Ensiapupakkaustesti, laiturifirma ja mustikoit

Aika usein kysytään, et miten monta kerää sukkapariin kuluu tai miten suuret sukat saa kerästä. No mä tiedän tarkkaan et 100g:n kerästä, jossa on n. 420 metriä lankaa tulee kakspuolikkailla puikoilla ihan kelpo kokoiset miesten sukat kunnollisella varrella. Siis varsi jotain 20 cm ja koko jotain 45. Ei siitä montaa metriä jää, mut riittää.

Päätin sitte testata, mihin riittää meidän huippujuttu eli Neulojan ensiapupakkaus... Lankana teetee Pallas (50g=130m, 80% villa, 20% polyamidi, konepesu 40). Tikuttelin kerän kolmosen puikoilla. 56 silmukkaa, varsi 22 cm, normi vahvistettu kantapää, koko 43... Ja menekki yhteen sukkaan VAAN 46 g. Eli isommatkin tulis. Mut ku ei viitti purkaa ni aloitin varmuuden vuoksi kärkikavennukset liian aikaisin.
 Olishan sitä voinu purkaa ja tehdä vielä muutaman kerroksen lisää, mut eiköhän tää riitä todistamaan, et paketista saa ihan kunnon kokoiset miesten sukat?

Onko kellään jotain kivaa kaavaa, jolla vois laskea miten monta metriä lankaa menee kärkikavennuksiin? Ehdottelen asiaa Karviselle, joka rakastaa kaikkia kaavoja ja laskemisia, mut jostain syystä ei nappaa. (ny se kuitenkin ihan vähän kiinnostui - pitää kuulemma tietää tarkemmin se muoto, jotta voi tehdä approksimaatioit. LOL).

Kuten laituripainojutut. Sitä on pohdittu, laskettu ja mietitty päätä raapien niin et kalju paistaa jo pahasti. Mökkirantaan on ilmestyny viime viikkoina kaikenlaista rautaa ja betonilla täytettyä rekan jarrurumpua, audinrenkaita vanteineen ja kettinkiä sun muuta. Pääskysetkin viime viikonloppuna niitä ihmetteli...

Hoohetki oli aikaisin sunnuntaiaamuna. Piti olla tarpeeksi tyyntä ja riittävän vähän paluuliikenteen aaltoja. Veneellä piti hilata ne kakssataa*2 kiloa betonia/rautaa rannasta merenpohjaan. Ei inahtanutkaan. Tappiomielellä rantaan palatessa todettiin syy (=oma moka), perustettiin Latosaaren Lahopään Laituri Ky (minä olen se äänetön yhtiömies). Ja otettiin uusiksi. Johan lähti! Pikkuruiset pallot osoittaa nyt mötiköiden paikan. Tarina jatkuu. Kuulemma seuraava siirto vaatii rasvatyyntä keliä. Mä oon ihan hiljaa ja odotan :) Sillä välin poimin mustikoita:
 Näitä kyllä himoitsee muutkin. Perjantai-iltana näytti vähän siltä, että jopa lokille maistuis mustikat! Vai mitähän se tuolla huussin katolla väijyy? Tuskin kaloja.
Tassustakin on tullut oikea mustikkakissa. Tai ainakin se pitää seuraa :) Eikä koko ajan ollenkaan noin rauhallisena...
Oliskohan Tassun seurankipeyteen sittenkin vaikuttanut sunnuntai-iltana metsästä palaavan kissun perässä tulleen otuksen karmea karjunta? Me tietenkin lähdettiin heti jahtaamaan vihulaista, jonka lyllerryksen perusteella Karvinen tulkkasi mäyräksi. Mut meitä ilkeästi metsästä tapittavat mustat silmäympärykset todisti otuksen supiksi! Pahuksen mustikkavaras sekin.

Nyt ollaan taas arkielämässä. Tänään käytiin rakentamassa Pop-up kesäkauppaa Matildassa. Huomenna aukeaa virallisesti, mutta jo tänään otettiin pieni varaslähtö. Tervetuloa!
Näytti ja tuntui taas niin hauskalta, että olis mieli tehny jäädä sinne, vaan takaisin omaan kauppaan piti lähteä. Tosin sielläkin on kivaa. Niin innoissani olin, että paluumatkalla "eksyin" kun ajatuksissani ajoin yhden tienhaaran ohi. Noo - pääseehän Saloon myös Perniön kautta:) Ja oma popup-vuoroni on edessä - torstaina 19.7. Siispä tervemenoa Mathildedahliin! Siellä on kaikkea kivaa ja kaunista.