Aplakkasukat ittelle

Kuinka monelle on tuttua se, että vaikka puikoilla on koko ajan vähintään yhdet sukat, niin omat tassut saa tepastella jämälangoista väsätyissä puhkikuluneissa tai parhaassakin tapauksessa parsituissa sukissa? No onhan mulla ne yhdet äidin neulomat ehjät, mut niitä pitää säästää...
Montakohan paria Tundrapalmikoita olen viime kesän jälkeen tehnyt? Nyt viimein keksin miten saan yhdet ihan itselleni! Jos tekee tarpeeksi monta virhettä niin sukkia ei kertakaikkiaan voi antaa kellekään muulle!

Näitä sukkia on tikuteltu kerros silloin ja toinen tällöin. Koska malli on niin tuttu ettei tarvita ohjetta eikä ajatusta. Vai kuinka? Muutama viikko sitten Porvoossa kiepautin yhden palmikon väärään suuntaan. No eihän sitä nyt purkamaan...

Viime viikonloppuna messuillakin kutimus oli mukana... Ja lisää palmikoita vinksin vonksin. Vasta päättelyvaiheessa huomasin. Nyt mulla on ihan ikiomat aplakkasukat! Kirjoitusvirhe on tahallinen - mun sormet ei millään osaa kirjoittaa alpakkaa kun aina tulee aplakka, joten olkoot. Aplakka on ihan hyvä eläin.

Lankana teetee Tundra -alpakkasukkalanka, puikot 3½ KnitPro sukkikset ja lankaa kului 95g

Edellisestä kotoilupäivästä on kulunu lähes kuukausi. Tänään oon nautiskellut. Päikkärit, vähän siivoilua, sauvakävelylenkki, saunan pesu, silmukka silloin ja toinen tällöin. Virkattukin on mut purin (?!) ku en tykänny. Kissu on saanut hellittelyä, harjaamista, naruleikkiä, parvekeulkoilua ja herkkuja. Se kyllä osaa ottaa palvelijoidensa kotoilupäivästä ilon irti!