillä koristelin. Ihan vaan varmuudeks. Jos tytteli vaikka lenkkeilee. Ja onhan ne nättejäki.

Ohjeenkin riipustin. Intialainen peukkukiila istui hyvin käteen ja toi palmikko on vaan niin kiva, nätti ja helppo (enkä vaikeempaa osais ees). Menekki vähän yli kerällinen Sallaa.

Niin se sit vuosi vaihtui. Uutta neuletta puikoille. Sitä ennen juhlittiin Tassun 12-vee synttärietä Tottijärvellä. Pate-kissalta tuli kutsu ennen joulua. Myös meille purkinavaajille. Oli mukavaa pitkästä aikaa nähdä ystäviä.

Ihan mainiot syndet oli, vaikka koko maailmahan paukuttelee raketteja Tassun synttärien johdosta. Siellä keskellä mettää ei pahemmin paukkunut ja meillä vuosi vaihtui ihan rauhallisesti. Vaikka tämä ilkeä äiti lällytti kattia väkisin ja Pate syöksyi salamana paikalle heti, kun ruokakuppiin ilmestyi herkkuja... Ja Tassu hölmönä vieressä ihmetteli et kui täs ny näi kävi?

Kotona sentään odotteli se ihana rakas paffiloora. Siinä meni seniorin synttäreiden kotiinpaluuilta reissusta toipuessa ja myrskytuulta kuunnellessa.

Uuteen vuoteen ja uusiin seikkailuihin!

P.S. Jutusteltiin tuos joku tunti sitte Tassun iskän kanssa tuosta virkaamattomuuslupauksestani. Sieltä tuli vilpitöntä kannustusta..

Niin se on täytynyt tinkiä siitäkin mielipiteestä, etten tykkää Regian sukkalangoista! Ihan oon rakastunut Regia Premium Alpaca Softiin. Siispä ei ollut mitenkään vaikeaa tikutella siitä toistakin sukkaparia. Varsinkin, kun Ida nähdessään NÄMÄ ensimmäiset hihkui et "Mä haluun tollaset kans!"

Jolupakettiin ei ehtinyt, mutta synttärilahjaksi sentään. Lankaahan oli edellisistä sukista jälkellä vaikka kuinka. Ekan sukan jälkeen kuitenkin tuli pieni epävarmuus et riittääkö sittenkaan... Ei huolta - mä tiesin, et Ida tykkää eriparisukista!

Tein tavoistani poiketen 1 o, 1 n joustinta varteen ja muutaman kerroksen ennen kantalappua. Oikeat neuloin kiertäen.

Puikot 3 mm, menekki 80 g. Ja kahdesta lankakerästä on kaksien sukkien jälkeen vieläkin jäljellä yli 40 g! Mä NIIN tykkään tästä. Se soljuu, on riittoisaa ja paijattavan pehmeää ja koneessakin voi pestä. NAM!

Gedifran Soffio on meillä uusi tuttavuus. Langassa on villaa, alpakkaa ja silkkiä. Ja tuo vyötekin on aivan suloinen! 25 g:n kerässä on hulppeat 187 metriä. Pitkään pohdin mitä siitä tekisin. Ei ihan huivituttanut mut vähän kuitenkin... Ikisuosikki Salkkaria meillä ei ole ollut puodissa taas pitkiin aikoihin. Joten puikoille!

Mallina salkkari on aina vaan yhtä käytännöllinen. Lankaa tähän kului 36 g eli vajaat kaksi kerää. Ja tuo väri - siitä en sano mitään... Moni on tästäkin tykännyt, vaikka se ei olekaan oma suosikkini. Kurkkaappa ne muut värit KLIKS!

Karvinen valitteli, ettei omista yksiäkään ehjiä villasukkia! Juttu on nyt vaan niin, että mulla on ihan muut sunnitelmat. Komensin hänet tuomaan kaikki risat sukkansa meille ja päätin tutkia, onko mitään tehtävissä... Yhdeksän paria risoja! Minähän en parsi, koska elämäntehtäväni on myydä uutta lankaa uusiin sukkiin. Tällä kertaa piti kuitenkin venyä...

Saa luvan tulla noiden kanssa toimeen muutaman viikon! Loput oli niin risoja et ne täytyy terittää.

Parsinsieni on äidin tuoma tuliainen joltain työreissulta. En ole aikaisemmin joutunut moista tattia käyttämään. Lasivitriinissä se koristeena on ollut vuosikaudet. Hassu juttu - äidin työkaverin tyttärellä on ihan samanlainen - ja yhtä vähällä käytöllä ollut... Luulen, että me molemmat ollaan nuorina oltu yhtä "ilahtuneita" reissutuliaiseista :)

Jaa et suunnitelmia? Just ku olen päättäny, etten mihinkään kimppaneulontoihin (puhumattakaan virkkamisesta) lähde tänä vuonna niin enkös löytänyt itseni Sukka-Finlandian sivuilta! Usein käy niin et kun nukkuu yön yli niin tulee järkiinsä. Mä nukuin yön yli ja ilmoittauduin mukaan! En kilpaile, mut ainakin lämmittelysukat aion neuloa Alpaca Softista ja ykkösetapin Stepistä... Ainut syy, miksi en ole vielä aloittanu on se etten pysty päättämään värejä! Niitä on niin paljon ja kaikki ihania. Elämä on vaikeita päätöksiä täynnänsä...

SE Aika vuodesta! Matleena haastoitaas meidät kaikki käsityötaitoiset tekemään sytomyssyjä ja/tai villasukkia ystävänpäiväksi johonkin sairaalaan, jossa annetaan syöpähoitoja. Eiköhän se ole niin, että me täällä Varsinais-Suomessa vastataan haasteeseen niinkuin tapana on ollut - jo vuodesta 2010!

Mikä on sytomyssy?

