Susun Silmukat

Olen aina vierastanut kirjoneuletta. Langat on koko ajan solmussa ja tulee joko liian tiukkaa tai löysää. Facen sukkaryhmissä olen ihastellut toinen toistaan kauniimpia Anelmaisia ja ihmetellyt miten niin moni on niin isotöiset ja vaikeat polvarit saanu aikaseks! Puodissa olen hämmästellyt sitä, että sormeen laitettavat langanohjaimet on koko ajan loppu… Siispä otin itseäni niskasta kiinni ja päätin tarttua puikkoihin…

Ja ihmetyksen sormi kummastuksen suussa huomasin, et sehän ei ollut yhtään vaikeaa! Ensinnäkään mallissa oli monta kohtaa, jotka näyttää kirjoneuleelta, mut ei sit kuitenkaan ole. Alkuun kokeilin myös kahden langan ohjainta. Muutaman kuvion jälkeen totesin et ohjain ”opetti” mut pitämään langat järjestyksessä sormillani ilmankin.

Tein molempia sukkia pätkän kerrallaan vuorotellen, koska kuvittelin hommaan kuluvan ainakin puoli vuotta ja siinä ajassa käsiala ehtii muuttumaan. Lankana oli teetee Salla, puikkoina 3½ mm 20 cm. Mikä siinä on, et kolmepuolikkaat puikot on jotenkin katoavaa tavaraa? Mikään muu puikko ei häviä yhtä usein! Työssä oli kolme Knit Pron puikkoa, yksi Addin bambu ja yksi Prymin harmaa metallipuikko. Enempää kolmepuolikkaita en löytänyt, joten aina pätkän neulottuani piti siirtää silmukat neulalle odottelemaan…

Meinasin jättää noi kukkaset virkkaamatta, mutta Karvisen ”rohkaisevat” kommentit antoivat potkua ja lauantai-iltana tartuin koukkuun ihan silkasta kiukusta!

Kun perjantai-iltana päättelin lankoja ja esittelin ylpeänä urotyötäni oli ensimmäinen kommentti: ”Oikeastaan ne on aika rumat”. Olin sydänjuuriani myöten loukkaantunut. Hirveä duuni, jonka aikana olin oppinut uutta ja ylittänyt (omasta mielestäni) itseni ja toi on palaute! Seuraavaks sit et ”Kannattaako kysyä jos ei halua kuulla vastausta?” GRRR…

Viikonloppuna siis yhteinen korvamatomme on ollut Hectoria: ”Ei saa syyttää peiliä, jo naama näyttää väärältä…”

Joka tapauksessa itse tykkään. Ja tykkäsin myös ohjeesta. Se oli virheetön ja kaikissa kohdissa loppuun asti ajateltu. Kymmenen pistettä suunnitelijalle!

Menekki teeteen Sallaa yhteensä 197 g (osa langoista oli jämiä ja väritys määräytyi vähän sen mukaan) plus virkattuihin härpäkkeisiin 21g. Ohje Novitan sukkalehdestä. 2015. Pitsi löytyi Salon Napista (tietty).

Pitkästä aikaa mulla oli kokonainen viikoloppu vapaata eikä mitään ennalta suunniteltua menoa tai tekemistä. Päätin etukäteen, että kerrankin pidän vapaapäivänä oikeasti vapaata, enkä tärvää sitä johonkin suursiivoukseen!

Lauantaiaamuna heräsin aikaisin. Ihailin aamuruskoa ja pikkuhiljaa nousevaa päivää. Laitoin puikoille Ystävänpäiväsukat teetee Tudrasta ja Veteraanisukat A.Kivestä. Sain veteraanisukkiin langat ja ohjeen Salon veteraaneilta. Saanpahan nyt tutustua siihen paljonpuhuttuun lankaan ja muodostaa oman mielipiteeni. 100 vuotiaan suomen vauvasukkia ehdin neulomaan myöhemminkin – äiti on jo neulonut ainakin kahdet. Minä osallistun niihin talkoisiin vasta Ystävänpäivän Tyks sytomyssykeräyksen jälkeen.

Monta kertaa ollaan puhuttu, et pitäis käydä Turun kauppahallissa. Aina vaan pitäis ja pitäis… Työviikon jälkeen haluaa aina suoraan kotiin ja työpäivän jälkeen halli on jo kii. Siispä lauantaiaamuna hyppäsimme Majakkarannan pysäkiltä Föliin ja matkasimme kohti keskustaa. Halli kierrettiin pari kertaa päästä päähän. Legendaariselta Lihaliike Jokiselta ostettiin Tassulle porsaan suikaleita ja sydän (ja muutama broilerin sydän, mut ne ei kelvannu) ja itsellemme maksaviipaleita. Nurmi&Sulosen leipomosta lihapiirakat – niistäkin oli viikko sitten puhetta ja mietittiin et onkohan ne nykyään yhtä hyviä ku silloin 70-luvulla… On ne. Ullan Paakarilta ostettiin ruistriot, koska niitä ei enää saa meidän lähikaupasta. Mukaan otettiin vielä vietnamilaiset annokset. Bussia odotellessa käytiin vielä lasillisella ja päästiin samalla lipulla takaisin kotiin!

Bussimatkailusta innoistuin torstaina kun mulla oli vapaapäivä (niitähän on ihan solkenaan!). Ohjelmassa gyne, kasvohoito ja jalkahoito. Etukäteen keräsin itselleni mahahaavaa parkkipaikoista, parkkimaksuista ja mahdollisista parkkisakoista. Äiti se keksi ehdottaa Fölin 24:n tunnin bussilippua! Matkustin torille, myöhemmin Runosmäkeen, takaisin torille, sieltä äidin luo herkuttelemaan ja vielä kotiin. Viisi bussimatkaa ja hinta vaan 7,50! Ei stressiä ja aikaa päivän reissuihin kului just saman verran aikaa kuin jos olisin lähtenyt omalla autolla. Olin (ja oon vieläkin) ihan tohkeissani - joskus pitää ostaa päivälippu ja ajella koko päivän ajan ristiin rastiin Turkua päättäreiltä toisille!

Iltapäivällä käytiin lenkillä. Keli oli mahtava ja aurinko paistoi. Mietin et ”pitääkö olla huolissaan” kun Karvinen jopa ehdotti lenkkeilyä eikä edes yrittäny joka mutkassa oikaista lyhintä reittiä takaisin kotiin. Käveltiin koko ”tunnelilenkki”. Nastakengillä oli käyttöä rantabulevardilla.

Päivä on jo hurjasti pidentynyt. Auringon laskiessa ihailtiin kotisohvalta taianomaista näkymää:

Turkuturismi jatkui tänään. Vierailimme Forum MarinumissaAurajoen toispual. Siitäkin on ollut puhetta monta kertaa, mut aina se vaan on jäänyt. Karvinen oli innoissaan koneista ja moottoreista ja männistä ja miinoista ja sotalaivoista. Itse ihastelin kauniita puuveneitä, josta suosikkini oli tämä suloinen pikkuruinen:

Ja kyllähän minullekin mieleisiä moottoreita löytyi…

Olisin odottanut museossa olevan myös käsitöitä. Tietääkseni merimiehet olivat aikoinaan (ja varmaan nykyäänkin) taitavia käsistään. Edes köyden pleissausta ei näkynyt missään kuvissa. Ainut bongaamani käsityöjuttu oli nämä virkatut rantakivet!

Ja kun liikkeellä oltiin, niin päätettiin tehdä päivän kävelylenkki vähän eri reittiä ku yleensä. Matkalla treffattiin äiti ystävättärensä kanssa. Turun linna kierrettiin ja sen jälkeen käveltiin vielä vähän matkaa jokivartta pitkin. Minä räpsin kuvia ku mikäkin turisti…

Alla Stefan Lindforsin Symbiosis –veistos, joka symboloi saaristomeren suojelutahtoa.

Näissä maisemissa on taas ensi kesänä väkeä, vilskettä ja vilinää kun Tall Ships Race 2017:n suuret purjelaivat rantautuvat taas Turkuun!

Kotiin tultua herkuteltiin kermassa haudutetuilla maksapihveillä, kuullotetulla sipulilla, puolukkahillolla ja perunoilla. Tassukin sai maksamaistiaiset ja sen jälkeen hän oli sitä mieltä, että kivasta viikonlopusta pitää kirjoittaa blogiin:

Kivan ja rentouttavan viikonlopun jälkeen on taas mukavaa aloittaa arki. Aamulla ystävän kanssa vesikipittelemään ja sen jälkeen vauvaneuleviikko puodissa!

Viime viikolla meillä teetee-puodeissa vietettiin vauvaneuleviikkoa. Helmi-vauvalankaan oli just tullu kahdeksan uutta väriä ja teeteen Neulelehden 1/2017 painettukin versio viimein saapui puotiin. Neulelehdestä kiva tossumalli päätyi puikoille:

Lanka siis teetee Helmi, menekki sen verran, että kahdesta kerästä saa useamman parin. Puikot 2,5 mm.

Asiakas haki perinteistä vauvantossumallia. Kun se lopulta löytyi, niin hän totesi pääsevänsä paljon helpommalla jos minä teen tossukat (tää on sit salaisuus).

Ohje jostain 90-luvun loppupuolelta olevasta pikkuisesta vauvalehdestä. Jotain 15 vuotta sitten tein näitä ihan liukuhihnalta, mutta tällä kertaa vähän tökki. Olisko ollut iloisenharmaa väri vai pitkä tauko? Ainakaan langassa ei ollut vikaa - maailmankaikkeuden pehmeintä ja ihaninta merinoa Adriafilin Primulaa. menekki 26 g puikoilla 3 mm.

Suomi 100 -juhlavuosi on saanut aikaan valtavan määrän eri tapahtumia ja keräyksiä. Villasukkakeräys juhlavuotena syntyneille innosti äidin tikuttamaan pikkuruisia sukkia Tyksin synnärille:

Näissä lankana teetee Pallas.Äidin puikoilta on lisäksi tupsahtanut pari paria junasukkia ja kolmannet kivat suomisukat on taas puikoilla. Salolaiset varmaan jo tietää, että Anjalinille voi tuoda juhlavuotena Tyksissä syntyneille vauvoille sukkia kuten myös sytomyssyjä Ystävänpäivän Tyks Sytomyssykeärykseen.

Hiukan eri kalibeeria on ollut omilla puikoilla. Teemana edelleen Suomi 100 ja kiitollisuus omasta itsenäisestä maasta:

Salon Seudun Sotaveteraaneille veteraanisukat. Lankana A.Kivi 122 g ja pukot 3,5 mm. Koko 46-47. Kun kerran tähän lankaan lähdin tutustumaan niin teinpä sen sitten suurimmalla koolla :) Olihan se karkeaa ja kovaa, mutta varmaan ihan kelpo lankaa sukkiin. Hämmästelin ensin ohjeen lyhyttä vartta ja kahdelle puikolle luotuja silmukoita, mutta onhan tuo helpompi pukea kuin pitkävartinen.

Facen Ystävänpäiväsukat 2017 on puikoilla teetee Tundrasta. Iltaisin kirjoneuleenpätkä aiheuttaa hikeä, kyyneleitä ja kiroilua. Kun Niina Laitisen vihje tulee aamukuudelta niin silloin sujuu. Ihan on innostavaa nousta herätyskellon soidessa kun tietää seuraavan vihjeen olevan jo ilmassa!

Tosi hyvän mielen sain lauantaina töistä kotiin palatessa. Kännykkään sain terveiset Atusta ja kuvaviestin:

Kolme jalkaa ja kolmet mun tekemät joululahjasukat <3 Kiva tikutella ohuttakin lankaa kun tietää sukkien olevan käytössä ja mieleiset! Otaksun kuvassa olevan veljeni, veljen pojan ja vävyn räpylät.

Joojoo - Karvisen ei tartte kommentoida. Eiks se nii oo et suutarin lapsil ei oo kenkiä eikä lankakauppiaan poikaystävällä villasukkia? Kyllä ne sukat on tulossa - viimeistään synttärilahjaks.

