Mihin aika onkaan mennyt? Pari viikkoa sitten havahduin huomaamaan, että tähän aikaan vuodesta on toinenkin merkittävä päivä. 21 vuotta lapsuudenunelmani toteutumisesta! Paljon on tapahtunut sitten alkuaikojen ja toisaalta ei. Olen halunnut pitää puodin perinteisenä käsityöliikkeenä ja kuitenkin räpistellä myös nykyajassa. Pystyssä ollaan edelleen ja siitä iso kiitos kaikille ihanille asiakkaillemme, aina kannustaville vanhemmilleni ja varsinkin Ida-Marialle, joka huolehtii puodista paremmin ku minä ikinä!
Etsikelin netistä jotain ikärajaa 21-vuotiaalle. Ainut löytämäni oli, että 21-vuotiasta ei enää käsitellä nuorena rikoksentekijänä. Siispä nyt pistetään elämä risaiseksi ja tunnustetaan kaikki mokat. Aikuiseksi en aio kasvaa ikinä! Saapa nähdä mikä on tuomio...
Sain alkusyksyllä koeneulottavakseni Niina Kaakkurivaaran Talvisen poolon. Tein mallitilkunkin ja kaikki tiheydet ja silmukkaluvut mukamas täsmäs. Oli tarkoitus tehdä ittelle uus mökkivillapaita samalla kertaa... Kuis kävikään?
Nuttu päätyi piiloon, melkein hautautui häpeissään... Kunnes yks päivä puodissa V
erkkokauppavastaava näytti olevan kovasti kylmissään näpytellessään tietsikkaansa ja ehdotin et jos tuo nuttu lämmittäis ku oli vihree ja vastaavan lempivärikin... Siitä lähtien villis on ollut Idan työvaate joka päivä!
Siis ei ollut moka. Mä vaan olin väärän kokoinen. Idan päällä onnetonkin riepu näyttää hyvältä. Lankana
teetee Pallas ja Austermann
Cashmere Cloud. Ihana yhdistelmä eikä kutittele. Ja ohje ihan kelpo ja jokaiselle jotakin eli ylhäältä alas ja perinteisesti (kuten mä vanha jäärä haluun tehdä).
Tätä nuttua on jemmattu piilossa syksystä asti. Moni tulee puotiin kysymään ohjeita ja neuvoja ku mää oon muka joku ammattilainen... Joo - tässä todistus siitä, että kaikki ei muka-ammatiaisellakaan mene aina ihan putkeen. Siinä myös on käsitöiden ihanuus ja kamalauus ja viehätys. Ku tekee itte ni saa mitä haluu.... Tai sit saa mitä sattuu tulemaan :)
Koska edelleekään mulla ei ollut uutta mökkivillapaitaa niin nyt on.
Borgo di Pazzi Cedrosta olen tehnyt aika monta kaarrokavillistä viime vuosina. Ja aina kaikista keristä jää joku nöttönen. Päätin, et kun nöttösiä on tarpeeksi, niin teen niistä ittelleni uuden mökkivilliksen. Olin tosin jo rakastunut vadelmanpunaiseenkin, joten en malttanut odottaa vaan...
Nyt on uus. Ikioma. Sopiva. Oikeen kokoinen. Ei huano. Mun synttärivillis. Onnee mulle! Helman silmukkaluvun nappasin jostain, hihojen samoin ja kaarrokkeen kavennukset tein sillai ku sattui tuntumaan. Puikkoina 3½ mm resoreissa ja 4½ mm muualla. Tein kaikkia kappaleita yhtä aikaa joten toinen hiha CraSyillä ja toinen sukkapuikoilla. Lankaa kului 650 grammaa. Mun mielestä yllättävän vähän! Ja jos ei ilmeestä vielä näe niin tykkään. Eikä kutita vaikka on vaan ihan tavisvillaa eikä ees merinoa!
Tässä
linkki nuttuihin, joista raitalangat koostuu. Lisäksi kaksi kerrosta tummaa harmaata
tästä. Välikerrokset
Cedroa väri 53.
Koronavuosien jälkeen voidaan pitkästä aikaa juhlistella kaffien kera myös puodissa. Torstaista lauantaihin kaffetta ja susumaisten - ei niin nättien suupalojen kera ja kait me joku lankatarjouskin keksitään lakoista huolimatta... Ja muist aina, et meillä ei oo ostopakkoa.
Kiitos ku saan olla ja tehdä. Kiitos kun ootte.💕
t. Susu