Se on lahja syöpähoitojen takia hiuksensa menettäneelle ihmiselle (naiset, miehet, lapset). Myssyjä on lahjoitettu ja lahjoitetaan edelleen hoitoja antaviin sairaaloihin, jotka jakavat myssyt edelleen myssyjä tarvitseville henkilöille. Itse sairauttahan myssy ei paranna, mutta se voi olla suuri ilo ja helpotus ikävää sairautta ja kovia hoitoja kokevalle ihmiselle.

KAIKKI olennainen sytomyssyilystä löytyy Matleenan Blogista (KLIKS), joten miksipä samoja asioita kirjoittamaan uudelleen. Sopiipa käteesi sitten puikot, koukku tai vaikkapa ompelukone, niin hyviä myssyohjeita löydätsamasta osoitteesta (KLIKS).

Tyksin Syöpäpolin osastonhoitaja Pirjo Haavisto kertoi, että ottavat myssyjä mielellään vastaan. Salon sairaalassa on tällä hetkellä riittävästi myssyjä. Siispä tämän keräyksen myssyt ja sukat toimitetan Turkuun.

Myssyjä voi toimittaa Salossa meille Anjalinille (Annankatu 5, 24100 Salo) tai Turussa minulle Majakkarantaan erikseen sovittuna aikana (laita viestiä susu piste hellberg ät gmail piste com). Tällä hetkellä Turussa ei taida olla keräyspistettä, mutta jos joku haluaa sellaisen järjestää niin olis tosi kiva! Myös Salon pääkirjastoon voivat novellikoukkulaiset jättää myssyjä ja sukkia. Ja ainahan myssyt voi viedä tai lähettää suoraan sairaalaan:

Käyntiosoite

Tyks, T-sairaala (rakennus 18)
Pääsisäänkäynti, 1. krs, B-osa
Hämeentie 11, Turku

Liity mukaan myös FacenSytomyssykampanja Tyksiin -ryhmään ja laita kuvia omista myssyistäsi!

Itse aloittelin jo eilen: Irman Perhoset on ollut "to do" -jonossa jo pitkään. Malli on nätti ja hauska tehdä. Lankana tässä oli DMC:n Natura Just Cotton Bamboo.

Lanka oli hiukan paksumpaa, kuin ohjeessa, joten vähensin silmukoita ja päälaen kavennukset "vedin hatusta". Ainaoikein reunan tein 3 mm 50 cm bambuilla ja kuvio-osan 60 cm koottavilla KnitPro-puikoilla. Kavennukset tämä välineurheilija viimeisteli 3,5 mm Ergosukkapuikoilla. Menekki oli 60g.

Huomenna Salon pääkirjastossa on kevään ensimmäinen Novellikoukku. Novellikoukussahan tehdään käsitöitä ja kuunnellaan novelleja ja kaikki ovat tervetulleita! Kirjastossa tekeviä käsiä odottaa ainakin kassillinen sytomyssyihin sopivia, lahjoituksena saatuja merino- ja puuvillalankoja. Seuraava Novellikkoukku on 12.2. eli sopivasti juuri ennen ystävänpäivää.

Olethan mukana?

Karvisen sukkatilanne on mielestäni ihan ookoo, mut joulunpyhinä hankittujen aktiivisuusrannekkeiden seurauksena hän totesi, et lenkkipipo puuttui. Siispä minä heti heitin lankaa puikoille. Sulo Vileni -malli kelpasi, jos siihen ei leitettaisi typerää tupsua...

Lanka takkiin sopivan värinen - iloisenharmaa Sirdarin Hayfield Spirit. Hirmuisen riittoisa lanka, joka ei pistele eikä kutita. Puikot 3½, menekki alle puoli kerää.

Enää ei voida käyttää tekosyynä lenkille lähtemättömyyteen sitä, et vanha pipo on hävinny. Tekosyynä VOI käyttää sitä, et nastakengät unohtui Karvislandiaan ym ym.

Aktiivisuusranneke on tosi kiva lelu. Tosin me seurataan aktiivisesti vaan unia. Miten pitkään ollaan nukuttu syvää unta ja miten pitkään kevyttä. Hämmästyttävää on ollut huomata, että jos mä olen nukkunut huonosti, niin silti syvää unta on silti voinut olla jopa tunti! Tosin viidessä eri jaksossa. Jos olen omasta mielestäni nukkunut hyvin niin syvää unta on ollu yhteensä lähes kaksi tuntia. Viime yönä se rannekekin on huomannut heräämisen kauheaan kramppiin kahden aikoihin (laitoin kipuapusukan kramppijalkaan vaikka en KOSKAAN nuku sukat jalassa). Ja on se huomannut kahden ja puolen tunnin valvomisenkin. Luin huonoa kirjaa eikä uni silti tullut. Kuuhulluutta?

Viime torstain koulupäivän aiheet ei ihan ensteks kiinnostavilta tuntuneet etukäteen. Tärkeitä asioita tietenkin, mutta tilinpäätös, tulos, tase ja budjetointi... Siispä tietsikan lisäksi mukaan pari langanloppua ja puikot. Sytomyssy on just mainio luentoneule!

Irman perhosista jäänyt DMC Natura Bamboo ja tontusta jäänyt Sirdarin Baby Bamboo ja malli omasta päästä. Puikot 3½ pyöröt. Kavennukset tein looppaamalla. Ilman ohjetta ja mukavalta näyttää.

Joskus on kiva tehdä kässyjä ihan ohjeen mukaan, mutta näitä sytomyssyjä voi tehdä myös ihan fiiliksellä. Antaa lankojen puhua ja puikkojen suihkia...

Mulla on oma "nyrkkisääntö" silmukkalukujen kanssa. Jos langan suositustiheys on DK eli 22 silmukkaa kymmenelle sentille ja puikkosuositus 3½-4mm, niin pipoon passeli silmukkaluku on n. 100. Jos silmukantiheys on vaikka 27-30/cm ja puikkokoko 2½-3mm, niin luon 120-130 silmukkaa. Aika usein tämä "näppituntuma" on ollut toimiva. Kavennusten kanssa - kun lanka on "puhunut" ja myssy tuntuu tarpeeksi korkealta (sovitan omaan päähän) niin kavennukset. Usein kavennus kuten sukan kärjessä tuntuu toimivan. Paitsi jos lanka osoittaa loppumisen merkkejä niin vähän nopeammin... Ei tän mitään rakettitiedettä tarvii olla - käsitöiden tekemisen pitää olla hauskaa! Varsinkin, jos kyseess on ilahduttamiskampanja, kuten Sytomyssykampanjat ovat.