Keltaruusuilla alkavaan helmikuuhun!

Pitkästä aikaa minäkin osallistuin kimppaneulontaan. Kun kaikki muutkin. Niina Laitisen Ystävänpäiväsukat 2017 saivat hurahtamaan. Langaksi valikoitui lempparini teeteen Tundra. Sattuneista syistä Tundran jämänöttösiä on kertynyt säkillinen ja ajattelin niitä hukata kirjoneuleeseen.

Puikkoina oli Knit Picksin 3,25 mm. Jo parin päivän jälkeen huomasin, että oli järkevää tehdä molemmat sukat samaan aikaan - muuten olis jääny toinen sukka tekemättä. Teräosan neuloin 3 mm puikoilla.

Koukuttavaahan se taas oli. Kun aamuisin avasin silmät, niin PING - olin heti hereillä kun muistin, että kuudelta on ilmestynyt uusin vihje. Yleensä ykkössukkaa neuloin aamulla ennen töihinlähtöä ja kakkosta illalla ennen nukkumaanmenoa. Pari unetonta yötäkin sai ihan mukavan päätöksen kun puoli kuudelta saatoin nousta jo ylös, laittaa kaffet tippumaan ja heti kuudelta olin sohvalla puikot valmiina päivän kirjoneulepätkää odottamassa!

Ystissukissa kävi samalla tavalla kun Nurmilintu-huivissa. Mun mielestä kaikkien muiden tekemät on paljon kauniimpia... Tällä kerralla Karvisenkaan ei tarvii antaa suorasukaisia kommenttejaan. Olen itsekin sitä mieltä et hiukan liian levottomat mun makuuni... Ja jopa kuvausta varten pitkiä kinttujaan lainanneelle Idalle aika isot. No saan syyttää itseäni - lanka ja puikot oli liian paksuja. Ohjainta en käyttänyt ja dominansseille annoin piut paut.

Jo puolivälissä projektia alkoi kyllästyttämään. Saattaa mennä taas muutama tovi, ennenkuin osallistun seuraavaan kimppaneulontaan. Lankaa kului 245 g ja tuntuu siltä, ettei jämänöttöset vähentyneet yhtään. Valkoista on jäljellä aiempaa vähemmän, mutta pinkkiä ja harmaata enemmän...

Vitsailin jossain vaiheessa juhlivani viiskymppisiäni koko vuoden. Ja niinhän tässä on käynytkin... Sain veljeni perheeltä lahjakortin ja puolivälissä viikkoa vietimme ihanan hemmotteluvuorokauden Naantalin kylpylässä. Minilomanen alkoi - kuinkas muuten - skumpalla!

Huoneesta oli näkymä kohti Naantalia. Siellähän paistaa aina aurinko. Pitkään emme huoneessa viettäneet vaan lähdimme tutustumaan paikkaan.

Kylmänä pakkaspäivänä ihailtiin maisemia lämpimästi sisätiloista...

Altaissa vietettiin monta tuntia. Tällaiselle vesipedolle se oli luksusta ja otin vesielämästä kaiken irti! Oli sitä suihkua ja tätä poretta ja saunaa höyryllä ja ilman. Porealtaiden lämmöstä pulahdettiin välillä ulkoaltaaseen. Olin vinkeä tunne pulikoida lähes 30 asteisessa vedessä kun ulkona oli 13 asetta pakkasta. Välillä nautittiin virvokkeet allasbaarissa. Altailla viihdyttiin pimeän tulooa asti ja vielä viimeeksi käytiin ulkoaltaassa romanttisella kuutamouinnilla...

Illallinen nautittiin pitkän kaavan mukaan Thai Gardenissa. Ruoka oli herkullista ja palvelu hyvää. Tähän aikaan vuodesta kylpylässä oli hyvin tilaa eikä juurikaan mitään iltaohjelmaa. Aulabaarissa kuuneltiin hetki pianistia ja nautittiin lasilliset. Jo yhdeltätoista oltiin umpiväsyneinä peiton alla huoneessamme. Aamiaisen jälkeen ehdittiin vielä altaille. Oli aikas mahtavaa pulahtaa uimaan kun tuntui siltä että koko kylpylä oli käytössä vain minua varten! Yhden hoidon jälkeen "noutaja" saapui ja ihanan rentouttava lomasemme oli ohi.

Tassukin olisi voinut päästä mukaan, mutta kuka kissa nyt haluaisi kylpylään? Oikeasti Tassu on sitä mieltä, että me voitais käydä jossain useamminkin... Sillä oli paljon hauskempaa kuin tavallisena arkipäviänä. Lähtöpäivänä oltiin kotona pitkälle puolille päivin ja illalla Mummi tuli pariksi tunniksi leikkimään ja antamaan herkkuja. Sama juttu aamulla. Mummi ja Pappa kiiruhtivat heti aamupuuronsa jälkeen Tassun kanssa leikkimään. Kun me iltapäivällä tultiin kotiin, niin katti ei viitsinyt edes tulla moikkaamaan. Mökötti vaan saunan lauteilla ja ilme kertoi et menkää takas sinne mistä tulittekin. Myöhemmin illalla mekin saatiin sentään hiukan rapsuttaa leuan alta...

Tiistaiaamuna eli Ystävänpäivänä taas Piikun kanssa treffattiin Yksin edessä kasseinemme ja pusseinemme. Hissillä kerros alemmas ja lähes tyhjä myssykori sai täytettä:

Toivottavasti riittää taas pieneksi aikaa.

Koska tällä hetkellä on valtava määrä kaikenlaisia Suomi100 käsityö-hyväntekeväisyyskeräyksiä meneillään, niin olin tosi iloinen siitä, että tähän perinteeksikin muodostuneeseen kampanjaan riitti vielä mukavasti osallistujia. Moni ”konkari” aloittaa käsityövuotensa myssyillen ja uusiakin tulee joka vuosi.

Itse neuloin kuusi myssyä. Pari on täällä jo aikaisemmin näkynyt. Purkubambua käytin kaksinkertaisena jämäbambujen kanssa perusmyssyyn:

Ja samalla lankayhdistelmällä opettelin briossineuletekniikkaa yksinkertaisimmillaan. Luulen tämän suomalaisen nimen olevan kaksiväristä patenttia:

Jostain kumman syystä nurja puoli näyttää paljon paremmalta:

Ei oo nätti kummaltakaan puolelta, mutta myssystä tuli mukavan iso ja pehmoinen…

Jonain pakkaspäivänä neuloin teetee Saran jämistä raitamyssyn. Olin ihastunut Myssymimmi Matleenan yhden-kahden kerroksen raitoihin ja siitä inspiraatio:

No vähän hassun mallinen tonttulakki tuli, mutta joku ystävällinen kommentoi et ”kai joku tykkää tuollaisestakin”.

Tavoitteena oli et myssy viikossa. Viime hetkellä maanantai-iltana valmistui tämä tavallinen myssy teeteen Primanovasta ja Sublimen Merino Aranista.

Ja ne saldot: 190 myssyä, 46 kpl sukkia ja tossuja, kaksi huivia ja neljät kädenlämmittimet . 200 myssyä meni poikki tänään Salon kirjason Novellikoukussa. Kiitos kaikille tämän vuoden ilahduttamiskampanjaan osallistuneille!

Ystävänpäivä on ohi, mutta keräys on jatkuva. Salossa myssyt voi tuoda Lanka- ja käsityöliike Anjalinille Annakatu viiteen ja Turussa Käsityö-Elisaan Brahenkadulle ja tietenkin suoraan syöpähoitoja antaville osastoille voi viedä/lähettää.

Kuulkaas ny. Mä olen tällä hetkellä todella huolissani. Siis ittestäni. Onko mulla joku kauhea kriisi tai viirus vai iskikö se viiden kympin villitys nyt toden teolla?

Tällä viikolla meillä teetee puodeissa on vietetty ”Unelmien peitot ja tyynyt” –teemaviikkoa. Minäkin sitten pitkin hampain päädyin virkkaamaan tyynyä. Koska malli näytti kuvissa kivalta. Kivemmalta ku neulotut. Koska ajattelin et mun täytyy tehdä mallityö ku on kerran on se viikko. .. Ja kuinkas sitten kävikään?

Ensin virkkasin kuusi ruutua:

Seuraavat kuusi ruutua vaaleanharmaalla ja valkoilella. Ja vielä taas kuusi ruutua:

Oikeastaan ruutujen virkkaaminen tuntui aika mukavalta… joten kuusi tällaista:

Käytin tummanharmaisiin Ida-Marian kangaspuilla kutomasta peitosta jääneitä tummanharmaita tutkaimia. Ku niitä on paljon. Eikä ihan käyttökelpoista lankaa voi heittää poiskaan… Ei vaikka yhdestä puolentoista metrin pätkästä ei tullut edes tuota aloituskerrosta kokonaan… Siispä jatkoa seurasi:

Pari iltaa meni ihan hunniingolle, koska musta lankakerä oli hulttio ja unohtui töihin (tai sitten mulla oli vaan kiire lähteä kotiin tai Neulomakerhoon). Mutta sinnikkäästi jatkoin ruutujen virkkamista :

Kyllähän niitä isoäidinneliöitä virkkaa , mutta se yhdistäminen? Iso kynnys, joka sekin selättyi tuosta vain. Naamat vastakkain ja piilosilmukoilla yhteen. Ei ees vaikeeta! Hauskinta oli erilaisten ruutujen sekoitus – tarkoitus oli, ettei kahta samanlaista ruutua ole vierekkäin tai peräkkäin. Kivaa. Paitsi et tutkaimien kanssa alkoi mennä hermot. Olihan tuota tummanharmaata yksi Tassun testaama täysikin kerä jossain…

Joka suikaleeseen vielä pituussuuntaista pylväsraitaa ja yhdistäminen piilosilmukoilla. Ja viimein koko kappale pingotukseen ja suihkupullolla vettä niskaan. Tänään aamulla oli vaan tsiljoona langanpätkää pääteltävänä:

Ja odottavan aika pitkä, kun piti vielä odotella systeemin kuivimista ennen kokoonpanoa.

Lanka teetee Saga, menekki yhteensä 475g, kokkuu KnitPro Waves 4½ mm. Ohje: Suuri Käityölehti 2/2017.

Hitsinpimpula sentään! Jukrat et oli kivaa virkata! Siis et mun mielestä? Minä, joka inhoan virkkaamista ja teen sitä vaan siks ku on joskus pakko noin niin kuin ”viran puolesta”… Mut tällä kertaa virkkaaminen tuntui tosi kivalta. Ihan vähän koukuttavalta.

Siis pitääko olla huolissaan? Oonko nyt koukuttunut virkkuuseen? Paha kysymys. Ku niitä tutkaimia on ainakin kerällinen vielä jäljellä ja mutakin jämälankoja niin tänään alkoi:

Pitää olla huolissaan!

Täällä ollaan vaikka blogihiljaisuus on taas kestänyt luvattoman pitkään. Jotain pientä kässyäkin on puikoilla ollut - kaikki tilattuja juttuja.

Pikkuponco olisi ollut puodissa valmiina, mutta asiakas halusi antaa lahjaksi ison, keveän, lämpimän ja syliä ja pyllyä lämmittävän:

Lanka Katia Quezal, menekki 4 kerää eli vain 200 g. Puikot 8 mm Knit Picks pyöröt aluksi 60 cm kaapelilla ja yhden kerällisen jälkeen 100 cm kaapelilla.

Tämähän neulotaan pääntieltä alas, joten pituutta on helppo lisätä. Hiukkasen puuduttavaa neulottavaa, vaikkakin joutuisaa kasin puikoilla. Kun en tykkää pyöröneuleesta enkä isoista puikoista...

Tutut palmikkosukat tällä kerralla teetee Sallasta. Ohjetta vähän pidemmällä varrella ja kokoa 41. Lankaa kului 116 g eli alun kolmatta kerää.

