Susun Silmukat

Ylläripylläri – mun pyykkikone ei oo hajonnu vaikka melkein kaikki muut laitteet on. Siispä parin viime viikon aikana olen neulonut ja huovuttanut:

Pirtin Kehräämön suomalaisten lampaiden villoista valmistetut langat ovat saaneet uutta muotoa.

Aloittelin hahtuvalla. Mulla on ollut kauhea pelko hahtuvaa kohtaan. Kuvittelin sen katkeavan tuosta vaan ja neulomisen olevan lähestulkoon mahdotonta. Onneksi kokeilin. Katkeilihan se välillä, varsinkin kun Herra Hassu Tassu Kissanen tykkäsi hahtuvasta kovin. Mut helppoahan oli liittää langanpäät taas yhteen ja jatkaa tikuttelua. Ensi töikseni kokeilin lapasia. Kuutosen sukkapuikoilla 10 silmukkaa puikolla.

Menekki kokoon M oli 80g. Hahtuva huopuu tosi kauniisti.

Jatkoin hahtuvalangalla. Pipoa pukkasi kasin pyöröpuikoilla:

Kiva tuli tästäkin. Onneton pyykkikoneeni on sen verran hellävarainen käsittelyssään, että käytin konetta ensin neljässä kympissä ja toisen kerran kuudessa kympissä.

Menekki 117 g

Tossujen ohjetta ei suoraan ollut, joten aloitin korvakuulolta 12 silmukkaa kutosen puikoilla ja tein perussukan mallilla.

Kärkikavennukset aloitin kun peukkuvarvaskin oli mennyt piiloon ja ihan sopivan kokoinen omaan tassuun tästäkin tuli. menekki 102g.

Nyt olen antanut pyykkikoneparan pari päivää huilata. ettei sekin hermostuisi ja hajoaisi!

Mökkikausi alkaa päättyä. Huomenna taas mennään katsomaan sielunmaisemaa, joka pari viikkoa sitten näytti tältä:

Auringonlaskua ei enää meidän rantaan näy… Syksy on täällä.

Siis Pirtin villoja on nyt saatavilla Anjalinlta! On kaks- ja kolmesäikeistä karstavillaa, hahtuvaa, hahtuvalankaa ja kampavillaa. kaikki aitoja suomalaisen lampaan villoja!

Tää aika vuodesta on ihanaa kun uutta lankaa tulee ovista ja ikkunoista! Toisaalta sen on ihan kamalaa kun kaikista pitäis tehdä jotain eikä aika millään tahdo riittää muuhun ku mallitilkkuihin. No olen kuitenkin yrittänyt tikutella jotain pientä ihan oikeaa neuletta muutamista. Eli tilkun talkun ja sitä sun tätä sisältää tää postaus.

Jotkut langat suorastaan kiljuu et ota mut puikoille, toiset taas ei kauheesti kiinnosta mut silti tarttis. Joskus taas käy niin et joku kertoo tykänneensä mun inhokista ja vasta sitten katson lankaa uudestaan ”sillä silmällä”.

Katian Bolivia oli niitä lankoja, jotka nähdessäni raastoin hiuksiani ja mietin et kukahan tuonkin on meidän puotiin tilannu… Kunnes Piiku kertoi Piikko-Pirrasta löytäneensä niin ihanaa lankaa… Auts. No joo – meikäläinen on tilannut sen selvästikin materiaalien vuoksi vai miltä teistä kuulostaa lanka, joka on merinovillaa ja bambua? Omille puikoille siis.

Simppeliä aaltopitsiä yhden 100g:n vyyhdin verran. 38 silmukkaa seiskan Knit Pron puikoilla ja sitten vaan sauma. Uskokaa tai älkää mut tää kauluri on ollu mun omassa kaulassa joka päivä siitä saakka kun valmistui! Ihanaa materiaalia ja väritkin raikkaita.

Sublimen lustrous exrafine merino wool dk:n (eiks ol langalla kamala nimi?) kuusi viimevuotista väriä saivat uudet neljä kaveria, jotka tulivat puotiin viime viikolla.

Puikoille heti rannekkeet ja näitä tikuttelin kun en millään malttanut lopettaa! Ihanaa, lämmintä kevyttä, kaunista. Merinovillasisuksen ympärillä on hienonhieno polyamidiverkko, joka tuo kauniin killon. Malli Sublime-lehdestä (joita on myytävänä mm Anjalinilla).

Mun mielestä uudet rannekkeet oli ihan kissansilityksen arvoinen juttu, mut Tassu ei tykännyt kun menin lääppimään kesken iltanokosten…

Ohjeessa oli 4mm puikot mut mä käytin 3½ millisiä ja se oli ihan oikea valinta. Menekki oli 58 g eli alun kolmatta kerää (kerässä 25g=95m).

Ei nimi lankaa pahenna – tämä on ihanaa Lussukkaa!

Paluu arkeen ja muovien pariin. Muistelin parin vuoden takaista pompulakeepin suosiota ja mietin voisko röyhelölangasta toteuttaa jotain saman tapaista. Parin päivän pyörittelyn ja purkujen jälkeen syntyi Frillykeeppi:

Siis yksinkertaista ku mikä – poimin langan yläreunan joka kolmannesta lenkistä 50 silmukkaa ja neuloin pyörönä ensin yhden kerän joka kolmannesta lenkistä ja toisen kerällisen joka toisesta. Sit vaan päättely, työ nurinpäin ja harteille! Joo – myönnän et se viimeinen langanpää on tuolla sisäpuolella päättelemättä. Tähän ei tarvii kommentoida mitään. En mä itsekään röyhelöistä oo niin kovin innostunu mut tulipahan kokeiltua tämäkin. Puodissa se on kerännyt katseita ja joku on kehaissutkin...

Jätin tarkoituksella parhaan viimeiseksi! Noro Kirara on Norojen uusin tulokas. 50g:n vyyhdissä 150 m. Materiaalina puuvillaa, villaa, silkkiä ja angoraa. Ja värit…NIIN Noroa!

Mielestäni Norot on niin upeita ettei niitä kannata rienata millään monimutkaisilla kuvioilla. Yksinkertaisissa neuleissa niiden väriloisto on parhaimmillaan. Sitä paitsi olin mökillä. Ei ollu ohjetta. Eikä tietsikkaa ja kova hinku saada lanka puikoille nro 4½ (päättely viitosen puikolla).

Tämä pimeä kuva oli ensimmäinen koekuva silloin, kun huomasin pudonneen kamerani olevan sittenkin hengissä! Otettu meidän taloyhtiön kuivaushuoneessa yhtenä aamuna viime viikolla.

Loin 5 silmukkaa. Neuloin kerroksen oikein. Toisella kerroksella 2 reunasilmukkaa oikein, lisäys, keskisilmukka,silmukkamerkki, lisäys ja 2 reunasilmukkaa oikein. Kolmannella (oikean puolen kerros) reunasilmukat, lisäys, 1 o, lisäys, keskisilmukka, lisäys, 1o, lisäys, reunasilmukat. Toistin koko huivin ajan kerroksia 2 ja 3 eli nurjan puolen kerroksilla lisättiin molemmissa reunoissa ja oikean puolen kerroksilla molemmissa reunoissa ja keskellä. Eli kahden kerroksen aikana huiviin tuli 6 uutta silmukkaa. Mallineule oli niinkin mielikuvituksellinen kuin 10 kerrosta sileää oikeaa ja 10 kerrosta ainaoikeaa… Kun lankaa oli suunnilleen 12 kerroksen verran jäljellä lisäilin reunan yksinkertaista pitsiä varten viimeisellä nurjan puolen kerroksella silmukoita niin, että keski- ja reunasilmukoiden välissä oli kymmenellä jaollinen määrä silmukoita +1. Pitsireunus oli kans yksinkertaisinta mahdollista: 1 o, langankierto, 3o, nosta kaks oikein neulomatta, 1o, nosta neulomattomat neulotun yli, 3o, lk. Nurjalla langankiertojen välinen silmukka ja yhteenneulottu silmukka nurin ja muut oikein. Pitsin aikana lisäykset kuten alussa ja lisätyillä silmukoilla ainaoikeaa.

Tätä huivia en kastellut vaan pingotin styrox-levyyn ja suihkuttelin suihkupullolla aika märäks. Tässä lähikuvaa reunapitsistä:

Tässä värit on suht koht oikein:

Välillä olin vähän pettynyt, kun tuota ruskeaa tuntui olevan liian paljon mut lopputulos on heart

. Nam.

P.S. Huomasikste et mä melkkeest vähän kirjoitin ohjettakin? Oho! Arvostelua ohjeenkirjoitustaidoista ei kaivata…

P.S. 2 Kuvat on surkeita - tiedän. Olen vahingossa löytänyt tästä uudesta koneesta kolmekin tapaa käsitellä kuvia mut en ole oppinut käyttämään niistä yhtäkään...

Näiden jälkeen...soffalle kutomaan perussukkaa.

Mukavaa alkanutta lokakuuta - nautitaan syksyn väreistä eikä anneta lyhenevien päivien masentaa. Nyt on aikaa neuloa yes

Edit: Lisäsin pari vähän parempaa kuvaa valmiista ja viimeistellystä huivista

...ilmestyi eilen ja viimeinkin saan julkistaa kesällä koeneulomani huivin:

Niin siinä sitten kävi, ettei kuvaa viimeistellystä huivista sit tullu otettua kun ennen lehden julkaisua ei saanu ja sit se vaan jäi... Ehkäpä huomenna kuvaan ja lisään sen tänne.