Siitä puheen ollen... Tyks Sytomyssykeräykseen saatiin mukava lahjoitus Tekstiiliteollisuudelta:

Yhteensä 1,2 kg! Mukavasti on lankakori tyhjentynyt, mutta vielä riittää. Anjalinilta Salosta saa hakea, jos myssytyttää eikä omista varastoista löydy tai jos mieli tekis osallistua, mut rahatilanne ei anna myöden. Myös Salon kaupunginkirjastossa on Novellikoukkulaisile lahjalankaa sytomyssyjä varten. Salossa valmiit myssyt voi palauttaa joko kirjastoon (seuraava Novellikoukku just ennen ystävänpäivää eli 12.2.) tai Anjalinille. Turussa myssyt voi viedä myös suoraan Tyksin syöpähoitoja antaville osastoille. Sukkiakin saa tehdä. Näillä pakkasilla niillekin on varmasti käyttöä.

Kun ope on aidosti innostunut asiastaan, niin se saa oppilaatkin pysymään hereillä ja kokemaan ahaaelämyksiä. Myssy valmistui jo puolivälissä päivää. Onneksi mukana oli "varalankakerä".

Uusi lanka puodissamme on Katia Tencel-Cotton. Pehmeä lanka sopii myös myssylangaksi, mutta Tencel-kuidun (=lyocell-kuidun kauppanimi) ominaisuuksia kehuttin meille tiskirättilankana:

Tällaista tietoa löysin Tencellistä: Tencel on lyocellia, joka on myös selluloosamuuntokuitu (eli luonnonkuitu, ei muovia , Susun täsmennys). Raaka-aine Tenceliin saadaan eukalyptuksesta. Tencelin valmistusprosessi on ekologisempi kuin muilla selluloosamuuntokuiduilla.
Tencel on luja kuitu, jolla on hyvä mittapysyvyys. Se on tunnultaan pehmeä ja silkkimäinen. Tencelillä on hyvä kosteuden imukyky ja se haihduttaa kosteuden iholta pois. Se on luonnostaan antibakteerinen ja tuntuu pehmeältä ihoa vasten.

Seuraavaksi mun on pakko alkaa toteuttamaan koulun oppeja myös käytännössä. Budjettijutun kotitehtävän dead line on maaliskuun lopussa. Pikkuhiljaa olen yrittänyt syksyn koulupäivien tietoa toteuttaa käytännössä. Mut facet, instat, kuukkelit sun muut on turhauttavia! Kun ei osaa eikä ymmärrä eikä kiinnosta! Kaiken lisäksi uusi puhelinkin kenkuttelee. Turhauttavaa. Siks tämä blogiparkakin on jäänyt ihan heitteille. Paljon hauskempaa olis laittaa lankaa mutkalle puikkojen kera, ja tarinoida ihmisten kanssa, mut tää nykymaailma :(

Joku sentään huolehtii puodin finansseista. Blogikissa Tassu vartioi käteiskassaa ja pankkitunnareita talouspäällikön tarkkudella:

Eilisen päivän aikana ehdin melkein saada mahahaavan, kun töihin päästessä pankkitunnareita ei löytynyt mistään... Katti pitää huolen siitä, et mä en tee sitä, missä olen hyvä: Tuhlaaminen lankaan ;)

Osallistuin Sukka-Finlandiaan... Vaikka olin päättänyt, etten mihinkään mee mukaan tänä vuonna. Kilpailijaksi musta ei ole, mutta ehkäpä saan toisetkin sukat valmiiksi tämän vuoden aikana. Tavoite oli kevätpäiväntasaus (=7 sukkaparia)... Lämmittelysukat: Elämän virta nyt ainakin:

Pitkään arvoin lankavalintaa. Pallas olisi ollut suosituslistallakin, mutta kun ne uudet värit ilmestyi meille vasta eilen niin, viimeisin sukkalankarakkauteni Regian Alpaca Soft vei voiton.

Ei se mikään maailman helpoin malli ollut. Aamuisin ennen töihinlähtöä tikuttein. Jonain päivänä meni puoli iltaa purkuun, kun olin aamulla silmät sikkarassa tehnyt muutaman kerroksen väärän kaavion mukaan...

Kakkossukka jo sujuikin - vähän liiankin vauhdikkaasti! Olin jo ekan sukan valmistuttua todennut, et hiukan pöljältä näyttää kun kuvio loppuu melkein heti kantapään jälkeen. Siispä tein kakkosen valmiiksi ja purkasin ykkösestä kärjen ja jatkoin kuviota yhden toiston verran. Jos mä jotain olen viime vuoden aikana oppinut, niin purkamiskynnys on...madaltunut (ei siis kokonaan poistunut).

Malli: Elämän Virta (Sukka-Finlandia, Tiina Kuu), lanka Regia Premium Alpaca Soft, menekki 66 g, puikot 3 mm Addin Bambusukkikset. Ettei liian mainostamiseks menis, niin paljastan et en koskaan oo käyttänyt minkäänlaisia palmikkopuikkoja! Joskus multa kysytään, et mitä itse käytät - sit vastaan et Mmmh, Mmpph, Noo, Ööh... Mulle paras palmikkoapuri on joko virkkuukoukku tai katkennu sukkapuikko :)

Vime viikonloppu vietettiin Karvislandiassa. Minä olen hihkunut ilosta, kun kerrankin on lunta. Karvinen ei. Varsinkin kun muutama viikko sitten sen autokatos romahti ja rämähti ja ryhtyi entiseksi. Onneks ei ollut auto paikoillaan. Viikonlopun rojektina oli siis autotallin raivausta - kenellä muka autotallissa oikeasti säilytetään autoa? Mun hommana oli aluksi kantaa sisälle puita niin paljon, kun sain mahtumaan. Kukas se olikaan lauteiden alla työnjohdollisissa tehtävissä?