Kokeilin näihin uusia Prymin 3,5 mm Ergonomics-puikkoja ja tykästyin. Ergopuikoissa on pisaran mallinen kärki, joka ei halkaise lankaa, kuten terävä. Puikon keskiosa on kolmion mallinen ja siitä on kiva pitää kiinni vähän nivelrikkoisenkin. Lisäksi kolmion mallinen keskiosa on hiukkasen pienempi, kuin pisarakärjen jälkeen oleva pyöreä osuus, joten silmukat luistaa puikon päästä toiseen kivasti. Materiaali on synteettistä ja vähän joustavaa - ainakin minä tykkäsin kun kärkikavennusten viimeisiä silmukoita päätellessä et tarvinnut varoa meneekö puikko poikki vai ei. Lisäksi puikot on valkoiset - keski-ikäinen ikänäöstä kärsivä huonossa valossa tummalla langalla neulova kiittää...

Saimme Ergojen starttipaketin (3 kpl/ laatu/koko) tammikuussa ja suosituimmat sukkapuikkokoot loppuivat heti ensimmäisenä piävänä. Lisää odotellaan joko ensi tai seuraavalla viikolla. Toivossa on hyvä elää - en uskalla luvata ennekuin näen. Olisi kivaa, jos saisimme ne mukaan Turun Kädentaitomessuille kahden viikon kuluttua!

Olen tehnyt runsaan lisätilauksen Ergon sukkapuikoista, mutta paljon varauksiakin on. Jos siis haluat varmistaa saatavuuden niin laitappa varaus puodin uuteen sähköpostiin: anjalin.lankakauppa(ät)gmail.com.

Kakskertaseuran neulomakerhossa on aina joka toinen tiistai sen verran hurja mekkala ja meno, että olen jo aikaa sitten päätynyt ottamaan mukaani vaan jotain selkeää ja simppeliä. Muussa tapauksessa illan jälkeen seuraa purkuhommia... Viime tiistaina valmistuivat lämpöiset alpakkasukat, jotka menevät muistaakseni asiakkaan vävylle Saksaan.

Lankana sukkalankalempparini teetee Tundra, puikot 3,25 mm Knit Pro 20 cm sukkikset ja menekki? Jotain kolmatta kerää. Punnitsin mut muistilappu on hävinny.

Vink vink - ensi viikolla tämä ja kaikki muutkin teeteelangat ovat kaikissa teeteeSHOPeissa ja -myymälöissä 20%:n alessa...

Tappara on terästä monen mielestä. Asiakkaalta oli tilattu Tapparasukat. Komiat sukat olikin helppo neuloa, mutta se logo... Siispä Susu värvättiin pelastamaan mainetta...

Ihan kelvolliset tuli vaikka itse sanonkin. Ei se silmukointi minultakaan ihan hetkessä mennyt...

Viime viikot olen neulomusten kera keskittynyt kiukutteluun. Webhotellin päivityksen jälkeen sähköpostitilini omituisesti päivittyi liian täydeksi ja lakkas toimimasta. Tukipyyntöön ei vastattu ja itse en osannut tehdä yhtikäs mitään. Enkä lopulta päässyt tekemään, koska se pahuksen tili oli mukamas liian täynnä. Kiukuteltuani monta päivää - hukattuani monta tuntia tyhjänpäiväiseen nettikiukutteluuun ja valvottuani monta kiukkuista yötä perustin viimein uuden sähköpostin gmailiin. Periaatteessa en tykkää koska googgeli valvoo kaikkia tekemisiäni, mutta oli kait pakko antaa periksi. Siltä varalta, että joku unohtui uuden osoitteen lähetyslistalta, niin se uus on susu.hellberg ät gmail.com.The lankakaupan uus osoite on tuossa ylempänä.

Siispä ilmoittelemaan uutta osoitetta sinne sun tänne. Seuraavaksi miettimään mihin kaikkiin palveluihin suunnilleen kymmenen vuoden aikana tuo vanha sähköpostiosoite onkaan ilmoitettu... Seuraavaksi muuttelemaan tietoja sinne sun tänne... Ja arvatkaapa - jos salasama on unohtunut niin minne se uusi salasanan vahvistus lähetetään? No tietenkiin siihen samaan sähköpostiin JOKA EI TOIMI! GRRRR.... (Tähän kohtaan tulisi paljon rumia sanoja jos ei oltais netissä). Jumissa ollaan ja mietitään mistähän se karhukirje enkaksi tulee... Olen nimittäin yrittänyt pysyä paperilaskuissa niin pitkään kuin se vaan on mahdollista. Joissain firmoissa se vaan on tosi kallista. Luotan tsiljoona kertaa enemmän postin kulkuun kuin mihinkään sähköisiin nettijuttuihin. Nih.

Onneksi Tassu on viime päivinä tarjonnut verenpainelääkkeeksi paljon hurinahoitoa. Onhan tunnettu tosiasia, että kissan kehräys rauhoittaa... Pieni kässymuisto kymmenen vuoden takaa - on sitä ennekin virkattu:

Näihin aikoihin kymmenen vuotta sitten meillä oli ihan kauhea vauvakuume. Odoteltiin, että Slytigers Jonathan Teatime olisi tarpeeksi vanha muuttamaan meille. Tokavisiitillä Tassun lapsuudenkotiin Lauttasaareen vietiin Tassulle oma pikkuinen kori. Ajateltiin, että uudessa kodissa sillä olisi joku tuttu paikka ja tuttu tuoksu. Kymmenen vuotta ja melkein kahdeksan kiloa myöhemmin "pieni" Tassumme kuvittelee edelleen mahtuvansa pentukoriinsa. Ja mahtuuhan se - ainakin etutassut!

Onhan niitä kivojakin juttuja. Eilen oltiin Piikun kanssa Salon Seudun Kädentaitajien matkassa Helsingin Kädentaitomessuilla. Kiva päivä, vaikka bussissa olikin jäätävän kylmää. Muutama uusikin juttu löydettiin, joten reissu ei mennyt hukkaan, vaikka haaveissa ollutta lohisoppa ei saatukaan. Oli kivaa tavata ja jutustella Noon Knitin Outin kanssa ja nähdä Pitsi&Palmikon Laura ja Anu. Muutama sana ehdittiin vaihtaa, vaikka osasto oli niin täynnä, ettei lähelle meinannut päästä!

Voi kun meillä olisi yhtä vilkasta Turussa kahden viikon kuluttua!

Tänään oli vapaapäivä. Aamulla hiukan työhön liittyviä paperijuttuja. Samaan aikaan pyykkikone jylläsi, sämpylätaikina nousi mikrossa ja matot tuulettuivat pihalla syntisesti jumalanpalveluksen aikaan, vaikka meillä ei ole ollut telineitä sitten elokuun... Petivaatteet haistelivat ulkoilmaa parvekkeella. Aurinko paistoi ja houkutteli ulkoilemaan. Face kertoi Naantalin Tuhkamarkkinoista ja innostuin. Noukin matkalta mukaan äidin ja isän. Naantalissa oli aurinkoista, paljon porukkaa, upeita kojuja - esim Helmiveneen Virpi alpakkalankoineen. Ja kylmää. Vaan kotimatkalla lohisoppa lämmitti jäätymisvaarassa olevat ulkoilijat.

Uuteen viikkoon lähdetään kerätyin voimin. Sillä välin, kun minä olen kiukutellut niin Ida-Maria on tehnyt valtavan työn (=monta kuukautta) ja huomenna Anjalinin verkkopuoti on ihan uudessa uskossa! Nyt pitäisi verkkopuodin olla entistä helpommin näpelöitävissä ja hypelöitävissä kaikilla kännyillä ja tabuilla ja uusia toimitus- ja maksutapoja on tarjolla. Avajaistarjouksena ainakin ne kaikki teeteelangat 20%:n alennuksella!

Tätä kirjoittaessani on tullut jo pimeää. Nautin sunnuntai-illosta kotona. Kevään etenemisen seuraaminen auringon liikkeistä on koukuttavaa. Päivä pitenee tähän aikaan vuodesta hurjaa vauhtia.

Tämä kuva on parin viikon takaa sunnuntai-iltana.

Turun Kädentaitomessut on viikonloppuna ja mekin ollaan siellä. Tutulla paikalla 70. Mitkä messut ne sellaiset olis, jossa mulla ei olis uutta keväthuivia kaulassani. Viime viikot on menneet aika lailla muuhun kuin neulomiseen, mutta pikkuisen keväthuivin sain silti aikaiseksi. Mallina Ida-Maria:

Aloitin viime vuoden Pitsi&Palmikon huivimallilla, 4½ KnitPics pyöröpuikoilla ja 80 cm kaapelilla. Ohje oli, mutta ei minkäänlaista muistikuvaa minkälainen huivista piti tulla. Ohje oli SMC:n Tahitille.

Tällä kertaa lanka oli nauhamainen SMC Cotton Style Print. Kun huiviin oli kertynyt 215 silmukkaa niin puikot vaan ihan itsestään alkoivat tikuttelemaan loppulangasta reunasilmukoiden kavennusta vanhan tutun tiskirättireunani mukaan. Jotkut mallit varmaan vainoo mua – ainkain tää tiskirättireuna ja tundrapalmikot muun muassa…

Lankaa kului 95 g eli kerä riitti mainiosti pikkuhuiviin.

Tämä hilavitkuttimien ja härpäkkeiden ankara vastustaja alkaa pikkuhiljaa lämmetä kaikille neulojan pikku apulaisille. KnitPronPingotusvaijerit toimii kivasti kaarevien reunojen pingotukseen:

T-neulojen sijaan käytin sentäs perinteisiä nuppineuloja… Ku unohdin ne teeneulat töihin ;)

Niin se meidän uusi uljas kaikilla näpelöitävillä ja hipelöitävillä laitteillakin hienosti näkyvä verkkokauppammekin sitten aukesi toista viikkoa sitten. On se vaan niin raikas ja hieno, että jopa minä avasin elämäni toista kertaa nettiyhteyden älyttömällä puhelimellani! Edellinen kerta oli pari vuotta sitten, kun tarkistin säätutkasta, että ehdinkö pikkuveneellä saareen ennekuin ukkonen on kokonaan päällä… Puhelin on puhumista varten. Mun mielestäni.

Mutta kuten ennenkin – kaikki ei taaskaan menny ihanku Strömsössä. Tietotekniset ongelmat sen kun jatkuu… Jostain kumman syystä lähes kaikki lankakarttamme ovat hävinneet bittiavaruuteen! Ensin luultiin, että kyseessä oli vaan Tekstiiliteollisuuden langoista (ne kaikessa hiljaisuudessa avasivat uudet verkkosivunsa samaan aikaan kuin me), mutta myöhemmin selvisi, että myös muut kartat olivat ottaneet hatkat… Itse olisin sen kuukausien työmäärän jälkeen saanut kunnon itkupotkuraivarit, menettänyt yöuneni ja kiljunut kiukusta. Verkkovastaavamme Ida-Maria sen sijaan yrittää rauhallisesti selvittää mistä on kysymys ja lisää karttoja ja muita kadonneita tietoja sen kun kerkii.

Kunhan kaikki on suht järjestyksessä niin varmasti pidetään juhlat ja avajaiset! Pysykää kuulolla.

Kaiken kiukuttelun lomaan mahtuu toki paljon kivojakin juttuja. Viikonloppuna juhlistettiin vanhempieni 60-vuotishääpäivää. Juhlaristeily suuntautui Turusta Åboon ja takaisin. Tois pual jokkee käytiin syömässä. Takaisin tullessa yritettiin kovasti liftata Aurajoen jäitä rikkovan aluksen kyytiin, mutta Förillä palattiin myös vastarannalle.

