Keskiviikkoiltana säätiedotus kertoi, että revontulia olisi voinut nähdä taas täällä etelässäkin. En tiedä näkyikö taivaalla, mutta ainakin huivissa näkyy!
Valmiinahan tämä on ollut jo kuukauden – neuloin tätä silloin, kun revontulet edellisen kerran tanssahteli taivaalla.
Caleido Laceon huudellut puikoille jo pitkään. Ongelmana vaan aina se, että täydelliselle langalle pitää löytää se täydellinen huiviohje… Selasin ja etsin eikä mikään kiinnostanut. Lanka huuteli aina vaan lujempaa et ”Koska sä oikein aloitat?”
Tyhmältähän se tuntuu aina samaa mallia tehdä, mutta kun… Revontulihuivia nyt vaan ON niin kiva neuloa ja liukuvärjätty lanka on siinä aina edukseen. Sitä paitsi kun on tarpeeksi monta samanlaista tehnyt, niin neulominen on rentouttavaa ja voi täysillä keskittyä nauttimaan lankaherkusta. Ja kun puodissa ei juuri sillä hetkellä ollut yhtään mallirevontulta, niin annoin itselleni luvan mennä ali siitä, missä aita on matalin. Seliseliä...
Caleido Lace oli just niin ihanaa kun olin ajatellut. 50 g: kerässä on 250 m herkkua, eli 85% baby alpakkaa ja 15% uutta villaa. Neuloin 4 mm Knit Picksin ja KnitPronpuikoilla ja 80 cm kaapeleilla. Kahdet eri puikot selittyy sillä, että kaapelin toisessa päässä oli Picks ja toisessa Pro. Mainio juttu että nää kaks merkkiä ovat yhteensopivia!
Kuten huomaatte – tämä kaikenmaailman hilavitkuttimien ja härpäkkeiden vastustaja on viimeinkin antanut periksi nykyajan pikku apulaisille… Käytin pingotukseen Knit Bloggereita ja T-neuloja– minä vannoutunut perinteisten nuppineulojen kannattaja! Pakko on myöntää, et kyllähän se homma oli paljon helpompaa ja nopeampaa!
Menekki huiviin oli 84g. Tykkään.