Tämähän oli ihan kakkupalaa sen sijaan, et mihin laitetaan X-kpl rikkinäisiä moottorisahoja, Y-kpl rikkinäisiä painepesureita, Z-kpl rikkinäisiä imureita, ruohonleikkuri, moottoripyörä, klapikone ja sirkkeli ja kaikki venekamat? Puhumattakaan kaikesta muusta roinasta ja siitä, että porakoneen avulla piti järsiä jäätä, jotta tallinovet saatiin auki!

Sunnuntaina oli synttärijuhlat Naantalissa. Luistelijaneidille tikuttelin ruttusäärystimet teeteen Helmestä. Onko oikeesti niin, et kasivuotias on jo teini ja haluu mustaa??? Vanhan tätin oli pakko kuitenkin rikkoa rajoja ja laittaa pikkuisen röyhelöä reunaan:

Puikot 2½ Zingit, menekki 53 g. En tiedä tuleeko koskaan käyttöön... Mut vanhalle on kivaa päästä aina välillä synttäreille - viime vuonna tanssittiin tasajalkaa laavalampun kuplien kanssa ja tänä vuonna roikotettiin slimeä...

"Pieneen taloon Preerialle" palatessa oli juhlallinen hetki, kun se auto viimein pääsi talliin! Jotain kummaa vitinää kuului ja vaikka auto oli jo paikoillaan ja sammuksissa niin outoa sihinää... Ei se talli sit NIIN täydellisen tyhjä ollutkaan - Karvis pääsi renkaanvaihtoon kahdenkymmenen asteen pakkasessa... Minä myötätunnosta sytytin tulen takkaan:

Ja kiroilin, et miks ihmeessä mökillä ei koskaan syty noin helpolla!

Maanantaina töihin mennessä puodissa odotti uusi lanka: Michell Laja... Ei VOI olla mitään noin kevyttä! mallitilkku on mun mielestä langanhukkaa, joten tikuttekin löysäpipon tiistai-illan Neulomakerhossa:

Lankana siis Laja, menekki 29g, puikot 6 mm 60 cm Ergot. Myssy on niin kevyt, et tuntuu ettei päässä ole mitään. Silti teki tupsua mieli. Ku ne nyt tuntuu olevan muotia. Aidot turkistupsut löytyy Salon Turkisateljeesta ja hinta on vain kympin. Hämmästelen tupsun keveyttä!

Ei saa kertoa Tassulle, mut tää on melkein yhtä pehmoinen ku sen turkki...

Maanantai-iltana taas palauduttiin kotikotiin. Muutaman tarkastuskierroksen jälkeen Tassu asettui tyytyväisenä omaan petiinsä mun kässäsoffan viereen. Siinä me sitte tikuteltiin neuletta, vähän kehrättiin ja rapsuteltiin ja harjattiin takkuja.

Borta bra men hemma best!

Ystävänpäivä lähestyy kovaa vauhtia ja myssyjä on alkanut kertyä keräysastiaan. Minäkin sain taas yhden valmiiksi:

Lankana Austerman Magic Silk. 100% silkkiä, kerässä 50g ja 200 metriä. Puikot 2,5 ja 3 mm 50 cm bambupyöröt. Joku muukin on näköjään huomannut 50 cm pyöröjen sopivan pipoihin, sillä ne on melkein kaikki loppu ja uusia saadaan odotella... Langan menekki vain 36 g! Lanka on pehmeää ja uskomattoman kevyttä. Ei varmasti kutita tai pistele. Silkissähän on se kiva ominaisuus, että se tuntuu kylmällä lämpimältä ja kuumalla vilpoiselta.

Mallineule puhutteli jo viime syksynä, kun bongasin sen Roosa nauhan ohjekuvastosta. Oman kuvastoni olen hölmöyksissäni lainannut jollekin, mut onneksi Piiku lainasi minulle omansa (lupaan palauttaa). Kuvio on nätti, mutta työläs. Ehkä villalanka joustavampana kävisi tuohon paremmin. Kavennukset jälleen vedin hatusta ja vähän sinne päin.

Puodin myssykoppaan on jo alkanut kertyä täytettä... Minäpä käytin niitä harjoitusmateriaalina. Eilen koulussa opeteltiin kuvaohjelmia. Tein omasta mielestäni hienon videokoosteen myssyistä:

Kyllä me varmaan kohta osataan tehdä juutuubivideoitakin...

Salolaiset muistakaahan Novellikoukku tiistaina 12. päivä!

Alkoi ankarasti huivituttamaan. Koska huiveja on tosi kivaa tikutella. Lankakin oli päätetty, puuttui vaan The Ohje. Mulla ei ole "to do" -listaa. Pitäis olla. Kun inspis iskee, niin on kauhea hakeminen ja usein innostus menee ohi ennekuin pääsen edes alkuun!

Kristiinan blogia lukiessani olen törmännyt toinen toistaan kauniimpiin huiveihin, jonka aion tehdä...joskus. Siispä sinne surffaamaan. Huivia aloitellessa oli ihanasti lunta ja pakkasta. Heidi Alanderin Frozen river oli päivänselvä valinta!

Viime aikoina on paljon kohuttu siitä, ettei suomalaista villalankaa ole saatavilla. Onhan sitä. Ei nyt ihan joka marketissa, mutta kuitenkin. Teetee Kamena on 2-säikeinen kampavillalanka, joka on kokonaan valmistettu Suomessa ja kokonaan suomalaisten lampaiden villaa! Teeteelle langan valmistaa suomalainen Pirtin kehräämö. Ilmiselvää, että kun valitsin huivimallia, niin myös suunnittelijan piti olla suomalainen!