Vastarannalla äidin leipomukset (ja pienet hömpsyt kaffen kera) toimivat herkullisina jälkiruokina. Ihan jokainen suvun jäsen ei päässyt mukaan bileisiin, mutta jokainen kotiin jätettykin sai tuliaisia. Pikkumies isänä kanssa äidin keksejä ja meidän Tassu katkiksia:

Onnea! Kuka tänä aikana juhliikaan 60-vuotista yhteiseloa? Ei kovin moni veikkaan minä. Ehkä veljeni vaimoineen aikanans.

Sunnuntaina lähdettiin päivälenkille (=hakemaan Förirantaan kaffekonun jälkeen jäänyttä Reppulia). Aikas rankat 60-vee risteilyt oli meillä edellisenä päivänä ollu, koska niiden seurauksena risteilyalustamme alettiin hinaamaan puolitoista kuukautta kestävään remonttiin…

Karvis on jo kesäsätä asti muistutellut siitä, ettei blogi päivity. Eilen meinasin mennä jo lankoja pitkin kun isäkin asiaa oli ihmetellyt. Mut kuulkaas – jos kenkuttaa ni ei oo kiva purkaa sitä blogiin. Itkupotkuraivarit ihan ittekseen kotosalla on pare vaihtoehto.

Mut kyllä näitä iloisiakin uutisia on viime päivinä kuulunut. Messuille odotettujen Prymin Ergopuikkojen pitäisi tulla tänään (etukäteen varatut toki toimitetaan ensin) ja teeteeltä yllättäen langanohjainta sun muuta pitkään kaivattua hilavitkutinta.

Eilen myös saimme kaverilta täydennystä Zingeihin ja Karbonzeihin… joku muu tykkäsi enemmän puikkojen laatikosta. Meillä molemmilla oli kissan päivät!

Loppuun vielä postauksen ihme ja kumma (ja naurunaihe mut älkää kertoko Tassulle ku se on niin herkkä)… Jos keittiön altaassa voi odottaa katkarpujen sulamista, niin pienet vesihanan lirutukset ei tunnu missään:

Uus sananlasku: "Valuu kuin vesi Tassun selästä".

Ihan varma kevään merkki mulle on aina se ensimmäinen päivä, kun ehdin töistä kotiin ja näen pilkahduksen auringosta ennen kuin se laskee vastarannan metsän taa. Monena keväänä olen kaahaillut motaria pitkin ehtiäkseni ja mikä juhlapäivä se onkaan ollut kun olen ehtinyt!

Se päivä oli keskiviikkona. Mut hei - aurinkohan oli vielä korkealla! Missä välissä kevät on hiipinyt tänne? Olenko vaan tullut aina kotiin niin myöhään vai onko kaikki viime viikkojen päivät ollet pilvisiä? Mulla on ihan sellainen olo et mua on huiputettu. Eihän täällä ollut edes talvea niin miten muka nyt voi jo olla kevät? Kaikki se ihana odotus on jäänyt tänä vuonna väliin...Olen tietenkin huomannut, että aamuisin on valoisaa ja linnut visertää sydämensä kyllyydestä mut tää ilta-aurinko... Joka tapauksessa jäätkin sulaa ihan silmissä ja jos nyt jatkossa oikein keskityn, niin ehkä huomaan Majakkarannan joutsenten saapumisen... Se kun on tällä rannalla sellainen merkkitapahtuma, että ventovieraatkin alkavat juttelemaan toisilleen - mikä ei ole kovin tavallista meille turkulaisille.

Viime viikonloppuna messuiltiin. Perjantai-iltana rakensin pienen osastomme sinne Turun messukseksuksen tuttuun nurkkaan tiskipisteen alle ja pehmisauton viereen. Karvis ajoi auton sisään ja ulos millintarkalla sihdillä, auttoi pöytien kasaamisessa ja lähetettiin pois jaloista.

Kotiin lähtiessäni näytti jo melkein valmiilta.

Ja kotona odotteli Tassu, jolle messuille vietyjen puikkojen laatikot toivat ihanaa hupia (ja mulle myöhemmin siivottavaa). Kiva kun on oma silppuri talossa!

Lauantai oli yhtä hulabaloota. Kivaa oli meillä Idan kanssa ja toivottavasti messuvieraillammekin! Kiva kun kävitte!

Messuhittejä:

Prymin Ergonomics -puikot ja -koukut.

Teetee Rainbow -huivilanka (uusia värejä tulossa lähiaikoina).

Kaiken maailman langanohjaimet, kerroslaskurit ja muut neulojan pikku apulaisina toimat härpäkkeet ja hilavitkuttimet.

Unohtamatta lankoja...

Päivä oli sen verran vauhdikas, että moni tuttu moikattiin, mutta kuulumisten vaihto jäi toiseen kertaan. Messupäivälle oli varattuna kunnon eväät. Pähkinöitä, suklaata, vissyä, ananaslimppaa ja pastasalaattia. Iltapäivällä sitä pastasalaattia jaettiin suoraan purkista kahden haarukan voimin - samalla pöperöllä nostettiin myös äidin ja hänen ystävättärensä ja Idan äidin messuenergiaa... Koska salaatti oli mun tekemää, niin oli hyvä, että ensiapuryhmä päivysti ihan lähellä...

Messuista selvittiin ilman ruokamyrkytystä koko sakki (kait?) .

Illalla keksin hoidella tärviöllä olevian tassujani Dermosilin kylmägeelitossukoilla... Seurauksena oli kauhea kramppi reidessä ja nauruun kuolemaisillaan olevat Karvinen ja Tassu. Mua ei naurattanu. Tai ehkä vähäsen. Olisko pitänyt lukea käyttöohjeet ennen pakastimeen laittoa? Ei kyllä harmittanutkaan - vauhdikkaan päivän jälkeen mua hemmoteltiin perunacurryllä, joka oli tuunattu mehevällä naudanlihalla...

Sunnuntaina oli perinteisesti vähän rauhallisempi päivä - joskin porukkaa riitti ihan mukavasti. Piiku poikkesi iltapäivällä päästämään mut pissitauolle ja vähän myöhemmin Salon nukkiskerholaisista Jossukin huolehti et pärjääkö. Tuntui mukavalta.

Iltasella Karvis tuli auttamaan purkohommissa. Alkuviikko menikin sitten messukuorman palauttamisessa puotiin. Kun kahdella autolla mentiin, niin yhteen mahtui paluukuorma. Kiva!

Vaan ne tietotekniset onkelmaiset sen kun jatkuu... Uusi verkkokauppa näyttää jo tosi hienolta (ainakin mun mielestäni).

Minäkin pikkuhiljaa opettelen käyttämään systeemiä. Osaan jo vähentää myydyn tuotteen varastosta ja ehkäpä jopa lähettää paketin jos joku on jotain tilannut. Yllätyksiä kuitenkin pukkaa jatkuvasti - taas tänään huomattiin Idan hienojen lankakarttojen hävinneen joistain tuotteista. Ja ihan varmasti ne on sinne laitettu kertaalleen - jotkut jopa kahteen kertaan... Mulla palaa päreet monta kertaa päivässä. Pahin oli tänään kun näytti siltä, ettei tänne blogiinkaan pääse vaikka tämä ei ole missään yhteydessä vanhan domainpalvelun eikä verkkokaupan kanssa!

Joka tapauksessa työt jatkuu, kevätlankaa pukkaa puotiin ja aurinko paistaa joka päivä pidempään. Ja kyllä täällä vähän neulotaankin. Silmukka silloin ja kerros tällöin. Keskeneräisiä töitä riittää...

Hyvää viikonloppua!

Salolaiset ovat olleet tosi innokkaita sytomyssyjen tekijöitä jo vuosia. Myssyjä on tehty monissa tapahtumissa kuten Salon Pääkirjaston Novellikoukussa (tän kevään viimeinen 20.4.) tai kahvila Ihme ja Kumman kässäilloissa (joka kuukauden viimeinen keskiviikko). Puhumattakaan kaikista ihan itsekseen kotona myssyttelijöistä. Tähän mennessä Anjalinille tuodut myssyt on toimitettu Turkuun Tyksin Syöpäpolille.

Viime kesästä alkaen syöpähoitoja on annettu myös Tyksin Salon sairaalassa syöpätautien poliklinikalla. Poliklinikan yhteydessä toimii Lääkehoitopoliklinikka, jossa tiputetaan lääkkeet. Lääkehoito ja syöpäpoliklinikka toimivat tiiviissä yhteistyössä. Olen pitkään miettinyt, että olisi mukavaa jos salolaisten tekemät myssyt menisivät oman kaupungin sairaalaan. Keskiviikkona sain tilaisuuden viedä Ystävänpäiväkeräyksen jälkeen puotiin tuodut 80 myssyä ja 10 sukkaparia sinne.

Vastaanotto oli iloinen ja lämmin. Myssyjä ihailtiin, malleja ja värejä... Suunniteltiin myssyjen esillelaittoa... Myssyt vastaanotti sairaanhoitajat Elina Suonio-Peltosalo (oikealla), Johanna Metsänperä (vasemmalla) ja Laura Manner (puuttuu kuvasta). He totesivat, että nämä myssyt tuovat iloa ja valoa sairaille ja heille hoitajillekin. Minä tunsin ihan hiukan huonoa omatuntoa saadessani kiitokset ja halaukset, vaikka tällä kertaa mukana ei ollut yhtäkään itse tekemääni myssyä... Siispä välitän kiitoshalaukset nyt tätä kautta kaikille!

Tyksin syöpäosastolle Turkuun on muutaman viikon aikana tulvinut satoja myssyjä ympäri maata. Tänään saimme kuulla tuloksista Ylen paikalllisradiosta ja uutinen on levinnyt ainakn facessa monien jakojen myötä. Tosi mahtava uutinen!

Moni kaukanakin asuva on ottanut langan, tarttunut puikkoihin tai koukkuun tai hankkinut pehmeää kangasta ja ommellut trikoomyssyn. Uutinen kertoo, että myssyjä on ainakn pariksi vuodeksi syöpäosastolla.

Jos edelleen myssyttely innostaa, niin muistathan, että syöpään sairastuneita on ympäri maatamme ja hoitoja annetaan monissa sairaaloissa eri osastoilla. Otathan yhteyttä omaan lähisairaalaasi ja kysy onko siellä tarvetta myssyille. Monilla paikkakunnilla on pysyvä sytomyssykeräys meneillään. Niistä löydät tietoa"Myssymimmi" Matleenan Lankapirtistä. Matleena myös on lupautunut neuvomaan, jos haluat järjestää keräyksen omalle aluellesi.

Visiittini Salon sairaalaan oli muutenkin valaiseva. Myssyt hiuksensa rankkojen hoitojen seurauksena menettäneille tuovat lämpöä, iloa ja ehkäpä hiukan voimaa ja lohtua. Sukat lämmittävät kylmiä varpaita (siitä lisätietoa Piikun blogissa vuoden 2010 Sukkiskampanjassa).

Toiveena on myös hihat. Tässä en nyt ole mikään asiantuntija, mutta yritän parhaani mukaan kertoa mistä on kysymys:

Joitain syöpähoitoja annetaan tipalla käsivarteen. Seurauksena käsi tuntuu tosi kylmältä ja kipeältä. Oloa lievittäisi lämmin "hiha" - ranteesta kainaloon. Se voisi olla vaikkapa resoria, n. 40 - 50 cm pitkä ja jotain lämmintä, eikä kutittavaa lankaa. Hihan pitäis pysyä paikoillaan, mutta ei puristaa tai kiristää. Tämä kiva idea "toisen sukan syndroomasta" kärsivälle neulojalle - ei tarvita kahta samanlaista:) Toinen toive oli kaulaa lämmittävät kaulurit tai huivit.

Salossa Anjalinille toimitetut sytomyssyt, sukat, "kaulattimet ja "hihattimet" toimitetaan ensisijaisesti Salon sairaalaan. Jos siellä on tarpeeksi myssyjä, niin ne ja Turussa Käsityö-Elisaan tuodut toimitetaan jatkossakin Turkuun Syöpäpolille.

