Ylhäältä alas ja kesän ekat laiturineulonnat

Pari vuotta sitten neuloin asiakkaalleni Elämänpuu-palmikkoneuleen. Lankaa jäi runsaasti jäljelle, ja vitsailin, että tuosta määrästä tulisi komeasti toinenkin nuttu. Alkuvuodesta asiakas palasi lankakassin kanssa puotiin. Mukana pari pinterestistä tai jostain tulostettua ideakuvaa. Tällä kertaa hyvin yksinkertainen villajakku, jossa raglanhihat, avara pääntie, pitkät hihat ja taskut. Aika pitkään haeskelin ohjeita ja lopulta päätin vaan tarttua puikkoihin ja katsoa kuin käy.

Vaikka ajatus ilman saumoja ja ylhäältä alas neulomisesta on aina tuntunut tosi vastenmieliseltä, niin siihen päädyin kuitenkin. Ohjeita lueskelin. Aika typeriä olivat kaikki. Varsinkin kun vaatimuksena oli se avara pääntie. Pinaattitunikan ohjeessa sentään oli jotain muotoakin siitä vähän kattelin mallia.

Pitkin kevättä tikuttelin. Välillä ahkerammin ja välillä neule lojui pitkään koskematta. Jännitti ne taskutkin... Ihan kelvolliset tuli. Ja tietenkin unohdin ottaa valmiista kuvan!

Yhdessä käytiin naapurin Napissa valitsemassa nappeja... Koska napit oli yksinkertaisessa neuleessa SE JUTTU.

Mutta mutta... Lankaa oli EDELLEEN jäljellä 5 kerää. Kesätoppi niistä. Taas se avara pääntie ja sen verran hihaa, et allit peittyy ja niin pitkä kuin langasta tulee. Piristykseksi pääntielle juuri asiakkaan hiusten väristä Linoa. Ei siinä muu auttanut, ku tehdä taas ylhäältä alas...

Kattokaa noit nappei! Eiks ookki mainiot?

Lanka siis Sublime Egyptian Cotton, puikot 3½ Zingin vaihtopääpyöröt. Oon nyt tykästynyt Zingeihin. jostain syystä niillä tuntuu tulevan tasaisempaa jälkeä. Varsinkin kun merseroitu tiukkakierteinen lanka ei anna mitään anteeksi!

Vaikka lanka onkin ollut tosi riittoisaa, niin edes napapaitaa ei olisi tullut ku piti olla ne pikkuhihat. Mallitilkunkin purin ja tein noita pidennettyjä kerroksia. Hihojen ja pääntien resorien jälkeen tikuttelin vielä loput Linot helman jatkeeksi.

Neulomakerho on ollut tauolla yli kuukauden. Tällä viikolla alkoi kesäkausi eli joka toinen tiistai neulotaan jossan päin Kaksertaa laiturilla. Olimme saaneet kutsun Pitiskariin. Ihan laiturilla ei neulottu, mutta merinaäköala oli ja mielettömän hieno miljöö kerä hauskojen tarinoiden. Ilta kului ihan huomaamatta ja kerrankin kaikki neulojat olivat hiljaa ja kuuntelivat!
Kaksertaseuran sivulla on juttu ja kuvia vierailustamme. Oli tosi mieleenpainuva ilta!
Jos kiinnostaa, niin lisää tästä upeasta talosta ja sen historiasta ja asukkaista voi lukea Kakskertalehdesta 1/2018 sivulta 6 alkaen.
Itselleni oli hienoa päästä vierailemaan Pitiskarissa. Koko elämäni kun olen mökille mennessä siitä ohi kurvaillut ja kivisiä, lasisia, luontoon saumattomasti uppoavia rakennelmia ihaillut. Sen verran käväisin laiturilla, että näin meidän saareen:
Lähellä oli, mutta lähdin kuitenkin takaisin kotiin. Tassua piikittämään....