Tykkäsin mallista ja ohje oli selkeä. Jostain syystä olen viime aikoina tykästynyt sileään ja ainaoikeaan. Ihan varma en ollut langan riittävyydestä. Tein keskiosan sileään 10 extrakerrosta ennen pitsin aloittamista. Mielestäni pitsin kaunein kohta on tuo alku:

Kakkoskaavion reunusta jatkoin niin pitkään ku lankaa riitti. Tai noo - 4 grammaa jäikin.

Tosiasiassa ihan kaikki Kamena ei vielä ole suomalaista, mutta pikkuhiljaa tulee olemaan. Ainakin nämä värit on:

Iloisenharmaat, musta ja valkoiset on tietenkin jo loppu ja lisää saadaan odotella viikkoja. Mut hyvää kannattaa odottaa...

Valmiin huivin kastelin kunnolla, puristelin liiat vedet pyyheliinaan ja pingotin vaijereilla.

Rankat vesisateet ja föhntuuli ovat tehneet selvää komeista kinoksista. Meri on sentäs vielä jäässä, mut olkkarin ikkunan alla ei enää ole yhtään lunta:

Vaan olipa hyvä paikka kuvata huivia!

Suunnilleen vuosi sitten huomasin, että mun garderoobista puuttui yks olennainen vaate: Perusvillatakki.

Tai siis oli yks, mut se oli kamala. Liian lyhyt, liian pitkät hihat, toispuoleinen, jättimäinen vino kaulus, joka veti nuttua kenoon. Ollut vaatehuoneen hyllyllä hylättynä ainakin kymmenen vuotta. Kertakaikkiaan yök. Paitsi et lanka oli silkkivillaa ja sitä oli paljon.

Viime syksyn ekassa Neulomakerhossa sit rikoin rajojani ja järkytin kanssaneulojia ja purin koko paskan! Jossain vaiheessa tein mallitilkun ja aloin etsiskelemään sopivaa perusvillatakin mallia... Joulunpyhinä sit kuuntelin äänikirjaa ja pistin menemään ja nyt on valmista!

Tykkään. Niinku kuvasta näkyy.

Hihat on just oikean mittaiset.

Kädentie istuu kohtuullisen hyvin eikä olkasauma roiku kyynärpäässä, kuten yleensä isoille tytöille sarjoitetuissa malleissa.

Massuahan on ja siihen on tyytyminen. Siks napit vaan ylhäällä.

Napit...tietenkin naapurikaupasta Salon napista:

Pitkään etsiskelin mallia eikä täydellistä löytynyt DK-vahvuiselle langalleni. Miten sitä unohtaakaan perusasiat, joita puodissa kertoo asiakkaille lähes joka päivä! Kiva malli löytyi jostain vanhasta käsityölehdestä, tosin viitosen puikoille ja tiheys 15 silmukkaa kymmenelle sentille. Mun mallitilkussa oli 21,5 silmukkaa. Siitäpä modasin omalle langalleni oikean ja hienosti onnistui!

Jaoin ohjeen jokaisen silmukkaluvun viidellätoista ja kerroin 21,5:llä ja sain just oikeat silmukkaluvut ja mitat. Mallitilkussa se salaisuus. Ja taskulaskimessa.

Lanka siis teetee Primavera, puikot 3½ mm KnitPro Zing -vaihtopääpyöröt ja kulutus tasan 700g. Saumojen ompeluun piti jo purkaa lankaa mallitilkusta... Mallineuleet oli ihan simppeliä helmineuletta ja palmikkoa ja sileää.

Purkulangasta tehty nuttu näytti aika muhkuraiselta. Kastelin kaikki kappaleet ennen kokoon kursimista läpikotaisin ja levittelin tasona kuivumaan. Valmiissa nutussa vain pääntien resori ja nappilistat on käsittelemätöntä purkulankaa. Ny mul on yks kelvollinen käyttövaate. Jatkukoon talvi!

Paitsi ettei jatku. Tänäänkin oli ainakin 6 astetta plussaa. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja viimeisetkin lumenrippeet alkaa olla poissa. Aamupäivällä Karvis laittoi merimiespiffin uuniin ja sen jälkeen lähdettiin sunnuntaiajelulle. Tällä kertaa kohteena oli Liedon Nautelankoski:

Käytiin paluumatkalla myös Halistenkoskella, mut se oli aika pettymys Nautelan vaikuttavien kuohujen jälkeen... Joka tapauksessa minä totesin tykkääväni koskivierailuista paljon enemmän, ku vuorikiipeilyistä (sellaisiin kohteisiin Karvis on ennen mua kuskannut).

Kotiin tullessa herkulliset tuoksut tuli jo rappukäytävässä vastaan. Käytiin vielä Tassun kanssa kotirannassa ulkoilemassa ja saunottiin ennen ruokailua. Hyvän ruuan odotusta kannattaa pitkittää!

Tassun viikonlopun kohokohtia oli ulkoilun lisäksi lauantai-illan luonto-ohjelman tamaanit. Sunnuntaiaamun uusinta seurattiin samalla intensiivisyydellä:

Mukavaa helmikuun loppua!

Uus lanka. Söpöjä malleja Kauneimmat Käsityöt 2/2019 lehdessä. Mulle kolahti toi unikaveri. Olis voinu valita nallen tai pupun. Koska kissaa ei ollut, niin valitsin pupun:

Kiva oli tehdä ja melkeen jätin tämän pupusen ittelleni... Pupu ja mun pyjamakissu tuntuivat tykkäävän toisistaan. Lankana Sirdar Snuggly 100% Cotton, menekki riepuun 2 kerää, päähän ja korviin 1 kerä. KnitPro 3,25 Zing -pyöröpäillä tikuttelin.