Kiitos kun olet mukana!

Pikkasen meinas tulla kiirus tämän vauvansetin kanssa. Oli messua tulossa ja laskettu aika samaan aikaan… Ja yleensähän meille tilaustyöt tulee niin, et piti olla jo. En luvannu muuta ku nutun. Se olikin ihan ajoissa valmiina – tosin vauveli kerkis silti ensin, pari viikkoa etuajassa. Loppujen lopuksi pöksyjen kanssa ei ollu kiirettä – ehtii ne ainakin ristiäisiin.

Mallina teetee Neulelehdestä 1/2014. Tuttu(kiroilemani) Laban– ja olipa tällä kertaa ilo tikutella, koska verkkolehtien arkistoversioon oli päivitetty kaikki ohjekorjaukset.

Lankana teetee Helmi, puikkoina resoreissa 2½ mm Addin pyöröt ja muuten 3 mm sitä sun tätä puikkoa. Lankaa kului koko settiin yhteensä 174 g.

Napit tietty naapurista. Kun sain viimein pöksytkin valmiiksi ja kattelin niin totesin ittekseni et ”Tosi kivat tuli!”

Äiti lainasi reissulleen mun lempparihuivin ja sit piti tikutella ittelle uus. Keväisempi versio. Lankana SMC:n Tahiti, puikot 3½ mm Knit Picks pyörökärjet 60 cm kaapelilla. Menekki yksi kerä eli 50 g. Kolme metriä lankaa jäi ylikin 280 metristä. Tämähän oli viime kevään hittijuttu – yhden kerän pikkuruinen keväthuivi. Tällä kertaa valitsin väriksi vähän aurinkoisemman.

Kuvia ottaessani hämmästelin omaa juuri katkaistua päätäni. Ihmeen kiharainen. Pentuna mulla oli ihan piikkisuorat hiukset. Kiharat tuli kolmenkympin kriisin myötä. Nyt on permanentit kuulemma muotia. Mä en tartte ku olen kikkurapäinen ihan luonnostaan!

Viikko sitten lauantaina me Tassun kanssa ollaan lähdetty reissuun ja sillä tiellä ollaan vieläkin.

Tassun eväät, fleksit, kilikello, harja ja ruokakupit oli pakattuna Tassun ikiomaan hienoon reissukassiin:

Kassin alla kopassaaon oli tosi kiukkuinen kissa… Ensin oltiin Mummin ja Pappan mökillä Atussa ja sen jälkeen ollaan loisittu täällä Karvislandiassa. Minä olen kyllä käynyt muutaman kerran kotonakin, mutta Tassu on viettänyt laatuaikaa isä-poikasuhdetta kehittäen ja terassin ikkunan takaa tirppoja, naaupurien kissoja ja fasaaneja vahtien… Jostain kumman syystä se ihnokkikoppa on täällä silti se kaikkest paras nukkumapaikka:

Kopan turvasta on hyvä tutkailla äiskän uutta hölmöä kieputuslaitetta. Tosin tänään on jumpat ja kiertoliikkeet suoritettu ulkoilmassa haravan kanssa!

Männynoksa lumessa? No ei sentään - eihän täällä ole lunta ollut koko talvena. Olen odotellut mökkikuumetta nousevaksi, mutta se on vaan antanut odottaa itseään. Facebooki muistuttelee kuvilla viisi tai kolme vuotta sitten. Kuvissa on ollut pikkuvene mökkirannassa jäitten keskellä. Muistelin just, miten muutama vuosi sitten käytiin Myllykylän rannassa ripottelemassa tuhkaa jään päälle, jotta jäät sulais nopeammin ja saatais vene veteen...

Mökkiasennetta kasvetin viikon verran Karvislandiassa. Vähän ku olisin ollut lomalla, vaikka kävin töissä joka päivä. Pihalla sain lievitystä haravointihimooni ja monta kuukautta piilossa ollut sisäinen pyromaaninikin pääsi valloilleen sunnuntai-iltana:

Tynnyrissäkn voi polttaa risuja. Vaikka en meinannut uskoa koko juttua!

Ja illan pimetessä minä ja makkarat odottelivat sopivaa hiillosta... Makkaroiden alla pikkuvene odotteli myrkkymaalia ja vesillelaskua:

Ja se perinteinen (Karvisen bravuri) ruuanlaittoruokakin valmistui tynnyrihiillosta odotellessa:

Ja viimein: grillikauden avaus:

Hyvältä maistui ja mökkikuumekin alkoi pikkuhiljaa nousta...

Kaiken "lomailun" keskellä on vaan pikkuisen neuleet edistyneet. Aikaisemmin tehdyille miesten Tundra-sukille kaveriksi naisten kokoiset:

Alpakkasukkalanka Tundraa meni 94 g ja tikuttelin ne uusilla supersuosituilla 3½ mm Prymin Ergonomics-sukkapuikoilla.

Taas maistuu kotoilukin. Luulenpa, että sekä Karvis, että sen naapurit ovat tyytyväisiä, kun tämä hirveä pihariehuja lähti kotiinsa. Täällä Majakkarannassakin on viimein kevät. Joutsenet ovat tulleet!

Olihan mulla viime perjantaina ihan tarkoitus töitäkin tehdä, mutta tilaisuus tekee varkaan ja päivä kului johonkin ihan muuhun.

Yksi kesän merkeistä on se, että Turun Kauppatorille ilmestyy Lindrothin puutarhan koju. Sinnehän on PAKKO päästä ennen viikonloppua. Ne ihanat salaatit, yrtit sun muut. Tuoksukin on huumaava! Avaavat tosin tähän aikaan vuodesta vasta ysiltä, joten lorvailin kotosalla telkkua katsellen ja neuloskellen, kunnes oli aika lähteä. Ostin jääsalaatteja, retiisejä (uippisystävälle, en tykkää retiiseistä itte) kaks komeaa basilikaa (toinen Idalle) ja herätteenää kevätisipulia. Samalla poikkesin Tannisella (niiden juustoviinerit kuuluu kans kesään). Lindrothin vihreitä saa ainakin Kupittaan kittarista ja Tannisen leipomon myymälä on ihan Karvisen naapurissa, mut mulle se on THE JUTTU mennä Turun Kauppatorille ostoksille. Kuntavaalikommenttina ja muutenkin: Vastustan toriparkkia. Toivottavasti joku valtusto tai valitus sen vielä kaataa.

Karvisella oli tarkoitus mennä Salon elektroniikkamuseoon visiitille. Oli tarkoitus mennä Saloon yhtä matkaa.Siispä poikkesin matkalla Karvislandiassa. Sielläpä olikin täysi tohina päällä! Niin jännittävää, että soitin hetimiten Idalle töihin tehdäkseni pikaisen myöhästymislupa-anomuksen. Lupa irtosi ja jäin seuraamaan tilannetta:

Kyllähän me itsekin ollaan jo aika hyviä puunkaatajia, mutta keskellä asutusta oleva jättimäinen kuusi vaatii jo ammattilaiset asialle... Tuo oranssi tuolla lähellä latvaa on kaatovaijeria kiinnittämään kiipustanut sellainen.

Komea kaatokolo sahattiin ja sitten puun sahaaminen alkoi... Vinsseistä huolimatta ei meinannut millään kaatua! Painavat oksat olisivat halunneet painaa puun ihan toiseen suuntaan (Naapurin talon päälle tai Karvisen autotallin). Kaatuihan se viimein!

Puuvanhuksen oksatkin ovat halkaisijaltaan yli kymmenesenttisiä. Niistä lämmittää torppaa ja saunaa tovin jos toisenkin - kunhan ne ensin ovat klapeina.

Ennen matkan jatkumista tein pikaisen laskelman puun vuosikasvuista, ja totesin sen olevan vähintään seitsemänkymppinen! Ja surkeasta ulkonäöstään huolimatta ihan terve puu.

Eipä siinä touhussa ammattimiehiltä montaa hetkeä kulunut ja ennen yhtätoista oltiin jo Salossa.

Salon museoihinhan pääsee joka kuukauden ensimmäisenä perjantaina ilmaiseksi. Elektroniikkamuseo ei nyt ihan ensimmäinen mielenkiinnoon kohde ole mulle, mutta kun paikalla oli erittäin asiantunteva henkilökohtainen opas niin... Tein lorvailupäivälle jatkoanomuksen ja sekin hyväksyttiin.

Näyttely alkoi radioilla ja kaiuttimilla... Ja jatkui telkkareilla. Tää oli aika hauska:

Matkapuhelimistahan Salo on kuuluisa. Alla olevalla "Gorballa" ja Karvisella on yhteistä historiaa. Taisi olla ensimmäinen oikea matkapuhelin. Paino jotain 800 g:

Olihan siellä vanhempaakin puhe-elukkaa näytteillä:

Ja vieläkin vanhempaa:

Hyvä reissu. Ja Karvisen "opastus" asiantuntevaa ja avartavaa. Mietin vaan, miten kauniita nuo vanhat laitteet olivatkaan... Puiset rungot kauniisti muotoiltuja ja intarsiakoristeltuja (en oo ihan varma onko tuo intarsia oikea termi). Entistä enemmän inhoan näitä nykypäivän litteitä, lattuskaisia ja lätteitä ja kulmikkaita lääpittäviä laitteita, joilla pitäisi "kommunikoida". Ennen puhuttiin ja kirjoitettiin oikeita kirjeitä. Mullakin on niitä aarteita (siis kirjeitä, ei puhelimia) laatikollinen kellarissa. Ja äiti löysi just pari viikkoa sitten mun kirjanmerkkinä käyttämäni silloisen (v. 1985) poikaystavän armeijasta lähettämän kortin. Nykyään kun vaan tekstataan ja meilaillaan tai jotain mesetetään tai watsappeitetaan tai mitä niitä nyt onkaan (blogataan?), niin mitä näistä on tallessa kolmenkymmenen vuoden perästä?

Kun kulttuurinnälkä oli tyydytetty niin massukin aloitti kurnimisen. Ehkä siitä syystä, että lounassuunnitelmana oli viimeinkin päästä oikeasti paikan päälle maistamaan Sannan herkkuja Ravintola Teijoon!

Mulla on ollut jotenkin kummallinen käsitys siitä, että Teijo on jossain kamalan kaukana. Tosiasiassa matka Salosta kesti jotain kakskyt minuuttia. Jos olisi ollut aurinkoinen ilma ja kesä, niin maisemat olisivat olleet tosi kauniita. Sumppuraisessa pilvisäässäkin näimme merta, järviä ja huimia korkeusreoja. Perille päästyä meidät vastaan otti Kurre Oravainen:

Sekä sisällä omistaja Sanna tyttärensä kanssa:

Puhumattakaan herkullisesta lounaspöydästä... Tällä kertaa tarjolla oli possunleikettä, kermaperunoita, muusia ja paprikakastiketta. Vihannekset oli just oikean aldentejä ja salaattipöytä maittava.

Satuinnaista syistä mulla on ollut tilaisuus maistella Ravintola Teijon herkullisia ruokia jo aikaisemminkin. mutta oli tosi kivaa päästä ihan paikan päälle! Voin kertoa, että perinteinen torstain hernesoppa on todellakin tehty lihaa säästämättä (mistä löytyy se herne?) ja lihapullien mukana lähtee kieli. Mukaan ostettiin vielä aamulla leivottuja sämpylöitä ja Sannan puolukka-saaristolaisleipää.

Teijon ravintolan löydät facesta ja nettisivuille päivittyy joka viikon lounaslista. Pöytävaruksia voi tehdä myös Pääisäiselle ja Äitienpäivälle ja vappuna on tarjolla karaokeakin. Terassilla voi ihailla puroa (silloin jo varmaan vähemmän synkkää maisemaan).

Olis siellä pidempäänkin viihtynyt. Massu täynnä herkkuja kuitenkin lähdettiin takaisin Saloon. Tällä kertaa Perniön suuntaan. Niinku rengasmatka... Ja kauniita misemia silläkin tiellä.