Upea huivi on neulottu teeteen lumi lamé -langalla. Menekki oli muutaman metrin vajaat 4 kerää eli n. 100g.

Lehti taisi jäädä jonnekin matkan varrelle, mutta ohje on muistaakseni nro 4, Lehden kuvassa neulottu sinisenä. MarjutJ bongasi kesällä ihan oikein - mallin suunnittelija on entinen kollegani ja kahden naisen vertaistukiryhmäni Lankakauppa Hienin Pia Kaukinen!

Ihana malli,suloisen pehmeä lanka, kaunis kaulalla ja kiva neuloa!

Kiitos Pia mallista ja siitä, että sain toimia kiukkuisena koeneulojana.

Tähän ja moneen muuhunkin lehden ohjeeseen löytyy langat...arvaatte varmaan mistä.

Iskän nimppari oli keskiviikkona. Olin kuullu et edellisiä ohuita sukkia oli jo parikin kertaa jouduttu parsimaan joten ajattelin et uudet ei varmaan haittais…

Lanka: Regia (noita väitetään markkinoiden parhaiksi sukkalangoiksi), puikot 2½ Knit Pron Symphonie Wood 15 cm sukkikset, menekki 80 g. Koko n. 42, vareen pituus yli 20 cm, 16s puikolla, perussukka vahvistetulla kantapäällä.

Viime tippaan jäi aloitus mutta eihän tullu edes kiire – nimpparipäivänä vartin yli kolme olin jo päättelemässä lankoja vaiks kaffelle lähdin vasta töiden jälkeen viideltä! No kahvia en juonu mut Förinrannan kokeellisen keittiön maukasta ruokaa sain ja mausteista makaronilaatikkoa vielä evääksikin! NAM,

Mun mielestä paras kiitos lahjaneuleesta on se, et sitä käytetään. Isä olis laittanut uudet sukat heti jalkaansa mut äiti kielsi! Piti kuulemma käydä suihkussa ensin… Haloo – tää lanka on ihan konepestävää ja sukat tarkoitettu käyttöön!

Pitää tässä mainita toinenkin ihan oikea SAAVUTUS: Äiti on neulonut Fifin:

Sorry surkea kuva… niillä on tosi huono valaistus.

Lankana oli Rowanin Kidsilk Haze ja malli Ullaneuleen Fifi. Tämän huivin neulominen on ollut saavutus äidin lisäksi minulle. Kun joskus oikein tuskastuin äidin kyselypuheluun niin tokaisin et LUE SITÄ OHJETTA! No seuraavana päivänä äidillä oli taas kuvio sekaisin. Kysyin et missä vaiheessa ollaan..No kun luin sitä ohjetta niinku sä käskit mutku siin oli alus et seittemän silmukkaa oikein niin en tehnyt niin ku ei se niin voi olla! Ja kuvio oli väärin… Seuraavaks mä tietenkin sanoin et LUE sitä OHJETTA ja TEE niinku siin sanotaan! Ja taas oli kuvio pielessä… Seuraavaks mä varmaan sanoin et ÄLÄ LUE oHJETTA VAAN TEE NIINKU MÄ SANON!

Monta monituista hauskaa, vatsahaavaa kasvattavaa ja hermoja (molemmin puolin) raastavaa hetkeä on äidin Fifiin menny. Luulen et isäkin on oman osansa saanut. Minä olen osallistunut konsultoinnin lisäksi purkamalla aina kerroksen silloin ja tällöin.

Joskus mä aina ihmettelen ku joku tulee lankakauppaan ja alkaa jo ovella voivottelemaan et tää on kamala paikka ja tänne ei sais tulla… Mut eilen koin saman tunteen itse…Kirjakaupan alessa!

Valmentauduin. Luin tarjouslehden. Suunnittelin. Kävin aamulla katsomassa tilanteen enkä ostanut mitään. Harkitsin päivän (onneks, sillä muuten mulla olis 2 Cookie A:ta). Ennen Kippailua (Katan kanssa kahdestaan) oli muutama minuutti aikaa… Jos kanta-asiakas osti viidellä kympillä niin sai kympin alennuksen! Kuka vois vastustaa? Löysin kässäkirjoja melkein neljällä kympillä:

Ja sain ilmaiseks kympillä dekkarin, josta toivon olevan iloa jälkipolville (kummityttö tykkää niist kans). Siis pelkkää säästöä! Kaiken lisäksi pitkän päivän jälkeen Tassukaan ei ollut vihainen kun sai tuliasikksi parhaat palat eli paperikassin (nykyään paperisilpun),

Meidän Tassu ei ol mikään läski vaikka joskus saattaa siltä näyttää…

Viikonloppuja!

Tassu pohdiskelee:

Mul on paha aavistus et tää kesä alkaa olla ohitte. Jaa mist mää sen ny tiedän? Noo...

Ku mökil noi porukat nosti laiturin jo pari viikkoa sitte.

Ja mä saan metsästää hiirulaisia vaan suunnilleen yhden vuorokauden viikossa. Kiirettä pitää!

Onneks näin syksyllä saa enemmän ahvenia:

S

Susun sielunmaisemaan ei enää paista ilta-aurinko eikä aamuaurinkokaan. Mut voihan sen auringon huomata. Siis jos ei sada.

Ja paistaahan se aurinkokin aina välillä vaikka olen uutisista kuullu et joka paikas sataa kamalasti koko ajan. On meilläkin saares aika märkää mut ei se haittaa. Ja Susu tykkää ku suppilovahverot kasvaa. Sinitaivaan voi nähdä ku osaa katsoa ylöspäin oikealla hetkellä:

Pimeetä tulee kyl tosi aikaisin illalla. Minäkin pysyn lähimaisemissa ja ihan mielelläni tulen sisätiloihinkin. Ulkovalo kyllä houkuttelee kaikenlaista yökiitäjää:

Mä kyllä huomaan koska noi porukat tekee lähtöä saaresta. Yks merkki on se kun Susu tiskaa. Se ei koskaan tiskaa muuten ku lähties. Siit mä sit tiedän et on aika mennä piiloon. Viime sunnuntaina onnistuin aika hyvin…pari tuntia meni ennenku ne löysi mut… Kotiin lähtiessä nähtiin melkeen auringonlasku mut kaupungissa oli jo ihan pimeetä.

Onhan täälläkin satanu aika paljon. Sen huomaa ku kulkee veneellä. Kesällä Pitkänsalmen vesi oli kivan sinivihreää mut viime lauantaina se oli yökköruskeeta. Voiks tollases vedes edes ahvenet uida?

Niin kauan ku tätä iloa kestää niin aioin ottaa kaiken irti mökkielämästä ja nauttia vapaudesta !Ulkoilma tekee mun turkille niin hyvää…Kattokaa vaiks miten komeet häntäkarvat mul on!

On täs syksyssäki jotain kivaa varmaan. Mut vielä en oo keksiny mikä juttu se olis. Ehkäpä me luetaan Susun kans iltaisin muiden kissojen blogikuulumisia tai mä voin lukea lehtiä jos tulee aika pitkäks. Me kissat kun ollaan yöeläviä niin me tietty luetaan sanomalehdet öisin… Ei se oo meidän vika jos se on väärä aika isäntäväen mielestä. Siit voi tulla vähän paha meteli mut pitäähän sitä olla perillä maailman tapahtumista!

Tänään kuulemma vietetään kansallista epäonnistumisten päivää. Siinäpä oiva syy taas kerran hauskuuttaa teitä rakkaat lukijani!

Karvisen nimpparit olivat jo pari viikkoa sitten mut koska meillä lahjukset olis ajoissa? Minäkin sain lahjapakoputkeni (=uusin lisä osastoon” romanttiset lahjamme”) jo maanantaina ja synttärit oli juuri toukokuussa…

Yritystä oli ja mukavaahan on tikutella jotain lämmittävää kun oikein toivekin esitettiin. Vanhat huopatossut ovat puhki. Uusia toivottiin ilman häntää ja korvia. Pirtin kehräämön kolmisäikeisestä liukuvärjätystä aloin tekemään perinteistä palatossua…

Eipä ollut insinöörikoulutuksesta paljoa hyötyä kun pari päivää pyörittelin noita kappaleita ihmetellen miten mukamas noista syntyy tossut! Onnistuihan se viimein:

Tassu taas tarkasti laadun ja näytti lievästi sanoen hämmentyneeltä. Oliko äiskä tehnyt sille makuupusseja oikein kaksin kappalein?

Huovutus suoraan kuudessa kympissä ei kutistanut töppösiä riittävästi…eikä yhdeksässä kympissäkään! Olikohan mulle tullu joku pieni arviointivirhe? Otin mallia naisten tossuohjeesta…Ohje oli Tovelle, joka on varmaan puolta ohuempaa ku Pirtin kolmisäikeinen ja meikäläinen ajatteli et ku miehen tossua niin lisätäänpä silmukoita ja kerroksia…Auts!

Eilisiltana luovutin lahjani:

Karvinen taas positiivisena meinas et onhan ne ihan kivan näköiset…

Seuraava koe on et huovutetaan vielä kerran. Karvisen oma pyykkikone saattaa olla tehokkaampi. Luulen, että hyvä yritykseni kuitenkin lämmitti hänen mieltään vaikka enemmän varmasti äidiltä saatu konjakkipullo...