Joskus tulee vastaan sellainen lanka, etten suostu ikunas myyneeni! Ja joskus on pakko myöntää, et tutulta näyttää... Atelje La Laine Garnboutiquen Äkta Indigo 108:n viimeiset kerät tulla putkahti takaisin puotiin vuosien jälkeen. Asiakas oli aikoinaan kovasti tykäsätynyt lankaan ja ostanut ison määrän. Pikkuisen oli vielä jäljellä ja toive oli mahdollisimman iso villatakki pienelle pojalle... Mallin sain valita oman maun mukaan.

Tämmönen tuli. Vähän päänvaivaa ja mallitilkun pesun vaati. Ja taskulaskinta. Langan mukana oli ohjeita: Aito indigovärjätty lanka päästää väriä ja kutistuu pestessä pituussuunnassa. Kaikki kappaleet pitää neuloa valmiiksi ja pestä ennen kokoamista... Joopajoo. Omaa lempparilankaa tästä ei olis tullu ikinä. Neuloessa kädet tuli siniseks. Käytin varmuuden vuoksi ikivanhoja Inox-Aero metallisia neulepuikkoja (ne oli kyl piktästä aikaa kiva kokemus) nro 3 ja 3½ ja ohje oli mukaeltu jostain Sirdarin Baby Bamboo -ohjeesta. Mutta pesukäsittelyn jälkeen neule oli pehmoista ja tosi mukavan tuntuista ja tummansinisen sijaan farkkuväristä. Lankaa jäikin - jotain 14 grammaa.

Viime viikonloppu loisittiin Tassun kanssa Karvislandiassa. Mulle se on vähänku mökkeilyä - takkatuli, puusauna, eikä kotihommia ellei ruuanlaittoa harrastavan "poikamiehen" hellan ökkömökkö tai villakoirat ala ahdistamaan... Ruokahuolto pelasi mainiosti (vaikka Paimion koosuperin lihatiskin palvelumyyjä ei ollut koskaan kuulutkaan lapskoussista). Myös jäätiköön jumiin jääneen onnettoman reppulistin pelastaminen pulasta onnistui. Perjantaiaamuna kotoa lähtiessä mukaan pakkasin tietenkin Tassun ja vaeltavat tulpaanini:

Niitä ei nyt vaan voinut jättää kotiin kun olivat vasta viikon vanhoja! Siis ne tulput. Takas ne ei eilen enää muuttaneet, joten tällä hetkellä olen ihan onnettomasti tulputon :(

Tassu nautti viikonloppukortteeristaan. Sai bongata lintuja ja naapurien kissoja ja komentaa Karvista karkkipurkille. Ja harrastaa kissojen tärkeimpiä tehtäviä eli nukkumista, syömistä, turkinhuoltoa ja nukkumista ja kehruuta. Sunnuntaina käytiin ulkoilemassa. Kuvassa kaks mustaa haaveilee mökkikaudesta. Se karvaisempi ei yhtään pelkää veneessä, jos alla on kuivaa maata ja avoveteen sellaiset 40 kilometriä.

Seuraavaksi on aika keskittyä Turun Kässämessuihin, jotka ovat ihan hetken kuluttua 16.-17.3. Turun messukeskuksessa. Messulippujakin on arvonnassa. Tännekin ohjeet:

Osallistu arvontaan!
Arvomme kahdelle kaksi lippua Turun Kädentaitomessuille 16.-17.3. Löydät meidät osastolta C70
Osallistumisohjeet:
1. Käy sivuillamme https://anjalin.valmiskauppa.fi/
2. Klikkaa sivun yläreunassa "Ota Yhteyttä"
3. Täytä lomakkeeseen nimesi, sähköpostiosoitteesi ja viestikohtaan Kädentaitomessut.
4. Klikkaa "Lähetä" ja olet mukana lipuarvonnassa!
Osallistumalla arvontaan annat meille luvan lähettää sähköpostiisi ainakin yhden uutiskirjeemme. Voit milloin tahansa perua uutiskirjeen sähköpostin lopussa olevasta linkista.
Arvonta-aika on perjantaihin 8.3. Voittajille ilmoitamme sähköpostilla ja nimet julkaistaan Face-sivullamme.

Huomenna "koulupäivä". Otankohan oppimisneuleeksi kissasukan vain pitsihuivin? Siinäpä pohtimista yön yli :) Nyt muutama kerros jompaa kumpaa ennenku kömmin peiton alle. Öitä.

Pallakseen tuli viimeinkin uusia värejä. Niin monta, että on ihan vaikeaa valita. Koska kirjoneule ei oo mun juttu, niin valitsin laventelin ja kokeilin sukkanvarteen mallia, joka on talven mittaan vilahdellut vähän siellä sun täällä. Pipoissa ja sukissa.

Puikot oli 3 mm knit pro 15 cm "pikapuikkoni" ja menekki hiukan yli 2 kerää. Tuo mallineule "syö" lankaa yllättävästi, mut on mielestäni kivan näköistä ja helppoa. Riipustelin vähän ohjettakin. Jos vaikka joku muukin tykkäis.

Kantapään tein taas ristiinvahvennettua.

Viikonloppu on mennyt kokolailla sohvannurkassa neuloen. Yksi huivi on vielä pingotuksessa ja kolme sukkaa kesken tai ainakin vailla paria.

Viikonlopun ruokapuoli kulki teemalla "kummallisen makuista". Eilen päätettiin tehdä kalakeittoa. Kesken kauppareissun päätettiin et se olisi aasialaistyyppistä... Karvinen sai vapaat kädet - mitä nyt vähän auttelin kaivamalla kaapeista mausteita.

Eka lusikallinen maistui kummalliselta, toisen lautasellisen jälkeen totesin et vaikka on erikonen maku niin ihan hyvä... Tänään vähän tavallisempi ässäkaupan reseptin mukaan tehty bataattisoselaatikko ja koska sunnuntai, niin puoli lautasellista terveellistäkin.

12 vuotta sitten, kun Tassua vielä odoteltiin, niin meillä oli tiukat periaatteet: Kissaa ei päydälle. Ei ainakaan ruoka-aikaan...Tänään:

Koko perhe yhteisellä sunnuntaiaterialla...