Veturitallin näytteyly jäi viime perjantailta ajanpuutteen vuoksi väliin, mutta jospa seuraavana toukokuun perjantaina? Ainakin pitää päästä "Pitsi on Pop" -näyttelyyn toukokuussa. Siitä on ollut lähipäivinä parikin kertaa juttua paikallisessa aviisissa ja facebookissa kannattaa liittyä Pitsisalo-ryhmään. Olen jo merkannut kalenteriini toukokuun 25. päivän, jolloin tykkipuiston ankkuri pitsitetään!

Illalla kotiin palatessa oli hiukan huono omatunto lorvailupäivästä. Siispä keksin tehdä jotain oikeasti tärkeää joten laittelin ojennukseen maaliskuun paperit kirjanpitäjää varten. Eihän siitäkään hommasta mittän olisi tullut ilman firman talouspäällikköä...

Tänään on sukkasunnuntai. Ihan kirjaimellisesti. Ilman villasukkia ei kerta kaikkiaan tarkene. Aamulla herätessä mökissä oli 14 astetta (plussaa sentään) ja ulkona kova koillistuuli ja pakkasta 2,6. Ensi töikseni napsautin kahvinkeittimen päälle ja virittelin tulet hellaan. Yllättäen Karvinenkin nousi jo ennen kahdeksaa. Eikös se niin ole, että vanhemmat ihmiset ei tarvii niin paljon unta kuin nuoret? Karvis nimittäin vanhenee tänään x vuotta päälle viiskyt. Lahjaksi hän sai yllättäen villasukkia!

Joulusta lähtien hän on vihjaillut, ettei omista yhtään paria ehjiä ohuita villiksiä. Jossain vaiheessa tokaisin et kyllä mä synttäreihin mennessä sellaiset teen… Silti meinas vähän pukata kiirettä. Kiirastorstaiaamuna töissä päättelin silmukat.

Nyt on Karvisella onnelliset varpaat! Lankana nimittäin hoitava Aloe Veralla ja jojobaöljyllä lisätty Austermann Step. Lankaa kului 79 g. Koko n. 42 ja vartta vähän yli 20 cm. Koska tämä oli satunnainen matkakässy, niin puikkoina oli kivan kevyet KnitPro Zing –puikot. 15 cm pitkät (tai siis lyhyet) 2,5 milliset. Ihan vaan siltä varalta, et jos joku vaikkaajaa autolla mun kässypussin yli niin alumiinipuikot ei mee poikki…

Paksuista saapassukista ei ole ollut vihjailua, mutta minä meinasin saada hepulin muutama viikko sitten, kun Karvis puki puunkaatohommiin turvasaappaihin mun tekemät ”rakkauskissasukat”. Ei parhana! Ne sukat on tarkoitettu tepsutteluun kotona suihkun jälkeen iltaisin eikä mihinkään hikisaappaisiin! Siispä äkkiä lankaa puikoille… Hups - tuosta linkistä päätellen hyvin on rakkauussukkia säästelty - yli kolme vuotta. Huomaatteko Karvisen säihkysääret? Vaikka täällä on jättikylmää, niin pitkiä kalsareita ei saanut näkyä kuvissa :)

Saapassukiksi ja mökkikäyttöön. Sutjakkaasti syntyivät. Paksu lanka ja isot puikot. Aika hauskaa joskus tikuttaa tällaista perussukkaa ilman aivoja.

LankanaHot Socks Madeira. Lankaa kului 101 g. Puikkoina testailin taas kerran niitä uusinta uutta ja hotinta hottia olevia Prymin Ergonomics – sukkapuikkoja. Puikoissa on jännä pisaran mallinen kärki, joka ei halkaise lankaa, kuten moni teräväkärkisempi puikko. Kärjen jälkeen on pyöreä osuus, jonka koko on se 3,5 mm. Puikon ”varsiosa” on kolmion mallinen ja vähän ohuempi. Jos vaikka tekee tosi tiukkaa, niin silmukat liukuu puikon päästä toiseen sutjakkaasti. Materiaali on jotain synteettistä, eli nämä puikot voi viedä myös lentokoneeseen. Mökkikauden alettua huomasin taas yhden Ergopuikkojen hyvän ominaisuuden eli värin: Valkoisilla puikoilla tumman ja kirjavan langan neulominen keski-ikäsilmillä ja huonossa valossa on mukavata :)

Mökkikausi on siis viimeinkin alkanut! Keskiviikkona laskettiin pikkuvene ja käytiin saaressa. Talven jäljiltä kaikki näytti olevan kunnossa. Vietiin saareen työkaluja, juomavettä sun muuta ja laitettiin pikkuisen sähköpattereita päälle.

Kiirastorstaina neljän maissa tultiin mökille koko konkkaronkka (eli edellisten lisäksi Tassu). Tuli hellaan, kaivovettä pataan ja vesi lämpenemään. Sitten se jokavuotinen kevään ensihomma – p-pöntön tyhjennys. Sit voidaan relata (ja syödä jos on nälkä). Saunan lämmetessä laskettiin verkko . Lähetettiin Ahdille Ahvenanomus. Kuhastakaan ei oltais oltu pahoillamme.

3,5 asteiseen mereen heitettiin talviturkit. Illalla paistettiin Ihme&Kumman Pääsiäismakkaraa takassa. Uni maittoi, kunnes aamulla oli pakko nousta kamalaan pissahätään vaikka peiton alta ei olis voinu tulla pois – mökissä vähän päälle kymmenen astetta… Tuli hellaan, aamupalaksi pekonia ja kokkelia ennen verkonnostoa. Saaliina yks vaivainen affena! Joku lahnakin oli, mutta se putosi pois ennen rantautumista. Tassu sai ahvenen – me syötiin kanasoppaa. Lämpimikseen vähän haravoin ja yritin kulottaakin. Saunan jälkeen paistettiin taas makkaraa takassa.

Lankalauantaina herätys oli puoli seitsemältä. Ulkona miinus 4,6 ja sisällä tuttu 14. Ihmeteltiin hiukan – olihan mökkiä lämmitetty jo toista vuorokautta. Olisihan lämmön pitänyt pysyä vähän paremmin. Karvis huomasi sähköpatterin sanoneen sopimuksen irti. Rannan jääriitteestä matka lähti kohti vastarantaa – työpäivä edessä. Ihan kesäiseltä näyttää…

Iltapäivällä töiden jälkeen Tassu kiroili terassilla mökkielämän ”ihanuutta”:

Myyristä ei tietoakaan ja lunta tupruttaa pohjoistuulen mukana vaakasuoraan! Elä tässä nyt sitten oikeaa metsäkissan elämää…

Aika vinkeä keli oli. Lunta tosiaan tuprutti vaakaan! Ja taas välillä aurinko paistoi taivaan täydeltä:

Ja kohta taas sielunmaisema näytti syksyisen sumuiselta - tosin tällä kertaa lumipyry peitti vastarannan:

Haravoi täs ny sit:

Niin kamalan kylmä tuuli puhalsi, etten edes minä halunnut mennä mereen saunasta kuin kerran!

Mulla on omatekoinen sääntö: Glögikausi alkaa kun kellot siirretään talviaikaan ja päättyy kun kesäaika alkaa. Säännöthän on tehty rikottaviksi. Koska on sukkasunnuntai ja julmetun kylmää niin…

Lämmintä Pääsiäisen jatkoa teillekin!

Olen pitkään ihaillut Kristiinan blogissa Heidi Alanderin Peipponenhuiveja. Siinä on just ne kaikki jutut, mistä tykkään. Selkeää sileää, kauniita pitsejä ja kaareva muoto. Pääsiäisenä mökillä oli just sopiva hetki aloitella.

Takkatulen loimussa tuollainen yksinkertainen sileä oli mainio telkkarineule. Sen jälkeen kun se telkkari saattiin toimimaan talven jälkeen… Siinä nimittäin meni tovi jos toinenkin. Jos ei halua katsoa telkkua niin kannattaa aina ostaa markkinoiden halvin digiboxi. Onneksi oli se neule ja takkatuli – kun ohjelmat viimein saatiin näkyville, niin sieltä ei tullut mitään katsottavaa.

Kotosalla vasta aloittelin pitsiä ja siinä oli mennä hermot. Tiesin jo etukäteen ettei silmukkaluku ihan täsmää, mutta ajattelin tuosta vaan ekalla pitsikerroksella tehdä muutaman ”virheen” korjatakseni ne edelliset. Tein ja purkasin ja tein ja purkasin ja laskin ja kiroilin… Karvinen vitsaili rentouttavalla neulomisharrastuksella, jota myös meditatiivisenä voisi pitää. Välillä kävin katsomassa netistä ohjetta… Ja Kristiinan ja Raitalampaan ihania Peipposia.

Kyllähän siitä loppujen lopuksi huivi tuli. Lanka vaan on niin ruman värinen, että mietin et kuka näitä lankoja meille oikein tilailee… Tilattaessa hankinnat tuntuvat usein ihan järkeviltä. Regian Cotton Uni on ohut puuvillasukkalanka. Siinä ei siis ole yhtään villaa, joten se sopii hyvin villa-allergisille. Kerrankin ohut yksivärinen sukkalanka, josta löytyy myös ”miesvärejä”. Lanka on pehmeää, eikä varmasti kutita, joten ajattelin sen olevan sopiva myös kesähuiviin. Väri on kyllä yhtä ankea kun tämä kevätsää tällä hetkellä. En valita kelistä – lunta on parin viime päivän aikana tullut enemmän kuin koko talvena! Langan väriä tuskailin tässä yhtenä päivänä töissä ja joku asiakas totesi diplomaattisesti et ”kyllä joku varmaan tykkää tuollaisestakin”. Itse asiassa just äsken täällä puodissa kävi sellainen ”joku”.

Lanka siis Regian Cotton Uni (100g=420m, 72% puuvillaa, 18% polyamidia ja 10% polyesteriä). Kerä riitti ihan mainiosti – menekki 98g. Knit Picksin 4 mm ”koottavilla” pyöröillä tikuttelin. Ohjeessa oli 4½ mm puikot, mutta jostain syystä kässäpussissa on nelosen kärkiä pilvin pimein, mutta vain yksi neljäpuolikas. Ja loppujen lopuksi – kuvissa huivi näyttää ihan siedettävältä!

Koska mun on pakko aina rutista ohjeista, niin en tee poikkeusta täälläkään kertaa. Pitsiosuuden alussa ohje sanoo lisäysten jatkuvan oikean puolen alussa kuten ennenkin, mutta lopussa sitä kummallista ”kyok”ia ei ole. Kuulostaa siis siltä, että huivi on pitsiosuuden kohdalta epäsymmetrinen! Siispä taas nuuskimaan netistä peipposhuivikuvia… Kyllähän järkikin sanoo että lisäykset tehdään myös oikean kerroksen lopussa, mut miks sitä ei lue? Lontoonkielisessä ohjeessa lukee. Mur. Ei iso juttu mut riepoo tällaiset.

No ehkäpä tämä peipposhuivikiukuttelu sai pikkasen liian isot mittasuhteet, koska olin tosi huolissani Tassusta. Pitkin kevättä olen ajatellut, ettei se ole ihan entisellään. Se ei enää mun kotiin tullessa heti hyppää keittiön pöydälle kotiintulonameja karjumaan eikä aamuisin käy parvekkeella kuin kerran ja menee takaisin nukkumaan. Yleensä olen saanut toimia portsarina ees sun taas monta kertaa ennen töihin lähtemistä. Pääsiäisenä mökilläkin se pysyi enemmän sisällä kuin ulkona ja nukkui suurimman osan aikaa. Sänkyynkin se kiipesi eikä hypännyt. Kehräsikin ihan liikaa. Ruoka kyllä maittoi entiseen tapaan. Viime perjantaiksi varattiin lääkäriaika…

Keskiviikkoiltana me Tassun kanssa istuttiin soffalla, kehrättiin, harjattiin ja mä paruin silmäni punaiseksi kuvitellen et se on Tassun viimeinen ilta kotona… Omaan koriinsakin se piti nostaa.