Speksit: Lanka Pirtin Kehräämön kolmisäikeinen karstavilla, menekki 208g ja puikot Knit Pro sukkapuikot nro 5.

Kolmas kerta toden sanoo, mut jos ei sano niin:

HAKUSESSA ON NORSU, JONKA VARPAAT PALELEE!

Hauskaa viikonloppua wink

Mökkikausi 2012 päättyi viime viikonloppuna. Haikeus mielessä niin kuin aina. Kaikki ajatukset alkaa sanoilla ”Viimeistä kertaa tänä vuonna…”

Viimeistä kertaa tänä vuonna menin sienimetsään. Suurin toivein lähdin, mutta saalis oli niin surkea, etten edes kuvaa viitsinyt ottaa. Yks kantsu ja muutama litra suppiksia.

Viimeistä kertaa tänä vuonna laskettiin verkko veteen. Suurin toivein tietenkin. Vasta rantaan tullessa huomasin kamalan mokan: Äidin tekemän eriparikalastussukat oli unohtuneet pukea päälle. Korvasin unohduksen menemällä laiturille heiluttelemaan sukkia verkon suuntaan. Parempi myöhään – jos ne kalat vaiks huomais!

Laskettiin verkko turvallisuussyistä kuvan veneellä – Hannumyrskyn runtelema kalavene vuotaa edelleen kuin seula. Sunnuntaina vanha kalapaatti nostettiin ja löydettiin taas uusi murtuma. Se paikattiin susumaiseen tyyliin ilmastointiteipillä ensi kautta varten.

Viimeistä kertaa tänä vuonna uitiin ja käytiin maailman parhaassa saunassa. Saunan jälkeen oli jo pimeää ja kävin sanomassa näkemiin Tassun edeltäjälle Sissille. Sytytin pari kynttilää muistellen samalla muitakin sateenkaarisillalle muuttaneita eläinystäviäni kuten Rontti- ja Juice-kissoja sekä Elma- ja Lyyti-koiria. Saariston tapaan kynttilöissä oli merimerkkien värit:

Viimeistä kertaa tänä vuonna sytytettiin tuli takkaan ja paistettiin iltapalaksi makkarat:

Ja ensimmäistä kertaa tänä vuonna sain istuskella neuloen takkatulen valossa lepakkotuolissa, jossa on ihka uusi päällinen! Huomatkaa muuten parin vuoden takaiset Yyteeneuvottelusukkani, jotka laitan jalkaan aina mökkisaunan jälkeen…

Yötaivas oli tähtikirkas ja enteili kylmää. Aamulla ilman lämpötila oli melkein nollassa ja lämmin merivesi ”höyrysi”. Verkonnoston aikana sankka sumu nousi hetkessä ja peitti näkyvyyden vastarannalle. Tunnelma oli aavemainen.

Verkossa oli kaksi pikkiriikkistä ja kaksi komeaa ahventa. Ne säästettiin Tassulle kotiinpaluun lohdukkeeksi. Saaressa se ei niitä tarvinnut, koska se pyydysteli itse vuoden viimeiset myyrät. Ainakin kolme komeaa myyrää oli saaliina!

Ilma selkeni ja aurinkokin näyttäytyi. Lähdön tunnelmissa pakkailtiin ja vielä lähtiessä tyhjennettiin vesipata ja -tynnyrit sekä harjattiin katolta neulaset.

Aurinkoinen sielunmaisema jätettiin taakse ja palattiin kaupunkiin kiukkuisesti karjuva katti kopassaan.

Vaan eipä se kotiinpaluu Tassua harmittanut ollenkaan!

Mammutin lähettämä joululahjakala sai hellyyttä yllin kyllin heti kun kopasta päästettiin! Kalaa nuoltiin, sitä halattiin ja siihen hierottiin poskea ja toistakin. Meillä joillakin on lohtulankaa mut Tassulla on lohtukala.

Periteiseen tapaan Tassu punnitaan aina kesäkauden päätteeksi. Ensin syötettiin sille ahvenfilettä niin paljon kun se jaksoi syödä ja sen jälkeen otettiin esiin kalavaaka ja Fifinäidin Ranskasta tuoma vastustamaton torikassi. Tassua ei tarvinnut houkutella sisään…

Kaikkille Tassufaneille tiedoksi (ja itselle muistiksi) Tassun paino oli 7140g. Nyt voi Karvinenkin ylpeänä kertoa et Tassu painaa YLI seitsemän kiloa.

Punnituksen jälkeen massu täynnä ahventa oli aika ottaa kotiinpaluu levon kannalta:

Ei se auringonlasku täällä kotirannassakaan hassumalta näyttänyt:

P.S. Kun tätä kesää mainitaan kaikkien aikojen sadekesäksi, niin kerrottakoon et 16.5.-14.10. saares satoi tasan 400 mm.

Viime aikoina täällä on neulottu kaikenlaisia kaulaan ripustettavia systeemejä. Siis kyllä – täällä tehdään kässyjä edelleen vaikka päivitystahti on viime aikoina ollut hitaanlainen. Tästä tulee varmaan piiiiiitkä juttu kun kaikki kaulattimet tulee samalla kertaa.

En vaan pääse eroon röyhelöistä. Mutta voihan sen röyhelöhuivin tehdä ihan alusta asti itse oikealla langalla käyttämättä mitään puolivalmisteita!

Tämän huivin ohje löytyi teeteen hiljattain uusittujen nettisivujen ilmaisista asusteohjeista. Lankana oli teeteen lenkkialpakka cacao, puikot Knit Pron 80 cm kuutosen pyöröt ja menekki 36 g. Aloittelin yhtenä lauantaina, kun oli tarvis helppoa neulottavaa venematkalle. Nopsastihan tämä syntyi, mutta lopussa yli tuhannen silmukan päätteleminen vei yhden kokonaisen työpäivän kaikki vapaahetket! Hurjasta silmukkamäärästä huolimatta huivista tuli mukavan kevyt. Surkea kuva selittyy tällä kertaa sillä, et ittestä on aika vaikeeta ottaa kuvaa...

Toinen toistaan hassumpia lankoja tulee jatkuvasti markkinoille. Subito on paksua neulosputkea.

Purin kerän toisesta päästä lankaa ja virkkailin sitten toisesta päästä ”putkea” ympyrän muotoon. Autokyytikässynä tämäkin oli useamman päivän ajan.

Jotain hassua tapahtui matkojen aikana. Tuloksen piti olla suora tuubi, alussa oli 37 tuollaisa paksua kohtaa ympyrässä… Jotenkin onnistuin hävittämään paksujen kohtien määrän vähän yli kahteenkymmeneen, mutta lopputuloksena oli sittenkin ihan kelpo kauluri. Menekki 1 pallo lankaa eli 150g.

Puodissa on edelleen runsaasti röyhelölankoja, mutta suoraan sanoen kyllästymispiste on ohitettu jo aikaa sitten. Siispä lanka puikoille nro 15 ja puolen tunnin kuluttua tuubi oli valmis:

Eiks olekki kiva? Lankana Katian Ondas, puikot 15 mm, menekki 1 kerä. Loin 6 silmukkaa ja neuloin sileää oikeaa. Oikean puolen kerroksella 1 o lk, 1o, lk jne. Nurjalla nurjaa pudottaen edellisen kerroksen langankierrot. Kun lankaa oli kerroksen verran jäljellä niin silmukoin huivin päät yhteen. Tämänhän voisi neuloa myös ilman puikkoja – omin sormin. Silloin eineslangasta vois sanoa tehneensä oikean KÄSItyön! Jopa Ida-Maria näytti ihan oikeasti innostuvan tästä kaulattimesta! Ja minakin sen verran et heitin kässäkassiini toisenkin kerän röyhelölankaa…

Ja ihan varmasti tästä tulee seuraava hittijuttu! Ainakin puodin laadunvalvoja on tuubihuivin tarkastanut ja hyväksi havainnut wink

Tällä kertaa lankana SMC Argentina Colour. Verkkolanka, jonka reunassa pieniä pallukoita. Kotona ei ollut kasia suurempaa puikkoa, joten tein taas ylimääräisiä langankiertoja ja pudottelin ne seuraavalla kerroksella pois. Kuusi silmukkaa kuten edellisessäkin. Vähän lyhyeksi jäi – seuraavaan tästä langasta laitan vaan viisi silmukkaa.

Kyllä ihan kunnollistakin lankaa vielä neulotaan. Jätin tarkoituksella (omasta mielestäni) kivoimman kaulattimen viimeseksi. Jos joku on jaksanu lukea tähän asti niin voi huokaista helpotuksesta et tää juttu päättyy sentään joskus! Tuttu Sandnesin Kitten Mohair sai tänä syksynä mukavan lisän värikarttaansa:

Viisi perusväriä kauniilla hopeaglitterillä! Olen aina tykännyt Kittenistä, mutta viime vuosina se ei vaan ole osunut puikoille. Olisinkohan Salomoninsolmuvillityksen aikana saanut yliannostuksen? Pitkään on Mustikkahuivin neulominen ollut mielessä ja nyt oli sen aika. Ohjeen tulostin taas teeteen ilmaisohjeista. (kannattaa muuten käydä kurkkimassa – sinne on viime aikona tullut tosi paljon uusia ohjeita).

