Nyt on väripadat ja -ämpärit pesty ja jemmattu kellariin ensi kesää odottelemaan. Vielä viime viikonloppuna piti kuitenkin vähän poristella noitaliemiä.
Olin jo kiikuttamassa Kulhoon keitettyjä sipulinkuoria kompostiin, kun mieleen tuli et josko niistä vielä lähtisi väriä. Moska tunniksi pataan porisemaan ja yön yli tekeytymään. Koska mulla ei ollut aikomusta enää värjäillä, niin eihän sitä lankaakaan ollut mökillä varattuna. Jostain kaapin kätköistä kuitenkin löytyi yksi valkoinen Veto ja joku satavuotias 100% villakerä. Samaan liemeen pudotin ja kuinkas kävikään?
![]()
Voi jos kasviväreistä aina saisi noin kirkkaan ku toi keltainen! Mitä tehdä sadasta metristä? Ehdotuksia? Hyvin Vetokin veti väriä mut hassua miten erilaiset tuli.
Kulhonkin väriliemet näyttivät vielä kotiin lähtiessä siltä, että niistäkin voisi vielä irrota... Ahneuksissani kauhoin ämpäriin puolet sipulilientä ja puolet leppälientä. Päätin kokeilla miten väri tarttuu lemppariini teetee Tundraan. Samaan pataan vyyhditin kolme kerää teetee Sallaa Laitoin vyyhdit kylmään liemeen, nostin lämmön neljään kymppiin, heitin alunat sekaan ja nostin lämmön lähelle kiehumista.
![]()
Tunnin kuluttua nostin kauniin väriset Sallat pois ja jatkoin poristelua vielä vähän aikaa. Eipä tartu väri aplakkaan... Kauhee pettymys (jota kyllä osasin odottaa) ja todiste siitä, et noin hyvää lankaa ei kannata tuhlata väripatoihin. Ehkä kuitenkin teen langoista jotain. Vaikka palmikkotundrat ittelleni (noin plääsyjä ei kehtaa kenellekään tehdä ees lahjaks).
Sit loppukevennyksenä onnettomat lupiinivärjäykseni. Kukista piti tulla turkoosia ja nuorista lehdistä limenvihreää... Lehdet keräsin keväällä ja ne olivat kuivumassa vanhassa puuvajassa pari kuukautta.
![]()
Joo - peessiä tuli. Kuivatuista lehdistä kellertävän peessiä ja kukinnoista vihertävää peessiä. Päätin et en värjää lupiinilla enää ikinä!
Viikolla löysin töistä yhden vyyhdin vuonna 2011 Kansalaisopiston kurssilla värjättyä kauniin limenvihreää villaa. Miten ihmeessä se onnistui silloin? Vyyhtiin teipatusta maalarinteipistä viimein löytyi selitys - liemeen oli lisätty kuparia!
Ehkäpä ensi kesänä kokeilen vielä kerran... Sääli lupiineja on hävittääkään, koska värjärin apulainen tykkää puskissa ottaa päikkäreitään.
![]()
Olin jo kiikuttamassa Kulhoon keitettyjä sipulinkuoria kompostiin, kun mieleen tuli et josko niistä vielä lähtisi väriä. Moska tunniksi pataan porisemaan ja yön yli tekeytymään. Koska mulla ei ollut aikomusta enää värjäillä, niin eihän sitä lankaakaan ollut mökillä varattuna. Jostain kaapin kätköistä kuitenkin löytyi yksi valkoinen Veto ja joku satavuotias 100% villakerä. Samaan liemeen pudotin ja kuinkas kävikään?
Voi jos kasviväreistä aina saisi noin kirkkaan ku toi keltainen! Mitä tehdä sadasta metristä? Ehdotuksia? Hyvin Vetokin veti väriä mut hassua miten erilaiset tuli.
Kulhonkin väriliemet näyttivät vielä kotiin lähtiessä siltä, että niistäkin voisi vielä irrota... Ahneuksissani kauhoin ämpäriin puolet sipulilientä ja puolet leppälientä. Päätin kokeilla miten väri tarttuu lemppariini teetee Tundraan. Samaan pataan vyyhditin kolme kerää teetee Sallaa Laitoin vyyhdit kylmään liemeen, nostin lämmön neljään kymppiin, heitin alunat sekaan ja nostin lämmön lähelle kiehumista.
Tunnin kuluttua nostin kauniin väriset Sallat pois ja jatkoin poristelua vielä vähän aikaa. Eipä tartu väri aplakkaan... Kauhee pettymys (jota kyllä osasin odottaa) ja todiste siitä, et noin hyvää lankaa ei kannata tuhlata väripatoihin. Ehkä kuitenkin teen langoista jotain. Vaikka palmikkotundrat ittelleni (noin plääsyjä ei kehtaa kenellekään tehdä ees lahjaks).
Sit loppukevennyksenä onnettomat lupiinivärjäykseni. Kukista piti tulla turkoosia ja nuorista lehdistä limenvihreää... Lehdet keräsin keväällä ja ne olivat kuivumassa vanhassa puuvajassa pari kuukautta.
Joo - peessiä tuli. Kuivatuista lehdistä kellertävän peessiä ja kukinnoista vihertävää peessiä. Päätin et en värjää lupiinilla enää ikinä!
Viikolla löysin töistä yhden vyyhdin vuonna 2011 Kansalaisopiston kurssilla värjättyä kauniin limenvihreää villaa. Miten ihmeessä se onnistui silloin? Vyyhtiin teipatusta maalarinteipistä viimein löytyi selitys - liemeen oli lisätty kuparia!
Ehkäpä ensi kesänä kokeilen vielä kerran... Sääli lupiineja on hävittääkään, koska värjärin apulainen tykkää puskissa ottaa päikkäreitään.
