Ekoteko noitapadassa

Olen vuosia sitten päättänyt, etten enää värjäile kasviväreillä. Koska joka kerta suurin toivein aloittamani projekti päättyy siihen, että tuloksena on jonkun sävyistä peessiä. Ja peessiähän ei ole väri! Mutta kun... oli muutama päivä aikaa ja lupiininalukja pukkasi, niin taas kerran kaikki hyvät päätökset unohtui.
Torstaiaamuna sakset käteen ja nenä maassa pitkin pihaa. Lueskelin vähän ohjeita Anna-Karoliinan Tetrin Luonnonvärjäyskirjasta. Olin aamuyöllä herännyt ajatukseen, ettei mulla ole kunnollista vettä. Sadevettä ei ole ja kaivovesi on sameanruskeaa. Mitenkähän merivesi? Lopulta kävin pöllimässä naapurista ämpärillisen kirkasta kaivovettä.
Lupiinistä pitäis tulla kauniin limenvihreää... Mokoman vieraslajin hävittäminenhän on oikea ekoteko, joten jos tulee peessiä niin ei haittaa. Tosin mökille lupiinia on tuotu joskus vuonna 1979 eikä se mitenkän ole vallannut tilaa mustikoilta. Juurineen en sitä lähde hävittämään. Luin, että 100 g:n lankavyyhdin värjäämiseen tarvitaan noin kilon verran tuoretta lupiinia.

Leikkelin lahdet ja varret pieniksi ja kiehuttelin mössöä kolme tuntia. Jätin liemen odottamaan seuraavaa päivää. Aamulla siivilöin rehut pois ja aloin lämmittämään litkua uudelleen. Laiskuuttani päätin kokeilla puretusta värjäyksen aikana. Sellaiseenkin oli ohje kirjassa. Kaappeja siivotessani olin keväällä löytänyt pussin, jossa oli kaikenlaista värjäyskamaa. Kun liemi oli 30 asteista laitoin etukäteen kastelemani vyyhdin liemeen. 40 asteessa nostin vyyhdin pois ja lisäsin "myrkyt". Alunaa ruokalusikallinen ja kuparia hyppysellinen. Ja yhtäkkiä peessi litku muuttui vihreäksi!
Lankavyyhti liemeen ja lämmittämään! Kerrankin osasin vahtia keitosta niin, ettei se kiehunut vaan pysyi siinä 80 asteessa tunnin verran tai ylikin. Olin aika innoissani. Lauleskelin Mariskan Suloista myrkynkeittäjää... Tunnin kuluttua sammutin levyn ja jätin langan vielä jäähtymään liemeen.

Voi mikä ilonhetki! Huuhdeltuani lankaa niin pitkään, ettei siitä enää irronnut mitään lisäsin viimeiseen huuhteluveteen etikkaa. Lanka oli edelleen vihreää!
Kehuin itseäni niin monta kertaa ääneen, että Karvis tais vähän hermostua. Vitsit ku tuli hieno väri! Alakuvassa väri näyttää oikeammalta kuin tuossa ilta-auringon kuivatuskuvassa.
Lanka on Regian Hand Dye - ohut sukkalanka värjäykseen. Eiks tullutkin hieno?

Muutakin hulluttelua harrastettiin pitkän viikonlopun aikana... Mullahan ei ole viherpeukkua ollenkaan, mutta kahden kuusen jäljiltä jäänyt kamalan ruma paikka kaipasi jotain... Niinpä päätettiin tehdä kukkamaa :) Karvis puhui maisemoinnista (mitä semmonen on?) Muutama säkillinen multaa ja yks lilja? kaivettiin sinne ja siirsin muutaman perenna?mättään. Koko komeus koristeltiin kasvokuvilla:
Homma on vielä kesken, mutta hauskaa oli. Ja toivottavasti myös värjäyspurema jättää mut rauhaan. Keittolevy pääsi lauantaina taas normitoimiinsa - perunan keittoon ja kuhafileiden paistoon!