Mallineule oli helppo, mutta jostain syystä tikuttelin jatkuvasti väärin pitkät pätkät ja sitten purettiin. Karvinen ei ollenkaan ymmärrä miks en tee kerralla oikein… Kitteni on muuten siitäkin kiva mohairlanka, että sitä VOI purkaa…

Menekki tähän huiviin tasan 100g, puikot nro 8. Huivin reunaan olisi ohjeen mukaan pitänyt laittaa vielä hapsujakin, mutta mun mielestä se on hyvä näin. Jos mieli muuttuu niin voihan ne lisätä sit myöhemmin.

Ja Tassukin alistui olemaan kuvauksellinen. Onhan lanka sentään KITTEN!

Viikko sitte tähän aikaan jänskätti aika tavalla. Hermostukissani kuurasin jääkaappia… Ennen nukkumaanmenoa loin sentäs sukkasilmukat. Kutimuksen pakkasin kässäpussiin ja kiinnitin pussukkaan myös ystävältäni Piikulta http://piiku.blogspot.fi/i pari päivää aikaisemmin saamani onnennallen:

Aamusella Karvis sit kuskas mut kässäpusseineni kohjuleikkaukseen Raisioon… Kaikki selväjärkiset odotushetkeni tikuttelin sukkaa. En sentäs leikkauksen aikana. Silloin palelin ja naureskelin sitä, että lääkäri koukutteli kohjujani VIRKKUUKOUKULLA smiley

Kaikki sujui hienosti ja jo iltapäivällä pääsin kotiin.

Leikattua kinttua piti pitää kohollaan. Tassulle monta vuotta sitten Ikeasta hankittu (käyttämätön) kissanpeti oli just sopivan korkea soffalla makaavalle toipilaalle. Vaan yhtäkkiä peti alkoi kiinnostaa myös alkuperäistä omistajaa:

Siitä lähtien meikä toipui soffalla kinttu tyynypinon päällä ja Tassu makoili vieressä omalla sängyllään:

Ja sukkaa pukkas…

Torstaina tehtiin pieni kävelylenkki Karvisen kanssa. Karvisen mielestä minä olin paljoin helpompi talutettava kuin Tassu – en edes yrittänyt kiivetä puuhun kertaakaan! Perjantaina lähdettiin sit ulos koko perheen voimin. Yhtäkkiä huomattiin, et Tassun valjaat ei ollu kunnolla kii…katti livahti valjaista rantapuskiin…livahti seuraavaan puskkaan…kiipes puuhun ja livahti taas seuraavaan puskaan. Me onnettomat yritettiin saartaa kattia niin, ettei se menis tielle päin. Itku kurkussa mielessä pyöri auton alle jäänyt Sissi-kissani… Tassun mielestä häppeninki oli selvastikin hauska pilloleikki ja kyllästyttyään se antoi ihan suosiolla ottaa itsensä kiinni… Myöhemmin kävi ilmi et valjaiden muoviklipsi oli rikki ja siks se aukes… Huh. Joka tapauksessa huomasin et kotiin tullessa kinttu ei ollut kipeä ollenkaan. Liikunta siis auttaa paranemisessa! Mut korvienväliä pitää hoitaa kutomalla sukkia:

Olen joskus luvannut pitää veljeni bambusukissa. Lupaus on viime vuosina vähän lipsunut, mutta tämän vuoden synttärilahjasukat valmistuivat kohjujen ja Tassun ansiosta ihan oikeana päivänä eli perjantaina. Velipoika ei vielä ole sukkiaan saanut, mutta täällä voin näyttää kuvan, koska olen satavarma ettei se käy täällä lukemassa. Siis puikot 2,5mm Knit Pro Symphonie Wood 15 cm sukkiksilla, Hjertegarnin Bamboo Strompegarnista, koko 41-42 menekki 78g. Onnea Makke! Nää sukat oli oikeastaan mun ”korvienvälihoitosukat”.

Neljä päivää makoilin kotosalla ihan prinsessana. Mua passattiin ja sain vaan olla ja toipua. Äiti ja isä kävivät torstaina katsomassa toipilasta. Ja Tassu sai tietenkin tuliasia myös:

Ahventa. Kädestä syötettynä… Sunnuntaina sama uusintana. Ei taas ihan tavallinen possunsuikku maistu moisen hemmottelun jälkeen. Äiti on varmaan ajatustenlukija – minäkin sain salaa toivomani tuliaiset, jotka lauantaina jo istutin:

Karvis käytti viimeiset kesälomapäivänsä hoitajana. Kuskas sairaalaan, haki pois, teki ruokaa, passasi kaikin tavoin monta päivää! Kotiin tullessa sain pasta bolognesea, perjantaina pyttistä, jota riitti myös äidille ja isälle, lauantaiaamuna sain apua sairaalasukan riisumiseen, laastarien repimiseen ja uuden sukan pukemiseen (ja päälle tilkan konjakkia kun alkoi heikottaa). Olen maannut soffalla ja huudellut tuomaan milloin kännykkää, milloin kaukosäädintä ja milloin mitäkin. Välillä musta kyllä tuntui et Karvis hoiteli mun puolesta myös nukkumisen! Miten ihmeessä joku voi nukahtaa aina heti kun laittaa pään tyynyyn???

Siispä hyvästä hoidosta kiitokseksi Karvinen sai toivomansa paksut villasukat koti/saapaskäyttöön:

Lanka Viking Ville, Puikot 3,5mm (3 bambua ja 2 metallista) menekki n, 130g. Näin paksusta langasta sukat syntyy mahdottoman nopeasti. Taisi taas tulla vähän liian isot kun en tajunnut aloittaa kavennuksia ajoissa…

Sunnuntaina alkoi jo kotoilu ja makoilu vähän kyllästyttää. Mitään suursiivousta ei vielä jaksanut aloittaa, mutta sohvalla maaten aika ei kulunut vaikka lankaa oli jäljellä yllin kyllin. Monen vuoden jälkeen leivoin aamiaiseksi sämpylää ja Karvis teki viikon jätteistä munakkaan:

Yhdet ”hoitosukat” on vielä tekemättä. Minun sairastaessani ja maatessani prinsessana kotisoffalla puoti on ollut koko ajan auki ja hyvässä hoidossa! Eipä Sukka-Mari viime perjantaina ihan turhaan veistitelly et puodissa on oikea enkeli! Kiitos Idalle! ”Hoito”sukat tulee myöhässä niin kuin kaikki muukin mun jutut aina…

Pari päivää töissä taas on ollut mukavaa. Tosin iltapäivisin vähän kinttua pakottaa ja pitää tepastaa ympäriinsä hermostuneen oloisena. Liikkuminen auttaa pakotuksiin! Illalla olen sauvakävelylenkin jälkeen maannut kintut pystyssä sohvalla ja nukkunut suurimman osan vapaa-ajastani. Nytkin tässä soffalla kintut tyynyillä ja läppäri sylissä makoilen ja Tassu kääntää kylkeään tuossa vierellä omassa ”upouudessa” kissanpedissään…

Eilisaamuna oli taas aika pakata Onnennallen kässäpussiin pikkuinen kässy. Ihan pikkupikkuoperaatio oli edessä. Eetukäteen oli kahteen otteeseen painotettu, että oli tosi tärkeää, että MINä olen ajoissa. Siispä vein auton kahden tunnin kiekkopaikalle ja olin vartin etuajassa.

Pääsin heti sellinankeaan sairaalahuoneeseen ja mulle tuotiin muodottomat sukat, vihreä paita ja sairaalasandaalit. Sain luvan odotella sellissäni tai odotushuoneessa. Valitsin sellin, koska mullahan oli kässy ja olinhan ihan kohta menossa. Kolmen vartin kuluttua lanka loppui. Lähdin käytäville haahuilemaan . Jos ne vaiks on unohtaneet mut? Päätä pudisteltiin ja sanottiin et ei vielä ole mun vuoro… ei kyl kerrottu et koska mahdollisesti olis. Vitsinä heitin et saisinko käydä välillä kotona hakemassa lisää lankaa. Reissuun ei menis ku kaksyt minuuttia! En saanu lupaa… Koin olevani vankina!

Siirryin aulaan ja onnekseni (älkää kysykö miks) laukussani oli pallo Subitoa. Puikkoja ei tietenkään mut onhan mulla sormet! Siispä 7 silmukkaa etusormelle ja I-cordina oikeaa kunnes lanka osoitti loppumisen merkkejä…päiden silmukointi yhteen ja tuubi oli vartissa valmis!

Eikä vieläkään tapahtunut mitään…Odottelua…Kysymyksia ilman vastauksia. Alkoi v-käyrä pikkuisen nousta…kello läheni puoltapäivää. Kahvihammasta kolotti ankarasti. Nälkäkin oli ja kohjuja pakotti. Vartin yli kakstoista puhelin soi ja äiti soitti et miten on menny… Siinä vaiheessa kaikki langanloppumiskahvihammaskolotusturhautumani pääsivät irti ja karjuin puhelimeen (niin että varmasti koko kerroksen kaikki hoitajat ja potilaat kuulivat) et TÄÄL EI S…NA TAPAHDU YHTIKÄÖS MITÄÄN! KU KÄSKETTIIN OLLA AJOISSA NI MÄ OLEN NY OLLU KAKS JA PUOL TUNTIA AJOISSA! JA MULT ON LANKA LOPPU! JA PARKKISAKOT TULOSSA! SAANKS MÄ KARATA TÄÄLT???

