Koronapaita eli kirjoneulepusero Sallasta

Sain kyselyn kirjoneulepuserosta alun perin jo ennen joulua. Oli muutamakin toivemalli, lopulta asiakas ihastui Kalastajan vaimon blogissa näkemäänsä norjalaisneuleeseen. Oli kommervenkkiä ja säätöä vaikka miten, mutta viimein pääsiäislauantaina päästiin ottamaan mittoja ja valitsemaan lankoja.
Ohjetta oli blogissa luvattu, mutta ahkerasta selailusta huolimatta en sitä löytänyt. Olis olllu mukavaa kokeilla lapsuudesta tuttua silmukka- ja kerroslaskinta ja päästä helpolla, koska lanka oli joka tapauksessa ihan muuta kuin mallissa eli teetee Sallaa. Jonkinlainen kirjoneuleen kaavio sentään oli. Siispä mallitilkun tekoon ja silmukkamääriä laskeskelemaan!
Jokaisessa asiassa on jotain hyvää kun vaan oikein kaivelee. Niinku tässä koronassa. Etäpäivinä oli jotain järkevää tekemistä ja jos totta puhutaan - ilman etäpäiviä tämä nuttu ei olisi vieläkään valmis! Enkä ollenkaan väitä, ettei pitkät viikonloput saaressa - tuli räntää tai ei - olisi edistäneet tätä nuttua. Ylläolevassa kuvassa oltiin etänä Kakskertaseuran neulomakerhossa... Siinäkään seurassa ei tavallisesti kannata tehdä mitään ajatusta vaativaa - ellei sitten halua purkaa kahden tunnin työtä heti kotiin palattuaan!  Kädentielle meni ihan sutjakkaasti. Hihaa aloittaessa tuli pikku paniikki - miten ne kuviot sais kohdilleen ja jatkumaan kauniisti kaarrokkeessa?
Ajattelin et se on sen ajan murhe ja loin silmukat ja laskeskelin lisäyksiä. Aika nopeasti totesin sukkapuikkojen olevan hankalat kirjoneuleessa ja pyöröpuikon joko liian lyhyt tai pitkä. Mikään ei ollut hyvä kunnes... Addin CraSy Triot! Aivan mainot. Kuvio pysyi hallinassa eikä sitä typerää puikonvaihtumiskohtaa näy ollenkaan, Joulunahan tein pipoja näillä, mut sen jälkeen olen unohtanut koko puikot!

Olihan niitä etäpäiviä kevään aikana. Kuvio oli sen verran vaikea, etten töissä olisi siihen kuitenkaan pystynyt keskittymään...
Tässä yksi päivä karvislandian pihalla. Trikoot on niin täydellinen esimerkki kissaihmisen tirkoovaatteesta ku vaan voi olla... Saattaa olla, että tuollaissa olen joskus ihan toissäkin näkynyt. Se on yks ainut sopiva kynnennäyttö ja seuraavan pesun jälkeen pöksyissä on komea reikä... Mut kukapa laatupäällikköä voisi moittia?
Viimein tuli valmista! Sovittelin itseni kanssa pitkin matkaa. Asiakas oli pikkuisen pidempi, mutta muuten saman kokoinen. Silti aina vähän jännittää, että onko hyvä ja kelpaako... Tykkäsin niin, että vähän harmittaa, miks itselle ei koskaan tule tehtyä mitään yhtä työlstä.
Vähän ennen juhannusta viimein saatiin treffit aikaan. Pikkusen modausta kaulukseen (piti madaltaa).

Lankana siis teetee Salla, menekki noin kilo eli 20 kerää., Puikkoina 3,5 ja 4 mm KniPro pyäröpuikkokärjet 100 ja 120 cm kaapeleilla. Vaihtelin mittaa aina työvaiheen mukaan. Hihojen resorit tikuttelin Prymin Ergonomics sukkapuikoilla ja kirjoneuleen siis Addin CraSy Trio 30 cm 4 mm bambuisilla.

Kädentien jälkeen vähän jännitin miten ne kavennukset saa istumaan ja kuvion kuitenkin kauniisti jatkumaan, mutta onnistuihan se ihan hienosti.
Pakko myöntää, että olen lopputulokseen tyytyväinen. Parasta kuitenkin se, että myös tilaaja oli. Harmi vaan, että nouto tapahtui viikkoa ennen juhannusta... Eipä ole tainnut nutulle olla vielä tarvetta vaikka veneellä liikkuvatkin! No onpahan sitten syysmyrskyillä lämmintä villa ylle ja uskon, että tästä on lämmikettä vuosiksi eteenpäin.
Ehkäpä tämäkin jännä merisumu olis jääny kokematta yhtenä keväisenä aamuna, jos olisin lähtenyt töihin ennen kukonlaulua...

Koko kevään olen kieltänyt itseltäni uudet aloitukset. Piti tämä nuttu ensin saada alta pois. Sen jälkeen olenkin huvitellut oikein olan takaa kaikilla hassuilla pikkujutuilla. Viime viikolla jopa innostuin virkkaamaan! Pitääkö olla huolissaan?