Meinasin laittaa otsikkoon et "Kun ei osaa sanoa ei" Mut en sit kuitenkaan. Onhan se aina ilo, jos oma työ kelpaa, tuntuu tärkeältä ja miellyttää asiakasta.
Kesällä tehtiin yhteistyössä Idan kanssa vauvansetti asiakkaalle. Vauvathan kasvaa, joten tarve oli vähän isommalle haalarille tulevaan talveen. Samanlaista en (sattuneista syistä) suostunut tikuttelemaan, mutta yhteinen malli löytyi vanhasta teeteelehdestä.
Lanka teetee helmi, menekki vihreää ja peessiä 2 kerää ja kanervaa 1. Ohjeessa lankaa oli aika ronskisti. Koko oli jotain 68. resorit puikoilla 2½ ja muuten 3,0.
Tän jälkeen oli aikomus sanoa kaikille asiakkaille et ennen joulua ei... Mutta kun iäkäs asiakas osti langat tulevan viidennen polven vauvanuttua varten, odotteli lankoineen puodissa taksia melkein tunnin ja pari päivää myöhemmin soitti ja kysyi et jos mä sittenkin neuloisin nutun jos hän tekee myssyn itse... Niin:
Jännä juttu oli, et ikivanhassa ohjeessa lankasuositus oli Lanett ja puikkosuositus 3 ja 3½! Tiheys 24 s. Valitsin kuitenkin yhtä kokoa suuremman ja tein Helmestä 2½ ja 3 mm puikoilla. Lankaa kului huimat 66 grammaa!
Jotenkin mua miellyttää näissä vanhoissa ohjeissa se, et ne on viimeisen päälle mietittyjä ja virheettömiä! Pakko silti oli tehdä muutama oma säätö nappilistaan ja raglaneihin ;)
Päätyi sit loppujen lopuksi se myssynkin neulominen mulle. Hauska vanhanaikainen malli. Tulee mieleen Pieni talo Preerialla ja Ingalssin Laura. Tosin röyhelöitä olis varmaan pitänyt olla. (ja nyt mulle tuli korvamato. Se on ihan mahtava biisi huomista siivouspäivää vauhdittamaan. Naapuriparat)
Sukkalanka
Sallan värit sen kun hupenee. Puotiin tyrkytetään tilalle Menitan Lassea. Joitain värejä tilasin puotiin kokeeksi. Piti sit testata, vaikka kerä ei nyt suoranaisesti kiljunut puikoille pääsyä. Tein isot sukat ja raitoihin laitoin Sallaa vaan kokeillakseni, että voiko näitä yhdistää. Voi.
Tikutteleehan näitä nopeesti paksusta langasta, mutta ei oo ihan mun juttu. 100 gramman kerä riittää varmaan naisten sukkiin, mutta nää 45-46 tarvii toisenkin kerän vaikka raitalankaakin oli. Puikoilla
3½ Ergo.
Jouluihminen en oo, mutta muutamia kivoja juttuja tähän aikaan liittyy.
Valon Polkua käveltiin kotirannasta jokisuistoon katsomaan pari viikkoa sitten:
Tapahtuman piti tänä vuonna olla vain itsenäisyyspäivään asti, mutta ainakin eilen äidin ja isän luona poiketessani näytti siltä, että Föri on edelleen
Love Boat punaisine sydämineen ja tuo punainen nosturi oli edelleen valaistu.
Itsenäisyyspäivänä varmaan lähes kolmenkymmen vuoden perinne jatkui.
Kummitytön kanssa leivottiin piparit koko suvulle!
Perinteisesti meillä on tapana polttaa se viimeinen pellillinen. Tällä kerralla ei poltettu yhtään pellillistä, mutta jokaisessa pellissä oli ainakin yks tai kaks "kekälettä". Onkohan mun uuni vetelemässä viimeisiään?
Illalla oli sytyttämäisilläni itsenäisyyspäiväkynttilät. Kerrankin ihan sisätiloihin, koska ei talossa ole kissaa... Ja voi kauhistus! Olin unohtanut ostaa kynttilöitä! Ou nou...
Näillä sit ratkaisin asian.
Joulutorttuja en sentään polttanut! Jos kerran leipoo niin oikea rahkavoitaikina pitää olla...
Toinen ihana joulunalusperinne on Kauneimmat Joululaulut
Kakskerran kirkossa. Äidin ja isän kanssa laulettiin sunnuntaina. Pikkasen jäin kaipailemaan
Kakskertaseuran glöitarjoilua... Onneksi paluumatkalla sain sekä glögiä, että herkullista ruokaa Förinrannassa äidin ja isän luona.
Kaunista. Muisteltiin myös talvea kaksi vuotta sitten. Silloin ei ollut lunta koko talvena ollenkaan!
Ihanaa joulunalusaikaa!