Äiti kielsi karkaamisen, koska siitäkin olis tullu sakot… No kolmen tunnin odottelun ja tosi epäasiallisen murkkumaisen kiukuttelun (en sentään saanut itkupotkuraivaria mut lähellä oli) jälkeen viimein lääkäri tuli katsomaan ja jo puolen tunnin kuluttua siitä meikäläinen oli leikkauspöydällä…

Kohjuleikkauksen jälkeen pikku poskipatin poisto tuntui etukäteen ihan kakkupalalta. Mut johtuiko mielentilasta vai mistä mut toimenpide tuntui niin kamalalta et kyyneleet vaan valui silmistä ja mä luulin et se vartin toimenpide kesti ikuisuuden. Loppuihan se viimein ja pääsin takaisin osastolle, selliin vaihtamaan vaatteeni ja sain kupillisen kahvia. Hoitsut kotiuttivat tämän hankalan murkkuikäisen ilman suurempia pulinoita. Halusivat musta eroon varmaan yhtä paljon ku mä niistä.

Juoksujalkaa autolle (jota hain ensin väärän kadun varrelta). Tuulilasissa EI ollu sakkolappua! Sit soitto äidille, joka oli juuri silakkamarkkinoilla. Tehtiin treffit markkinoille ja syötiin puoliksi kalaherkkulautanen. Kyl äiti tietää… ”hyvä ruoka –parempi mieli” toimii minuun aina! Sapuskan jälkeen huomasin et aurinkokin paistoi Aurajoen rannoille.

Heitin äidin kotiin ja kävin samalla moikkaamassa isää, joka on myös toipilas ja selviytynyt sairaalasta kotiin ilman mun kyytiäni. Kotiin tullessa purin viimeiset kiukunrippeet imuroimalla ja leipomalla sämpylöitä. Yritin myös saada Tassun esittelemään päivän tuotostani. Jostain syystä Tassu ei tykänny tuubista…

Nyt on tää akka remontoitu toistaiseksi. Toivottavasti.

Mulla ei olis eilen ollut mitään hätää jos mukana olis ollu kolmosen puikot ja yks kerä Daphne Lacea, jossa on 50g ja 400m. Nyt tää on jo puikoilla…

Tarinan opetus: Jos ikinä milloinkaan lähdet jonnekin, jossa on pienikin mahdollisuus joutua odottelemaan niin ota mukaan vähintään 400 metriä lankaa, ohje ja sopivat puikot! Neulojan odotusaika ei koskaan ole liian pitkä!

Jälkivuodatus:

Eilisestä huolimatta on pakko antaa täydet pisteet Turun kunnalliselle terveydenhuollolle!

Nää kohju/poski/ym episodit alkoi heinäkuun alussa ja kaikki on tänän mennessä hoitunut niin hienosti että olen ihmetellyt miks julkisia aina moititaan. Olen päässyt lääkärille, hoitajille ja tutkimuksiin pikavauhtia ja aina omiin aikatauluihini sopivasti. Toiveet on otettu huomioon ja hyvää huolta on pidetty. Vieläpä ens viikon tikinpoistoaika saatiin järjestettyä niin et ehdin kymmeneks töihin vaikka yleensä aamukahdeksalta ei tiukkejä teekoossa poistella...

Eilinen kiukku johtui varmasti siitä, et olen tottunut liian hyvään.

Ja siit et mä tein amatöörimäisen mokan - mul ei ollu tarpeeks lankaa mukana!

Majakkarannassa siirryttiin talviaikaan niinkuin kaikkialla muuallakin. Piti ottaa kuva muistoksi kesäajan viimeisestä auringonlaskusta:

Yön pakkasten jälkeen aamuauringon noustessa meri sai syksyn ensimmäisen jääpeitteen:

Rannassa jääruusuja:

Silakkamarkkinoiden päätöspäivän sää oli upea:

Aurakin oli tyyni ja rauhallinen vaikka rannoilla kuhisi:

Onhan meillä täällä Turussakin omat rakkauslukkomme (ei kyl mun ja Karvisen lukkoa). Teatterisillalla:

Markkinoilla nähtiin äiti ja isä. Äidillä oli muuten mun tekemä Norobaskeri päässä eli mun tekemässä päähineessä kehtaa kulkea julkisessa paikassa (Sukka-Marille tiedoksi). Kotimatkalla poikettiinkin heillä Förirannassa kaffella (harmittaa ku en sieltä muistanu rantakuvaa ottaa). Tylsä Karvis ei suostunu mun kanssa Föriajelulle...

Oli lähtiessä luvattu Tassulle ulkoilulenkki joten kotiin tultua pienen lumikuuron väistyttyä lähdettiin heti rantaan ulkoilemaan:

Tassu suhtautuu isoihin haukkuviin koiriin tyyliin EVVK. Kulkee vaan häntä pystyssä ohi kuin ei huomaisikaan. Tällä kertaa ihan pikkuinen koira sai sen hermostumaan ja lenkki jäi lyhyeksi. Ainakin on hyvä tietää et jos Tassu joskus karkaa niin se osaa kotiin. Palattiin nimittäin omalle parvekkeelle sellaista loikkoloikkaa, et ei meinattu perässä pysyä!

Auringon laskettua alkoi nousta sumu:

Talviaika on alkanut!

Paikallinen aviisimme Salon Seudun Sanomat (Klik) on julkistanut Suuren Patalappukilpailun!

Säännöt ovat yksinkertaiset: Suunnittele ja toteuta patalappu.

Kaikki kilpailuun jätetyt patalaput lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen ja parhaat patalaput tekijöineen ja ohjeineen esitellään tiistaina 27.11. ilmestyvässä Salkkarin Joululehdessä. Parhaat palkitaan!

Lisätietoja kilpailusta täältä (Klik).

Nyt on vain mielikuvitus rajana! Kilpailuaikaa on vain 12.11. asti.

P.S. Voit myös palauttaa kilpailupatalappusi ohjeineen ja yhteystietoineen Anjalinille.

Huhuu! Mun kaupassa kummittelee. Joku on tilannut meille hurjaa hirviölankaa. Niin kauheeta et se sopii hyvin esiteltäväksi halloveenilankana!

Adriafilin Dakota on hassua nauhaa, johon on pienin välein ommeltu hapsuja. 50g:n vyyhdissä on 45 metriä. Merkillistä kyllä - tässä langassa on melkein puolet ihan aitoa villaa... Adriafil nimittää tätä turkislangaksi. Mun mielestäni tämän elukan turkki kaipaisi kovasti furminaattoria

Tähän huiviin meni kaksi vyyhtiä eli 100g ja 90 metriä. Kasin puikoilla ainaoikeaa. Valmiina tämä on ollut jo jonkin aikaa...joku ei vaan ole kehdannut sitä näyttää kenellekään.

Ihanat kaksi vapaata on edessä. Yleensä kun mulla on vapaata ja vois vaikka katsoa telkkua ja tikuttaa niin sieltä ei tuu kertakaikkiaan mitään. Neuloo mopsien kanssa lainasi meille eilen viis jaksoa murhia, joista katsottiin jo eilen kaks. Seurauksena parikin(ihan laatulangoista) valmistunutta kässyä, mut niistä myöhemmin lisää!

Hyvää Pyhäinpäivää!

Kaks pyhää peräsin = kaks vapaapäivää peräsin. Normisti oltais tietty lähdetty möksälle mut tänä vuonna mökkikausi on sattuneist syist pikkasen aikaisin loppu. Siispä vietettiin piiitkä viikonloppu Karvislandiassa. Vapaapäivinä vois vaikka kattoa telkkua ja neuloa, mut jos on vapaata ni telkust ei tul mittää. Neuloo Mopsien kanssa ratkaisi ongelman ja lainasi meille ensimmäisen tuotantojakson Midsomerin Murhia. Kerrankin joku sarja, joka kelpaa meille molemmille!

Perjantaina katsottiin heti kaksi jaksoa. Niiden aikana viimeistelin teeteen taigasta pipon ja kaulurin:

Ohjetta ei ol vaan vetäisin pipon suoraan hatusta. Resori kasin pyöröillä ja myssyosa kympillä. Luulen, että tuota mallineuletta kutsutaan tunturineuleeksi… Myssyyn menekki 67g.

Kauluria tein 15mm puikoilla. Minähän tunnetusti inhoan paksuja puikkoja ja paksua lankaa, mutta taiga on inhokeista ihan mukiinmenevä. Voiko joku inhota 20,5 mikronin hienoa merinoa? Menekki kauluriin piposta jääneet jämät ja lisäksi kaksi vyyhtiä. Lopuksi silmukoin päät yhteen. Menekki 218g.

Tassusta ei saatu kunnon kuvia koko viikonloppuna. Jostain syystä se mökötti mulle ainakin vuorokauden! Karvisen kanssa se oli ihan normaali, mut minä olin sille pelkkää ilmaa… Jossain vaiheessa huomasin sen olevan vähän leppymässä. Se katseli kiukkuisen näköisenä mut silti vähän sen oloisena, et voisi olla sovinnon aika… Syntyihän se sopu ja jo lauantai-iltana sain jo ihan vähän suopeaa kehräystä osakseni.

Lauantaina oli ihan kiva keli. Ei satanut – aurinkokin näyttäytyi ainakin melkein. Päivän projektina oli siirtää vene lopulliseen talvehtimispaikkaansa ja… Karvislandian asuinkerroksen joulusiivous! Siis taisi olla toissavuoden joulusiivous… Karvisparka tuntui projektistani kovin ahdistuneelta, mutta en ollut huomaavinani. Illansuussa käytiin vieä Turussa hautuumaalla sytyttämässä kynttilöitä. Takaisin tullessa Karvinen lämmitti saunan.