Se on kyllä kumma juttu, et jos elämässä ei ole muuten tarpeeksi jännitystä, niin sitä pitää kehitellä ihan oman päänsä sisällä - liittyen tietenkin lankaan ja sen riittämiseen. Koska lankakauppiaallahan ei tietenkään koskaan ole tarpeeksi lankaa... Sunnuntaiaamuna nousin seiskalta, astetuin soffalle neulomaan puoli kasilta ja päätin, et neulon niin pitkään, et huivi on valmis tai lanka loppuu. Kolmen tunnin kuluttua lanka loppus.

Huivi siitä kuitenkin tuli. Ja veikkaan, ettei kukaan ihan heti huomaa, et lankani tais pikkasen loppua ennen aikojaan... Muoto on aika kiva. Yläreuna pitkä ja alareuna lyhyempi, kuitenkaan ei perinteinen suorakaide eikä kolmiokaan.

Ohje teetee Asustelehdestä 3/2018 lankana tällä kertaa teetee Rainbow (ohjeessa teetee Rainbow Merino, jossa muutama kymmenen metirä enemmän ja jota - ikävä kyllä - joudutaan varmaan odottelemaan ensi syksyyn).

Kiva malli tehdä ja helppo. Ida suostui mallinukeksi. Näitä rainbow-lankoja on hauskaa neuloa. Aina on pakko neuloa "vielä vähän", jotta näkee seuraavan värinvaihdon ja mitä siitä tuleekaan... Rainbow-langoissa on neljä säiettä, josta yksi kerrallaan vaihtaa väriä. Tästä syntyy "liukuefekti". Ja tosiaan - vaikka tein keskiosaa vähän liian pitkään, niin vesikylvyn ja pingotusvaijereiden jälkeen kukaan ei huomaa et yks kylki on pikkasen vajaa!

Puikoilla 4 mm Ergo 80 cm pyöröillä tikuttelin. Pisarakärjen vuoksi kierteetönkään lanka ei mene sääpuoleen, muovipintainen teräskaapeli ei mene kipparaan ja silmukat soljuu ku vettä vaan.

Kakkukekkereitä vietetään ensi viikonloppuna. Turun Kädentaitomessuilla osastolla C 70. Tulkaa moikkaileen ja shoppaileen!

Tänne blogiin on jo vuosia tultu hakusanalla Kissasukat! Oikeasti se on toiseksi yleisin hakusana Susun Silmukoiden jälkeen. Sain omat kissasukkani lahjaksi kahdeksan vuotta sitten Ida-Marialta. Hän oli silloin opiskelija ja kesän harjoittelijana Anjalinilla. Nykyisin hän on puotimme verkkokauppavastaava. Yhtenä opinnäytetyönään hän kirjoitti kissasukkien ohjeen, koska sitä alkuperäistä ei löydetty mistään, vaikka haettiin kissojen kanssa. Ei korien. Omat kissasukkani on moneen kertaan parsittu ja äiti on kerran jopa terittänyt ne. Joka päivä kotiin tullessa laitan jalkaan kissasukat. Niistä tulee aina hyvä mieli, vaikka takana olisi kurjakin päivä.

Nyt ohjetta on vähän päivitetty ja selkiytetty. Oikolukijana ja arvokkaana kommentaattorina on toiminut ystäväni Neulefriikki Piiku. Kiitos asiantuntevasta avusta!

Vaikka sukkia on paljon, niin vähän vajavaisina tämä porukka lähtee viikonloppuna Turun Kädentaitomessuille. Ne ovat nimittän kaikki ilman paria! Syntyneet siinä ohjetta säätäessä. Aikusten sukat on tehty teeteen Sallasta ja lasten sukat samalla ohjeella teetee Pallaksesta. Seuraavaksi kokeilen vauvasukkia teeteen Helmi -vauvalangasta. Messuilla näiden lisäksi tietenkin mukana paljon muutakin. Vähän vanhaa ja vähän uutta - ennen näkemätöntäkin. Uusimmat langat tulla putkahtivat puotiin tänään. Ja hilavitkuttimia on pakattu mukaan kassikaupalla.

Kässämessut Turun Messukeskuksessa 16.-17.3. Samalla lipullä pääsee myös Taide- ja antiikkimessuille ja nukkekotimessuille. Siispä oikea koko perheen tapahtuma. Tuuthan moikkaamaan?

Meidät löydät tutusta paikasta, sieltä C-hallin kulmasta tiskipisteen kohdalta paikalta C70. Mukaan on lauantaina lupautunut neuleiden monitaituri Neulefriikki. Ida-Mariaan saatatte törmätä sunnuntaina, mutta lauantaina hän pitää pystyssä The Lankakauppaa Salon Annankadulla. Verkkokauppahan on auki joka päivä. Nyt ei muuta kuin...

Häntä pystyyn ja menoks!

Nyt mä ihan tosissani ymmärrän mitä tarkoittaa se toisen sukan syndrooma! Messuilta on palattu monta viikoa sitten ja viimeinkin tänään jokaiselle mallikissasukalle on pari valmiina. Mulla on ollu neljännen, viidennen ja kuudennen sukan syndrooma ja viime päivät on olleet pelkkää häntää, tassua ja nassua!

Ekan prototyyppisukan pari:

Lanka teetee Salla, menekki 3 pinkkiä, 2 mustaa ja 1 valkoinen. Puikot Ergo 3½.

Yks mies messuilla ajatteli, et kissasukka olis kiva muovipussien säilytykseen. Olin tunkenu lankapusseja sukan sisään, et näyttäis hauskemmalta. Hiukan kutkutteli jättää vihreä parittomaksi mut...

Aikuisten sukkiin siis 3 kerää pohjaväriä, 2 kerää kissaa ja 1 raita. Teetee Sallaa. Koko mallisukissa 39-42.

