Uusi vuosi on jo pitkällä ja vasta nyt saan aikaiseksi raportoida viime vuoden viimeiset kässyt ja kulutetut lankametrit! Aika kuluu vuosi vuodelta nopeammin.Viime vuoden aikana tunnen tehneeni käsitöitä vähemmän kuin koskaan. Kuitenkin se perinteinen "puolimaratonillinen" langankulutustavoitteessa täyttyi. Muistiin kirjattuja, neulottuja metrejä oli 20680 ja virkattuja 1680. Yhteensä siis 22360 metriä! Tässä ei varmaan ole ihan kaikki... Olen viime aikoina oppinut myös vähän purkamisen jaloa taitoa...
Joululahjakoriin päätyi vaan yhdet sukat. Kummitytölleni, joka on kärkitaistelijana koronajoukoissa. Yhtenä aamuna terveyskeskuksen parkkipaikalla tavattiin ja lahjakassi vaihtoi kädestä toiseen ilman halauksia. Tytteli meni töihin ja minä palasin kotiin etäpäivälle. Toivon kummitytön saavan sukista voimaa, iloa ja lämpöä - keltainen on pikkulikasta asti ollut lemppari ja raitalanka Regenwaldin tuotosta osa menee sademetsien suojeluun.
Karvis sai toivomansa huopatossut. Saganjämistä tikuttelin viime tingassa. Kuvaa ei oo, mut luulen sen tykkäävän töppösistään. Minä sain automaattisen pysäköintikiekon. En voi sanoa olevani innoissani, mutta taidan antaa luvan asentaa sen uuteen tuulilasiini keskiviikon jälkeen. Ajatus oli ihan nätti - joskaan ei kovin romanttinen...
Joulua vietimme kaikista kielloista huolimatta - perheen kesken. Tosin tänä vuonna rajoitukset huomioiden vain aikuisten kesken (vain 6 henkeä) Atussa mökillä. Minä ja yli kuuskymppinen veljeni oltiin niitä "lapsia" ja Tassu tietenkin!
Tassun hammaspoiston jälkeistä toipumista auttoi varmasti mummin kädestä syöttämät pappanahvenet... Mitään merkitystä ei tietenkään ollut anbiooteilla, joita tämä ilkeä noita-akka-äiskä murskasi lusikalliseen sheebaa ja komensi kaikkia olemaan antamatta mitään herkkua ennenkuin lääke oli hävinnyt lautaselta...
Jouluateria kertaa kaksi on aina ollut ihan riittävä mulle. Kinkusta en piittaa, mutta kälyn perunalaatikko, äidin kotijuusto ja isän graavikala on ihan parhaita. Silti perinteeseen kuuluu jo tapaninpäivän iltana pakastepizzaa. Sen jälkeen taas "jätteetkin" maistuu. Kuten äidin saaristolaisleipä, sienisalaatti, mäti, smetana ja sipulisilppu... Moni voi olla muutakin mieltä kinkusta. Esim veljeni, joka paistaa ainakin pääsiäiskinkun, juhannuskinkun, isänpäiväkinkun, pikkujoulukinkun ja ties mitä kinkkuja pitkin vuotta :)
Tapaninajelu tehtiin Aurajoen verrelle seuraamaan Valon polkua. Kuvassa teatterisilta. Ja alla - koko maan ykköskuusi Tuomiokirkolla:
Innoissani aikasemmin tikuttelemastani Merino Sport -palmikkopiposta päätin heti tehdä ittelleni samanlaisen. Punaisen kuinkas muuten. Koska uudenvuodenlupaus...
Lankana Katian Merino Sport, menekki 2 kerää, resorissa Zing sukkapuikot 4,0 mm ja palmikko-osassa Addin CraSy Trio Bamboo Long 5 mm. Nyt on taas pakko hehkuttaa, että kreisit on tosi näppärät pipoissa! Usein 40 cm pyörö on hankalan lyhyt, 60 cm pikkasen liian pitkä ja sukkapuikot hankalat. Pipomalli on teeteen Saralle tehty. Kaksi kerää Sporttia riitti just ja just kun lyhensin resoria pari senttiä ja kun lanka näytti uhkaavasti loppumisen merkkejä, niin vetelin kavennukset pikavauhtia ilman välikerroksia. Tupsu kruunaa kaiken ja tätä pipoa on hauskaa ulkoiluttaa. Ei kutita eikä tuuli mee läpi kun korvien päällä on kaksinkertainen resori!
Tundra-palmikkosukkien malli on hirmu kiva ja helppo. Harmillista vaan, ettei sitä maailman ihaninta sukkalankaa ole enää jäljellä kuin muutamaa väriä. Siispä tein saman ohjeen mukaan sukat Regian Alpaca Softin uudesta väristä.
DMC:n Juliette on koostumukseltaan ihan sama, kuin aikoinaan tosi suosittu Katian Stella-lanka. Alpakkaa, villaa ja muovia. Nätti liukuvasti värjätty lanka ei kutita eikä pistele. Helppoa pitsiä... Mallin rötöstelin aikoinaan teeteen Linnealle Kotivinkissä julkaistusta ohjeesta. Koska lankametrejä oli käytettävissä vaan 450, niin vähensin yhden mallikerran. Silti lopputulos oli "hiukan töpö". Siispä ompelin renkaaksi ja kiva tuubi tuli. kaks kertaa kaulan ympärille. Nätti, lämmin eikä kutita!
Jaa se uudenvuodenlupaus... Sama kuin viime vuonna. Punnitus oli 1.1. aamulla ja kaikkien painot laitettiin muistiin excellitaulukkoon. Me insinöörit kun tykätään exeleistä ihan kamalasti ;) 10 % painosta pois vuodessa. Elefantinkin voi syödä haukkapaloina. Kun tavoitteen jakaa osiin niin se tekee meille kaikille n. 20 grammaa päivässä/näkö! Ei paha. Ja paras juttu on, ettei tänä vuonna mietitä rangaistuksia vaan palkintoja saavutuksista!
Toinen uudenvuodenlupaukseni on, että ens jouluna lahjapussissa on sukkia enemmän kuin yhdet. Kahdet on jo valmiina. Lahjasukat on omasta mielestäni ihan parhaita. Joku ajattelee just mua kun niitä tikuttelee. Lahjasukat lämmittää enemmän, kuin omatekoiset. Ne lämmittää tassujen lisäksi myös mieltä. Aina, kun itse laitan lahjaksi saamani villikset jalkaan, niin lämmin ajatus lähtee myös tekijälle. Ja mun lahjapussistä löytyi tänä vuonna yhdet. Kelpaavat myös Tassulle.
Positiivista käsityövuotta 2021!