Susukatastrofin selitykset ja Ruutuponcho Malista

Viikko sitten perjantaina olin pikapikaa siivoamassa (ku piti blokata Tuija ja hehkuttaa hullun halpaa lauantaita ja neuloa ja pestä pyykkiä ja vaikka mitä yhden illan aikana). Imuroin ja tapani mukaan heitin pienet matot parvekkeelle puistellakseni ne. Mähän asun ekassa kerroksessa ja parvekkeelta pääsee ulos... Siitä sit hypähdin portaalle, jalka nuljahti nurinniskoin ja siinä sitä sit oltiin. Puistelin kyl matot mut sen jälkeen laiton jalan kylmään ja lopulta vedin tiukan siteen ympärille. Iltayhdeltätoista totesin et ei taida pelkkä venhädys olla... Siinä vaiheessa mietin et jos meen ensiapuun kaikkien känniläisten joukkoon niin sieltä ei ennen aamua selviä töihin! Ihan tavallisen toukokuisena lauantain olis vaikka voinu pitää puodin kiinnikin mut kun olin hehkutellu hulluna hullun halpaa facessa ja ilmoitellu lehdessä ni ei voinu! Aamukuudelta soitin Karviselle saareen et jos saisin hänen autonsa lainaksi – yhdellä jalalla voi ihan hyvin ajaa automaattivaihteista! Töissä oli kunnon hulinat. Kiitos kaikille osallistuneille - toivottavasti teitte hyviä löytöjä!  Töiden jälkeen menin suoraan tyksin ensiapuun. Pirstaleina on jalkapäydässä yks luu ja kinttu oli siinä vaiheessa jo niin turvoksissa ettei ne saaneet sitä kiskottua paikoilleen. Huomenna on uus kuvaus ja sit päätetään et leikataanko.

Tyksin ensiavussa oli hyvä palvelu! Heti kun pääsin istumaan odotustilaan niin työvuorossa ollut Lotta kiikutti mulle jääpussin kinttuani varten. Se tuntui ihananlta.  Kiitos! Suht nopeastikin siellä asiat hoituivat. En ehtinyt neuloa Arte-mekkoani kuin jotain 15 kerrosta kaikkiaan siinä lääkärin, röntgeneitten ja kipsausten välillä...

TIEDÄN - Mun pitäis oppia hidastamaan eikä yrittää saada koko maailmaa valmiiksi samalla hetkellä! Käpälä paloi pari vuotta sitten ihan samanlaisessa tilanteessa ja viime kesänä menin mukkelis makkelis yhtenä sunnuntaiaamuna veneessä kun piti pikapikaa käydä kaupungissa pesemässä pyykkiä ennekuin tulee kamalan kuumaa... Sillä kertaa selvisin pelkillä mustelmilla.

Oikeasti mulla on hienosti asiat. Karvinen on toiminut "omaishoitajana". Tiistaina sain kyydityksen 2X -seuran neulomakerhoon ja keskiviikkona käytiin Salossa hakemassa ikeakassillinen lankaa! Ruokaakin hän on laitellut (koskaan ei pussiperunamuusi ole maistunut yhtä hyvältä) ja jopa imuroinut ja autellut pyykkämisessä! Ida-Maria on hoidellut sekä verkkokaupan, että kivijalan. Välillä viestitellään mut mä tunnen itteni tosi turhaksi. Yritän nyt neuloskella mallitöitä puotiin et edes jotenkin olisin hyödyksi!

Oikeasti en ole istunut koko viikkoa sohvalla neulomassa. Muutaman päivän pohdiskelin syksyn lankatilauksia:

Kaikkeen tekemiseen kuluu tuhottomasi aikaa. Tassu alka jo tottumaan kepeillä kulkevaan äiskään mut äiskä itte ei. Voi kun olis edes parikymmentä kiloa vähemmän keppien varassa raahattavaksi! Tosin voi olla et jos olis kevyempi, niin kinttu ei olis menny näin pahasti...

Sentäs yhden neuleen olen saanut valmiiksi viikon aikana:

Malli oli Kotiliesi Käsityö 3/2015 lehdessä. Lankana Katian Mali, puikot Knit Picks vaihtopääpyöröt nro 6 60 cmkaapelilla. Lankaa kului 487 g. En sattuneista syistä ole pingottanut ponchoa mut ihan kiva se on ilmankin.

Mali on suloisen pehmeää, paksuhkoa puuvillalankaa. Tämäkin iloinen yllätys puuvillaksi! Pikkuisen piti tehdä omaa sävellystä ohjeeseen... Mun ruudut on vähän isompia kuin ohjeessa, joten rivejä on vain kuusi (ohjeessa seitsmän). Puolta numeroa pienemmällä puikolla olis varmaan tullu sopivan kokoiset ruudut... Mikä ihmeen mallitilkku? Ohjeessa lanka olis pitäny katkaista jokaisen palan jälkeen. En ymmärrä miks ihmeessä. Ihan riittävästi pääteltäviä lankoja tässä oli ilmankin! Mulla jokaisen ruudun viimeinen silmukka oli seuraavan eka.

Yleensä en tykkää ruutujen neulomisesta. Hermostuttaa kun koko ajan pitää kääntää ja vääntää ja just kun pääsee vauhtiin ni silmukat loppuu ja taas pitää poimia uudet! Tähän jotenkin koukuttui - yhden ruudun tekemiseen meni 12 minuuttia ja yhdestä lankakerästä tuli vähän yli 5 ruutua. 

Keppien kanssa kulkevalle poncho on mainio riepu! Se ei haittaa kulkemista ja pysyy kyydissä toisin kuin esim huivi.

Tassukin on hoitanut laatupäällikön tehtävänsä ja hyväksynyt tuotoksen:

Muutama aloitettu neulomus lojuu ympäri olkkaria joten kyllä täällä aikansa saa kulumaan. Vitsiniekka Karvis on luvannut, että jos mulla loppuu lanka niin hän käy tuosta lähiässäkaupasta ostamasa mulle peessiä seiskaveikkaa... Toivottavasti niin pahaks tilanne ei pääse! 

Mökkikausi taitaa kuitenkin olla vähäks aikaa ohitte :(