Ku ny huiviviikkoa vietetään niin sitähän pukkaa. Tosin ei tainnu tulla oikeaa huivia. Mietin hetken et mikä tää on, mut taitaa olla kaulatin. Muodoltaan vähän niin kuin kuuluisa Baktus, mutta ei sinne päinkään. Hiukan Nikolainkin tapainen, mutta kun en tykkää lyhennetyistä kerroksista niin tein oman pääni mukaan.
Ku joku uus lanka tulla tupsahtaa puotiin niin heti on sellainen olo et jotain siitä tarttis tehdä. Ihan vaan et tultais tutuiksi. Mallitilkut on mun mielestä tyhmiä, joten pikkuruinen huivi pukkasi puikoille.
Eilisaamuna valmistui ja heti pingottelin. Jostain kumman syystä tämäkin härpäkevastainen alkaa pikkuhiljaa lämmetä neulojan pikku apureihin. Yläreuna KnitPron Knit Blockesseilla saatiin suoraksi ihan tuosta noin vaan:
Ja pitsireuna viimeistetiin Knit Picksin T-neuloilla:
Suihkupullolla vettä perään ja kuivumaan yön yli.
Kaulatinhan tuli:
Lankana Shoeller&Stahlin Satin Cotton ja menekki aika jämptisti kaksi kerää. Knit Picks 4,5 mm vaihtopääpyöröillä tikuttelin menemään.
Langan rakenne on ketjumainen ja se kiiltää niin, ettei ihan heti osaisi ajatella sen olevan pelkkää puuvilla. Mukavaa neuloa, koska ei mene sääpuoleen (vertaan nyt tällä hetkellä olevaan pellavalankaan, joka menee).
Pitsireunus on vanhaa tuttua. Se on nimittäin helppo ja ainut, johon oon osannu piirtää kaavion… Nimitän sitä tiskirättireunaksi, mutta tokihan se on Naistenpäivän Tahiti-huivissa ja Idan Apollo-matossakin. Mut kuka pitää kaulallaan tiskirättiä? Joku järkevä nimi pitäsi tälle keksiä. Ehdotuksia?
Viikonloppuna oltiin Atussa Isän ja Äidin mökillä vähän PUUhailemassa. Heidän klapikoneensa oli kamanlan pelottava, mutta tehokas aparaatti. Siinä sivussa vähän pelailtiin korttia, saunottiin ja kalastettiin. Ja tietenkin syötiin äidin herkkuja. Tassulla oli kissanpäivät, sillä portsaria riitti ja ahvenfilettä kädestä ruokkien.
Minä sain tehtäväksi perata viikonlopun ahvenet, koska isällä on ”piikki” sormessa… Blogikuvaajan huoleksi jäi neljä siikaa. Myöhemmin äiti kyllä vähän moitiskeli, että jos isä olis perannu kalat, niin kaikilla olis ollu enemmän syötävää… Mut kuulkaa – ei sitä kauhean tarkkana viitti olla jos perkaa kaloja ja kaks miestä (ja kissa) seisoo kädet taskussa (paitsi se kissa) vieressä katselemassa! Teki mieli sanoa pari ilkeää sanaa…
Illansuussa oli kotiinlähdön aika. Tuolla saaristossa on aina kyttäiltävä lautta-aikatauluja. Sillä välin kun minä vielä kirmasin sisään hakemaan viimeisiä tavaroita niin Karvis se ajankulukseen ajoi autollaan mun kässäpussin yli!
Ei siinä ollut aikaa ryhtyä tärviöitä tarkastamaan, mutta voitte kuvitella, että kotimatkamme oli JÄÄTÄVÄN hiljainen. Edes Tassulla ei ollut mitään kommentoitavaa, vaikka se on yleensä melko äänekäs jouduttuaan koppaan ja autoon… Mun kässäpussissahan kulkee aina mukana KAIKKI puikot. Siellä oli KnitPron puikkosetti, Knit Picksin sukkapuikkosetti ja erinäinen määrä varapuikkoja ja muuta neuletilpehööriä. Tässä tärviöt:
Eli ei paha. Yksi kasin puikonpää (en tartte), puikkomittari (jonka Karvis jo eheytti toimivaksi) ja kahdet puikkonappulat, joista tuli hyvät hyvittelysaunasytykkeet Karviselle. Kuka vielä voi väittää et puupuikot ei kestä? Nehän on autonkestäviä! Tai sit Karvisella on kevytauto.
Siin ne ny ova. Mun entiset puikkonappulat. Sittemmin päättivät kunniakkaan uransa saunan sytykkeenä...
Yhtään en ymmärrä sitä, että kun Facessa vähän ”avauduin” sunnuntain susukatastrofista niin Karvinen oli se, joka niitä säälikommentteja sai osakseen. En mä vaikka minähän se tässä kovia olin kokenut! Höh.
Tassu se antaa piut paut kaikelle. Eilisaamuna kyllä vähän harmitti kun sen kerrankin olis saanut matkaan mukaan laittamalla vaan kopan oven kii. Odottakaas kun oikeasti pitää lähteä johonkin niin sitä jumpataan sängyn alta hikisenä ja tuloksetta...
