Joku ihan pikkuisen vähemmän mökkihöperö olis perjantain myrskyssä jääny kaupunkiin. En ees uskaltanu pikkuterhillä kaahata täydellä kaasulla saareen ja välillä meinas jopa vähän pelko kouraista massua ku pikku paatti sukelteli aaltojen välissä ja tuntui et tuuli keikauttaa koko veneen ympäri. Olenks mä tulos vanhaks? Mut mikäs mökkihöperöä estäis kun tiedossa oli lauantaivapaa ja viikonloppu hyvässä seurassa eli mun itteni kans. Mökil ei myrskystä ollut tietoakaan – tuulen suunta oli kerrankin joku muu kuin luode.
Syyspäiväntasaus on viime viikolla menny ihan huomaamatta. Luantaiaamuna auringonnousua odotellessa huomasin et päivä on jo lyhyempi kuin yö. Auringonnousun voi nähdä jos menee laiturinnokkaan:
Auringon laskua ei tähän aikaan vuodesta näe edes sieltä.
Tuonne aaltoihin lähetin Karvisen lauantaiaamuna. Poikatten kalareissulle Airiston toispuol. Vähän olin huolissani mut sen vene on sentäs paljon merikelpoisempi ja Karvinen paljon varovaisempi veneilijä ku meikäläinen. Itte lähdin sienimetsään. Suppiksia on tulossa mut vielä ovat niin pieniä, etten viittiny kerätä. Viime viikon sateita ennen saares on tullu vettä viimeeks elokuun lopussa.
Takas tultua tein viikonlopuksi suunnittelemani ”pakolliset”. Naputtelin pikkukirveellä satavuotiaan viimeiset oksat vedenlämmityspuiksi ja viimeistelin kesäisen ”etätyöprojektini”:
Jossain vaiheessa oon miettiny et ”Ei kesää ilman ryijyä”. Tämä oli ainakin neljäs kesäinen nukitusprojektini. Matto tai keinutuolinmatto. Tylsää ku mikä ja oikean käden etusormessa on varmaan känsä vielä ensi kesänäkin. Nukkia tasoittelin kunnollisilla teräväkärkisillä käsityösaksilla. Tuli siinä sivussa leikattua ihan komea palkeenkieli myös vasempaan etusormeen… viime vuonna palanut vasen käsi taitaa olla mun akilleenkantapää. En nyt kerro miten kävi puita pilkkoessa mut mustelmalla päästään ja piroxini auttaa. Ei haittaa neulomista.
Näiden kommellusten jälkeen kiipesin katolle lakaisemaan neulasia ja vähän raaputtelin sammaleitakin. Ylläripylläri: En pudonnut enkä telonut itteäni mitenkään! Myöhemmin vähän haravoin – lehtiä ei vielä mut kuivan kesän jälkeen männynneulasista oli matto mökin ympärillä.
Kaiken ”pakollisen” jälkeen päivä oli vasta puolessa! Kukkakaalilaatikko uuniin ja saunan lämmitykseen. Enhän mä ihan ypöyksin saaressa ollut:
Päiväsauna meni pitkän kaavan mukaan. Oli virkistävää kasvonaamiota ja elvyttävää hiusnaamiota. Välillä pulahdin mereen, joka on vielä lämmintä. Tunnin päikkäreiden jälkeen sytytin takkatulen:
Telkussa oli liian paljon katsottavaa. Lopulta päädyin Mamma Miaan vaikka se on jo nähty tsiljoona kertaa. Se nyt vaan ON niin ihana ja Meryli paras näyttelijä. Elokuvaneuleena oli simppeli tossu. Ohjeen luin jo torstaina ja luulin muistavani… Ohje oli mukanakin, mutta kun kerran muistin puikot, silmukat ja sentit… Ja ympärillä oli kässäpussi, kaks kaukosäädintä, lonkerotölkki ja puhelin… Niin miks ihmeessä olis pitäny kammeta ahterinsa ylös lepakkotuolista? Aika kummalliset tossut tuli. Eikä yhtään niin kivat ku piti.
Suorastaan aika rumat. Ajattelin et jos se on siit ku lanka on eri… Lanka on muuten Katia Atzeca (ihanaa neulottavaaa) ja puikot Knit Picks 3½ ja 4½ ja menekki 90g.
Vasta aamulla räjähdin nauruun ku huomasin mikä vika näis on. Ehkäpä teen oikean ohjeen mukaiset vielä ennen sukkasadon päättymistä. Kaikesta huolimatta kiikutin nämäkin Heinälatoon. Onhan ne kuitenkin jalattimet vaikka Mamma Mia miten rumat!
Musta ja karvainen "herätyskello" soi vähän yli kuus. Aamutuimaan laitoin heti mökin lähtökuntoon. Siivosin, tiskasin, sulatin jääkaapin, kannoin vedet ja puut ja tyhjensin tuhkatkin pesistä. Ajattelin ettei Tassu huomaa kotiinlähdön tunnelmaa… Onnistuin! Kerrankin olin kotosalla jo iltapäivällä. Oli aikaa imuroida ja pestä kolme koneellista pyykkiä. Aamupalareissulla vangittu Tassu tosin oli kiukkuinen kuin turkinpippuri ja lauloi koko venematkan kovaan ääneen biisiä, jonka nimi on ”Äiskä on paska”. Mä lauloin sille takaisin et ”Vain elämää ei sen enempää on kaikki tää koita ymmärtää…”
Eihan se pitkävihainen oo vaan nyt on koko illan vetänyt sikeitä omassa pedissään:
Tänään katson Vain elämää –uusinnan neloselta. En tehny tossua vaan ihan vaan oikeeta ja nurjaa pyörönä. Ei voi mennä pieleen!
Eikä poikatten kalareissult tullu Tassulle affenia. Pitäisikö sen opetella uus biisi?