Ette usko miten hyvältä tuntui puusaunan löylyt kun kolme viikkoa on käynyt suihkussa vain osittain kun aina oli joku paikka mitä ei saanut kastaa! Ensimmäisen löylykauhallisen jälkeen en voinut pidätellä onnenkyyneleitä… Sinä iltana ei katsottu murhia, mutta neuloin valmiiksi yhden jutun:

Uskokaa tai älkää, mut täs on pipo ja lapaset. Pipo on se onneton, josta loppui lanka sillä välin kun olin vankina tyksissä. Lapaset on…lapaset. Olin kuvitellut näiden ohjeen olevan viime viikon Kotilieden kässänumerossa mut ei. Koko kuvan julkaisen sit joskus kun nää tulee oikeasti julki.

Speksit kuitenkin tässä: Puikot pipossa nro 3 ja 4,5, lanka teetee primavera, menekki 106g, lapasissa puikot 3 ja 4,5 mm sukkikset ja menekki 67g. Setin ohjeen ja mallineuleet kuvauksia varten teki Ida-Maria jo viime kesänä.

Ja kun kert Halloweenia vietettiin niin sainpa viimein puikoille ja valmiiksikin yhden monta viikkoa kässäpussissa eestaas kulkeneen langan:

Ja taas kerran valmis huivi osoitti, että ihan turhaan olen tämän puikoille ottamista lykännyt! Lanka on suloisen pehmeää Katian Brooklyniä, menekki 1 vyyhti. Puikot muistaakseni nro 4. Neulomistapa vähän samanlainen, kuin röyhelöissä. Neulomisvideon voit katsoa klikkaamalla TÄTÄ linkkiä.

Sunnuntaina olikin sit jo autohommien vuoro. Pikkuinen Corollani sai imuroinnin ja pesun ja illalla taas katsottiin murhia. Olipa turnauskestävyys vähän koetuksella,. Ohutta ihanaa lankaa olisi ollut jäljellä, mutta kolmatta jaksoa ei millään jaksanut. Siispä jätettiin yksi murha suosiolla maanantai-iltaan.

Rentouttavan pitkän viikonlopun jälkeen oli taas kiva päästä maanantaina töihin. Corolla kyllä oli vähän toista mieltä, eikä olis millään halunnut lähteä käyntiin.

Sarjamme ”Romanntiset lahjat” saa uuden jatko-osan: Mietittyään päänsä puhki koko päivän sopivaa kahdeksanvuotis-seukkaamislahjaa Karvis oli tullut siihen tulokseen, että paras lahja mulle olis uus akku Corollaan,,,

Muistan jostain lukeneeni, et pitää uskaltaa jättää jotain taakse, jotta voi saada tilalle jotain uutta. Nyt taitaa olla uuden aika. Pelottaa ja jänskättää. Opinko?

Tassu saa suunvuoron ku Susu on pahalla päällä ja kiukkuinen...

Me ollaan kirjoitettu melkkest mun koko elämäni ajan yhdessä kaikkii juttui ja tarinoi Susun Silmukoihin tonne Vuodatukseen mut nyt meil on semmonen olo et Vuodatukselt meni meidän silmis, korvis ja tassuis luottotiedot. Vuodatukses oli kotoisaa ja mukavaa ja helppoa mut nyt me yritetään muuttoa tänne Bloggeriin. Siis mikä ihmeen blogi semmonen on missä ei olis komeita kuvia Blogin Kingistä? Eli minusta - Herra Hassu Tassu Kissasesta! Ja kyl ne äiskän kässykuvatkin varmaan joitain kiinnostaa. Ja Karvisen maisemat. Ja muutkin äiskän tarinat vaiks ne on kyl aika pöljiä jos multa kysytään. Harmittaa vaan ku meil oli siel vanhas paikas paljon kivoi kavereit ja tuttui. Et jos ne ei tänne löydä ni sit me ollaan ihan ypökaksin täällä. Ei me mitään nettiriippuvaisii olla mut onhan se kivaa kun on tätä sosiaalist elämää. Mä kyl tiedän et moni mun kissakamu ja moni mun ihniskamukin on jo kesällä siirtyny tänne joten ehkäpä me taas treffataan?

Mun piti jo sunnuntain siel vanhas paikas kertoo miten meidän isänpäivä meni mut kun mun komeit kuviani ei saatu ladattua ni mä annan Susul luvan harjoitella täällä...

No ku kert oli isänpäivä ni mä ajattelin et mun pitää leikittää iskä Karvista. Me pelattiin hiiripalloa. Sillä välillä Susu alkoi laittaa omalle iskälleen eli mun Pappalle ja Mummille ruokaa. No piti mun vähän äiskääki auttaa:

Tai ainakin tarkistaa et potut on kuorittu kunnolla. Hännällähän sen kissa parhaiten tuntee vai kui?

Ja ku häntää vähän heilautti niin veteen tuli hauskoja aaltoja. Mut ein ne nyt NIIN hauskoja ollu et äiskän olis ihan ääneen pitäny nauraa. Menin sit suoraan tuosta hiekkalaatikolle ku harmitti se nauraminen. Sen jälkeen olikin Susul vähän hommia ku sai pestä lattiat. Se paakkuhiekka on ihan kätevää mut märkä häntä tähmää sen ihan mukavasti pitkin parkettia!

Ku ruoka oli valmista ni Pappa ja Mummi tuli meille. Ja ku kert oli isänpäivä ni ne toi karkkeja mulle. Mä söin kädestä ku pitää olla kiltti ku on kert isänpäivä ja mä olen yks niitten lapsenlapsista. Kaikkest karvaisin muuten. Ne muut lapsenlapset on ihmislapsia ja aikuisia jo. Sit on yks lapsenlapsenlaps joka on aika pieni mut varmaan jo vähän isompi ku mä.

Sapuskan jälkeen mä tarkistin et pöytä on kunnolla siivottu ja tiskit koneessa:

Huomaakste et meillä on aina tiskipöydällä noit bambutiskirättei? Ne on kuulemma tosi trendikkäit just ny. Meil ne on vaan käytännöllisii.

Sapuskan jälkeen Karvisen piti vähän taas leikkiä mut täst mä en tykänny yhtään!

Iskä puki mun kaulaan ällökaularinkulan ja siitä irti pääseminen oli aika urakka! Iskä oli tyhmä mut en mä viitsiny sille suuttua ku oli iskäpäivä tulossa. Sillo lasten pitäis kait olla aika kilttejä? Onks oikeesti pakko?

Sit ku vatta oli vähän laskenu sapuskan jälkeen ni me alettiin pelaamaan. Yazya ja Unoa pelattiin. Mut jostain syystä mua ei otettu peliin mukaan vaikka ainakin noppien heitossa olisin ollu tosi hyvä! Ne ei vissiin halunnu maua peliin mukaan ku olisin voittanu kaikki...

Muiden pelatessa mä sit ajankulukseni revin viherkasveja ja aina välillä huutelin porukkaa avaamaan parvekkeen ovea. Oli kerrankin tarpeeksi palveluskuntaa päästämään mut ulos ja sisään. Susua on turha komennella ku se on niin laiska juoksemaan...

Kattokaa muuten tota kuvan oikeeta yläreunaa! Huomaakste et mä olen opiskellu tosi ahkerasti ruåtsia! Sanakirjat on jo melkein alusta loppuun luettuja! Päivisin opiskelen kieliä mut öisin pysyn ajan hermolla lukemalla Salkkaria ...

Ettei Susu tuntis itteäns laiminlyödyks ni ollaan sit sen kanssa pidetty palaveria kans. Sunnuntaina mä annoin mielipiteeni noist Salon liiketilojen sijaineist ku niist oli juttuu päivän aviisissa (jonka siis olin jo yöllä lukenut):

Sit sunnuntaina Susu ja Karvis oli lähdössä Pappaa onnittelemaan ku oli se oikea Isänpäivä. Mä olin kans ihan lähdössä, mut jostain syystä mua ei otettu mukaan. Epistä!

Kerran ihan pikkukissanan kävin niillä ja tuhosin kuulemma jotain arvokasta... Onneks niiden mökille sentään pääsee joskus. Siellä on niin kissaystävälliset lasikuitutapetitkin. Ei tarvita raapimapuuta ollenkaan! Mummi ei kyl kauheesti tykkää... Mut siellä saakin olla ulkona!

Rankkaahan toi Karvisen Ja Pappan viihdyttäminen oli ja loppujen lopuks olin viikonlopun jälkeen aika poikki. Omassa paikassa mua ei häiritse kukaan:

Kivat teillekki! Ny mä alan etsiä jotain nappulaa, joka julkaisis tän mun juttuni. Saas nähdä kui käy. Pitäkää peukkuja ja tassuja ja pysykää kuulolla!

Hej då!

t. Tassu

Ihan enneku kerron illan tapahtumista niin Tassu (ja mä) lähettää kaikille ystävilleen terveiset ja kiitokset. Ei me sit ollakkaan täällä bloggerissa ypökaksin!