Torstaiaamuna se ei edes piiloutunut sängyn alle vaikka oltiin lähdössä ja se varmasti tietää koska se laitetaan koppaan. Nukkui vaan...

Perjantaiaamuna sitten lähdettiin koko ”perhe” Piikkiöstä Kaarinaan eläinlääkärille. Lääkäri tutki perusteellisesti. Taivutteli tassuja ja niskaa. Hipelöi ja kopeloi ja tunnusteli. JOS olisin ollut vähemmän hysteerinen, niin kuvia olis ollu hauskaa räpsiä. Etutassuja ojennettaessa otus näytti ihan balettitanssijalta. Ja käyttäytyi kuin herramies – taitava eläinlääkäri ei saanut yhtään kynttä eikä hammasta!

Oireet ja löydökset viittaavat nivelrikkoon. Muuten katti on ihan terve! Minä kun pelkäsin halvaantumista tai vakka mitä… Kipulääkekuurin pitäisi auttaa pitkäksi aikaa ja sen vaikutus pitäis näkyä viimeistään viikon sisällä. Nyt se on saanut lääkettä ja niveliin auttavaa lisäravinnetta neljä päivää ja musta tuntuu, että vaikutus näkyy jo! Nyt kaikki tassut ja peukut pystyyn, että vappuna Tassu pääsee taas mökille ja saa kiinni myyrän! Tai ainakin jaksaa liikkua, koska lääkäri määräsi myös laihdutuskuurille…Meidän pitkän ja hoikan norukaisemme!

Sunnuntaina käytiin päiväseltään Tassun mummin ja pappan luona Atussa vähän kevätpuuhailemassa. Koska toipilas ei ollut mukana, niin paluumatkalla pysähdyttiin Paraisten kalkkikaivoksen näköalapaikallaihailemassa Pohjoismaiden suurimman avolouhoksen jylhiä maisemia.

Takaisin karvislandiaan palattua saatiin hemmotella Tassua pappan ahvenilla ja itseämme Radio Suomen kolmetuntisella Hector-lähetyksellä ja palmikkoneuleella. Kyl tää täst!

Taidan olla vähän kieroon kasvanut, koska tykkään ommella neulesaumoja. Välillä tuntuu siltä, että olen maailman ainut ihminen, joka ei halua neuloa saumattomia nuttuja pääntieltä alkaen loputtoman puuduttavana pyörönä. Viime viikolla herkuttelin pienen pojan palmikkojakun saumoilla. tällainen tuli:

Lankana teetee Hilla, ohuehko 100% puuvillalanka, jonka voi pestä kuudess kympissä. Puikkoina Addin 60 cm 2,5 mm pyöröt aina oikein reunoissa ja 3 mm miehustassa. Ohje 14 teetee neulelehdestä 1/2015.

Lankaa kului 176 g. Napit tietenkin naapurikaupasta. Eikös olekin kivat?

Siis ne saumat... Kolmekymmentä vuotta sitten Salon Kotiteollisuuskoulun ompelupuolen artesaaniluokalla olin varmasti luokan surkein oppilas. Jotain sentään on jäänyt reppuun niiltäkin ajoilta ja tää hullu rakkaus neulesaumoihin on yksi parhaista! Tällä viikolla sain tilaisuuden myös kiittää silloista opettajaani hyvästä opetuksesta. Tähän mennessä on jäänyt kiittämättä, vaikka tässä muutaman kerran vuosien varrella ollaan tavattu. Ehkäpä vieläkin vähän jännitän tiukkaa opea, joka muistaa minut kouluajoilta siitä, että olin alituiseen kaalisoppakurilla...

Ensin silmukoin olkasaumat. Levitän kappaleet pöydälle oikeat puolet vierekkäin ja silmukoin olkasauman:

Hihan istutus sujuu parhaiten, kun kiinnitän hihan kädentielle muutamalla lukollisella tai avonaisella silmukkamerkillä:

Ompelen hihan kiinni (taas oikealta puolelta) vuoropistoin kahdessa osassa olkasaumasta kohti kainaloa. Hyvä nyrkkisääntö, on, että ommellessa neljä kerrosta vastaa (yleensä) kolmea silmukkaa. Sama muistisääntö muuten toimii silloinkin, kun pitää poimia silmukat nappilistaa varten. Neljän kerroksen matkalta kolme silmukkaa ja nappilista ei kiristä eikä lörpötä.

Ja voi että kun on palkitsevaa nähdä valmis sauma! Hiha situu kädentielle ku nenä päähän.

Neuleen reunasilmukat neulon joka kerroksella oikein. Reunasilmukka jää saumanvaraksi ja sivusaumoja ommellessa (taas oikealta puolelta ja vuoropistoin) kokonaista silmukkariviä seuraten saa aikaan kauniin sauman. Nautin aina siitä, jos valmiista neuleesta ei edes erota missä se sauma oikein on! Tuossa keskellähän se…

Tehtiin näistä sauma-asioista viime viikolla pari pientä videotakin ja kunhan keksitään miten niitä editoidaan, niin julkaistaan ne jossain tuubissa. Jos osaan, niin lisään sen myös tänne blogiin.

Vappulauluna meillä ja varmaan kaikilla muillakin on ”Räntä lentää”. Mökille päästiin eilen turvallisesti vaikka aika hyvä myräkkä oli jo iltapäivällä. Mikäs täällä on ollessa – hellassa tuli ja kolmeen neuleeseen lankoja mukana. Merivesi oli kylmää, mutta ainakin kaks astetta lämpimämpää kuin ilma.

Tassun lääkityskin tuntuu purevan. Se on ihan eri kissa kuin pari viikkoa sitten Pääsiäisenä. Silloin se nukkui suurimman osan ajasta sisällä eikä liikkunut juuri ollenkaan. Tänä aamuna se käynyt ulkoilemassa jo kolme kertaa vaikka tuulee ja räntää räiskii taivaan täydeltä. Tällä hetkellä on tosin päivän ensimmäiset päikkärit meneillään.

Hauskaa Vappua kaikille! Pysykäähän lämpimänä!

P.S. Just nyt täällä näkyy sinistä taivasta ja aurinkokin pilkahtelee!

Sain viime vuoden elokuussa kassillisen meiltä muutama vuosi sitten ostettua lankaa ja tilauksen tehdä niistä palmikkoneule. Kiirettä ei ollut, ihan omaan tahtiin saisin tehdä. Kunhan valmista on jäiden lähdön aikaan. Susulogiikalla mitään kiirettä ei todellakaan ollut. Koska meillä ei ollut talvea eikä meri ei jäätynyt, niin eipähän jäät voi silloin lähteäkään. Joskus helmikuussa meri kuitenkin jäätyi ja aloin tikuttelemaan mallitilkkua… Valmishan tämä on ollut jo viikkoa ennen pääsiäistä – vasta nyt on julkaisun aika:

Mallineule on kirjasta:

Kirjan ohje oli shaalikauluksiselle villatakille:

Tällaisen ohjeistuksen sain:

Mitat otettiin ja toiveena oli yksi tasku ja avara pääntie.

Koska mulla on tapana kaikki ohjeet ruotia niin tästäkin pieni katsaus: Ohjeessa oli kaikki yksiytiskohdat mietitty tarkkaan. Kavennukset ja lisäykset sun muut. Tykkään siitä, että kun tekee ohjeen mukaan niin esim. sauman kohdalla kuvio jatkuu kauniisti:

Kuten myös kädentiellä:

Vaikeaselkoinen ohje tosin oli ja pientä säätöä piti tehdä omin päin, koska lanka oli ohuempaa kuin ohjeessa ja villan sijaan hyväkierteistä puuvillaa. Lisäksi mallineule oli niin monimutkaisesti selostettu, että olisin kaivannut kaaviota… Itse olin lopputulokseen tosi tyytyväinen – jänskätti vaan, että onko neule oikean kokoinen ja miellyttääkö myös tilaajaa.

Mallineuletta.

Avara pääntie.

Tasku.

Valmis.

Lankana oli Sublime Egyptian Cotton, puikot 3½ ja 4 mm Knit Pron vaihtopäät. Menekki yllättävän vähän eli vain 13 kerää! Olin varautunut paljon enempään (kuten myös asiakkaani) – lankaa oli varattu tätä ”haaveiden neuletta” varten peräti puolitoista kiloa.

Tässä vielä valmiina (sain luvan julkaista). Juhannuksen laituritansseihin pääsee tämä neule.

"Kun niin halvalla sai... "

Nyt on aika päästää irti sisäinen Sulo Vilénisi, sillä perinteinen lankavaraston kevättuuletus eli Hullun Halpa lauantaion taas tulossa!

Lauantaina 20.5. klo 9-13 Anjalinin lankapuodissa Salossa, Annankatu viidessä on tarjolla yli tuhat kerää valikomastamme postuvia lankalaatuja ja -värejä hullun halpaan hintaan sekä kaikkea muutakin kivaa ihan päättömin alennuksin. Ja tietenkin arvonta...

Hulluttelupäivän työasuna meillä on tietenkin Sulo Vilén -pipot. Omani sain jo viikonloppuna valmiiksi:

Ohje on julkaistu ET-lehdessä hiljattain. Lankana tässä on merinovillainen teeteen Primanova ja puikkoina Addin 3,5 mm 60 cm pyöröt. Menekki 65 g.

Tässä pientä maistiaista Hullun Halvoista:

Saloon kannattaa lauantaina lähteä kauempaakin vaikka koko perheen voimin, sillä kaikenlaista muutakin kivaa tapautumaa on seudulla tarjolla. Parinkymmenen kilometrin päässä Teijolla järjestetään Huvilat@Ruukki, Keskustan lähistöllä Valurin markkinat huutokauppakeisareineen ja Halikossa on lapsille ja lapsenmielisille Tivoli Seiterä. Kivaa ilmaakin luvataan.

Tervetuloa!

Enneku ihan päivän asiaan mennään niin ihan hirmuisesti kiitoksia palmikkoneulekommenteista! Itsekki olin sitä mieltä, että onnistunut nuttu oli, mutta kommentit lämmittää tosi paljon. Kiitokset myös kaikille HH-lauantaihin osallistuneille. Jäljellä olevat ovat nyt myös verkkopauodissamme - tosin ihan kaikkia aarteita ei sielläkään ole, joten kannattaa poiketa myös kivijalassa Järjettömillä Jatkoilla.

Sain jokunen viikko sitten puhelimeen kuvaviestin, jossa veljen tyttö kysyi, josko mun puikoilla olis tilaa kuvan tapaiselle nutulle. Kuvaa en voi tähän laittaa, koska minä onneton mäjäytin luurini asfalttiin eikä se aparaatti yhtään tykänny siitä. En minäkään. Ihan itku tais päästä. Joka tapauksessa muutaman kuva- ja faceviestin perusteella päättelin et kaksivuotiaalle pojalle huivikauluksinen jakku. Lankana Sirdarin Baby Bamboo. On tää nykytekniikka vaan ihmeellistä - sillon kun se toimii...

Kännykän hajoaminen oli mulle vähän niinkuin näpäytys. Olin just viikon verran hehkutellut sillä, miten mulla on ollut onnellinen lapsuus, koska olen saanut olla, mennä ja touhuta omiani ilman, että joku koko ajan kontrolloi jollain kännykällä tai jollain Vilmalla... Tosin on sitä sattunut ja tapahtunutkin kaikenlaista. Ihan kaikkia juttuja en vieläkään ole kertonut vanhemmille ;)

Ihan suoraan en ohjetta löytänyt, joten modasin Sirdarin lehdestä kirjoneuleen ohjetta. Pikkasen kiirettäkin pukkasi, koska kaksvuotispäivä oli 15.5. Euroviisukarsintoja kuunnellessani tikuttelin tomerasti miehustan valmiiksi. Vasta nukkumaan mennessä muistin et siitähän piti tulla huivikaulus - olin neulonut kaks etukappaletta komiasti veekauluksella... Aamulla meni purkuun.