Lasten sukat meni samalla ohjeella. lankana teetee Pallas ja menekki 2 pohjaa, 2 kissaa ja 1 raita. Puikot 3 mm Addin bambut. Koko näissä jotain 34-36.

Jossain faceryhmässä naurettiin, mut kyllähän kissalla pitää pyyllyreikä olla!

Kivaa oli, mut ehkäpä seuraavaksi tartun huivilankaan ja pyöröpuikkoihin!

Ku ensin oli musta äitikissa ja sit valkoinen isäkissa, ni eiks ollu ihan selvä juttu et pennuista tuli harmaita?

Kesälangat tulla putkahtelevat puotiin. Kesäsukkalankoja on jo pilvin pimein, mutta kun puikoilla on muutama isompi juttu, niin ne jääkööt odottelemaan päiviä toisia.

Katian Cosmoksesta tein kuitenkin välikäsityönä huivin. Kesäisiin juhliin. Valmiina tämä on ollut jo hyvän tovin. Kuvat vaan saatiin vasta tänään otettua.

Langassa on puuvillaa, polyesteriä ja pienenpieniä paljetteja. Juuri sopivasti kimalletta - ei liikaa eikä liian vähän:

Iste tykkään käyttää huiveja nän "väärinpäin" kaulassa. Varsinkin näitä kevyitä ja kutittamattomia puuvilloja:

Jännästi vähän toispuoleinen -aloitettu toisesta kulmasta ja lisäykset vain toisessa reunassa. Torsokuva, koska tänään oli ulkohommapäivä ja hiukset kamalat ja naama kans.

Huiviin meni kolme kerää, puikot 4 mm. Ohje enkuksi mutta helppo.

Kevään merkkitapahtuma: Majakkarannan joutsenet saapuivat 4.4.

Rainbow Sock -lanka ilmestyi ensi kertaa Tampesterin kässämessuille. Ja siitä tuli hittijuttu - turkislankojen lisäksi. Langan idea on, että kahdesta lankakausta saa kaksi tismalleen samanlaista sukkaa. Voi valita alkaako kerän sisältä vai ulkoa. Värit on houkuttelevia.

Tampesterissa oli mukana ohje kärjestä aloitettuun pitsisukkaan ja perussukkaan. Samat ohjeet löytyvät myös Asustelehdestä. Jokaisesta väristä oli myös mukana mallina palmikkosukka, johon ei yllättäen ohjetta löynytyt. Eikä sitä kuulunut messujen jälkeenkään, vaikka moni sitä kyseli.

Langassa on toinen toistaan hienompia värejä ja mulle kolahti tuo iloisenkeltainen. Aloitin asustelehden ohjeen mukaan pitsisukkaa kärjestä... Pikkuisen ennen kantapäätä luovutin. Kärkialoitus ei oo mun juttu (kysykää vaikka Idalta, joka pelkäsi jonkun asiakkaan kuulevan mun kiroilua). Ja kaiken lisäks - kun olin melkein kantapäässä, niin mun iloisenkeltaisesta langastani ei ollut vielä näkyvissä ku vähän. Mä halusin keltaiset VARPAAT enkä harmaita! Olisi kannattanut alkaa lanka ulko- eikä sisäkehältä. Purkuun meni.

Turun kässämessuille odottelin Rainbow-sukkakakkuja lisää. Siispä pyysin malliksi yhden messupalmikkosukan. Ajattelin kyllähän tuosta palmikkosukan ohje syntyy tuosta vaan! Olenhan ammattilainen... Sukka syntyi, mutta mallikappaleen ja epämääräisen suttupaperin kanssa kaadoin homman ystäväni Piikun niskaan...

Ohje syntyi ja toisesta väristä yksi mallisukkakin. Vaan langat saapuivat vasta kuukausi messujen jälkeen... Ja kaiken lisäksi Piiku on kieltäytnyt tikutelemasta omalle koesukalleen paria - liikaa palmikoiden kieputteluako? Minä tykkään palmikoista JA varresta varpaisiin malleista, joten kyllähän tuolle sukalle kaveri syntyy ennemmin tai myöhemmin. Keltainen mun koesukka, punaturkoosi Piikun koesukka ja sinivihreä messuilla ollut omituinen mallisukka. Kukkan ei tietenkään huomaa, että mun keltaisissa sukissa toisessa on resori 2 o 2 n ja toisessa 1 o 1 n. Koska se eka sukka oli Piikulla mallina ku aloitin sen tokan...

Jotta ny o sekä lankaa ja ohjeita. Keltainen sukkapari on tehty 2½ Zingeillä. Koko 38-39. Menekki 41g/sukka (eli varteen tai terään vosi laittaa vielä yhden mallikerrallisen palmikoita ja lanka riittäisi).

Mökkikausikin on aloitettu pari viikkoa sitten. Siitä ja Blogikissa Tassun kuulumisia sitten seuraavassa postuksessa.

Sydänlapaset, tonttusukat ja heijastava pipo

Lapasia, sukkia ja kässäkassin joulusiivous

Ihanaa Joulua!

Ihanaa ja rauhallista joulua!

Kohti valoa mennään!

Hyvää Uutta Vuotta 2019!

Vuoden viimeinen, yhteenveto ja Tassu 12 vee

Vuosi alkaa alpakkaisilla ja hyvien päätösten "unohtamisella"

Sytomyssyjä Tyksiin ystävänpäiväksi

Käyntiosoite

Pipo, sytomyssy, silmukkalukuja, kuitutietoa ja tiskirätti

Lämmittelysukat ja pipokin - ihanaisia aplakkalankoja

Sytomyssy silkistä

Frozen River suomalaisesta villasta

Villatakki. Mulle!

Unikaveri, pienen palmikkoneule ja Turun kässämessujen liput

Laventelisukat ja viikonlopun menyy

Kinos-huivi Rainbowsta

Kissalauma lähdössä kässämessuille

Musta, valkoinen ja harmaa... kissa tietenkin!

Cosmos - juhlaan

Aurinkoiset palmikkosukat teetee Rainbow sockista