Tämä epäaskartelija taas innostui kun kuuli Mulperin Minnan Kynttiläkurssista. Heti oli pakko ilmoittautua. Käytännön ihmisenä mulle kolahti sytykeruusut. Niillä olis käyttöä mökillä keväällä ja syksyllä. Toisaalta - jos niistä tulee nättejä niin kuka niitä tohtis polttaa? No jos meikäläistä yhtään tuntee niin ei ole pelkoa et ruusut olis kauniita... Tästä lähdettiin:

Vesihauteessa sulateltiin steariinia:

Eilisiltana Minna viestitteli et pitäis ottaa mukaan tyhjä maitopurkki, mut eihän mulla sellaista ole. Mun purkit menee roskikseen sitä mukaa kun niitä syntyy. Ei niitä missään kaapeissa säilötä. Onneks oli melkein tyhjä litranen lempiviinipönttö...

Mulperin kursseilla tällainen epäaskartelijakin tuntee osaavansa. Minna opastaa ja ohjaa ja kannustaa pienintäkin edistysaskelta. Ja ihan vilpittömästi. Siitä tulee niin kiva olo et tekee mieli jatkaa harjoituksia kotonakin!

Tässä kurssi-illan aikana syntyneet ruusut. Hyvällä mielikuvituksella niitä voi sanoa kukkasiksi.

Ja viinipöntön sisältökin oli jo kotiin tullessa jähmettynyt:

Vielä koristelut kynttiläkoristeella. Se kuulemma sulaa siinä poltettaessa, eli ei ole mikään turvallisuusriski!

Tassu tapansa mukaisesti tarkasti laatua...

Kotiin tullessa oli kauhea hinku jatkaa harjoituksia. Roskiskaapissa oli kerättynä kaikenlaista kynttilänloppua ja vanhoja säästettyjä tuoksukynttilälasejakin oli säilössä. Ja aromaattisia öljyjä vessan kaapissa monta pulloa... Sääli olis olla uusiokäyttämättä tätä purnukkaa:

Vaikka sanat ei ihan täsmää niin pahana päivänä tuota voisi vaikka muistella... Lisäsin steariinin joukkoon omenantuoksua.

Kotonakin piti vielä väsätä yksi ruusu ja tällä kerralla ihan omasta mielestänikin se näytti ihan käypäseltä... Lopun steariinin kaadoin taas vanhaan tuoksukynttilälasiin ja lisäsin joukkoon "healing" -tuoksuöljyä pari tipaa.

Voi että oli kivaa! Kiitoksen Mulperin Minnalle kivasta kurssista ja kaikille kurssikavereille mukavasta seurasta!

Tässä vielä koko illan aikaansaannokset "kotiläksyineen"

Olipas kiva ilta!

Kun nyt ensin tulis talvikin!

Joka tapauksessa Tampereen kässämessut taitaa olla se syksyn päätapahtuma ja sinne meno on must. Asennoiduin lauantai-illan kotisoffalla kinttu pystyssä neuloen. Samaan aikaan Blogikuvaaja Karvinen oli toisessa huoneessa surffaamassa. Mulla on tapana puhua itsekseni ja tällä kerralla puhe oli kertakaikkiaan painokevotonta... Niin painokelvotonta, että makkarista kuului: "Onko toi sun uus myyntiargumentti"?

Neuloin uuden Modan mallia 10, teeteen pallaksesta ja Florasta... Olisi pitänyt neuloa vielä toinenkin vyyhti, mutta totesin et mun kauluri saa olla "vähän" pienempi kin mallissa. Hauskan näköinen kuitenkin.

Suununtaiaamun hämärissä Neuleferiikki Piiku poimi mut kyytiin vähän ennen kahdeksaa ja matka jatkui kohti Tamperetta ja Pirkkahallia. Podin huonoa omatuntua kun sain vain istua vieressä kyyditettävänä. Otin heti puikot käteen ja asensin kaulaani yhden Karvisen romanttisista lahojoista eli otsalampun:

Tällä kertaa romanttisten lahjojen teemana oli "valoa elämään". Otsalamppu ja taskulamppu (ku halval sai) siltä varalta, et Corolla hajois kesken matkan pimeällä tiellä ja palmikkokynttilä varmaan siksi, että mun kynttiläkurssin tuotokset tais olla Karvisen mielestä säälittäviä... Omasta mielestäni omat kynttilätuotokseni oli hienoja ja otsalamppu pääsi tositoimiin neulontavalona messumatkalla ennen päivännousua... Auton hajoamisvaaraakaan ei ollut kun mentiin Piikun autolla.

Oma messuiluni keskittyi messujen yläkerroksissa esittelyssä olleisiin tulevan kevään ja kesän naulelankoihin ja -trendeihin. Aina välillä pääsin kuitenkin vähän haahuilemaan osastoillakin. Iloinen ylläri oli ystäväni ja entisen vertaistukiryhmäni Heinin Pian tapaaminen ja muutama muukin tuttu tuli nähtyä. Messuostokset oli minimaaliset vaikka kotiin lähtiessä kassia, pussia ja nyssäkkää oli mukana ihan riittävästi. Etukäteen tilattuja kankaita ja Kipuapusilkkivillaa.

Messuostokseni olivat maltilliset ja päätyvät edellisten messulankojen kanssa hattuhyllylle. Aina joskus kiipeän tuolille ja silittelen ihania kissaturvassa olevai hattuhyllylankojani. Olen jo aikoja sitten luopunut toivosta tehdä niistä jotain. Mut pakkohan mun oli saada opossumilankaa ja reilun kaupan bambua!

Parin kortin lisäksi messutuliaisia tai vain Tassu:

Pakkohan sitä on lapselle tuliaisia tuoda kun on melkein ulkomailla käynyt. Tassun mielestä paras tuliainen taisi kuitenkin olla lankapussi:

Turha vissiin on kertoa et tuota pussia ei enää ole... Keräsin silput lattioilta aamulla.

Kotona avasin Heinin Pialta saamani yllätyspussin. Itku tuli silmään - niin hieno ja tarpeellinen. Sitäpaitsi nyt minäkin olen muodikas pöllöilijä. Kassissa on ainakin 15 eri lokeroa tarpeellisille puikoille, koukuille, kännykälle, kameralle ja muille tilpehööreille ja tarpeeksi tilaa LANGALLE. Ja tälle aina vähintään kolmen kantamuksen kanssa liikkuvalle ehdottoman tärkeä juttu eli olkahina, jonka voi vielä säätää! Sanat ei riitä...

Ja arvatkaas mitä siellä on nyt sisällä?

Alpakkaa, baby alpakkaa, silkkiä, bambua... Mallikeriä langoista, joita ehkä näette puodissa jonkin ajan kuluttua! Kassi sai arvoisensa sisällön messuilta.

Puodin laaduntarkkailija on jo vauhdissa tärkeässä työssään...

Kotimatkalle päästiin lähtemään kun oli vielä ihan vähän valoisaa. Matkakässyni valmistui:

Sytomyssy Tyksiin. Kuulin muutama päivä sitten, että Tyksin osastolla 810 on laatikko, jossa lukee "sytomyssyjä ja villasukkia". Laatikossa ei ole yhtään villasukkia ja myssyjäkin vain vähän. Ajattelin et kun kerran Piiku ajaa niin minä voisin samalla tehdä jotain hyödyllistä... Lanka on puuvillan, pellavan ja viskoosin sekoitetta, menekki 40g, puikot 3½. Lankaa ostin testattavaksi puoli kiloa hyvien materiaalein houkuttelemana. Pellava kuitenkin pöllys sen verran, että tuskin tätä puodin valikomaan tulee. Musta matkamekkoni oli valkoisessa nöyhdässä Tampereelle päästyä... Hävetti - miltähän mahtaakaan näyttää Piikun auto? Onneksi pöly lähti ravistelemalla. Ainakin suurimmaks osaks... Mut siis lankaa on vielä jäljellä (ja muitakin myssyilyyn sopivia lankoja) eli jos puikoilla tai koukulla ja mielessä on sopiva tila ja aika sytomyssyille niin tule hakemaan. Olisi mukavaa saada myssyjä tyksiin vielä ennen Joulua!

Kotimatkakin sujui hyvin. Yhtään peuraa ei nähty. Ratkiriemukaassa matkakeskustelussamme suunniteltiin mm kuolinsukkia... Mietittiin myös pitäiskö arkkuun pakata lankaa ja puikot ja pitääkö siinä kuolinvaatteessa olla varmuuden vuoksi taskut. Tosin JOS me päästään taivaaseen, niin siellä on varmaan vaan ihania lankoja neulottavana ja sukat voi olla alpakkaa ja silkkiä kun pilven päällä kävellessä ei sukat kulu kun pilvi on niin pehmeää. Harkittiin myös siivensuojuksia, mutta niistä luovuttiin kun ei tiedetä minkä kokoisen siivet saadaan... Toisaalta JOS me joudutaan siihen toiseen paikkaan niin pitäis varmaan neuloa pipo, jossa on paikat sarville. Ja siellä me varmaan saadaan rangaistukseksi neuloa ikivanhoilla metallipyöröpuikoilla akryylikankaa...

Kiitos Piiku turvallisesta kyydistä ja kivasta matkaseurasta!

Nyt on sellainen hetki, että avustajani puree rannetta ja aikoo tassutella näppiksellä. siispä lopetan jaaritteluni tähän ja toteutan saamani tehtävän:

Kuulisittepa vaan mun ja Tassun älykkäät keskustelut...

Mulla ei ole viherpeukaloa ja silti kukkii…Naamassa finni, autossa ruoste ja kaiken lisäks näyttää siltä et orkkukin alkaa taas pukata kukkavartta! Taitaa olla hoidonpuutetta kaikki.

