Vanhaa suomalaista sananlaskua vähän muunnellen oon tässä parin viime päivän aikana miettiny et jos edes sukankutominen ei kiinnosta niin onko ”tauti” kuolemaks?
Kulunut viikko on ollut todellista mielialojen vuoristorataa. Ensin olin huipulla ja sieltä sitten tultiin alas ja vauhdilla. Tällä hetkellä ollaan siinä pari metriä maan pinnan alapuolella – tosin jo muutama metri ollaan tultu ylöspäin. Kyl tää täst.
Viikko sitten perjantaina pääsin eroon kipsistä. Röntgenkuvat tosin olivat häviksissä, mutta kinttu teipattiin pinkillä kinesioteipillä ja sain hoito-ohjeeksi merivettä ja punaviiniä ja liikumista vaan yhden kepakon kanssa. Olin NIIN iloinen. Istuin mökin terassilla kinttu kylmässä kaivovedessä ja perehdyin Tassun kummitädiltä saatuun Dreambird-ohjeeseen…
Päässä UV-suojahattu, jonka piti olla terveyskeskusreissun odottelukässy. Siellä tosin kaikki sujui niin nopeasti ettei myssy montaa kerrosta edennyt. Myssyn piti olla Matleenan Tuija, mut vaikka painoin tarkasti mieleeni palmikon kaavion niin unohdin ne joka kuudes kerros nurjat… Melkein Tuija siis – ja kinesioteippi tietenkin sävy sävyyn!
Lanka SunCity Protect, puikot 3 mm 50 cm bambuaddit resorissa ja muuten Knit Picks pyörökärjet60 cm kaapelilla (kavennuksissa sekalainen sakki eri valmistajien 3½ sukkapuikkoja, puisia).
Kaks kuukautta ”omaishoitajana” toiminut Blogikuvaaja Karvinen iloitsi kanssani ja sanoitti SIGin vanhan biisin uudelleen:
"Susu on niin onnellinen! Hän pääsi saunomaan. Ja kunnolla kiukaalle löylyä heittämään!Susu on niin onnellinen, hän pääsi saunomaan, ja laiturin päästä vähän uiskentelmaan... Susu on niin onnellinen, saunan jälkeen vartaita grillataan. Susu on niin onnellinen, massu täynnänsä...hän peiton alle menee tutumaan..."
Saunassa kävin ja varovasti meressäkin kastamassa, mut uimisesta ei voi puhua.
Vaikka susukatastrofini on ollu raskasta myös ”meidän pojille” niin ovathan he välillä päässeet keskenään kehittämään isä-poikasuhdettaan mökille. Karvinen on yksin yrittänyt tehdä ensi vuoden polttopuita ja heillä on ollut myös yhteinen kiinnostuksen kohde. Meidän alivuokralaiset eli kirjosiepot. Tassu yritti päästä pesälle monta eri reittiä. Kun terassilta tuli häätö niin katon kautta:
Karvisella oli täysi työ pitää loitolla pesältä sekä Tassu että orava ja samalla yrittää vangita poikasten maailmalle lähtöä kameralla:
"Ruokaa!"
Poikaset olivat kuitenkin päässeet livahtamaan kummankaan huomaamatta.
Viime sunnuntain hellepäivänä lähdettiin pienelle veneajelulle teemalla kotiseutukierros. Airistolle taas ja sieltä Ruissalon ohi kohti Turkua. Ruisrockin eka bändi aloitteli soittoaan ku ajettiin ohi:
Turun linna:
Vanhat Wärtsilän nosturit:
Hauska ”merirosvolaiva”, joka näkyy mun parvekkeeltanikin.
Noista yks on se onneton parveke, jolta alas loikatessa jalkani murtui… Se ei oo tuossa korkeassa talossa ;)
Tuolla ylhäällä me asuttiin 1973-1979:
Olihan mulla matkakässykin – kun mikään muu ei ole onnistunut niin sentään muutama bambutiskirätti on syntynyt:
Lanka teetee Bamboo&co (Susukielellä bambu ja kumppani), puikot 3½ bambusukkikset. Kerä/rätti ja jämistä vielä yks.
Yks on taas puikoilla, jostain syystä mulle ei Dreambirdin ohje aukee sit millään! Viime lauantain jälkeen oon aloittanut neljä kertaa ja yhtä monta kertaa purkanu. Se ei voi olla vaikea, koska niitä näkyy ihan joka puolella nettimaailmaa! Onko siis niin, että mulla on jalan lisäksi menny rikki myös pää?
Maanantaina ne kadonneet röntgenikuvatkin olivat jo ilmiintyneet. Kaikki hoito-ohjeet peruttiin ja piti taas alkaa köpätellä neljällä jalalla… Paraneminen ei sit ollutkaan edistynyt. Hirveä pettymys ja onneton olo. Kinttukin paksuna kuin limppu. Uutta kipsiä ei enää laiteta, mutta Mäntymäki ykkösen kipsiexpertit Kirsi ja Tanja tekivät mulle mainion lasikuitupohjan kenkään. Siinä muuten kaksikko, joka tosissaan ajattelee potilaan parasta! Puhumattakaan huumorista. Turvotusta estävät kinesioteipit on nyt sävy sävyyn mun Arte-tunikani kanssa:
Eiks oo hienot? Pikkasen kyllä harmitti et se mun oma vihreä teippirulla ei ollu mukana...
Ja teippaus tosissaan toimii – vähän liiankin kanssa. Kun ei kauheesti satu eikä turvota, niin sitä riehaantuu touhuamaan vähän liikaakin… Eilisen työpäivän loppupuolella ei edes hauskat teipit auttaneet. Sattui ja särki ja pakotti ja vaiks mitä. Mut tulipahan yks kakskytmetrinen mattoloimi tehdyks… Karvis raahas mut saareen ja sai kiitokseks itkuista kiukuttelua, kuten myös äiti ”päivän puhelussa”. Ihan vähän mieltä piristi polun varrella isoiksi kasvaneet kanttarellit.
Tänään tehtiin klapeja hillitysti ja voimia säästellen. Kunnon sadekuurokin piti huolen siitä, et homma lopetettiin ennen kuin olin taas ihan tärviöllä. Kun samaan malliin jatketaan joka päivä seuraavat kaks viikkoa niin varmasti viimeisetkin puut ovat pinossa. Eli meikäläinen lomailee ja parantelee itteään ja Verkkokauppavastaava Ida-Maria pitää pystyssä puotia.
Iltapäivällä tein inventaarin kässäkassin sisältöön ja järjestelin ”työkalupakkini” puikot ojennukseen. Huomatkaa tärkeät varvaskynsilakat. otsalamppu ja yksi pyöräilyhanska:) Muutama lohtulankakin oli kyydissä. Mieleen tuli et kun kässäpussi on järjestyksessä niin mielikin on parempi. Pari huiviakin jo huutelee puikoille – paranemista tiedossa siis!
Vielä kun sain massun täyteen, pikku päikkärit, pienet löylyt saunassa, puhelun äidin kanssa ja ilta-auringon niin just tällä hetkellä ei särje eikä satu yhtään! Öitä!