Kattokaa muuten miten täydelliset napit löytyi taas Salon Napista!

Jännitystä riitti loppumetreille asti, sillä sävelsin kauluksen ihan omin päin. Uumoilin lopputulosta, mutta en ollut ihan varma... Siis neuloin takakappaleen osuuden huivikauluksesta ainaoikeaa ja samalla päättelin takakappaleen pääntielle lepäämään jättämäni silmukat. keskellä takana yhdistin kauluksen silmukat kolmen puikon päättelyllä. Ainakin henkarilla tuotos näyttää kelvolliselta.

Lanka Sirdar Baby Bamboo, menekki 212 g, puikot 3½ ja 4 mm.

Mun lempparihuivilla on kysyntää. Äiti on pari kertaa lainannut sitä ja epäsuorasti rivien välistä olen tulkinnut, että mun pitäisi antaa huivini hänelle. Koska kysymyksessa on oma lempparini, niin päätin tikutella hänelle ihan ikioman. Äitienpäiväksi.

Lankana Katian Darling, menekki melkein kaksi kerää. Nyt meillä on molemmilla ihan omat! Toivottavasti äitikin on tyytyväinen. Malli tuo iänikuinen oma, puikot 4 mm.

Minäkin sain tuossa männä viikolla vuoden. Viisyks ei oo yhtään niin paha ku viiskymmentä. Karvinen oli tänään hankkinut mulle sen perinteisen "romanttisen" synttärilahjan eli uuden haravan. Oikean Fiskarssin! Viime viikolla kahviteltiin äidin ja isän kanssa. Pakkasesta löytyneistä kanttarelleista leivoin piirakan ja muut tarjoomukset olikin äitienpäivästä jääneitä. Äidin korvapuusteja ja mun kovan onnen mokkapaloja. Ystävältä sain kukkakimpun. Vaikka en oo yhtään kukkaihminen niin onhan se kaunis tuossa olkkarin pöydällä. Vieläkin. Kaverina kimpulla on isän tekemä kortti ja alla äidin nuorna tyttönä tekemä ristipistoliina. Ihania aarteita!

Vielä tähän loppuun Tassun kuulumiset. Lääkekuuri alkaa olla loppusuoralla ja katti on paljon pirteämpi. Mökkielämästäkin on päässyt nauttimaan ja eilinen kalasaalis oli niin komea, että Tassun lisäksi meillekin riitti kuhaa paistettavaksi! Tältä näyttää Tassu, jolla on massu täynnä kuhaa ja ahventa...

Viikonloppu siis sitettiin mökillä. Ei tullut yhtään lunta! Näissä maisemissa vuoden ensimmöinen aamu-uinti:

Moni varmaan muistaa sen yhden kauhean viikonloppuni, jolloin mökille päästyäni huomasin kässäpussini unohtuneen Saloon. Siitä se ajatus sitten lähti:

Neulojan Ensiapupakkaus pelastaa kun käsityökassi on unohtunut matkasta! Tällainen setti mullakin on nyt mökin kaapissa hätätilanteita varten.

Valeampparinpesiä tehtaillaan nyt joka puolella ja minäkin sain tämän hassutustartunnan. Väitetään, että ampiaiset ovat reviiritietoisia, eivätkä rakenna pesiään lähekkäin. Tiedä sitten toimiiko tää, mutta kannattaa yrittää. Jo pari viikkoa sitten virkkasin ensimmäisen, joka päätyi Attuun:

Lanka oli teetee Salla, koukku 3 mm Waves ja lankaa kului puolisen kerää. Ohjeessa käskettiin täyttää pesä Aamulehden sivuilla, mutta ei kai ne ampparit välitä, vaikka laitoin sisälle Turun Sanomia? Vai olisko pitänyt valita joku ruotsinkielinen sanomalehti koska pesä päätyi Paraisille?

Karvinen tilasi samantien kolme pesää mökille. Puuvajaan ja huussiin. Ekan tein jo viikko sitten, mutta se teki mystisen katoamistempun ja löytyi puodin parkkipaikalta keskiviikkona. Lankana tällä kertaa teetee Pallas:

Keskiviikkoiltana huussista tuhottiin ensimmäinen oikea pesä ja eilen ripsuteltiin valepesiä tilalle oikein kaksin kappalein. Toinen on ylhäällä katonrajassa ja tämä kuvassa oleva suunnilleen siinä tuhotun oikean pesän kohdalla.

Nyt voi istuskella rauhallisin mielin lueskelemassa Pirkka-paperin niksejä tarvitsematta pelätä, että amppari pistää pyllyyn...

Tähän aikaan vuodesta tuntuu kässyt olevan kovin pieniä, koska muuta puuhaa on yllin kyllin. Pari pientä käsipyyhettä tikuttelin uudesta pellavalangasta teetee Linneasta.

Pyyhkeiden koko on n 25*25 cm, puikoilla 3½ lankaa kului kahteen pyyhkeeseen n 70 g.

Viime viikonlopun komea kuhasaalis innosti taas verkoille. Kelpo saalis meillä oli eilenkin: kolme ahventa, yks kuha ja tällainen rumilus:

Mustikka kukkii:

Eilen meilläkin kunnioitettiin Manun muistoa:

Iltakuudelta lippu nousi täyteen salkoon:

Tänään on tarkoitus liehutella petivaatteita ja mattoja ja siivota mökki viimeinkin kesäkuntoon. Eilinen päivä menikin vähän lorveksien, vaan hyvinpä se aika kului niinkin. Aamu-uinti jäi väliin, mutta päivällä oli pakko pulahtaa pesulle, koska sain täysosuman lokinkakkaa keskelle päätä 😂

Tassukin nauttii olostaan saaressa. Se jopa vaanii ja sinkoilee räkättien perässä. Eilen oli lääkekuurin viimeinen annos - pidetään peukkuja, että vaikutus kestää pitkään.

Loppuun vielä helatorstain aaton sielunmaisema hetki ennen auringonlaskua:

Hyvää viikonloppua!

Salon taidemuseo Veturitallissa on 20.5.-17.9. näyttely PITSI ON POP / LACE AND LUXURY.

Näyttelyn oheistapahtumana Salon taidemuseo Veturitallin ystävät peittivät Salon torin vieressä olevassa puitossa olevan ison ankkurin viikko sitten tiistaina. Minäkin olin uteliaana seuraamassa tapahtuman alkua:

Tuntuu, että koko kaupunki on koristeltu pitsein! Pitsit on saatu lahjoituksina. Minäkin kävin läpi oman perintöpitsini. Äidin ja mamman virkkaamia aarteita levittelin yhtenä iltana pitkin kämppää ja mietin miten harmi on, että ne taidokkaat ohuen ohuesta langasta virkatut pitsit makaavat kenenkään näkemättä pimeässä pahvilaatikossa vaatehuoneessani... Loppujen lopuksi en sittenkään raaskinut luopua kuin pienestä osasta kesken jääneitä.

Koska olin "kylillä" autolla, niin samalla reissulla kiikutin Salon Sairaalaan puotiin kertyneet nelisenkymmentä sytomyssyä ja parikymmentä paria sukkia. Kun laskettelin sairaalanmäkeä alas niin ihmettelin mitä tapahtuukaan Sinisen talon vieressä olevalla sillalla. Kurvasin Rummunlyöjänkadulle ja siellähän oli tuttuja - Käsityökeskuksen puuhanaiset koristelemassa sillankaiteita iloisenvärisin pitsein:

Onkohan tuolla joukossa joku äidin tai mamman virkkaama palanen?

Facebookissa on Pitsisalo-ryhmä, jossa voit käydä katsomassa lisää kuvia, mutta kaikkein kivointa on bongailla pitsejä kaupungilla liikkuessaan!

Virkkauksen lisäksi tällä hetkellä tuntuu käpypitsikin olevan pop. Minäkin yritin toissa vuonna kansalaisopiston kurssilla sitä opetella... Surkealla menestyksellä. Sen sijaan viime viikonloppuna harrastin vähän toisenlaista "käpyilyä". Parin viime viikon kalasaaliit ovat olleet sen verran mukavia, että kuhaa on riittänyt Tassun lisäksi meillekin. Vanha verkko siis kalastaa hyvin vaikka onkin ihan risa. Isä on katajasta veistellyt verkonkorjaukseen kävyn, jonka sain lainaksi:

Viime sunnuntaina sitten ryhdyin ehjäämään verkkoa. Alkuun lyhensin verkon alusta pari metriä:

Käpyilin ensin tuon pystypiuhan (en tiedä mikä sen nimi on) ja leikkelin sen pahimman reikäosan pois. Kursin kokoon myös muutaman pienemmän reiän. Jossain vaiheessa tuntui ihan siltä et osaan, mut kovin kauniilta ei lopputulos näytä... Jossain vaiheessa verkko on tarttunut vanhaan poijupainoon ja alapaula oli revennyt monen metrin matkalta. Kursin senkin verkkoon kiinni. Pääkalastajamme Tassu osallistui tarkkailijana - kuinkas muuten. Karvisella oli vähän huoli, että miten saadaan verkkoon sotkeutunut kissa irti, mutta huoli oli turha. Kerrankin katti vaan tarkkaili eikä osallistunut!

Jos nyt lopputulos ei ole katseenkestävä, niin ainakin verkkoa on nyt hiukan helpompi käsitellä... Tää on taas niitä hassuja mökkipuuhia, joissa ei ole juuri järjen hiventäkään - uusi kalaverkko maksoi Puuilossa 10 euroa...

Mut joo - huomasin, että verkon paikkauksessa solmut on ihan samoja kuin käpypitsiä tehdessä. Jännää muuten - pari vuotta sitten totesin et makramé-solmut on kans ihan samoja, mitä käytetään venettä kiinnitellessä.

Näillä taidonnäytteillä mua ei varmaan huolittais käypitsiyhdistykseen saati sitten Huovarin troolinpaikkaamisjoukkoihin... Toivottavasti ahvenet ja kuhat ei oo kovin tarkkoja!

JOS joku nyt hämmästelee kesäkuun alun räntäsateita ja kovaa pohjoistuulta, niin tunnustan olevani syyllinen. Tulin eilen Tassun kanssa mökille viettämään pitkää viikonloppua. Illalla ei enää ollut kovin kauheaa aallokkoa (nyt on), mutta epäsusumaisen varovasti hissuttelin saareen ensin tuulensuojassa vastarantaa pitkin ja vasta kohdalla käänsin kurssin kohti mökkiä. Ajattelin et jos bensa loppuu niin tuuli tuo mut perille. Ei loppunu. Sen verran lujaa kuitenkin puhalsi, että pelastusliivit lähtivat lentoon (sain ne kiinni) ja Tassun koppakin (ilman kissaa) meinasi lähteä tuulen mukana laiturilta!

Ja päivän paras uutinen: Tassu sai hiiren! Mukamas vanha ja nivelrikkoinen. Kaikkee kans.

Anelmaiset ja turistina Turussa

Sukkia pienille ja isoille tassuille

Ystävänpäiväsukat ja minilomanen

Ystävänpäivän Tyks sytomyysykeräys

Tyyny

Tilauksesta tikuteltuja, kenkkua, kivaa ja jotain uutta

Messuhuivi

Kevät tuli - pyytämättä ja yllättäen kässämessujen jälkeen

Sytomyssyjä Tyks Salon sairaalaan

Laban vol 2 ja kiharoit

Mökkikuumetta etsimässä

Lorvailupäivä

Sukkasunnuntai ja mökkikauden avaus

Ruma peippo ja vanha kissa

Hilla palmikkojakku ja saumoja

Elämänpuu-palmikkoneule

Hullun Halpa lauantai

Pieniä neulomuspaketteja

Mökkikäsitöitä

Pitsi on pop ja "käpyilyä"