Pari päivää sitten sain viestin et tarttis yks heijastinkukka järjestää. Muutama vuosi sitten pyörittelin rosepitsilaitteella heijastimia solkenaan, mutta siitä on aikaa… En kehdannu kieltätytyäkään kun en muistanut siltä istumalta ketään, jolta olisin kysyny valmista heijastinkukkaa.

Koko päivä siinä sitten meni. Ensin etsin sitä pitsikukkalaitetta ja sen jälkeen yritin muistella miten niitä tehdään. Harjoituskappaleita toisensa perään. Loppujen lopuksi sain aikaan kahdeksan. Toivottavasti joku näistä kelpaa.

Otin kuvan pakkosalamalla – näkyy että heijastinlanka ihan oikeasti heijastaa!

Näillä keleillä heijastin on kaikkea muuta kuin turhake! Heijastinta oppii pitämään todellisena henkivakuutuksena kun ajelee pimeässä yli sata kilometriä päivittäin. Liikenneturvan sivuilta kopsasin seuraavan tekstin:

Jalankulkijan näkyminen pimeällä
Kaukovaloilla ajava autoilija näkee ilman heijastinta pimeällä tiellä kulkevan jalankulkijan noin 100 metrin etäisyydeltä vaatetuksesta riippuen. Heijastinta käyttävä nähdään jo 300 metrin päästä.
Kohtaamistilanteessa lähivaloilla ajava autoilija havaitsee ilman heijastinta kulkevan henkilön vasta noin 40 metrin päästä, kun jalan-kulkijan heijastin näkyy jo 150 metrin etäisyydeltä.

Nih. Ei siit sit sen enempää. Paitsi et…tuota heijastinlankaa ja kukkapitsilaitteita on myytävänä Anjalinillakin…

Selvisin töistä kotiin ajamatta kumoon yhtään pimeää tyyppiä ja sit meille kokoontui askartelupiiri:

Tassun Mummi ja Pappa tulivat opettelemaan sytykeruusujen tekemistä. Minähän olen siinä hommassa melkkest ammattilainen oltuani viikko sitten Mulperin kynttiläkurssillä… Mukavaa oli ja ruusujakin opittiin tekemään. Lopputulokset olivat ihan…ruusuja:

Eipä ollut hellalla tungosta kun Isän piti pakosta katsoa seiskan uutiset ja sen jälkeen Äiti ja Tassu katsoivat yhdessä Salkkarit… Minä puolestani voin kertoa, ettei ainakaan nestemäinen kakkujen leipomiseen tarkoitettu elintarvikeväri sovellu kynttilän värjäämiseen. Se poksahteli, räiskyi ja paloi pohjaan mut ei värjännyt mitään. Olisko pitänyt uskoa MulperinMinnaa?

Mukava ilta oli ja valmiita ruusujakin syntyi toista kynmmentä. Lisäksi yritin täyttää yhden vanhan tuoksukynttilälasin… Saas nähdä mitä siitä syntyy.

Neuleitakin on puikoilla. Jostain syystä ne edistyy kovin hitaasti. Aamulla olisin mieluusti ottanut päivän avauksen mukavasti rentoutuen aamuteeveen, kahvikupin ja neulomuksen parissa ennen töihin lähtöä… Mutta yön pimeinä hetkinä yksi kolmepuolikas sukkapuikko oli lähtenyt omille teilleen. Neulo siin sit ku puikot on yhtä hulttioita ku kännykkäkin. Aina jossain kadoksissa.

Sain Oranssilta Oranssin Puuhat -blogista tunnustuksen. Kiitos!

Koko viikon olen miettinyt kahdeksaa asiaa, joita en vielä olis blogissani lörpötellyt... Varmaan osa näitä on tullu kerrottua ennenkin mut olkoon.

1. En ole jouluihminen. Lasken kyllä päiviä...siihen kun päivä on yhden minuutin pidempi kuin vuoden pimein päivä. Tänä vuonna se on jo 23.12. Tänään oli kivaa olla kotona valoisalla. Iltapäivällä auriko melkein näyttäytyi!

2. EN parsi sukkia. Mun elämäntehtäväni on myydä lankaa uusia sukkia varten, joten mun pitää toimia esimerkkinä ja tehdä aina uudet sukat kun vahnat menee rikki. Äiti kyl parsii mun sukkia ja itsekin joskus teritän...

3. Tykkään enemmän suolaisista kuin makeista herkuista. Suklaanhimoa en tunne, mutta juusto-, suolapähkinä- tai pizzahimo on ihan tavallista.

4. En kauheasti tykkää kännyköistä. Ennen tultiin ihan hyvin toimeen ilmankin. Asiat hoitui ja sovitut aikataulut pidettiin. Onhan se tietty kätevä laite ja tarpeellinen, mutta joskus tuntuu tyhmältä et pitää aina olla tavoitettavissa. Ja annas olla jos mun hulttiokännykkäni sattuu unohtumaan jonnekin niin puoli maailmaa on heti ihan sekaisin.

5. Olen aamuihminen. Tykkään herätä aikaisin ja touhuilla itsekseni samalla kun lipitän pannullisen kahvia. Esim. kodin imurointi on hauskinta just aamuisin (vähän ennen kun olen oikeasti hereillä). Työpäivien aamut alkaa parhaiten jos voin neuloa sohvalla yli puoli tuntia. Samalla katson sekä ykkösen että kolmosen aamu-uutiset. Joskus neulominen maistuu niin makealta, että tulee kiire vaikka olisin herännyt ennen kuutta (töihin pitää hyvällä kelillä lähteä viimeistään yhdeksältä).

6. Päivätorkuilta herääminen on kauheaa. Siksi en juurikaan nuku päikkäreitä. Paitsi lauantaisin. Silloin päikkäreihin saattaa hyvinkin mennä monta tuntia ja herätessäni olen pahalla päällä ja herääminen kestää vähintään yhtä monta tuntia ku itte päikkärit. Karvisparka suorastaan pelkää mun päiväunia - jos se herättää mut niin olen pahalla päälla ja jos se ei herätä niin olen vielä kiukkuisempi!

7. En tykkää kokkailusta. Mut jos kokataan niin ruoan pitää olla hyvää. Tällä viikolla pääsin kokkailuista kuin koira veräjästä! Maanantain eväänä oli viikonlopun punajuuri-aurajuustovuokaa, keskiviikkona äidin kanakeittoa, torstaina lihasoppaa mopsineulomosta, perjantaina isän tekemää makaronilaatikkoa. Eilen juhlistettii Karvisen kanssa 8-veepäiväämme Torressa! Ruoka oli herkullista ja palvelu pelasi moitteettomasti vaikka ravintola oli ihan täynnä. Ruokaviinin valinta oli päivänselvä:

Tapaamisemme "syyllisen" nimikkoviiniä...

Tänään tein ihan mukisematta ruokaa ja sitä riittää alkuviikon evääksikin. Listalla oli "Koskenalaskijan Morsian" -perunat ja Auralihapullat. Ei ihan kevyttä terveysruokaa mut hyvää.

8. En ole tipaakaan innostunut kierrätyksestä. Kirppareilla käyn harvoin enkä koskaan tee löytöjä niinkuin monet muut. Viime viikkojen aikana olen kuitenkin muutaman kerran sortunut roskisdyykkariks... Kynttiläkurssin jälkein menin yön pimeinä hetkinä talon metalliroskiksesta hakemaan kaksi hyväkuntoista teräskattilaa kynttilänsulatuksia varten ja viimeeks löysin kivan kenkätelineen. Hassuinta oli et kun vein sen kamalan vanhan muovisen telineeni tilalle niin sekin oli kelvannu jollekin... Ja pahinta oli äsken kun vein maitopurkin pahvinkeräykseen niin himokkaasti katselin sinne jätettyä munakennoa. Siiä tulisi hyviä sytykeruusuja...

Myös Kisa Punaisen talon elämää -blogista antoi Susun Silmukoille tunnustuksen:

Kiitos molemmille! Tuntuu tosi kivalta huomata, että tämä uusikin osoite on löytynyt!

Omat blogilukemiset on kesän jälkeen jääneet ihan hunningolle ja kässytkin edistyy luvattoman hitaasti... Milloin on ohje hukassa tai puikko kadoksissa - toisinaan lanka loppuu tai ei muuten vaan huvita. Onkohan tämä nyt kaamosväsymystä? Samasta syystä olen laiska ja jätän tunnustukest tällä kertaa jakamatta eteenpäin. Menen sohvalle ja luon silmukat. Sentään yksi sukka on viikonlopun aikana saatu valmiiksi. Se tarttis kaverin...

Tänään viriteltiin valoja pervekkeelle ja ilma oli kerrankin niin tyyni, että myös kynttelikköön saattoi sytyttää aindot kynttilät. Niiden valossa äsken saunottiin...

Valoisaa viikkoa teillekin!

Huovutuksia

Tilkun talkun tikutuksia

Uus Modalehti...

Eikä tullu ees kiire!

Lopun alkua?

Norsu hakusessa

Ohi on

Kaulailua X 5

Hoitosukkia

Remppa kakkonen

Talviaikaan

Suuri Patalappukilpailu

Halloveenihuivi

Murhaviikonlopun kässyt

Kukkuu!

Tassun isänpäiväviikonloppu

Kynttiläkurssilla

Kevättä kohti messuilla

Kukkaispäivä

Sunnuntain tunnustuksia